"Huono olo huostassa
Ojasta allikkoon
TV2 klo 22.35
MYÖNNETÄÄN: useimmiten en siedä Silminnäkijä-reportaaseja. Ne onnistuvat olemaan samaan aikaan kuivia ja raivostuttavan pateettisia. Toimittaja omaksuu niissä useimmiten äärimmäisen demonisoivan ja johdattelevan asenteen, eikä puolueettomalla näkökulmalla ole raporteissa mitään sijaa.
Entä tänään? Aiheena ovat lasten huostaanotot. Huostaanottojen määrä kasvaa Suomessa jatkuvasti. Viime vuonna huostaanotettiin reilut 10 000 lasta. Silminnäkijän mukaan toimenpidettä kannatetaan yhteiskunnassamme kritiikittömästi. Harvaa kiinnostaa, mitä lapselle tapahtuu huostaanoton jälkeen.
HUOSTAANOTON kokeneet Milla, Marko ja Jasu kertovat ohjelmassa karuista kokemuksistaan lastenkodeissa ja sijoitusperheissä. Heidän mukaansa perheiden laadun valvonta ei pelaa. Kukin on kokenut fyysistä tai henkistä väkivaltaa uusissa "kodeissaan".
Millan mukaan lastenkoti oli "kidutuslaitos, maailman hirvein paikka". Entinen sijaisperhe taas usutti koiransa Markon kimppuun. Todisteena on arpi sääressä. Jasu sai laitoksessa muun muassa remmistä. Hän on saanut huomata, että muistoja on vaikea pyyhkiä mielestä.
NUORTEN tarinoista huolimatta suhtaudun dokumenttiin yhä epäilevästi. Tuumaan kolmikon kokemusten olleen harvinaisia poikkeuksia, kunnes lääninhallituksen edustaja, Tampereen yliopiston tutkija ja peruspalveluministeri Paula Risikko myöntävät ohjelmassa, että prosessissa on puutteensa.
- Toki me teemme tarkastuskäyntejä sijoitusperheisiin aivan liian harvoin, lääninhallituksen edustaja lausuu suoraan.
Ehkä jutussa on siis sittenkin juurta. Olen tainnut elää pumpulissa. Mutta miksi aloin uskoa väitteisiin vasta, kun keski-ikäiset tädit päästettiin siitä puhumaan? Lapsen sanan vähättely taitaa olla koko ongelman aa ja oo.
LAURA FRIMAN"
http://www.iltalehti.fi/teevee/
Ojasta allikkoon
TV2 klo 22.35
MYÖNNETÄÄN: useimmiten en siedä Silminnäkijä-reportaaseja. Ne onnistuvat olemaan samaan aikaan kuivia ja raivostuttavan pateettisia. Toimittaja omaksuu niissä useimmiten äärimmäisen demonisoivan ja johdattelevan asenteen, eikä puolueettomalla näkökulmalla ole raporteissa mitään sijaa.
Entä tänään? Aiheena ovat lasten huostaanotot. Huostaanottojen määrä kasvaa Suomessa jatkuvasti. Viime vuonna huostaanotettiin reilut 10 000 lasta. Silminnäkijän mukaan toimenpidettä kannatetaan yhteiskunnassamme kritiikittömästi. Harvaa kiinnostaa, mitä lapselle tapahtuu huostaanoton jälkeen.
HUOSTAANOTON kokeneet Milla, Marko ja Jasu kertovat ohjelmassa karuista kokemuksistaan lastenkodeissa ja sijoitusperheissä. Heidän mukaansa perheiden laadun valvonta ei pelaa. Kukin on kokenut fyysistä tai henkistä väkivaltaa uusissa "kodeissaan".
Millan mukaan lastenkoti oli "kidutuslaitos, maailman hirvein paikka". Entinen sijaisperhe taas usutti koiransa Markon kimppuun. Todisteena on arpi sääressä. Jasu sai laitoksessa muun muassa remmistä. Hän on saanut huomata, että muistoja on vaikea pyyhkiä mielestä.
NUORTEN tarinoista huolimatta suhtaudun dokumenttiin yhä epäilevästi. Tuumaan kolmikon kokemusten olleen harvinaisia poikkeuksia, kunnes lääninhallituksen edustaja, Tampereen yliopiston tutkija ja peruspalveluministeri Paula Risikko myöntävät ohjelmassa, että prosessissa on puutteensa.
- Toki me teemme tarkastuskäyntejä sijoitusperheisiin aivan liian harvoin, lääninhallituksen edustaja lausuu suoraan.
Ehkä jutussa on siis sittenkin juurta. Olen tainnut elää pumpulissa. Mutta miksi aloin uskoa väitteisiin vasta, kun keski-ikäiset tädit päästettiin siitä puhumaan? Lapsen sanan vähättely taitaa olla koko ongelman aa ja oo.
LAURA FRIMAN"
http://www.iltalehti.fi/teevee/
Vastaukset 92
Vanhimmat
OJASTA ALLIKKOON
Mitä tapahtuu huostaanoton jälkeen? Huonosta kodista huonoon sijaiskotiin?
Huostaanotetut lapset joutuvat pahimmassa tapauksessa ojasta allikkoon, lyödyiksi ja henkisesti nujerretuiksi. Sijoituspaikkojen valvonta ei riitä mihinkään.
Huostaanottojen määrän kasvu on synnyttänyt paljon huolta ja keskustelua. Miksi huostaanottojen määrä kasvaa? Tehdäänkö niitä liikaa vai liian vähän? Yllättävän vähän on seurattu, mitä lapsille tapahtuu huostaanoton jälkeen. Yhteiskunta pitää ongelmaa ratkaistuna, kunhan sijoituspaikka on löytynyt. Lapsen ja nuoren näkökulmasta asiat eivät ratkea siinä silmänräpäyksessä.
Huostaanotetun lapsen tai nuoren polku voi vain syventyä. Kodin huonot olot saattavat vaihtua sijoituslaitoksen tai perhekodin epämääräisiin, nöyryyttäviin, jopa väkivaltaisiin oloihin.
Silminnäkijä kertoo Millan, Markon ja Jasun tarinat. Sosiaalitoimen piti auttaa ja tukea, mutta toisin kävi. Marko sanoo, että ”pahaa kierrätettiin ja tuli uusia alkuja, tuli loppuja”. Ikävät muistot eivät unohdu. Markon kimppuun usutettiin koira, joka puri häntä reiteen.
Jasu kertoo joutuneensa 9-vuotiaana elämään 4 vuotta fyysisen väkivallan kohteena. Paha olo valtaa hänet vielä 10 vuodenkin jälkeen joka ilta.
Sijoituspaikkojen valvonta on retuperällä. Se on pysynyt vanhalla tasolla, vaikka uusia paikkoja on tullut suuret määrät lisää. Vaikeimmille nuorille ei tahdo enää löytyä paikkoja. Sijaisperheet eivät pärjää vaikeimmissa ongelmissa olevien nuorten kanssa. Siksi jo laitospaikoistakin on pulaa. Vaarana on, että paikkapula ja kehno valvonta johtavat siihen, että heikkotasoiset sijoituspaikat saavat jatkaa.
Ensi vuoden alussa voimaan astuva uusi lastensuojelulaki velvoittaa kuulemaan lasta entistä paremmin. Huostaanottojen määrä tulee kasvamaan, koska lapsen pallottelun pitäisi loppua. Pula sijoituspaikoista kasvaa edelleen. On entistä tärkeämpää kysyä, mitä huostaanoton jälkeen tapahtuu? Millaisiin oloihin lapsia sijoitetaan? Kuinka syvässä ristiriidassa hyvät tarkoitukset ja todellisuus ovat?
Silminnäkijässä Nina Kujansivun haastattelemat Milla, Marko ja Jasu antavat vahvan viestin siitä, että huostaanotetut tarvitsevat väärän vallankäytön sijaan turvaa ja lämpöä. He tarvitsevat vankan polun, jota pitkin kulkea ja rakentaa omaa minuuttaan.
Toimittaja ja ohjaaja: NINA KUJANSIVU
Tuottaja: HANNELE VALKEENIEMI
Tuotanto: YLE AJANKOHTAISJOURNALISMI
http://www.yle.fi/silminnakija/
Käsittelemättä jää vielä se vaihtoehto, että lapsi otetaan HYVÄSTÄ kodista ja siirretään esim. julkista terveyshuoltoa korvaavana toimenpiteenä laittomasti sijaishuoltoon!
Ei lasta auta sekään, että pääsee huonoista oloista toiseen huonoon paikkaan, mutta mikä järkytys hänelle on, kun hyvästä kodista ja hyvistä vanhemmista erotetaan pahoinpideltäväksi lastensuojelulaitokseen!!!
Odotetaan vielä pari vuotta, niin minunkin lapseni on 12-vuotias kertomaan itse missä tahansa ohjelmassa kokemuksistaan.
kauaksi pohjoiseen,tytön äiti kuoli tytön
ollessa 16 v. luvattiin jälkihuoltona asunto ym.
Eipä tullut mitään kadulla asuu vielläkin,
tai ystävien nurkissa.
ohjelman jälkeen.
ala-arvoista, osaamatonta, epäinhmillistä,
täysin käsittämätöntä, ei ihmisarvoista, epäoikeudenmukaista
(ja kyseeessähän ovat vielä lapset ja nuoret, jotka ovat ja joiden pitäisi nauttia
valtion ja virkamiesten taholta ERITYISSUOJELUA)
ja vielä lakisääteistä ja verorahoilla kustannettua.
ja vielä kehdataan sanoa ja puhua:
Lasten Suojelua
ja lastensuojeluviranomaisten toimintaa.
Lastensuojeluviranomainen vastaa ja on vastuussa jokaisen sijoitetun lapsen ja nuoren
elosta ja olosta,
mutta mitä vielä!
kyllä tuli niin hirvittävä olo
ohjelman nuoria katsoessa!
on aivan kauheaa edes ajatella
- mikä onkaan tilanne kaikkien niiden pienten,
vauvojen, leikki-ikäisten, alakoululaisten jne kohdalla,
joita ei todellakaan kukaan
sijoittava lastensuojeluviranomainen
kuuntele, seuraa eikä valvo,
näiden pienten puhumattomien
sijoitusta ja sijoitusoloja
- ei edes televisiotoimittaja.
sijoitusbisneksen tekoon!
Hyvä kysymys! Niinpä!
kommentoimatta tännekin, että vaikka paljon saastaa näin lapseni sijoituksen aikana, niin silti olin ohjelman jälkeen hetken sanaton.
Miksi h......ssä vain nuoria pitäisi kuulla?
Entä ne kaikki pienet ja alle 10- tai 12-vuotiaat, joita ei paljon kuunnella ollenkaan. Tai ollaan kuuntelevinaan, mutta joiden puheet ja mielipiteet mitätöidään lapsen iän takia.
Kun lapseni huostaanottoa alettiin purkaa kesken sopimuskauden, riensi lastenlinnan psykiatri paikalle selittämään, että lapsen pelko paikkaa kohtaan johtui kuulema hänen harhaisuudestaan, joita lisäsi se, että äiti ei koskaan hyväksynyt huostaanottoa! Näin vedettiin valituksilta pohja pois jo ennakkoon.
Todellisuudessa lapsi ei ollut kenenkään mielestä harhainen ja myöhemmin osoittautui, että hän ei olisi ollut myöskään psykiatrinen potilas ollenkaan, vaan hänellä todettiin Aspergerin-oireyhtymä.
Sillä lastenkoti ajalla oli kuitenkin se merkitys, että minun suutani ei tule tukkimaan kukaan, ennen kuin asiat liikahtavat parempaan suomalaisessa lastensuojelussa!!!!!
olet tehnyt asioiden paranemiseksi suomalaisessa lastensuojelussa netissä mesoamisen ja uhoamisen lisäksi?
Ei suuret sanat suuta halkaise.
jolle esitit kysymyksen, mutta jo tuo, että netissä meuhkaa ja mesuaa lasten oikeuksien puolesta, on HYVINKIN KONKREETTISTA!
Kun vertaa niitä ala-arvoisia komentteja täällä ja sijaisvanhempien puolella biovanhempia vastaan vuoteen 2005, niin tyyli on muuttunut ihmisillä ehkä hieman!
mesoamisesta? Luuletko, että poliitikot, virkamiehet tai muut, jotka on mahdollisuuksia vaikuttaa lastensuojelun asioihin millään tavalla, täällä pyörivät lukemassa keskustelupalstoja?
Sinä totisesti olet tunkenut "nimesi" ja asiasi jokaiselle mahdolliselle keskustelupalstalle, onko kirjoittalustasi netissä ollut jotain hyötyäkin?
totuutta täällä kirjoittaa, sita rajumpaa on yleensä vastustuskin. Se on tuo raha kumma vaihtoväline ja totuutta moni perhekodin omistaja pelkää kuin ruttoa!
Kun asiat näkee tässä valossa, asettuu oikeisiin raameihin nuo sijaishuollon provokaatiot, joita tänne viime yönä näköjään on käyty tyrkkimässä.
Lastensuojelusta leipänsä ansaitseville tiedoksi:
Tätä palstaa luetaan hyvin laajalti, siitä tulee jatkuvasti todisteita pitkin Suomea ja päättäjiltäkin. Ja asiat etenevät jatkuvasti, sille on ihan turha yrittää iskeä kapulaa rattaisiin! Lasten kohteluun puututaan ja tullaan puuttumaan jatkossakin, te saatte mesota ja raivota ja tulla haukkumaan tänne vanhempia ihan miten törkeästi tahansa, mutta tätä työtä te ette pysty pysäyttämään.
että olen kirjoittanut nimettömänä, tuolla "lempinimellä", joka minulle on annettu ja omalla nimellä. Olen kirjoittanut moneen paikkaan, laitanut moneen paikkaan sähköpostia: politikoille, viranomaisille, lehdistölle, hoitohenkilökunnalle, yksityisille kansalaisille.
En ainoastaan lastensuojeluksesta vaan myös vanhustenhoidosta.
Itse en ole hyötynyt tästä, enkä pystynyt tällä kirjoittelulla saamaan äidilleni inhimillisempää kohtelua, mutta monella on silmät auenneet ja uskon, että moni muu on hyötynyt.
Tuollainen kuullostaa kauhealta provokaatiolta.
Suomessa ei yhdessäkään lastensuojelulaitoksessa ole käytössä ruumiillista kuritusta.
Se kiellettiin lailla vuonna 1967 siis lastensuojelulaitoksista - poikakodeista.
No se että joku nuori oikein oireilee ja saa pahan raivarin ja muuttuu ympäristölleen erittäin vaaralliseksi niin hänet toki on otettava kiinni ja pidettävä kiinni, mahdollisesti joudutaan niin kauan pitämään kiinni kun tulee esim lääkintä henkilö joka pistää piikin tai poliisi joka pistää raudat.
Sattuu vain olemaan niin että te jotka näitä asioita dramatisoitte ette ole siellä paikanpäällä näkemässä ja kokemassa tilanteen kehitystä.
Kenelläkään ei ole oikeutta lyödä ketään ei myös tällä sijoitetulla lapsella / nuorella.
Asialla kun sattuu olemaan kaksi puolta.
Tuo että "kidutetaan" on toimittajalta erittäin ala-arvoista journalismia, moinen toimittaja pitäisi hyllyttää.
Jos nuori kapinallinen kokee kurin kiduttamiseksi niin tulee aika jolloin hän kokee että hänen kriittisimpinä kehitysaikoina hänestä välitettiin.
provoilee ja pahasti!
Sen lisäksi, että lapsia pahoinpidellään sekä henkisesti että fyysisesti, heitä joissain "sikaloissa" myös kaytetään seksuaalisesti hyväksi!
ruumiillinen kuritus on LAISSA kielletty?
Sitä harjoitetaan sijaishuollossa vielä tänä päivänäkin, turha kuvitella mitään muuta siitä asiasta.
Nämä jutut ovat ihan riittävän törkeitä, ei näihin toimittajien tarvi provoilla mitään.
Oma lapseni alkoi oma-aloitteisesti käyttää nimeä vankila ja kidutuslaitos oltuaan kuukauden tuollaisessa paikassa. 9-vuotiaan aiemmin iloiset, kirkkain värein piirretyt piirustukset muuttuivat ankeiksi mustan ja harmaan sävyiksi ja hän kiinnitti huoneensa seinälle kuvan vankilasta, jossa kaltereiden väleistä näkyi itkeviä kasvoja.
lasten kuvaamia kasvatuskeinoja koirakouluun.
Sitä ne todella olivat!
Sijaishuollossa voi tapahtua ihan mitä tahansa, koska henkilökunta luottaa siihen, että seinillä ei ole silmiä ja korvia antamassa todistajanlausuntoja jälkeen päin. Ja lasten puheita vähätellään, pahimmassa tapauksessa valehdellaan psykoottiseksi harhaksi, jos on kyseessä oikein "hoidollinen", muka psykiatrista hoitoa antava osasto.
Viime mainitut veloittavat yhteiskunnalta suurinta mahdollista laitoshoidon vuorokausimaksua juuri tuolla hoidollinen-nimikkeellä. Last.suojelutyöntekijät väittivät tuon laitoksen perivän lähes 450 e per lapsi per vuorokausi! En ole saanut vahvistusta väitteelle, mutta miksi he olisivat puhuneet soopaa asiasta...
Jos joku vanhempi teki valituksen henkilökunnan käytöksestä, perhettä rankaistiin kutsumalla ulkopuolisen vartiointiliikkeen vartija paikalle tapaamisiin. Lapsille mollattiin ja mitätöitiin heidän vanhempiaan, mikä on myös lapsen henkistä kaltoinkohtelua. Mille lapsesta tuntuu, kun vanhempia kohdellaan kuin rikollista ihan vain siksi, että he ovat yrittäneet puolustaa lasta väkivaltaista henkilökuntaa vastaan?
Niin minuakin omahoitaja haukkui lapselleni, vaikka last.suojelun työntekijät olivat useita kertoja tähdentäneet henkilökunnalle, että kotioloissa ei ollut huostaanottoperusteita. Lapsi otettiin sinne sairaalapaikkojen vähyyden takia muka psykiatrista hoitoa saamaan, hah. Miten siellä kohdellaan perhettä silloin, kun niitä huostaanottoperusteita todella löytyy?!
kapinoivat. Oikeinkohdellut eivät kapinoi.
Kapinointiin on syy.
Kapinointia ei saa tukahduttaa myrkkypiikein, mattoon käärimisin, käsiraudoin, kiinnisitomalla.
Kapinointi loppuu oikeinkohtelemalla.
Ohjelmassa ilmi tulleiden seikkojen vuoksi vaadin Eduskunnan oikeusasiamiestä, Riitta-Leena Pauniota välittömästi eroamaan tehtävästään. Paunio ei ole täyttänyt eduskunnan hänelle osoittamia tehtäviä.
"
Työssään oikeusasiamies seuraa erityisesti, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Hänellä on lisäksi erityistehtävänä valvoa, miten poliisi käyttää telepakkokeinoja ja peitetoimintaa. Eduskunnan toivomuksesta hän seuraa myös, että lasten oikeudet toteutuvat.
"
Lähde:
http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/oikeusasiamies/tehtavat.htx
Eilen oli lehdessä, että mies sai puoli vuotta vankeutta marsun rääkkäämisestä. Lapsen kimppuun koiran usuttanutta aikuista ei edes ole syytetty törkeästä pahoinpitelystä eikä lapsi ole arvattavasti saanut mitään hyvitystä tai vahingonkorvausta ollessaan Suomen viranomosten huostassa siten, että hänen kimpuunsa on usutettu koira häntä puremaan jättäen pysyvät arvet. Häneltä on myös nykyisessä paikassaan anastettu määräämättömäksi ajaksi musiikin kuunteluun tarvittaat laitteensa rangaistuksena siitä, että ei ole ollut tarpeeksi muiden ihmisten käytettävissä seurana. Tämä lapsi on esimerkkihenkilö jonka fyysinen koskemattomuus torkeästi on rikottu, tuotettu kipua ja vaaraa, jopa hengenvaaraa ja pelkoa koiran avulla, tämän jälkeen seuraavassa paikassa lapsen henkinen koskemattomuus on rikottu vaatimalla häntä seurustelemaan muiden kanssa vastoin tahtoaan, omaisuuden suoja on rikottu anastamalla häneltä hänelle rakkaat musiikinteko- ja kuunteluvälineet rangaistuksena hänen persoonastaan, hänen oikeuttaan saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti tahallisesta koiran puremaksi joutumisesta on rikottu ja rikotaan edelleen, jollei syytettä tekijää vastaan ole vieläkään nostettu, hänen lahjakkuuttaan ei ole kannustettu vaan on päinvastoin estetty ja rangaistu häntä musiikin teosta, hänen puheoikeuttaan ja sananvapauttaan on rikottu ottamalla häneltä puhelin pois, kun hän on halunnut kertoa OMIN sanoin OMIA asioitaan ja kokemuksiaan läheisilleen, lista on lopututon. Tämä yksin riittä siihen, että Paunion on viipymättä erottava tehtävästään. Ainoa keino, millä Paunio pystyy jatkamaan lasten ylimpänä suojelijana ja oikeusasiamiehenä Suomessa on, että hän ryhtyy kiistämään ja vähättelemään ohjelmassa näkemiemme lasten kertomukset. Vaikeneminen ei nyt auta, eikä Pauniolla ole oikeutta olla ottamatta kantaa tehtäviensä hoitoon. Paunio, älä enää nosta ensikuun palkkaasi, et ole todellakaan sitä ansainnut.
ei sossut vaan puoluettomat ihmiset jotka myös
ajaisivat lasten asioita.Nyt niitä ei ole.
Riitta-Leena Paunio saa palkkaa juuri siitä, että hän puolustaa lasten oikeuksien toteutumista. Hän on kykenemätön tehtäväänsä, ja hänen paikalleen pitää valita toinen henkilö, sellainen, joka ei laiminlyö tehtäviään.
Mitä hän on tehnyt lasten asioiden eteen muuta kuin ollut huolissaan lööppien haitallisesta vaikutuksesta lapsille?
Kuka tai ketkä ja minkä puolueiden nimeltämainitut lainvalmistelijat ja ketkä lausunnonantajat halusivat rajoittaa vastoin YK:n suositusta lapsiasiainvaltuutetun toimivaltaa pelkästään yleisen tason surkuttelijaksi. YK ei ole tyytyväinen Suomen vesittämään tynkälapsiasianvaltuutetun virkaan ja kuten tuloksista näkyy ei ole syytäkään. Lisäksi haluan tietää miksi silloinen ulkoasiainministeriö Suomen saamien lastensuojelua koskevien huomautusten vastanottajana peitteli ja salasi vuosikaudet kansalaisilta moitteiden olemassaolon ja suositusten vastaisen toiminnan.
Eli nimet esiin, ja ennen kaikkea perustelut miksi lapsiasiainvaltuutetun toimivaltaa rajoitettiin.
Vastustajien kytkökset sadistisiin kasvattajatahoihin kiinnostavat, tottakai, myös. Paunion ero on hyvä alku hallintomädännäisyyden puhdistuksille. Muissa maissa ero olisi jo tapahtunut.
yli 10.000 järki jo sanoo.että pitäisi olla monta
virkailijaa pitämässä heidän puoliaan ei sossuja
koska he ne huostaanotot tekevätkin.
moittivat ja vaativat sitä
että lapsiavaltuutetun toimen kuvaa pitäisi muuttaa yksittäisten lasten asioita käsittelevään suuntaan sekä myös Aulan putiikkiin riittävästi väkeä.
http://www.unicef.fi/files/unicef/pdf/LOSmaaraaikaisraportointi.pdf
Lainaus Unicefin nimenomaan Suomea koskevasta kehotuksesta:
"
59. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio mahdollisimman pian liittyy lapsen oikeuksien
yleissopimuksen lapsikaupan, lapsiprostituution ja lapsipornografian torjumista koskevaan
valinnaiseen pöytäkirjaan.
"
http://www.unicef.fi/files/unicef/pdf/LOSmaaraaikaisraportointi.pdf
Onko joku pedofiili kenties päässyt päättäjän asemassa jarruttamaan Suomen liittymistä lapsen oikeuksien yleissopimukseen lapsikaupan, lapsiprostituution ja lapsipornografian torjumista koskevaan valinaiseen pöytäkirjaan. Mikä on perustelu ja motiivi vitkuttelulle?
mikähän kehitysmaa
lasten olojen suhteen kyseessä onkaan.......
laitoin vinkin tästä ja sijaisvanhempien puolelta Kannattaa katsoa -ketjusta. Tuosta "Kerro kaverille tästä viestistä" laitoin heille hyvän joulun toivotuksen!
Yksittäistapauksiin ei puutuja ja yleistää ei saa. Mitä siis jää jäljelle?
seuraavaksi Aula pohtii varmaan, ovatko karkit oikeassa vai väärässä paikassa kassaan nähden.
Oikeassa se - olitko se sinä vai joku muu - joka kirjoitti, että lapsiasiainvaltuutetun virka perustettiin Suomeen rauhoittelemaan kansainvälistä mielipidettä älyttömästä lastensuojelutilanteestamme.
muutakin kuin vaatia lehtien lööppejä kuriin!
Tuollaisessa virkapaikassa vaaditaan nykypäivänä henkilöltä jopa tiukkojakin lausntoja ja kannanottoja eri viranomaisille ja /tahoille
jotta oltaisiin edes nimeksikään tekemässä
mitä virkanimike edellyttää;
lapsiasiavaltuutettu.
| | | | | | |
Lapsiasiavaltuutetun tehtävät ja valtuudet
8.3.2006
Lapsiasiavaltuutettu edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista yleisellä päätöksenteon ja lainsäädännön tasolla.
Hän toimii yhteistyössä toisten viranomaisten, järjestöjen, lapsitutkimuksen sekä muiden lapsiasioita käsittelevien tahojen kanssa.
Pyrkimyksenä on myös parantaa lapsipolitiikan toimijoiden keskinäistä koordinaatiota.
Lapsiasiavaltuutettu arvioi lasten oikeuksien toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa
sekä seuraa lasten ja nuorten hyvinvointia ja elinolosuhteita.
Valtuutettu seuraa lainsäädäntöä ja muuta yhteiskunnallista päätöksentekoa lapsinäkökulmasta.
Tärkeänä tehtävänä on kehittää päätösten lapsivaikutusten arviointia.
Valtuutettu tekee havaitsemistaan epäkohdista aloitteita
sekä antaa lausuntoja, neuvoja ja ohjeita
lapsia ja nuoria yleisesti koskevissa asioissa.
Valtuutettu pitää yhteyttä lapsiin, nuoriin ja lasten parissa työskenteleviin
sekä välittää heiltä saamaansa tietoa päätöksentekijöille.
Lapsiasiavaltuutetun erityisenä tehtävänä on edistää YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista
sekä siitä tiedottamista Suomessa.
Valtuutettu ei ratkaise yksittäisten lasten tai perheiden asioita, kuten huostaanotto- tai huoltajuusasioita.
Hän ei myöskään anna yksittäistapauksiin liittyviä kannanottoja.
Lapsiasiavaltuutettu ei voi muuttaa toisten viranomaisten päätöksiä eikä käsittele niitä koskevia valituksia.
Näistä tehtävistä huolehtivat muun muassa sosiaali- ja kouluviranomaiset sekä oikeuslaitos.
Lapsiasiavaltuutettu on itsenäinen viranomainen, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä.
http://www.lapsiasia.fi/Resource.phx/lapsiasia/perustietoa/index.htx
"pitää yhteyttä lapsiin ja nuoriin".
Sitä ei voi toteuttaa muutoin kuin laskeutumalla alas virkatornistaan ja kuuntelemalla yksittäisiä lapsia ja nuoria.
lapsiin ja nuoriin käytännössä on.
jonkun tahon taikka järjestöjenkö kautta tapahtuvaa:
"hyvin on asiat lapsilla ja nuorilla suomessa"
vai konkreettista ja asiallista yhteydenottoa
ja ihan lapsiavaltuutetun omasta aloitteesta.
tämäkin asia pitäisi olla jostakin
ao. virkamiehen sivustoilta luettavissa.
http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/213105.html
Olen nyt 22 vuotias nainen, elän hyvää elämää, minulla on mies (erittäin hyvä sellainen) ja kaksi ihanaa lasta. Olen onnekas, että voin näin hyvin, ("hyvin"), sillä voin yhä huonosti, muistojeni takia.
lapsuuteni oli erittäin sekavaa aikaa. Olin hukassa jo pienestä saakka Olin pelokas ja ujo lapsi. vihasin enkä ymmärtänyt maailmaa. Kärsin siitä mitä olin kokenut ja mitä koin.
Löysin päihteistä lohtuni jo 12 vuotiaana. 16 vuotiaana löysin suonensisäisethuumeet. Jäin kiinni huumeidenkäytöstä ja siitä alkoi elämäni kauheimmat ajat. Huolimatta niitä edeltävistä ajoista.
Minua siirreltiin laitoksesta toiseen. Pari kertaa minut laitettiin suljetulle psykiatrianosastolle ilman perusteita, eli valheilla. He eivät pärjänneet kanssani. Tilanteet kärjistyivät ja laitoksen johtajat sanoivat minua kirjaimellisesti hulluksi. Olin "hullu", kun itkin ja raivosin kohteluni takia.(silti lääkärit eivät ymmärtäneet, mikä oli syy osastolla olooni eli pääsin pian pois).
Palaverissa kun kerroin lääkärille asioiden laitoja ja "syitä" vihalleni, laitoksen johtaja keskeytti minut ja sanoi, "hänellä on selvästi patologisenvalehtelijan piirteitä". Lamaannuin, häpesin ja olin hiljaa. Ajattelin, että näytän äärettömän typerältä pikku valehtelijalta niiden kaikkien sossujen ja lääkäreiden silmissä.
Lääkäri totesi, ettei hän näe syytä pitää minua osastolla, vaan voisin palata takaisin laitokseen, sanoi johtaja siihen "tuo tyttöhän on ihan hullu, miten voit väittää että pitäisi se nyt jo meille takaisin ottaa". Muistan vieläkin miten isäni tärisi vieressäni, sanomatta sanaakaan.
Laitokset olivat ykstyisiä huumelaitoksia, alaikäisille tarkoitettuja. Aivan kamalia paikkoja (yhtä lukuunottamatta!). En tunne liioittelevani jos kuvailisin niitä maan päällisiksi helveteiksi. Vihani on välillä vieläkin liian suuri kenenkään kannettavaksi.
Olen tuntenut laitoksista kymmeniä nuoria ja tiedän henk.koht vain YHDEN, joka on aikuisiällä päässyt yli ongelmistaan ja elämään "normaalia" hyvää elämää. Tähän ns. hyvään elämään ei todellakaan ole auttanut laitokset, päinvastoin, laitokset pahensivat elämäämme radikaalisti, kuten kaikkien muidenkin nuorten, jotka sieltä tunsin.
Tämä ainoa ihminen joka selvisi, on ystäväni. Tutustuimme huumevieroituslaitoksessa 16 vuotiaina.
Niistä ajoista on vuosia ja silti kun nykyään keskustelemme, keskustelemme lähes aina siitä, miten vihaisia, katkeria ja surullisia olemme siitä, miten meitä on kohdeltu. Miten meidät hylättiin metsän keskelle kivitaloon lukkojen taakse, ilman normaaleja ihmiskontakteja ja aktiviteetteja. Nöyryytys ja muu henkinen väkivalta sai meidät syvempään ojaan, kuin jouduttuamme sinne. Jos ei käyttäytynyt mieluisasti, saattoi joutua "huonehoitoon", eli vuorokaudeksi huoneeseen, missä ei ollut muuta, kuin patja. Ruoka tarjoiltiin sinne. Joskus huonehoito toteutettiin sulkemalla nuori omaan huoneeseensa ja kaikki mahdollinen ajanviete poistettiin. Huonehoitoon kuului sääntö, "ei saa puhua kenenkään kanssa". Minäkun tähän hoitoon kerkesin tutustua.
Monet nuoret alkoivat käyttää laitoksissaoloaikanaan kovempia huumeita. 12:sta asiakkaasta suurin osa alkoi käyttää suonensisäisiä laitoksessa, vaikka olivat sinne tullessaan kokeilleet satunnaisia kertoja pilveä tms... Tuska oli valtavaa. Kaikki voivat huonosti. Moni halusi ja puhui itsemurhasta, muutama yritti sitä. Silti ei kukaan auttanut tai kuunnellut, saatikka Uskonut meitä. Itsetuhoiset teot ja "huono"käytös selitettiin johtuvan huumeidenkäytöstä tai muuten tottelemattomasta luonteesta. Vanhemmille sanottiin, että se on normaalia sellaisessa tilanteessa ja että antaisivat laitoksen henkilökunnan hoitaa asiat "ammattitaidollaan", jottei vanhempien tarvitsisi huolehtia. Läheiseni etäännytettiin minusta. Yhteydenpito perheeseen jopa kiellettiin, koska sillä katsottiin olevan paha vaikutus minuun, vaikka välini perheeseeni oli rakastava hyvä silloin. Perheeni oli ainoa voimavarani, se vietiin, kuten lähes kaikki muukin.
Tuntui niin tutulta, kun poika silminnäkijän jaksossa kertoi, että kun hän yritti kertoa äidilleen siitö mitä hänelle tehtiin, häneltä napattiin puhelin pois, näin tehtiin myös siellä missä me olimme.
Meidän annettiin ymmärtää, että jokainen nöyryytys ja paha teko meitä kohtaan oli todellakin ansaittua ja että teoillamme ja ylipäätään olemuksellamme kerjäsimme sitä.
Olen nyt ollut neljä vuotta kuvilla.Tänä aikana olen ollut katkera, ja purkanut sitä tutkimalla näitä alaikäisten laitoksia kuin yksityisetsivä.
Olen keskustellut esim. laitoksissa työskennelleiden ihmisten kanssa, ja nytkin tiedän pohjoiskarjalasta lastenkodin, jota pyörittää pariskunta, joista toisella on mielenterveys ja alkoholiongelmia. Naista on epäilty jopa oman lapsensa pahoinpitelystä. Mies on puolestaan huutanut nuorelle: "pilaat elämämme" jne... Miehellä taas ei ole minkäänlaista ammatillista tutkintoa hoitoalalle. Hän on (yllätys, yllätys) yo-markkinointimerkonomi.
Paikan kotisivuilla on valehdeltu henkilökunnan määrästä, koulutuksesta ja työnkuvasta.
Katsoessani silminnäkijän tämänpäiväistä jaksoa, toistelin ääneen, "just noin, just noin, just noin. tollasta se on, tota ne tekee. noin meitä kohdeltiin"!. Niin se meni ja niin sä menee nytkin.
Olen äärettömän tyytyväinen ja suorastaan onnellinen, että aihetta nostellaan pikkuhiljaa pöydälle ja niitä tuodaan ihmisten tietoisuuteen. Sanon jopa tietäväni, että Suurin osa sijoitetuista nuorista kärsivät tilanteestaan suunnattomasti, eikä kukaan kuule heitä.
Äitini ei tiennyt silloin, miten olisi pitänyt toimia, en tiedä minäkään edes nyt, mutta sen tiedän, että itsetuntoni poljettiin maanrakoon ja jäin kärsimään pahoista muistoista.
Sen äitini on kyllä sanonut, että yksi asia mitä hän elämässään suunnattomasti katuu, on se, että hän ei kyennyt näkemään kaunistellun ikkunan taa, näkemään totuutta ja hekemaan minua pois.
(en siis puhu pelkästään huumeisiin sekaantuneista lapsista, vaan niinä vuosina tunsin yhtälailla myös niitä, jotka eivät olleet huumeisiin koskeneet) Lisään vielä, että em. laitoksissa oli pari hyvää ohjaajaa, joista minulle jäi hyvä muisto.
heitetään ins,epäily.purku kariutu siihen
vaikka aiheeton epäily olikin.
Tekee pikkasen katkeraksi.
se tiedetään kyllä sijaishuollossa.
Mutta on tietysti halpamaista käyttää sitä keinona purun estämiseksi.
Insestiepäilyt tulevat muuten aaltoina Suomeen ulkomailta, jossain alkaa siitä hysteria ja muutaman vuoden viiveellä se on täällä. Törkeintä on se, että vaikka tosiaan epäily on aiheeton, niin sen takia lapsi joutuu olemaan huostassa pitkänkin ajan, kunnes asia selviää - jos selviää. Siitäkin on tehty tutkimus, miten epätieteellisiä ja erittäin arveluttavia keinoja psykologit käyttävät tutkimuksissa. Onpa joku psykologi Suomessakin myöntänyt jälkeen päin, että hänen tutkimuksensa ei osoittanut mitenkään insestin tapahtuneen, vaikka hän antoikin sitä puoltavan lausunnon.
Ihmeelliset ovat sijaishuollon ja viranomaisten tiet Suomessa, se täytyy sanoa.
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1190666066
oli tv:ssä ohjelmaa aiheesta. Erään tietyn lastenpsykiatrian klinikan johtava lääkäri nikotteli kummasti haastattelussa kun ohjelmassa oli juuri kerrottu ERITTÄIN arveluttavista insestin todentamiskeinoista heidän klinikallaan. Lasta johdateltiin kysymyksillä ja hänelle itselleen väitettiin lapsen sanomaksi sellaista, minkä lapsi jyrkästi kielsi sanoneensa.
Kelan kustantamasta Vääryyskirja-nimisestä kirjasta voi lukea, miten eräänkin insesti-epäilyn jälkimainingeissa psykologi myönsi, ettei tutkimuksissa tullut todellisuudessa esiin mitään insestiä puoltavaa. Hänestä vain TUNTUI sille, että pitää kirjoittaa myönteinen lausunto ja niin hän kirjoitti sen!
Ja Nicon tapaus on jotain niin järkyttävää, että sitä ei meinaa todeksi uskoa. Sille perheelle ei voida koskaan tässä elämässä korvata sitä, mitä viranomaisten rikokset heitä kohtaan aiheuttivat. Jos heidän asiassaan ikinä mitään oikeutta tapahtuisi, niin vanhemmille tulisi antaa anteeksi ne velat, joihin he kuulema lukemattomissa oikeudenkäynneissä velkaantuivat. Ja Nicolle pitäisi korvata parilla miljoonalla eurolla ne henkiset kärsimykset, kun hänen lapsuudenkotinsa hajotettiin aiheettomien insestiepäilyjen takia, turha lastenkodissa olo ja piinaavaat tutkimukset ja kuulustelut vuosien ajan.
Koko aihe on niin vastenmielinen, että inhottaa, mutta koko viranomaiskunta lääkäreineen ja psykologeineen menevät välillä päästään sekaisin näiden epäilyjen takia, joiden on todettu tulevan Suomeen aaltoina ulkomailta aina joidenkin vuosien välein. Joo, otetaan vain huostaan ja epäillään insestistä joka ikisen pippeliään hierovan pikku pojan vanhempia, niin johan maailmasta hyvä tulee. Ja sama tietysti sijaishuollossa ja joka paikassa, missä ikinä näitä pippeliään hierovia pikku poikia ikinä vain joku sattuu huomaamaan.
totta, niin totta kuin olla voi tämän päivän lastensuojelusta. Kyse ei ole pelkästään uusista yksityisistä lastensuojelulaitoksista, vaan samaan mielivaltaan syyllistytään vanhassa arvostetussa lastenkodissa, jonka tulisi noudattaa kristillistä etiikkaa toimissaan. Laitoksen ylin johto ei mielestäni tiedä, mitä lastenkodissa tapahtuu. Ja paikka on hämännyt lääkärit ja lastensuojelun uskomaan valheisiinsa hyvistä hoitotuloksista, joita ei ole koskaan arvostellut kukaan muu kuin lastenkoti itse.
Moni vanhempi on huomannut huostaanoton aikana, että hänen on alettava valehtelemaan lapsen voinnissa tapahtuneen edistystä - vaikka tilanne yleensä on päinvastoin - se on ainoa tapa saada lapsi ulos laitoksesta. Jos vanhempi kertoo totuuden lapsen pahasta olosta, alkaa sijoituskierre, jota vanhemmilla ei ole mitään mahdollisuutta katkaista.
Tekisi mieli lohduttaa äitiäsi, sillä hänen tuntemansa syyllisyys siitä, että hän ei nähnyt laitosten valheiden läpi, on aivan turhaa. Ei niiden valheiden läpi näe kukaan muukaan ja lasten puheita ei uskota. Valvontaa ei ole ja on syytä kysyä, mitä hyötyä tarkistuksista olisi, koska lapset on peloteltu puhumasta ulkopuolisille mitään paikasta.
Kun itse sain sossut pitkän painostuksen jälkeen liikkeelle, ei lapseni uskaltanut puhua sosiaalityöntekijälle mitään. Perhetyöntekijät hän tunsi paremmin, koska oli heidän kanssaan leikkinyt useita kertoja ja heille hän kertoi. Sossu oli sillä aikaa jo ehtinyt kehua henkilökunnalle, miten lapsi viihtyy ja kaikki on hyvin.
Kun tarkistuspartio lähti laitoksesta, toinen perhetyöntekijä soitti minulle ja sanoi heidän tuntevan lapsen niin hyvin, että uskoivat joka sanan, mitä lapsi itkien heille kertoi. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun näkivät tuon lapsen itkevän. Kotona hän oli iloisena seurustellut perhetyöntekijöiden kanssa. Mutta hän painotti sitä, että heillä ei ole sosiaalityöntekijän tutkintoa ja siksi hän ei pystynyt lupaamaan, mitä painoarvoa heidän puheillaan on. Meillä kävi kuitenkin hyvin, koska kohdalle sattui harvinaisen rehelliset ja hyvät sosiaalityöntekijät, mutta aivan vastaavassa tilanteessa monien perheiden kohdalla vanhemmat eivät ole voineet tilanteelle mitään.
Ja jos valvontaa saataisiin, paikalle tulisi yllättäen tarkastajat lääninhallituksesta, niin uskaltaisivatko lapset ja nuoret puhua heille suoraan asioista? Ainakin minun lapseni oli peloteltu, uhkailtu ja pahoinpidelty niin, että ei varmasti olisi uskaltanut. Uskaltaisivatko nuoret, en tiedä. Pienempien lasten kohdalla olisi tärkeää, että voisivat ensin tutustua tarkastajiin ja mitenkäs sellainen olisi mahdollista?
laitosten valheellisten mainoslauseiden läpi ovat ne vanhemmat, jotka pääsevät poikkeuksellisen usein käymään laitoksessa. Meillä sen mahdollistivat rehelliset sossut, jotka yrittivät kaikin tavoin puolustaa meitä laitoksen mielivaltaa vastaan. He saivat aikaan sen, että sain tavata lasta kerran viikossa ja lapsi pääsi kotilomalle joka viikonloppu.
Kävin siis laitoksessa yhteensä 3 x viikossa ja koska loman yhteydessä istuin siellä täyttämässä joskus yli puolikin tuntia lomalle lähtö- ja myöhemmin -paluupapereita, pystyin seuraamaan osaston touhua paljon enemmän kuin ehkä vanhemmat keskimäärin. Ja tuon lisäksi olin paikalla joka viikko parituntisen vierailun ajan.
Ja puhelias kun olen, juttelin paljon hoitajien ja myös toisten lasten kanssa, mikä viime mainittu ei koskaan ollut henkilökunnan mielestä kovin suotavaa. Ei siihen koskaan puututtu, mutta yleensä joku hoitaja hyökkäsi kuin haukka paikalle kun näkivät, että joku lapsi tuli puhumaan minulle asioistaan.
tuli tippa silmäkulmaan.... oikeasti en ole hullu, en ole, vaikka niin väittivät ja leimasivat minut.
ei minua, eikä ketään muuta siellä laitoksessa olisi saanut kohdella niin.
puhuin itseasiassa juuri tänään ystäväni kanssa, joka asui aikoinaan yhdessä samassa laitoksessa kuin minä... juttumme riistäytyi taas menneisiin, laitoksiin... totesimme, ettei kantti kestä muistella menneitä, eli unohtakaamme.
en tunne sinua, en edes tiedä onko viestisi "totta", (uskon silti niin), mutta se, että joku ajattelee, välittää...
niistä ajoista on kauan. olen jo aikuinen, vuosia on vierinyt, elämäni on ihanaa... mutta muistot elävät, ne tulevat uniin.. ja joskus ne sanovat ´"sinä olet alempi", niinkuin minulle sanottiin, joka päivä... kun olin 16 vuotias...
kiitos.
sekä tuolla sijaripuolella jo pitkään yrittänyt kertoa, miten kauheita paikkoja laitokset on myös pienille lapsille. Olen itse ollut työssä lastenkodissa ja sijoitusten yhteydessä vieraillut
useissa paikoissa. Se tunnelma, se ahdistus mikä niillä lapsilla on, se on aivan käsin kosketeltavaa.
Myös se miten pienet lapset lähtisivät sieltä ihan kenen tahansa mukaan, kunhan vain pääsisivät pois.
Tuntuu kauhelata vain sulkea ovi perässään ja tuntea selässään niiden lasten anovat ja pettyneet katseet.
Myös meille sijoitetut lapset ovat kertoneet niin paljon tuntemuksistaan lastenkodeissa ja siitä kuinka ovat kiitollisia, että pääsivät pois.
Se on ollut aivan silmin nähden havaittavaa.
Ihmettelenkin, että edelleen täälläkin on äitejä, joiden mielestä heidän lastensa on parempi olla laitoshoidossa, kuin esim. sijaisperheessä.
Menisivät itse sinne edes vuorokaudeksi, niin mitähän sitten sanoisivat. Laitoksissa on todella niin paljon suljetun paikan salaisuuksia ja siksi niissä pitää myös noudattaa tarkkoja vierailuaikoja ja jos joku vanhempi jotain huomioita tekee ja niistä ilmottaa, niin tapaamiset käynnit loppuvat siihen.
Sulle sanoisin, että jos sulla suinkin on mahdollista/rahaa, niin hakeudu Rosen-terapiaan, siitä on oikeesti apua ja paljon nopeammin, kuin psykoterapiasta.
vasta muotoutumassa, on lapsen kaltoinkohtelua.
Valtio on korvausvelvollinen kaikille lapsille ja nuorille, joiden itsetunto on nujerrettu lastensuojelun nimissä ja tekijät ovat vielä saaneet palkkaa toimistaan. Tuollainen palkka kuuluisi valtiolle menetetyksi, koska työtä on tehty päinvastoin, kuin mistä se maksettiin.
Täälläkin sijaishuolto on rääkynyt, miten kelvottomien vanhempien on maksettava kaikki huostaanottokustannukset. Entä silloin kun vanhemmat eivät ole olleet kelvottomia, vaan rikokset lasta kohtaan ovat tapahtuneet lastensuojelussa? Mielestäni huostaanottokustannukset kuuluisivat niiden maksettavaksi, jotka ovat kohdelleet lasta huonosti. Jos ei lapsen henkisen minän tuhoaminen ole rikos, niin mikä sitten on?
Voi kun joku teistä rikollisesti kohdelluista nuorista aikuisista osaisi kirjoittaa kirjan kokemuksistaan! Ainakin aikaisemmin oli olemassa sellainen kuin Nuoren voiman liitto, jonne voi lähettää käsikirjoituksia arvosteltavaksi. He myös antavat vinkkejä julkaisukynnyksen ylittämiseen, auttavat oikein kirjoituksessa ym. Googlettamalla varmaan sivut löytyvät.
lähetetään uusintana?
katsottavissa heti ohjelmalähetyksen jälkeen.
voi aloittaa ja limkittää (en osaa sitä tehdä). Itse katsoi sen tänä aamuna netistä.
Silminnäkijä, Ojasta allikkoon:
http://areena.yle.fi/toista?id=882042
Nautinnollisia katseluhetkiä erityisesti Suomen lastensuojelijoille.
tai jotain, en saa ääntä kuuluviin linkistä.
Muistaako joku, mikä sen ohjelmassa haastatellun tytön huostaanoton syy oli? Oliko tilanne niin, että vanhemmat riitelivät toisinaan vai mikä se oli?
Koska kuitenkin tyttö hymyili vapautuneesti vasta ohjelman lopussa, kun kysyttiin tämän hetkisestä elämästä. Tyttö sanoi, että parasta on nyt kun saa elää normaalia elämää, siis asua kotona.
olevalle lasten suojelun asiaan kytkösissä olevalle viranomaiselle!
Siis niin hävettää ja suututtaa
lastensuojeluviranomaisten puolesta
että miten voi olla tälläinen sijoitettujen lasten ja nuorten kohtelu totta!
Luulisi jonkun virkaportaissa heräävän.
Ei luulisi että tälläista näinkin järkyttävää ja lasten suojelun nimissä olevaa asiaa voisi enää hyssytellä tai unohtaa hiljaiseksi.
Piilipuu on oikeassa kun kehoittaa perheitä tekemään valituksia ja oikaisuja. Kyllä sijoitettujen lasten ja nuorten ääni kovenee kohta siihen pisteeseen ettei sitä voida jatkossa sivuuttaa ja laittaa unohduksiin.
Ristin eilen käteni ristiin (kyynärpäitä myöten) tajutessani, että vältyin isolta häpeältä sekä itseni "myymiseltä", sössiessäni mahdollisuuden "päästä" töihin vastaavanlaiseen laitokseen, kuten Silminnäkijässä.
Toisaalta taas herää kysymys, olisinko voinut tehdä asioille jotakin jos minut olisi palkattu...?
Minua ei kaiketi palkattu juuri siitä syystä, että haluan tehdä töitä ihmistä kunnioittaen, en alistaen... se ei ollut heidän mittapuun mukaan ammatillista...(?)
Olisinko voinut olla niiden nuorten äänitorvi ja kuuleva korva hädän keskellä?
Olisinko voinut vaikuttaa siihen, että valtaa väärinkäyttävä tyranni ei olisi päässyt rikastumaan ihmisten todellisella hädällä?
Todennäköisesti minut olisi potkaistu pihalle omien "hienojen" ajatusteni kera tai minut olisi pakotettu siihen samaan muottiin...koneeksi...
Ai niin... minua ei palkattu... Olin liian elävä... Olin liian empaattinen...
...olin ihminen...
...olen sitä edelleen...
Ja haluan pysyä sellaisena!
Tällä hetkellä opiskelen, jotta voisin päästä vaikuttamaan juuri vastaavanlaisiin epäkohtiin yhteiskunnassamme...Meidän elämässämme!
Tämä ei käy näin!
Asioihin on puututtava!
Ihmisten todellinen hätä ja avun tarve eivät saa olla hyvä, tuottava liikeidea!!!
Me emme ole koneita!!!
Tämä EI ole tehdas!!!
Kirjoitus oli niin hyvä, että etsin sen uudelleen esille kun aikaisemmin jo ketjua lueskelin.
Ihanaa, että sössit tilaisuutesi koirakouluttajien kerhoon pääsemisessä. En usko, että paljon olisit voinut sisältäpäin asioihin vaikuttaa. Työvuorot ovat työvuoroja ja niin kiireisiä, että ei lasten kanssa aina ole aikaa enemmän keskustella. Silmänä ja korvana voi olla vain pieniä hetkiä, he ovat suurimman osan ajasta kuitenkin ilman turvallista aikuista.
Ilman rakkautta harjoitettu kurinpito on pelkkää alistamista, nöyryyttämistä ja väärää vallankäyttöä. Ei varmasti sinun ihmistä kunnioittava asenteesi ollut ammatillista jonkun tuollaisen laitoksen omistajien silmissä. Jos olisit työntekijänä yrittänyt vaikuttaa valtaa väärinkäyttävän tyrannin touhuihin, olisit varmaan saanut potkut viimeistään siinä vaiheessa.
Kun oman lapseni pahoinpitely laitoksessa oli jo todettu ja tunnustettu, tuli luokseni eräs (lapseni mielestä kiltti hoitaja) ja puhui kuiskailemalla kanssani tilanteesta. Se 3-4:ään hoitajan kopla, jotka pahoinpitelyihin syyllistyivät pitivät valtaa osastolla muihin hoitajiin nähden. Ja heidän yläpuolellaan oli osaston johtaja, jota ei paljon osastolla näkynyt. Ja intensiiviorganisaation huipulla istui erittäin autoritääristä johtamistapaa suosiva piinkylmä naishenkilö, joka syyllistyi minuakin kohtaan laittomaan uhkaukseen siinä vaiheessa, kun lapseni huostaanottoa oltiin purkamassa kesken sopimuskauden.
Tuolla suljetulla osastolla oli siis tyrannihoitajien valta, josta en usko edes lähimmän esimiehen olleen tietoinen. Kun omahoitajan väärinkäytökset paljastuivat, esimies puhutteli kuulema hoitajaa, mutta pienintäkään muutosta hänen käytökseensä ei tullut. Viime kädessä MINUN olisi kuulema pitänyt puhumalla pystyä vaikuttamaan hoitajan käytökseen! Oli aivan uskomatonta, että laitoksen johto ei puuttunut (lääkärin toteamiin hoitovirheisiinkään) enempää kuin tuon, mitä kerroin. Samat väkivaltaiset hoitajat jatkavat siellä tietääkseni tänäkin päivänä työtään, kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan.
Ja aivan samaa kuuluu joka puolelta Suomea erilaisista sijaishuollon paikoista. Tässä valossa minusta on todella ihanaa, että halusit pysyä inhimillisenä ihmisenä ja pysyit kaukana sijaishuollosta.
Toivotan sydämestäni menestystä opintoihisi ja viisautta tulevissa tehtävissäsi näihin asioihin puuttumisessa!
Sillä tämä ei tosiaan voi jatkua näin,
asioihin pitää puuttua!
Tämä lauseesi on paras slogan, mitä olen kuullut vuosikymmeniin:
IHMISTEN TODELLINEN HÄTÄ EI SAA OLLA TUOTTAVA LIIKEIDEA!
on lottovoitto syntyä Suomeen.
Ruotsissa. Kirja oli "lapsen paras".
on irvikuva jota toistetaan,kun ei muuta osata.
kohtelu viranomaisten toimesta kiinnostaa.
Sillä on tärkeä merkitys siinä mielessä, että Suomen täytyy apinoida Ruotsia niin hyvässä kuin huonossakin. Meillä jopa hallituksen vaikenevaa linjaa EIT:n tuomioista perusteltiin sillä, että meillä muka on pitemmälle kehittynyt lastensuojelu kuin muualla Euroopassa ja siksi käytäntöjämme ei siellä ymmärretä. Voi taivas!
Jopa uuden lain valmistelussa kuultiin Ruotsin ja Norjan asiantuntijoita ja taas apinoitiin perässä, tuntuu että silmät sokeina.
Silminnäkijässä viitattiin siihen kauhisteluun, mitä Ruotsissa nyt on käyty heidän oman lastensuojelunsa törkeyksistä viime vuosikymmeniltä. Meillä ei sentään vankiloista vapautuvia rikollisia ole värvätty suurella rahalla sijaisvanhemmiksi, mutta valvonnan puutteen, sekä järjettömän last.suojeluyritysten perustamiseen annettujen lupien takia, ei kovin kaukaa liippaa meilläkään.
Ruotsin valtio on sentään pahimmista törkeyksistä kärsineille lapsille maksanut viime vuosina suuria korvauksia. Koskas niitä meillä maksetaan?
Odotetaanko 50 v, että lastensuojelussa kaltoinkohdellut ovat jo liki eläkeiässä ja mikä tärkeintä: rikoksiin syyllistyneet päättäjät ja viranomaiset ovat jo manan majoilla, niin heidän ei tarvitse KÄRSIÄ SIITÄ HÄPEÄSTÄ, kun heidän RIKOKSENSA julkistetaan?
harva huostaanotettu lapsi on ok!
Kyllä kaikilla lapsilla on ongelmia johtuen kodistaan!
Se on faktaa!
Vanhemmat ei niitä omista ongelmistaan voi, eikä osaa huomata!
Kaikki huostalapsethan valittaa olojaan, vaikka kotona oli asiat aina pahemmin, se on tuo nykyoikeus tehnyt ne valitusoikeudet sellaisiksi!
Vaikka heidän takiaan tekisi mitä hyvänsä, että asiat luistaisivat oikein ja just heidän hyväksi, he valittavat, koska vanhemmat ovat valittaneet, se jatkumo jatkuu!
se siellä jatkaa valheita ja paskanpuintiaan?
Eikö ole tosi raivostuttavaa, että jotkut lapset pääsevät laittomasta sijoituksesta takaisin hyvään kotiinsa ihan ilman purkuhakemusta jopa? Ja kuvittele, että huippuhintaa kiskoi läpimätä sijoituspaikka vielä, kyllä niitä varmaan harmitti, niin kuin sinuakin heidän puolestaan. Ja vielä enemmän sinua harmittaa se, että joillekin maksetaan lapsesta noin hirveän paljon enemmän kuin sinulle raukalle.
En kyllä yhtään ihmettele, että sinun luonasi kaikki lapset valittavat olojaan, ei pitäisi olla niin tyhmä, että kohtelee lapsia yhtenä massana, eikä ota heidän yksilöllisiä piirteitään huomioon mitenkään. Oletkin niin pimeä, että et edes tunne yhtään hyvää sijoituspaikkaa. Mutta ajattele, niitäkin on olemassa.
Eikä lapsi hyvässä sijoituspaikassa valita, eikä nimenomaan silloin, jos paikka on PAREMPI kuin kotiolot olivat. Hehän viihtyvät ja haluavat jäädä sinne. Ei sinusta ole lapsia hoitamaan, anna heidät ihan suosiolla hyville hoitajille ja painu itse vaikka poronhoitoalueelle jäkälää kasvattamaan. Porot eivät valita ja syövät jäkälää mielellään. Toinen hyvä paikka sulle olisi norjalainen kalanjalostustehdas, kalatkin ovat hiljasia ja karmeaan hajuun sinä olet jo tottunut tuossa paskanpuimisessa.
vai mistä kumpuaa moinen
sijoitettujen lasten ja nuorten nimittely ja heidän olemassa olonsa vähättely?
Mihin perustuu asiantuntemuksesi
lasten ja nuorten terveydentilasta
(....harva huostaanotettu lapsi on ok! Kyllä kaikilla lapsilla on ongelmia...")?
Oletko tavannut kaikki melkein 16 000 lasta ja nuorta heidän nykyisissä sijoituspaikoissaan
ja oletko voinut verrata heidän nykyisiä sijoituspaikkojaan
heidän omiin kotioloihinsa?
Mitä sinä olet todellisuudessa
tehnyt huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten ja nuorten hyväksi
(...Vaikka heidän takiaan tekisi mitä hyvänsä...)
muutakin kuin nimitellyt heitä...?
Onko noissa lastenlaitoksissa ja perhekodeissa lapsilla käytössään nettiyhteys, jotta he pääsevät tiedon lähteille vai rajataanko heidät senkin ulkopuolelle.
Protestoin sitä, että kohta viikko on mennyt eikä Paunio ole vieläkään esittänyt eronpyyntöään.
Sitten kysyn, että voiko lapsi kävellä lääninhallituksen ovesta sisään ja mennä kertomaan virkamiehelle kaltoinkohtelustaan vai heitetäänkö hänet ulos. Lääninhallituksen virkailijahan sanoi, että kun heille vinkataan huonosta laitoksesta niin sitten he menevät tarkastamaan. Miten vinkki pitää antaa, jotta lääninhallitusken virkailijat eivät muotoseikkojen vuoksi pakene velvollisuuksiaan, riittääkö, jos lapsi tulee fyysisesti sinne kertomaan (jos hän on esim. kirjoitustaidoton tai jos ei ole saanut käyttöönsä laitoksessa kynää ja paperia, tai jos kirjeen lähettäminen on estetty tarkastusluennan yhteydessä).
Miten nuoret käyttävät aikansa näissä laitoksissa. Se mitä on näytetty, niin he lähinnä istuvat tai heidän edellytetään siivoavan ja putsaavan paikkoja jo neuroottisuuteen saakka. Pöytien on kiillettävä eikä muruja saa olla missään. Kannustetaanko lapsia ja nuoria käyttämään aikaansa hyödyllisemmin kuin siivoten tai istuen, voivatko he mennä perhekodin ulkopuolelle opiskelemaan harrastuksena esim. kieliä, musiikkia, tietotekniikkaa, taistelulajeja kuten karate ja judo tai miekkailu, tai ylipäätään onko heille järjestetty mitään mahdollisuutta käyttää aikaansa omaksi hyödykseen taipumustensa ja omien toiveidensa mukaan vai määrätäänkö auktoriteettisen johtajan taholta, mitä he saavat tehdä koulutuntejen ulkopuolella. Saavatko he lähteä esim. kaverinsa luokse kuuntelemaan musiikkia, jos laitoksessa on otettu musiikinkuunteluvehkeet pois. Saavatko he ylipäätään tavata laitoksen ulkopuolisia ihmisiä vai kuuluuko kodittoman lapsen osaan eristäminen ulkomaailmasta, kontrolli, komento ja oman oman elämän ja ruumiin ja mielen hallintaoikeuden menettäminen ilman mitään tuomioistuinkäsittelyä. Näitähän ei ainakaan oltu tuomittu mistään, joita silminnäkijässä oli.
Se oli sellanen hermostunut hehettäjä se johtaja, ja tunsin sääliä nuoria kohtaan, jotka tulivat niin karmeista sijoituksista sinne, että pitivät tuota paikkaa hyvänä ja kokivat olevansa nyt onnekkaita tuolla, jossa heidän elämäänsä tarpeettomasti ja mielivaltaisesti rajoitettiin ja heitä mielivaltaisesti komennettiin pyyhkimään kertaalleen jo pyyhittyä pöytää, jotta rahapulassa ollut laitos tai työntekijä sai syyn ottaa nuoren rahat itselleen rangaistuksena (20 euroa on iso raha). Ensitöikseen tulee tilintarkastus tehdä kyseiseen hoitolaitokseen ja katsoa, onko nämä rangaistuksena saadut tulot merkattu asianmukaisesti kirjanpitoon vai meneekö ne pimeenä itse kunkin mielivallankäyttäjän fikkaan. Hopi, hopi, verottaja, tossa ilmanen vinkki Helinä-keijulta.
vanhin oli 12-v, joka sai erittäin rajoitetusti tavata kavereitaan koulun jälkeen. Olisin itsekin käynyt lapseni luona vaikka joka päivä, mutta selitys rajoituksiin oli, että "eihän lasten HOIDOSTA tule mitään, jos täällä vanhemmat ravaavat koko ajan."
Kyseessä oli siis muka hoidollinen osasto, jossa lasten olisi pitänyt saada psykiatrista hoitoa, mutta tarjolla oli pelkkä tavallinen arki. Ja heidän arjessaan esim. ateria-ajat olivat paljon liukuvampia kuin meidän kotimme arjessa.
No se siitä, mutta siksi tapaamisia rajoitettiin kovasti, että lasten HOITO onnistuisi. Ymmärsin niin, että jos tuolla 12-v lapsella kävi jollain viikolla kaveri kylässä koulun jälkeen, sillä viikolla ei saanut olla vanhempien tapaamista. Siis yksi kerta vieraita/viikko. Nuorempien kaverivierailuista en koskaan kuullut. 12-v sai yksin käydä joskus läheisellä kioskilla ostamassa jotain pientä omilla rahoillaan. Nuoremmilla oli vartijat mukana kaikkialla, missä he liikkuivat. Oma lapseni tapaamisaika oli keskiviikkoisin klo 14-16, jolloin nuoremmat lapset tulivat juuri koulusta. Oli säälittävää kuunnella joka kerta lasten anelua 'haluan ulos pihalle, pliis, saanko mennä'. Vastaus oli aina kielteinen. Selitykseksi kieltoon ei riitä esim. läksyjentekopakko, koska pihalle ei yksinkertaisesti ollut asiaa ja sillä siisti.
Joskus vähän vihjasin henkilökunnalle lasten liikunnan ja ulkoilun puutteeseen, mutta vastauksena oli aina henkilökuntapula, sekä korvaava mainos siitä, miten jokainen sai kerran viikossa vartijan saattamana osallistua joko koripallo- tai sählytreeneihin. Viime mainituista lapset eivät vaikuttaneet kovin innostuneilta, vaan kaipasivat jokainen vapaata ulkoilua laitoksen pihalla.
Jokaisen piti siivota oma huoneensa kerran viikossa, sekä huolehtia likaiset vaatteet pyykkiin ja puhtaat vaatteet sieltä takaisin huoneeseen. Minusta se oli normaalikäytäntöä, jota kotonakin noudatetaan. Tietysti myös astiat piti ruokailun jälkeen laittaa tiskikoneeseen.
Pienimmästäkin hoitajien vastustuksesta ja viivytellen noudatetusta käskystä seurasi helposti huonearestia, ne olivat mielestäni kohtuuttoman pitkiä, useita tunteja alle 10-vuotiaille. Arestin aikana ei huoneesta saanut poistua muuta kuin vessaan, ei edes ruokailuun saanut tulla toisten seuraan, vaan ruoka vietiin arestilaiselle huoneeseen.
Kerran kuulin, että jotain lasta oli uhattu rahakorvauksen maksamisesta rangaistuksena, mutta en tiedä, toteutuiko uhkaus käytännössä.
Kaikilla lapsilla oli kielto puhua ulkopuolisille kovin paljon laitoksen asioista. Kaikilta oli kännykät takavarikoitu, soittaa sai yhden 10:n minuutin puhelun iltaisin. Tietokone osastolla oli, mutta siinä ei ollut nettiyhteyttä, eikä se kyllä muutenkaan ollut käytössä.
Rangaistukset olivat mielestäni kohtuuttomia ja niitä jaeltiin mielivaltaisesti. Pelottelu ja uhkailu olivat tavallisia, samoin lapsen vanhemmista puhuminen hyvin vähättelevään sävyyn. Vaikka lapsi ei olisi mitään pahaa tehnytkään, ruodussa pysyminen varmistettiin jo etukäteen muka vahingossa satuttamalla lasta.
Lapseni kertoi, miten hän olisi halunnut nukahtaa mahdollisimman aikaisin, että ei tarvinnut kärsiä koti-ikävästä niin kauan iltaisin, mutta mieshoitajat pitivät osaston tv:n niin suurella klo 21:een asti, joskus myöhempäänkin, että nukkuminen ennen sitä ei ollut mahdollista. Kehtoin lasta sanomaan asiasta, mutta hän ei uskaltanut, koska se oli valitusta ja kaikki valitus kostettiin lapsille jälkeen päin. Tilanne kuitenkin raivostutti minua niin, että kerran lomalta mennessä vaadin lasta sanomaan siitä omahoitajalle minun läsnäollessani. Lapsi teki niin, hoitaja seisoi hiljaa kuin myrkyn niellyt, ei sanonut sanaakaan, meni muka hakemaan jotain pöydältä lapsen vierestä ja astui koko painollaan iso äijä pienen tytön jalan päälle. Jos se olisi ollut vahinko, hän olisi pyytänyt anteeksi, mutta sanaakaan ei sanonut, vaan käveli ulos huoneesta. Juuri tuollaisia 'vahingossa' satuttamisia lapset kuvasivat jatkuvasti ja silloin näin sen omien silmieni edessä.
Lapseni joutui tuohon paikkaan siis hoidollisena huostaanottona, koska psykiatrian osasto ei laskenut meitä neurologisiin tutkimuksiin, vaikka sitä pyysin. Laitoksesta vapautumisen jälkeen hänelle varmistui As-dg ja tutkimuksissa kävi ilmi, että lapsen on stressaantuneena ja hermostuneena vaikea ymmärtää pitkiä lauseita ja suullisesti annettuja käskyjä. Tyttö pelkäsi lastenkodissa omahoitajaansa, eikä siis ymmärtänyt aina mitä häneltä haluttiin. Hoitaja tehosti vaatimuksia huutamalla, karjumalla, tönimällä, tuuppimalla ja läimäyttelemällä. Ja hysteerisessä tilassa oleva lapsi jätettiin yksin huoneeseensa itkemään, vaikka int.hoidon periaatteen mukaan ahdistunutta lasta ei jätetä koskaan yksin.
Kysyin hoitajalta kerran, että miksi hän raivoaa lapselle siitäkin, kun tämä piiloutui hoitajaa huoneensa vaatekaappiin jotain turvaa saadakseen, niin hoitaja karjui minullekin, että: "Minulla on oikeus komentaa lapsi kasvokkain kanssani kun puhuttelen häntä!" Kuulin muilta vanhemmilta, että valituksia tuosta laitoksesta on aivan turha tehdä, jopa raastupaan hoitajat tulevat väärillä valoilla todistamaan toistensa puolesta. Ja joka valitus kostettiin vanhemmille laittomilla tapaamisrajoituksilla tai kutsumalla ulkopuolisen vartiointiliikkeen vartija paikalle tapaamisiin. Lastensuojelu ei kuulema pystynyt puuttumaan laittomuuksiin, koska ne olivat laitoksen vuosikymmeniä vanhoja käytäntöjä ja ne taas olivat Suomen kaikkien muiden lakien yläpuolella.
pitää lakkauttaa. Mikään muu ei tule kysymykseen. Henkilökunnan puhuttaminen tai ohjaaminen ei muuta käytäntöjä ja on liian lievä toimenpide paskiaisille. Yleensäkin kaikki mätä yhteiskunnassa pitää juuria ja nitistää niin maan rakoon, ettei se sieltä ikinä nosta päätään. Tuosta paikasta voi ilmoittaa suoraan Euroopan oikeusasiamiehelle ohi toimimattomien suomalaisinstituutioiden. Muutenkin mukavuudenhaluiset suomalaisviranomaiset kannattaa jättää rauhaan ja ryhtyä asioimaan EU-tasolla, koska kotikutoisin menetelmin ei parannusta asioihin tule tarvittavalla ripeydellä. EU:n instansseihin voi valituksen tehdä suomeksi, kyllä ne siellä kääntää.
"Jos Euroopan oikeusasiamies ei voi tutkia kantelua – esimerkiksi jos kantelu koskee jäsenvaltioiden
kansallisia, alueellisia tai paikallisia viranomaisia –, hän pyrkii neuvomaan
toisen toimielimen, joka voi auttaa. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi kansallinen
tai alueellinen oikeusasiamies tai vetoomusvaliokunta."
Siis valituksen pitäisi koskea jotain EU:n toimielintä, ei kansallisia viranomaisia. Tämä on juuri sitä, miten olen asiat ymmärtänyt, että EU:ssa ei puututa kansallisten viranomaisten päätöksiin. Ja eikös Ihmisoikeustuomioistuinkin ota asian käsittelyyn vasta sitten, kun kaikki oikeusasteet on ensin käyty läpi oman maan sisällä?
on laji, joka täyttänee Euroopan oikeusasiamiehenkin tutkintakynnyksen varsinkin nyt, kun perussopimus tehtiin. Pidän Suomessa laajamittaisesti ja organisoidusti businessmielessä harjoitettua huostaanotettujen lasten oikeuksien polkemista ja kaltoinkohtelua sijaishuollon eri yksiköissä järjestäytyneenä ja organisoituna rikollisuutena, jonka kitkemiseen saati syyttämiseen ja tuomitsemiseen ei kansallisen tason viranomaisten tietotaito ja osaaminen riitä, ehkä siksi, että ovat osa liigaa. Kyse ei ole yksittäistapauksista, kuten Aula yrittää selittää.
maassa voidaan mitään lasten eteen tehdä, kun täällä tavalliset sairaatkin tapetaan insuliinipiikein ja ehkä muillakin tavoin, joita ei tiedetä. Kävelyteillä ajetaan tahallaan lasten ja vanhojen yli autolla. Kokeillaan tietokonepeli-, sairaalasarja- ja väkivaltaelokuvaelämyksiä todellisuudessa.
Kuulin TV:stä, ehkä eduskunnan kyselytunti, V-Virtasen sanovan, että tässä maassa tehdään terveistä lapsista sairaita. Mitä tarkalleen tarkoitti, jäi minulle epäselväksi, mutta haluaisin tietää.
Ehkä Mikä mikä maa on kuvaannollinen lastenkoti, jossa kapteeni Koukku on perhekodin johtaja.
Kuka saataisiin Peter Paniksi Suomeen? V-Virtanen?
syövereihin hukutettujen lasten ja nuorten
pitäisi vielä itse osata kaivaa
se oikea instanssi ja viranomainen esille
kenelle pitää omasta kohtalostaan ja oloistaan valittaa!
Ettei ole tämäkään maailma tämän kummempi ja parempi huostaanotettujen lasten ja nuorten kohdalla!
Mites sitte
kun sijoitettu lapsi on pieni, vauva ja leikki-ikäinen jne
miten tälläinen maailmaan syntynyt tiitiäinen
ottaa yhteyttä
minkään sortin valvojaan taikka elinolojensa seuraajaan, virkamieheen tai viranomaiseen?
Paha, paha todella paha
lasten suojelu!
ja menee vuosia ennenkuin kaikki asteet on käyty läpi ja sehän tarkoitus onkin.
Ratkaisuna ongelmaan on se, että valitus tehdäänkin Suomen oikeusasiamiehestä, joka laiminlyö tehtäviään lastensuojelussa ja aiheuttaa siten vahinkoa paljon kärsineille lapsille. Kansallisella tasolla ei ole käytettävissä valituskanavaa tätä varten, joten ilman muuta EU-tasolla otetaan valitus vastaan. Viranomaisena Suomen oikeusasiamies on YK:hon ilmoitettu lastensuojelun ylimmäksi tahoksi ja lasten oikeuksien varmistajaksi ja siten hän on myös EU:n tarkoittama viranomainen, josta saa valittaa EU:n oikeusasiamiehelle, joka tarvittaessa ohjaa valituksen EU:n komissioon tai muuhun kansainväliseen tason elimeen. Lisäksi suomalaisille tarjoiltu informaatio EUROOPAN oikeusasiamiehen toimivallasta lienee puutteellinen ja vanhentunut. Nykytilanne on edelleen se, että valitus on mahdollista tehdä, juristi vaan puuttuu, jolla olisi rohkeutta sen tekemiseen, mutta sehän ei ole uusi asia suomalaisille.
että ensin pitää asiastaan valittaa eduskunnan oa:lle ja jos saa hylkypäätöksen, SIITÄ valitetaan EU:n oa:lle? Voikohan yksityishenkilö tehdä kantelun yleisemmällä tasolla, sitä tarkoitan. Ja löytyisiköhän YK:sta mitään ihmisoikeusasioihin erikoistunutta toimielintä, joka ottaa valituksia vastaan.
Alan olla niin kerta kaikkiaan kypsä tähän Suomen tilanteeseen, että jotain on tehtävä ihan konkreettisesti!
Suomen muotoseikoilla ei ole paskaakaan väliä kun lähdetään kansainvälisille kentille selvittämään sivistysmaana esiintyvän mallimaan oikeuskanslerin laiminlyöntejä. Suomalaisten oikeudenloukkaukset ovat olleet mahdollisia juuri siitä syystä, että täällä kansalaiset uskovat kiltisti, että valittaa ei voi ohi omassa aisassaan jäävejen viranomaisten ja muka että koko virkatie pitää ensin käydä täällä läpi. Jos on lasten oikeuksia koskeva laajamittainen rikos ja laiminlyönti koko maan kattavana toimintona, eikä meidän nahjusviranomaiset halua siihen puuttua, niin heidän piipityksensa virkatien osalta tulevat kaikumaan kuuroille korville ja herättävät ainoastaan naurunhörähdyksen kansainvälisten oikeudenpalvelijoiden piirissä. Mikään kansainvälinen yhteisö ei hyväksy sitä, että lasten oikeudet kaatuvat muotoseikkoihin. Jos kuulkaa äskeinen tsadilaislasten salakuljetusyritys olisi hoidettu suomalaisin muotoseikkoihin pitäytyvien viranomaisten voimin, niin lapset oli jo myyty.
nykyään huostaanotetujen lasten rahoituksen suhteen eli saavatko kunnat yhä edelleen joka huostaanotetusta valtionapuja. sen tiedän, että koulut saavat valtiolta lisää rahaa jokaisesta erityisopetussiirron saaneista. Kenties pväkotimyös ( ei ehkä, koulu on pakollinen pväkoti ei).
(em. järjestelmä lopetettu v. 2005 eli vielä viime vuoden kuastannukset huostaanotoista
on saanut valtiolta).
kunnat saavat valtionosuutensa
tehtyjen huostaanottojen määrän perusteella
(tämän vuoden kuntien valtionosuus on perustunut 31.12.2005 huostaanottotilanteeseen),
tämä järjestelmä perustuu ns. lastensuojelukertoimen käyttöön.
_________________________________________
http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;63;375;93889;93890;95254
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/keskustelut/viestit.aspx?messageID=233449dc-c4d7-4fee-89fd-27a1d1632d6d
http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/791/Tekstit/lastensuo.htm
http://www.stakes.fi/FI/ajankohtaista/lausunnot/2007/070705.htm
olenkin kirjoittanut tänne jo jotain tarinastani laitoksissa elämisestä jne... kertomasi asiat tuntuisivat joistakin jo liioiteltuinakin, mutta kun luin tekstiäsi, tiesin koko ajan, että tse on totta. sitä tapahtuu, ja paljon. se on niin salattua. tääläkin jo huomaa, että jotkut haukkuvat sijoiteuuja lapsia tai heidän vanhempiaan. ihmiset eivät usko. on aika saada totuus esiin!
Sain lopunikäiset arvet laitoselämästäni, lääkäri sen totesi minulle viime viikolla, "tarvitset usean vuoden terapian"... ja miksi kaikki tämä... miksi vitussa!?! suoraan sanottuna! Siksi että lähihoitajat saavat palkkansa?!
kohdeltu asiattomasti, ala-arvoisesti ja ihmisoikeuksia loukaten
teidän kannattaisi varmaankin perustaa
oma yhdistys ajamaan asioitanne tässä yhteiskunnassa.
(vrt sotalapsi -yhdistys. Asia josta vaeittiin kauan kun kuviteltiin, että vaikenemalla asia saadaan poispyyhkäistyä lasten mielistä)
Et varmastikaan ole ainoa ja yksin
tämän asiasi ja henkilökohtaisen painajaisesi kanssa.
Ja näitä uusia painajaisia aikuisiälle
tehdään edelleenkin koko ajan suomalaisessa viranomaisten pyörittämässä
lastensuojelussa!
Lastensuojelulaitokset ovat lääninhallitusten valvonnassa
ja jos lääninhallitusten mielenkiinto, resurssit, ammattitaito jne
ei tähän valvonta työhön
sijoitettujen lasten ja nuorten olon ja
elon osalta
riitä
niin valtio on viime kädessä korvausvelvollinen kaikkien laitoksissa kaltoinkohdeltujen
lasten ja nuorten osalta.
Se että sadistiset luonteet
ja epäpätevät lasten ja nuorten kasvattajat
saavat virkoja ja toimia
lastensuojelulaitoksista
on aina viime kädessä valvovan viranomaisen vastuulla.
Jos laitokset eivät panosta tarpeeksi työntekijöidensä rekrytointiin ja koulutukseen työpaikoilla
se ei voi olla syy siihen
ettei yhdenkään viranomaistahon
tarvitsisi kantaa vastuutaan näiden lastensuojelulaitosten toiminnasta
ja siellä olevien sijoitettujen lasten ja nuorten hoidosta ja huollosta.
Lahdenkin tapauksessa johtaja sai
viisi, 5 ! vuotta
tehdä tekosiaan ja läänin sosiaalitarkastajakaan ei asiaan puuttunut.
Siinä olisi virkavirhesyytteen paikka myös valvovalle viranomaiselle ja hänen osuudelleen siihen että tälläinen rikollinen toiminta sijoitettuja lapsia kohtaan on edelleenkin Suomessa lastensuojelulaitoksissa mahdollista.
Viranomaiset ovat nukkuneet riittävän kauan ruususenuntaan ja ummistaneet silmänsä lastensuojelussa tapahtuneiden laittomuuksien osalta.
Jos lastensuojeluviranomainen ottaa lapsen tai nuoren yhteiskunnan HELLÄÄN huomaan
hän myös vastaa siitä mitä lapselle tai nuorelle tämän sijoituksen aikana tehdään
ja kuinka häntä sijoituksessa kohdellaan.
ja pahoitteli, ettei ollut ohjelmaa nähnyt. Laitoin hänelle linkin, mistä voi ohjelman katsoa jälkikäteen.
Hän oli käynyt tutustumassa näihin kirjoituksiin ja oli pannut merkille, että näissä keskusteluissa puhuttiin lasten oikeuksista ja siitä, mitkä virkamiehet voivat ottaa kantaa yksittäistapauksiin.
Niin kuin kirjoitit, niin Aulakin kirjoitti, ettei heillä ole voimavaroja käsitellä yksittäistapauksia, mutta näitä tietoon tulleita yksittäistapauksia he käyttävät materiaalina vaikuttamistöissään. He eivät myöskään voi antaa kannanottoja toisille viranomaisille.
Hän kertoi, että heidän toimintaa rajoittaa henkilökunnan vähyys ja tehtäväkenttä on laaja.
Eduskunnan oikeusasiamies taas voi kanteluiden ja valitusten sekä omien havaintojensa ja tarkastusten mukaan puuttua yksittäistapauksiin ja ohjeistaa viranomaisia.
Aula myös piti hyvänä uutta lastensuojelulakia, joka astuu voimaan ensi vuoden alusta. Uusi lastensuojelulaki mahdollistaa sen, että lasta kuullaan paremmin ja lapsen oikeudet paranevat.
Lasten oikeuksista uusia esitteitä voi tilata osoitteesta:
http://www.lapsiasia.fi/Resource.phx/lapsiasia/index.htx
ja niitä on tarkoitus alkaa levittämään kaikkiin lastensuojelulaitoksiin.
lapsen kuulemisesta,jatkuu kuin ennenkin on saletti,
eli kuullaan muttei välitetä.
Toisaalta tällaista tietoa:
"Varhaisen tuen järjestö Vartu ry on perheen etuja valvova, viranomaisista riippumaton järjestö, jonka tavoitteena on kunnioittaa vanhempien ensisijaista kasvatusvastuuta ja
lapsen yksiöllisyyttä ja lapsen oikeutta perheeseensä.
Yhdistys pyrkii parantamaan viranomaisen tarjoaman lastensuojelun laatua, lasten ja perheiden asemaa sekä auttaa perheitä toimimaan niin, että mahdollinen lastensuojelun tarve poistuu. Varhaisen tuen järjestö Vartu ry toimii perheiden etujärjestönä tehden aloitteita ja nostaa tärkeinä pitämiään asioita julkisuuteen. Vartu ry:n tavoitteena on vaikuttaa siihen, että myös lastensuojeluasiakkaan oikeusturva toteutuu.
Varhaisen tuen järjestö Vartu ry:n perustamiskokouksessa 20.2.2007 Helsingissä oli joukko eri alojen ammattilaisia. Järjestö avaa lähiviikkoina internetsivut, joilla se tiedottaa tulevista tapahtumista ja julkistaa linjauksensa lastensuojelun tilasta 2000 - luvun Suomessa.
Vartu ry:n perustaminen on tullut välttämättömäksi eduskunnan viime viikolla hyväksymän lastensuojelulain myötä. Uusi laki heikentää merkittävästi kaikkien perheiden oikeusturvaa. Kuluvana hallituskautena varmistettiin sijaishuollon laadullinen ja määrällinen kehittäminen, vaikka YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomion kodin ulkopuolelle sijoitettujen ja huostaan otettujen lasten määrän kasvuun, sijaishuollon lisääntymisen syihin ja Suomen tilastotietojen puutteisiin.
Uusi laki perustuu varhaiselle puuttumiselle ja huolivyöhykeajattelulle, joka on ollut käytössä kunnissamme useiden vuosien ajan. Huostaanottojen määrät ovat kasvaneet ja lastensuojelun asiakkuuteen on tullut yhä useampi lapsi, kun varhainen puuttuminen seuloo lapsia päiväkodeissa ja kouluissa. Vartu ry kiinnittää huomion lasten varhaisen leimaamisen vahingollisuuteen.
Kuntien tulisi pystyä tarjoamaan avohuollon tukitoimia jokaiselle lastensuojelun piiriin ajautuvalle perheelle, mutta todellisuudessa avohuollon tukitoimien järjestäminen kunnissa ei ole edes teoriatasolla mahdollista. Todellinen auttaminen jää erittäin vähäiseksi. Huostaanottoihin käytetyt verorahat tulee kohdistaa ennalta ehkäisevään toimintaan ja todelliseen perheen tukemiseen laitoshoidon ja perheen hajottamisen sijaan. Vartu ry pyrkii toiminnallaan luomaan edellytyksiä kustannussäästöihin."
http://vartu.blogspot.com/2007/02/varhaisen-tuen-jrjest-vartu-ry-on.html
http://vartu.fi/index.html
Kyllä lapsiasiainvaltuutetun on oltava vähintään tietoinen siitä, mitä tässä maassa lapsille tapahtuu.
vaan eivät välitä,eivätkä tee mitään.
Lastensuojelussa pitää kansalaisten ottaa nyt johtajuus, koska nää meidän korkeastipalkatut hallinnoitsija-pellet eivät katso lapsia minkään puuttumisen arvoiseksi. Edelleen perään oikeusasiames Riitta-Leena Paunion eroa. Kyllähän YK:kin jo ihmettelee, miksi siedämme laiminlyöjää edelleen virassaan.
Olikohan Silminnäkijä-ohjelmassa toteutetut kasvatusmenetelmät kuuluisan ja kiitellyn Pride-valmennuksemme hedelmiä.
Iltalehden juttu:
"
Lastenkodin johtaja käytti hyväkseen pikkutyttöjä
31.10.2007 10:20, päivitetty 31.10. 10:32
Noin kymmenvuotiaat tytöt ovat joutuneet lahtelaisessa lastenkodissa seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi, vahvisti Kouvolan hovioikeus keskiviikkona.
Lastenkodin johtajan katsottiin tavoitelleen seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä, kun hän nukutti ja saunotti lapsia vuosina 1999-2005.
Lastenkodin entisen johtajan todettiin lisäksi rikkoneen virkavelvollisuuttaan, koska hänellä oli suosikkijärjestelmä liki kymmenen vuoden ajan.
Miehen ehdollinen vankeustuomio aleni kymmenestä kuukaudesta viiteen, sillä hovioikeuden mukaan seksuaalisia hyväksikäytön uhreja oli kuuden sijaan viisi.
Ex-johtajan maksettavaksi määrätty korvaussumma kasvoi 7 000 euroon, koska hovioikeuden mielestä lapsilla on oikeus saada kärsimyskorvaus myös syrjivästä menettelystä. Alioikeus oli katsonut, ettei lapsilla ole puhevaltaa virkavelvollisuusrikoksessa.
"
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1450166
Huom! alioikeus oli katsonut, ettei lapsilla ole puhevaltaa. Niin sitä pitää. Ja tuomio on sitä luokkaa, että pedofiilit hyppii riemusta.
Tervetuloa vaan Suomeen kaikki pedofiilit.
Missä lastenvalvoja vetelehti artikkelissa mainitut 5 vuotta, minkä pedofiili touhusi rauhassa verovaroilla mälläten?
lapseen ja sika saa vain 5 KK EHDOLLISTA!!!
Voi jumalauta!
Mitähän lapset olivat noina vuosina ehtineet vanhemmilleen jo kertoa asiasta, mutta varmaan poliisin mielestä NÄYTTÖ puuttui oksettavaa limanuljaskaa vastaan.
Mutta ajatellaanpa mitä on pahimmillaan tapahtunut perhettä kohtaan, kun joku päiväkodin työntekijä saa pikku päähänsä epäilyn lapseen kohdistuneesta insestistä. Lasta hakemaan tulleille vanhemmille ilmoitetaan, että lapsi on siirretty tuntemattomaan paikkaan ja vanhempia epäillään lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Epäilyksi on riittänyt ihan vain se, että joku pikku poika on hieronut pippeliään.
Sirpa Taskinen kielsi tänä vuonna sossujen koulutustilaisuudessa tällaiset menettelyt, koska kerrankin lapsi olisi ollut äkillisestä vanhemmista erottamisesta niin traumatisoitunut, että insestitutkimuksia ei voitu enää edes tehdä.
Oli epäily miten perätön ja tuulesta temmattu tahansa, se riittää siihen, että lapsi on huostaanotettu parikin vuotta, ennen kuin asia saadaan oikeuskäsittelyyn - ja entä insestitutkimukset sitten... Voi luoja, jos ei tämän maan asioissa olisi kansainvälisillä ihmisoikeusjärjestöillä töitä.
Mitenkähän paljon lapsia on erotettu LOPULLISESTI vanhemmistaan aiheettomien insestisyytteiden takia. Kelan kustantamassa Vääryyskirjassa kerrottiin sellaisestakin tapauksesta, jossa insestitutkimuksen lapselle tehnyt psykologi myönsi paljon myöhemmin, että ei hänen tutkimuksissaan tullut mitään insestiä puoltavaa esille, hän vain antoi oikeuteen puoltavan lausunnon, koska hänestä TUNTUI sille.
Ja sitten joku tuollainen sika-roisto saa 5 kk ehdollista vuosia jatkuneesta usean lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä! Ja vielä lastenkodissa, jonka pitäisi olla sellainen paikka, jossa kaltoinkohdeltu lapsi saa tukea ja turvaa! Ei he...i, minä en kestä näitä juttuja...
että pedofiili ei saa jäädä uudelleen kiinni samasta rikoksesta tuon 5:n kk:n aikana!
Taisi olla taas niitä "arvostettuja henkilöitä" omalla paikkakunnallaan, niin johan tuomio saataan törkeästi alakanttiinsa.
Kun kerran laki ja tuomarit ovat tuota tasoa, niin sellainen laki olisi paikallaan, että vankilaan joutuvia pedofiileja ei saisi laittaa siellä eristykseen muista vangeista. Käsitykseni mukaan he ovat vankilan hierarkiassa alimman portaan alapuolella ja jos heidän henkeään ei suojeltaisi eristyksellä, he saisivat toisilta vangeilta heille kuuluvan rangaistuksen eri tavalla kuin noilta lälly-tuomareilta ja pedofiilien suojelijoilta konsanaan.
on se lastenlääkäri, joka vähän aikaa sitten tuomittiin lapsipornon hallussapidosta?
Ainakin tuomion julistamisen aikoihin oli lehtitietojen mukaan vielä ammatissaan.
Vai siirrettiinkö hänet vain aikuispotilaiden puolelle? Voi raukkaa, jos menetti kaiken huvin ammatin harjoittamisesta.
Mitä arvelette tapahtuvan, jos jostain perheestä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus, että vanhemmilla on nähty lapsipornomatskua kotona. Vaikka mitään todisteita ei kotoa löytyisikään, lapset lähtisivät huostaanottoon liidossa, eikä ikinä edes harkittaisi kotiuttamista!
Tällaisten arvailujen varassa tapahtuvin syyttein lapset erotetaan kyllä vanhemmista, kuten siinäkin tv-ohjelmassa, jossa kerrottiin pojan 2 vuotta kestäneestä huostaanotosta sen perusteella, kun joku kuuli sellaisia ÄÄNIÄ, jotka kuulijan mielikuvituksessa todistivat äidin harjoittamasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Ohjelmassa luettiin myös pikkupojan äidilleen kirjoittama itkuinen ja kaipaava kirje sijoituspaikasta. Mutta eihän lapsen mielipiteellä ole mitään merkitystä näissä mielikuvitussyytteissä vanhempia kohtaan.
Sijaishuolto, jos mikä, on kyllä osannut asiansa lietsoa sitä, miten lapsi on lojaali häntä huonosti kohdellutta aikuista kohtaan. On se kumma! Sitten kuitenkin jotkut sijaritkin kirjoittavat, miten hyvin lapsi viihtyy heillä, eikä kaipaa kotiinsa. Näin minun mielestäni on silloin, JOS huostaanotto on ollut todella aiheellinen, kotiolot oikeasti huonot JA sijaispaikka niin hyvä kuin kaikkien sijoituspaikkojen pitäisi ollakin.
Vanhemmat ovat voineet tehdä virheitä, mutta ne eivät ole olleet niin suuria, että ne olisivat oikeuttaneet lapsen vanhemmista erottamiseen, jos näyttää, että lapsi ei toivu koti-ikävästä ollenkaan. Huostaanottoja sokeasti kannattavat ja siitä leipänsä tienaavat saavat sanoa tähän asiaan mitä tahansa, mutta tuohon höyrypäiseen huostaanottotehtailuun on saatava kunnon STOPPI!
Kirjoitin aiemmin kesällä meidän tarinan tänne palstalle. Tyttöä käytti hyväkseen liki 30-vuotias kriminaali -> tyttö huostaanotetuksi perhekotiin -> perhekoti oli ala-arvoinen -> tyttö kotiin -> perhekodista kantelu lääniin jne... (näin tiivistettynä meidän juttu)
Tosiaan, järkyttävää on miten helvetin vähällä nämä hyväksikäyttäjät pääsevät. Tytön hyväksikäyttäjän lopullinen tuomio selviää vasta tässä hieman myöhemmin, mutta liian lievä se tulee olemaan kaiken aiheuttamansa tuskan rinnalla. Meidän tapauksessa törkeän hyväksikäytön raja ei ylity kun tyttö on ollut "vapaaehtoinen", tosin yksinäisyytensä ja epätoivoisuutensa vuoksi erittäin helppo uhri ja ikääkin oli jo "hulppeat" 14 v. Koko rikostutkinta on ollut lapselle äärimmäisen raskas, lähes vuosi on mennyt tässä selvitysprosessissa. Monet itkut on itketty ja lukemattomat yöt valvottu, sítä tuskan määrää ei pysty edes sanoiksi pukemaan. Meillä on nyt kuitenkin asiat "hyvin"... tyttö saa kipeästi tarvitsemaansa terapiaa sekä hyväksikäytön että tuon perhekodin aiheuttamien traumojen vuoksi ja hän on siten turvassa.
Mutta, tuota aloitusta lukiessani voin suorastaan pahoin. Pienet lapset kyseessä ja lastensuojelulaitoksessa työskentelevä henkilö hyväksikäyttäjänä. Voiko siitä oikeasti selvitä ehdollisella?! EI HELVETTI! Tällä kokemuksella sanon että tuollainen äijä pitäisi kastroida ja mielellään puuduttamatta... se olisi vielä lievä rangaistus sen rinnalla mitä hän on näille lapsille aiheuttanut. Olen saanut tämän meidän tutkinnan aikana sen käsityksen, että jos hyväksikäyttäjä toimii ammatikseen lasten parissa, niin tuomio tulee lähes automaattisesti törkeästä hyväksikäytöstä. Toivottavasti näiden lasten vanhemmilla on voimia viedä asiaa eteenpäin ja valittaa niin korkealle taholle kun vain pystyy. Tuosta ei saa selvitä ehdollisella! EI.
miten lapset elelevät ja olelevat sijoituspaikoissaan! romanialaislasten järkyttävä lastenkotikohtalo ei ole kovinkaan kaukana sivistysvaltio suomen huostaanottamien lasten kohtaloista.
lastensuojeluviranomaisen näkökanta lahdenkin tapauksen perusteella (kuvitelkaa lahden lasten tilalle pieniä vielä maailmaa ymmärtämättömiä ja puhumattomia lapsia...)
- lasta ei tarvitse kuunnella eikä olla edes tietoinen siitä mitä hänelle vieraassa paikassa;
laitoksessa, perheesä
tehdään ja kuinka häntä siellä sijoituksen aikana kohdellaan.....
vain yhdellä, kuudesta viiteen, niin miksi ehdollinen tuomio putosi niin paljon kuin kymmenestä kuukaudesta viiteen.
Koska tämä pedofiili on tehnyt tuota virkansa puolesta, niin kansalaisen oikeudentajun mukaan tuomion pitää olla ehdotonta vankeutta.
Voihan olla, että tuomarikin kuuluu pedofiiliveljeskuntaan.
http://www.adressit.com/allekirjoitukset/lastensuojelu_kuntoon/
perehdy aiheeseen, ja laita nimesi, jos tunnet sillä olevan arvoa.
voin kyllä kertoa, että sillä on
Aihe on ajankohtainen edelleen
http://www.adressit.com/lastensuojelu_kuntoon
http://www.facebook.com/profile.php?v=feed&story_fbid=201202682751&id=1157630099&ref=mf#/group.php?gid=207056455588&ref=mf