Sain eilen päätöksen, että pääsen/joudun työkyvyttömyyseläkkeelle 55 vuotiaana. Toiset ovat kateellisia, toiset iloisia puolestani. Itse ehkä masentunut. No sairas olen ollut vuosia/vuosikymmeniä. Ei vaan oltu tutkittu. Sinittelin ja suoritin vielä ennen lopullista sairastumistani tutkintoja. Nyt olen ollut jo kolme vuotta kotona. Välillä sairauslomalla, kuntoutustuella ja työttömänä. On ollut pitkä ja raskas tie. Olen tosi vihainen ja laittanut valituksia paikkoihin, joissa olen käynyt. Syy siihen on kun kaikki vaivat laitettiin yhden sairauden piikkiin ja kuitenkin kun olen ottanut lisää lainaa ja juossut eri lääkäreillä/hammaslääkäreillä on löytynyt paljon eri vikoja. Nytkin löydettiin kädestä rustovaurio, tulehduksia ym. vaikka se on kielletty koko ajan. Sisulla sain sen tutkitettua, oikeastaan kolme ja puoli vuotta olen taistellut. Tämä ei ollut mukana kun hain eläkettä. Laitettiin kaularangan piikkiin. Uskomattoman tehotonta on ollut käynnit eri lääkäreillä ja kun ei olla uskottu.
No nyt on leikkausaika määrätty joulukuulle.....
Saattaa olla, että tulen vielä sen verran hyvään kuntoon, että voisin yrittää työntekoa, jos tämä käsi antaa periksi. Kulumat ja vauriot rangassa on vaan niin pahat...
Ei ole ollut kivaa, kun tämä taistelu on kestänyt niin pirskatin kauan ja kun ei aikuista henkisesti terveeksi todettua ihmistä ole uskottu, tosin aikaisemmin vaivat laitettiin masennuksen piikkiin. Kyllä välillä kun yksin täällä päivät mietin näitä kipujani ja tätä taistelua, on tullut uskon puute.
Tahtoisin vielä päästä töihin ja elämään kiinni.
No nyt on leikkausaika määrätty joulukuulle.....
Saattaa olla, että tulen vielä sen verran hyvään kuntoon, että voisin yrittää työntekoa, jos tämä käsi antaa periksi. Kulumat ja vauriot rangassa on vaan niin pahat...
Ei ole ollut kivaa, kun tämä taistelu on kestänyt niin pirskatin kauan ja kun ei aikuista henkisesti terveeksi todettua ihmistä ole uskottu, tosin aikaisemmin vaivat laitettiin masennuksen piikkiin. Kyllä välillä kun yksin täällä päivät mietin näitä kipujani ja tätä taistelua, on tullut uskon puute.
Tahtoisin vielä päästä töihin ja elämään kiinni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sieltä, mistä saat eläkkeesi, että kuinka paljon saat tienata eläkkeesi lisäksi kuukaudessa (ilman eläkkeesi menetystä).
Hoidata nyt ensin itsesi kuntoon ja ole vaikka vain mielikuvissasi "lomalla". Kyllä elämä muotoutuuu mielekkääksi eläkkeelläkin. Keksi itsellesi uusia harrastuksia ja tee mitä olet aina halunnut tehdä, vaan ei ole ollut aikaa. Lue, liiku, tapaa ystäviä ja sukulaisia.
Jos saat kätesi kuntoon, pyydä päästä työkokeiluun ja työhön, mikäli käsi paranee täysin. Kun on koko ajan jokin paikka kipeänä, siinä voi masentua ja niinpä lääkäri tekivät "pikadiagnoosin: masentunut" kun lukivat edelliset paperit. Harmi että kaikki lääkärit "leimasivat" sinut "vain masentuneeksi", etkä saanut kunnon tutkimusta ja hoitoa. Voit tehdä kirjallisen muistutuksen lääkäreille, jotka eivät tutkineet sinua kunnolla vaan "panivat masennuksen piikkiin kaikki oireesi".
Voimia ja paranemista sinulle ♥
Vuonna 2000 selkäni rapsahti, se röntgen kuvattiin moneen kertaan mutta eivät mukamas syytä selkäkipuun löytäneet vaan kipulääkitystä ja sairaslomaa.
Aina uudelleen ja uudelleen töihin ja sairaslomalle.
Tätä jatkui parivuotta ja kuntoutuksesta kuntoutukseen,yht,6 kertaa usean viikon aina kerrallaan.
Pyysin heti selkävaivan alkaessa ,että se mangneettikuvattaisiin mutta ei sitten millään päässyt.
Lopultakin pitkän ruinaamisen jälkeen pääsin mangneettikuviin ja sitten alkoikin lääkärin käsitykset selkävaivastani seljetä.
Kaksikertaa olin leikkaus arviossa ja lopputulos oli,että ei uskalleta leikata vaan kirjoitetaan eläkehakemus ja niin tehtiin, meni n,3 viikkoa kun tuli eläkkeestäni myönteinen päätös heti ensi yrittämällä.
Nyt olen ollut eläkkeellä jo 5 vuotta, särkylääkkeitä edelleen käyttäen mutta vain tarvittaessa,silloin kun selkä on oikein kovasti kipeä.
Alussa lääkäri epäili,että selkä vaivani johtuu korvien välistä mutta kyllä käsitys heti muuttui kun mangettikuvattiin, lääkärikin kävi huomattavasti kohteliaammaksi.
magneettikuvaukseen ja kun vihdoin pääsi, pahin mahdollinen tuli esille: paha kasvain nikamassa, syöpä. Leikkauksen, hoitojen, kuntoutuksen jälkeen jotenkuten liikkuu rollaattorin, keppien kanssa. Ikää nyt on 54 v. Kummallista, kun tavallinen, selkäkipuja valittava ei pääse kuvaukseen? Toinen tapaus menehtyi, kun vain epäiltiin korvienvälissä olevan henkilöllä vikaa. Vihdoin, kun pääsi kuvauksiin, kaikki oli liian myöhäistä. Hän kuoli 46 vuotiaana.
Älä ihmeessä masennu,olet tehnyt itse parhaasi ja
vammoillesi,vaurioillesi,et itse mitään voi..
Kyllä hoidot ja kuntoutukset on tavattomasti kehittyneet ja uskon,että työkykyyn vielä pääset,
työelämään kiinni.Pääasia että teet itse parhaasi ja mielen virkeänä.Liikut ja liikutat itseäsi niin paljon kuin vain voit.Älä muiden katseellisuudesta,asenteista,välitä.
Eivät he tunne ja tiedä kipujasi,vaivojasi.Moni muukin elää samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä ja vielä nuorempi,joilla ei ole oikeastaan juuri työelämää takana.Kun otat vain sellaisen
terhakan kuntoutuvan asenteen ja päätät kuntoutua vielä työelämään,se onnistuu aivan varmaan.
Vaatii se energiaa ja pitkää jännettä sinhulta,
uskon sinuun,että sitä löytyy! Kannustusta
sinulle ja voimia,sekä oikeen kivaa tätäkin
päivää iloisella mielellä!
Olin itse samassa tilanteessa vuosi sitten.Nyt jo löydän sisältöä päivääni,aluksi tuijotin vain ikkunasta ulos,mutta en osannut tarttua mihinkään,päivät vain meni..Uskon että itselle täytyy vain antaa aikaa "suruun"se on mielestäni myös yksi surutyö tässä elämässä,luopua tavallaan taas yhdestä asiasta.Tilalle vain saa monasti paljon uutta kun vain tarttuu tilaisuuteen,uskon että vähitellen saat pienistä asiosta iloa,ja siitä se alkaa luistamaan.Hae kirjoja,lue niitä,lenkkeile,ota joku käsityö,eli yritä tehdä niitä asioita mihin työssäollessa ei ollut aikaa.Kyllä minulle tulee vielä joskus "masennus"hetkiä ja ei oikein löydy iloa,mutta niitäkin päiviä kaikille tulee.Aurinkoa ja valoa toivon päiviisi.
On kivaa kun ihmiset ottaa kantaa asioihin myönteisessä mielessä. Tälläiset palstat on sellainen henkireikä.
Kyllä mä uskon, että vielä pääsen täältä töihin. En aio enää mennä kokopäiväisesti. Niin kuin kirjoititte, pystyn tekemään jonkin verran töitä mielenvirkistykseksi ja saan rahaa velkojen maksuun, kun olen eläkkeellä. Nyt on vain niin, että olen vielä Kelan rahoilla ja sen jälkeen alkaa eläke. Kela ei hyväksy työntekoa. Toisaalta en pysty mihinkään töihin menemäänkään ennen käden leikkausta. Kaikki tekeminen sattuu. Vaurio on oikeassa kädessä ja olen oikeakätinen.
Se tässä on ollut hauskaa, että mulla on ollut koko kolmen ja puolen vuoden ajan rangasta magneettikuvat. Kaikenlaisia tulkintoja olen saanut. Toiset sanoi, ettei ole mitään vikaa ja leikkaava lääkäri, että pienikin nytkähdys olisi halvaannuttanut kaulasta alaspäin.
Nyt kun olen tavallaan itse tehnyt työn, elikä etsinyt syitä vaivoihini ja taistelun jälkeen vihdoinkin saanut todistettua lääkäreille, että vaivojen syynä ei ole pelkästään masennus ja kaularanka, tuntuu, että olen täysin tyhjä. Lääkärit on olleet noloja ja jotkut sanonutkin, että älä luota kaikkiin, meitä on niin monenlaista lääkäriä???
Jaksamista ihmisille, jotka taistelevat samanlaisessa tilanteessa ja vakavampien sairauksien kanssa.Periksi ei kannata antaa. Kyllä ihminen itse tuntee oman elimistönsä.
olen itse ollut huhtikuusta työkyv.eläkkeellä ja jatkuvaan työhön minusta ei enää ole, mutta voin kuitenki tienata eläkkeeni lisäksi 580 euroa kk.
Älä anna masennukselle valtaa, vaan ota ja elä se yksi päivä kerrallaan. Jokainen päivä on erillainen, jokainen ihmisten kanssa vietetty aika on erilainen, älä mieti kohtaloasi, ota vastaan se, mikä sinulla nyt on. Älä polta turhaa energiaa toiseen päivään, toiseen viikkoon. Olen itse 52v ja elämään on vaan sulauduttava, ja luulen että olet vielä tyytyväinen olotilaasi, kun katsot sitä sairautta silmiin. Oikein hyvää syksyä ja talven alkua sinulle, pidä lippu korkealla.