enkkujen ja walesien luonne-eroja???

Moi!

Minkaanlaista vertailua en voi tehdä, mutta jotain walesista ajattelin kertoa. Itse elin oikeastaan koko nuoruusiän walesin kanssa. Se kuoli, kun olin parikymppinen. Tässä muutamia asioita, joita on jäänyt mieleen ensimmäisestä koirastamme:

- kamalan itsepäinen, tyyliin "luja tahto vie vaikka läpi harmaan kiven". Energia ei lopu kesken, vaikka mitä tekisit!
- noin pieneksi koiraksi uskomattoman voimakas, sai kaadettua isänikin monet kerrat. Eli vaatii kunnon koulutuksen!
- tuli hyvin toimeen lasten kanssa. Kiusattiin sitä paljon, mutta se vain "rähähti" kerran, ja sai sillä palautettua meidät ruotuun. Tosin murisi ensin, mutta eihän me lapset sitä uskottu! ;)
- herkkä jopa loukkaantumaan tilanteen mukaan, vaikka sellaista ei koirasta uskoisikaan. Älä esim. erehdy kylässä ollessasi tarjoamaan koiranruokaa tai vettä kissankupista, jos et halua ongelmia...
- myös aina mukaan pääseminen oli tärkeää. Yksin jäämisestä saattoi myös jonkin aikaa jälkeenpäin "murjottaa".
- Ei ainakaan tietääksemme kärsinyt eroahdistuksesta, jos sai jäädä yksin asuntoomme ja omaan nojatuoliinsa. Myös kaupan ulkopuolella odotti kyllä, mutta ei kovin mielellään.
- tarvitsi paljon liikuntaa, että rauhoittui. Popsi monet kengät pentuna, himona hiihtomonojen ja isäni kumisaappaiden pehmeät reunat.
- rakasti uimista, mökillä sorsien kanssa pulikoivat tuntikausia putkeen (luuli saavansa sorsat uiden kiinni). Joskus luulimme koiran jo hukkuneen, kun ui ties monetta kertaa toiselle puolelle järveä!

Paljon on muistoja rakkaasta koirasta, tässä vain pieni osa niistä. En tiedä, onko niistä mitään hyötyä. Mutta harkitsimme kyllä myös mieheni kanssa walesin hankkimista, kunnes totesimme haluavamme rauhallisemman ja helpommin koulutettavan koiran. Otettiin sitten kultainen noutaja, joka sekin on osoittautunut riittävän itsepäiseksi säheltäjäksi...

Tsemppiä rodun valintaan! Muistathan, että tuollainen keskikokoinen on usein vaikein koulutettava. Vastaan myös mielelläni, jos on jotain kysyttävää.

Enkusta minulla ei ole kokemusta, mutta käsittääkseni ovat suht samanluontoisia walesien kanssa.

Meillä on kohta 9 kk walesineiti kotona ja kerrassaan mahtava pakkaus on tuo koiruus! Kuten edellinenkin kirjoittaja totesi, energiaa riittää kuin pienessä kylässä, rakastaa pitkiä lenkkejä ja uimista. Rotu on myös yltiösosiaalinen ja erittäin ihmisrakas. Tykkää lapsista - siskon ja miehen veljen muksut on pop, kertaakaan ei ole heille ärähtänyt, tykkää kovasti leikkiä heidän kanssaan. Tosin lapset kun ei aina tajua lopettaa, niin ollaan huomattu että kun pennun mielestä riehuminen riittää, se hakeutuu oma-alotteisesti pois lasten luota, menee pöydän alle "karkuun" tms.

Lenkillä kaikki ihmiset pitäisi päästä moikkaamaan, samoin toiset koirat.... Tästä tavasta kannattaa yrittää kouluttaa pois, että ihan kaikkia ei aina tarvitse pysähtyä tervehtimään.

Rakastaa meuhkata ja juosta koirapuistossa toisten koirien kanssa, tulee kaikkien kanssa toimeen (ainakin vielä), oli iso tai pieni kaveri kyseessä. Tuo toisten koirien kanssa touhuaminen väsyttää enemmän kuin pitkä lenkki; on koirapuistovierailun jälkeen kotona todella rauhallinen. Muutenkin ollaan huomattu, että kun miehen kanssa ollaan hissukseen ja rauhallisesti kotona (meillä ei ole lapsia), ei koirakaan jaksa/viitsi meuhkata. Mitä nyt silloin tällöin saa "kohtauksen", jolle ei voi kuin nauraa, kun neiti painaa pitkin kämppää ja saa hetkessä matot rullalle ja yrittää haastaa kisaamaan.

Kuten joku on hyvin kirjoittanut, että Walesin omistajalla täytyy olla roppakaupalla huumorintajua, niin se tosiaankin pitää paikkansa! Meidän neidille on saanut monet naurut nauraa (välillä "piilossa" ettei neiti vaan loukkaannu) ja varmasti näin on jatkossakin.

Eroahdistusta meillä ei olla havaittu. Koiruus jää kiltisti aamulla istumaan pedilleen kun lähdetään töihin, eikä naapuri (työskentelee kotona) ole kertonut että mitään haukkumista tai ulinaa päivän mittaan kuuluisi. Jätämme pienen "puuhapaketin" pennulle päiväksi ja luultavimmin suurimman osan päivää se kylläkin nukkuu. Walesi haukkuu muutenkin todella vähän. Jos haukkuu niin sitten syystä. Voisi sanoa että "puhuu" vähän mutta asiaa.

Meidän koiruus rakastaa autoilua! ;) Kiskoo pää punaisena parkkihallille päin kun tajuaa että nyt mennään autolle. Hyppää innokkaasti takapenkille ja istuu ikkunan viereen katselemaan maisemia. Usein sitten alkuhuuman jälkeen nukahtaa ja matkat sujuvat tosi leppoisasti.

Luonnekuvauksessa se pitää todellakin paikkansa, että rakastaa omistajiaan yli kaiken ja haluaa olla kaikessa mukana mitä tapahtuu, seuraa kuin hai laivaa. Se kannattaa opettaa heti pienestä pennusta, että esim.suihkuun/vessaan menee yksin, muuten sinulla ei ole sinne tulevaisuudessa mitään asiaa yksin. ;) Pentumme tulisi varmasti saunaankin kanssamme, jos vaan sinne sen päästäisimme. Paljon olen kuullut että walesit istuvat löylyssä lauteilla ihmisten kanssa ihan muina miehinä.

Koulutettavuus on meidän mielestä tähän saakka ollut suht helppoa, vaikkakin luonteenomaisena piirteenä on se, että keskittymiskyky ei ole sieltä parhaimmasta päästä. Tässä kohtaa kaivataan juuri sitä omistajan huumorintajua.... ;) Todella hyvin neitimme on oppinut käskyjä ja koko ajan yritetään opettaa lisää, mutta välillä tuntuu että korvat katoavat täysin. Mutta se lienee ominaista lähes kaikille roduille?!

Mutta siis yhteenvetona voin todeta, että kerrassaan mainio rotu tuo walesi!! Parempaa lenkkikaveria ja uskollisempaa ystävää saa hakea. Suosittelen!

...ole enkut alttiita eroahdistuksiin!
tottakai se riippuu KOULUTUKSESTA! ei mistään muusta.! idioottien kirjotuksia tommoset!
Henk.koht Enkut ihanempia=)

on enkkuneiti ja mitään ongelmia ei ole yksinolossa. Ovelle tulee unisen oloisena vastaan kun tullaan kotiin.
Luonteeltaan seurallinen. Älykäs. Sisällä makoilee ja on hyvin rauhallinen. Ulkona kulkee hihnassa ihan nätisti. Rakastaa vapaana olemista, vauhtia riittää, mutta pysyy näköetäisyydellä ja tulee luokse pyydettäessä. Iloinen, rakastettava, hyvä metätyskaveri(jaksaa ja jaksaa), ruuan perään aivan mahdoton...(ei kuitenkaan pöydiltä vie.
Aina valmis ulos, mutta ei ole mikään katastrofi jos joku päivä jää vähemmälle, ei hypi seinille.