salaan sinulta sydämeni
että näkisit kuinka paljon kaipaan
kosketustasi
viipyilevää katsettasi
sulkeudun ja menen mykäksi
että sydämesi sykähtäisi tajutessaan
jotain kaiken sen paljoudesta
mikä piilossa kuoreni alla vavisten kurottuu
sinua kohti
kaikki se
minkä päästäisin valloilleen ja puhuisin vuolaasti
kynttilänvaloisena syysiltana
jos uskaltaisin
- -
tarkkailen ilmeitäsi
vaivihkaa
syvältä näistä piiloistani
että vihjeeni olisivat ymmärrettävissä
ja kuitenkin
ikäänkuin vahingossa lukkojen läpi vuotavia merkkejä
kaikesta siitä
ymmärräthän rakkaani, ja toivon
ettet ymmärtäisi
perinjuurin
kuinka taitavasti pelaamme
ja peloissamme
vaistonvaraisesti kuin eläimet
opettelemme hellyttävimmät ja osuvimmat ilmeet
paremminkin!
käytämme pirullista oveluutta
johon edes eläimet eivät pysty eivätkä kykene
luontaisessa viattomuudessaan
- -
niin, rakkaani
sytytä jo ne kynttilät
tule lähelle
kutita ja kaiva minusta esiin kaikki se
mitä en uskaltanut kertoa
niin minä avaudun saranat parahtaen
ja lopulta aivan ryöpyten antaudun sinulle
valituin sanoin
mutta minkä yhä jätän piiloon nahkani alle
sen taitavasti kätken ja peitän
niin taitavasti
etten itsekään huomaa
en tiedosta enkä havaitse
luontaista kierouttani
- -
niin niin, rakkaani, kelpaanko
sinulle tällaisena?
että näkisit kuinka paljon kaipaan
kosketustasi
viipyilevää katsettasi
sulkeudun ja menen mykäksi
että sydämesi sykähtäisi tajutessaan
jotain kaiken sen paljoudesta
mikä piilossa kuoreni alla vavisten kurottuu
sinua kohti
kaikki se
minkä päästäisin valloilleen ja puhuisin vuolaasti
kynttilänvaloisena syysiltana
jos uskaltaisin
- -
tarkkailen ilmeitäsi
vaivihkaa
syvältä näistä piiloistani
että vihjeeni olisivat ymmärrettävissä
ja kuitenkin
ikäänkuin vahingossa lukkojen läpi vuotavia merkkejä
kaikesta siitä
ymmärräthän rakkaani, ja toivon
ettet ymmärtäisi
perinjuurin
kuinka taitavasti pelaamme
ja peloissamme
vaistonvaraisesti kuin eläimet
opettelemme hellyttävimmät ja osuvimmat ilmeet
paremminkin!
käytämme pirullista oveluutta
johon edes eläimet eivät pysty eivätkä kykene
luontaisessa viattomuudessaan
- -
niin, rakkaani
sytytä jo ne kynttilät
tule lähelle
kutita ja kaiva minusta esiin kaikki se
mitä en uskaltanut kertoa
niin minä avaudun saranat parahtaen
ja lopulta aivan ryöpyten antaudun sinulle
valituin sanoin
mutta minkä yhä jätän piiloon nahkani alle
sen taitavasti kätken ja peitän
niin taitavasti
etten itsekään huomaa
en tiedosta enkä havaitse
luontaista kierouttani
- -
niin niin, rakkaani, kelpaanko
sinulle tällaisena?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.