Kiinnostaisi tietää

Minun lapseni kutsuu sijaisäitiä etunimeltä. Näin on sovittu alusta alkaen. Ja samoin tekee kaikki ko. perheen sijoitetut lapset.

Meillä kaikki sijaislapset ovat tulleet kouluiässä ja kutsuvat meitä etunimellä. Biologiset lapset sanovat äiti ja isä. Puhuessaan meistä sijaislapsille biologiset sanovat joko äiti tai isä sanoi sitä tai joskus hekin etunimellä. Sijaislapset eivät äidittele kuin ehkä vahingossa samoin kuin lapsi koulussa saattaa sanoa naisopelle äiti.
Kuitenkin jos jostain syystä joku vieras äidittelee minua lapselle tämä ei asiaa myöskään korjaa.

oma lapseni sijoitettu, ja minulle oli aikoinaan kova paikka kun poikani sanoi sijaisäitiä äidiksi. itse en ollut se, joka kuuli poikani sanovan ensimmäisen kerran "äiti."

tätä sossut minulle selittivät siten, että lapsi usein itse valitsee, miksi kutsuu sijaisvanhempia. samoin sanoivat, että lapsella (olipa bio tai adoptio, sijoitettu) tulee kausia, jolloin vanhempia puhutellaan etunimellä.

olen tästä siinä määrin erimieltä, että oma poikani oli pieni (5kk) kun sijoitettiin. eli tässä tilanteessa jos lapselleni olisi opetettu puhuttelemaan sij.vanhempia etunimellä, hän olisi varmasti sen niin mieltänyt. eli on tungettu väkisin lapsen suuhun se äiti ja isä.

nyt kun lapseni on isompi ja tuntee ja tietää minut, olen hänelle ÄITI. kaksi kertaa on sanonut silloin aluksi minua etunimellä. ja jännä kun tässä taannoin höpöttelimme lapseni kanssa että mikä isin nimi on ja äidin nimi, poika ei enää muistanut minun nimeä! eli mieltää minut äidiksi. sijaisvanhemmista olen aina puhunut pojalleni etunimillä. sij.vanhemmista puhuu nykyään aina etunimillä, ainakin minun kanssa ollessa.

itse en ainakaan ole ikinä puhunut omista vanhemmista etunimillä. en usko että pojallanikaan oli mikään etunimittelykausi, hän ei vain tiennyt että minä olen se "oikea" äiti. toki tuo on yleistä, että esim. opettajaa sanotaan vahingossa äidiksi.

miten se voikin tuntua niin pahalta, että oma lapsi ei sano äidiksi? äiti on vain sana, mutta kyllä se silloin alussa satutti todella kovasti.

Kaikki biologiset lapsemme ovat aina kutsuneet meitä äidiksi ja isäksi. Sijoitetuista kaksi on tullut vauvana ja he ovat puhumaan opittuaan alkaneet heti kutsua meitä äidiksi ja isäksi, he tietävät että minä en ole heitä synnyttänyt, mutta heidän syntymävanhempansa ovat joko kuolleet tai eivät pidä mitään yhteyttä lapsiinsa. Leikki-ikäisenä tullutkin kutsuu meitä nyt äidiksi ja isäksi, mutta aluksi hän kutsui meitä etunimillä ja selitti toisillekin, että "ei se mikään äiti ole se on X", johon toinen sanoi, että "minä saan sanoa äiti, koska minä olen ollut täällä niin kauan". Minä sanoin lapsille, että Y saa kutsua minua ihan miksi haluaa, kunhan ei nimittele. Äidiksi ja isäksi Y kutsuu syntymävanhempiaankin, joista toista tapaa säännöllisesti ja toista pari kertaa vuodessa. Y on itse kertonut esim. esikoulussa, että hänellä on kaksi äitiä ja isää, enkä ainakaan minä ole se, joka haluan riistää häneltä hänen näiden vuosien aikana saavuttamansa tunteen, että hän on meillä kotonaan äidin ja isän luona, vaikka tapaakin välillä toista äitiä ja vierailee toisen isänsä luona.