Tästä viestistä tuli näinkin pitkä, koska olen liittänyt tähän kolme viestiäni, jotka olen aiemmin laittanut kohtaan Uskonto. Haluaisin tietää, mitä näistä asioista ollaan mieltä täällä nuorempien(?) puolella. Tämän viestin kerralla lukemisesta ei ehkä tule mitään, niin että suosittelisin, että kopiot viestin vaikka koneellesi ja luet pienemmissä erissä (tai lue kerralla, jos jaksat!).
Itse olen 16-vuotias protu. Sähköpostiosoitteeni on viestin lopussa. Lähettäkää palautetta tästä viestistä (tai miksei muutakin mailia) osoitteeseeni, erityisesti protut!
VIESTI 1: USKONTO ON JÄRJENVASTAISTA!
Tässä viestissä esitän kymmenen syytä uskoa ja viisi syytä olla uskomatta (käsittelen nyt siis lähinnä kristinuskoa).
5 SYYTÄ OLLA USKOMATTA:
1. USKONTO ON JÄRJENVASTAISTA.
On perin turhauttavaa lukea noita juttuja, jossa uskovaiset yrittävät epätoivoisesti kumota tieteellisiä tosiasioita. Jokainen ”tieteellinen tosiasia” ei välttämättä suinkaan ole tosi, mutta niitä ei voi kumota puhumalla puuta heinää, esim. vertaamalla alkuräjähdystä kaatuvaan maitokannuun.
Niitä ihmisiä, jotka tutkivat näitä asioita (tieteellisiä kysymyksiä), kutsutaan tutkijoiksi. Suuri osa tutkijoista on uskovaisia, ja heidän tarkoituksenaan ei ole kumota uskontoa ja sen oppeja, vaan tutkia maailmaa rehellisesti matematiikan, fysiikan, kemian jne. keinoin.
Niitä ihmisiä, jotka tutkivat uskontoa, kutsutaan teologeiksi. Osa teologeista uskoo, että maailma on saattanut syntyä alkuräjähdyksessä ja että evoluutioteoria saattaa pitää paikkaansa, osa taas ei usko. Kovinkaan usein eivät teologit ole yrittäneet liittää esim. evoluutioteoriaa ja luomiskertomusta yhteen, vaikka olisi kyllä voinut yrittää. Sen sijaan he (ne teologit (sekä muut hihhulit), jotka ovat varmoja, ettei alkuräjähdystä ole ollut tai evoluutiota ole tapahtunut) ovat yrittäneet esim. todistella luomiskertomuksen paremmuutta evoluutioteoriaan. Ja tässä he ovat tehneet virheen, hyvin pahan virheen.
Heillä ei näet ole asiantuntemusta näihin asioihin! Tutkijat (matemaatikot, fyysikot, kemistit…) ovat näiden asioiden asiantuntijoita. Ja tutkijat ovat päätyneet niihin lopputuloksiin joihin ovat päätyneet, eivät siksi, että haluaisivat poistaa uskonnot maailmasta, vaan siksi, että ovat pohtineet, laskeskelleet, tutkineet ja mittailleet näitä asioita rehellisesti. Sen sijaan ne teologit ja uskovaiset, jotka tohtivat kirjoitella esim. näillä sivuilla, ovat päätyneet tiede-vastaisiin lopputuloksiin eivät siksi, että olisivat pohtineet asioita rehellisesti, vaan siksi, että heiltä puuttuu asiantuntemus ja siksi, että heidän tarkoituksenaankin on todistaa Jumalan olemassaolo ja tieteen hölmöys.
En tietenkään ole kaikkien alojen professori, mutta jos olisin, voisin helposti kumota kaikkien uskovaisten kaikki väitteet näillä palstoilla. Ongelma piileekin siinä, että uskonnolla on tietty etulyöntiasema tieteeseen nähden: Uskonnon idea on niin yksinkertainen, että kuka tahansa voi sen ymmärtää. Idea ymmärtääkseni on: Absoluuttisen hyvä Jumala on luonut kaiken ja on kaiken ylläpitäjä. Paha on tullut ihmisestä ja Saatanasta. Jeesus pelastaa, jos häneen uskoo. On olemassa myös Pyhä Henki, joka puuhailee kaikenlaista, esim. tuo tänne Jumalan sperman kun Jeesusta pitää siittää. Lopussa hyvä voittaa ja pahat menee tuliseen järveen.
Tiede ei sen sijaan ole näin yksinkertaista. On olemassa lukemattomia kaavoja ja yhtälöitä, jotka pitäisi kaikki osata voidakseen selittää Maailmankaikkeutta. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi osata niitä kaikkia ja siksi ei myöskään voi vaientaa kaikkien uskovien kaikkia jupinoita (jotkut tutkijat tosin ovat sitä mieltä, että on olemassa jokin ”kaiken teoria”, joka on yksinkertainen, mutta selittää kaiken… Senkin, miksi maailma syntyi ja senkin, miksi naapurin etunimi on Heikki. Minä en tällaisen teorian olemassaoloon usko).
Jumala jää kuitenkin yhä ahtaammalle. Niistä asioista, joita tiede ei vielä voi tarkkaan selittää, uskovaiset napisevat ja sanovat tieteen puutteellisuuden olevan todiste Jumalan olemassaolosta. Tämä on kuitenkin typerää, sillä Maailmankaikkeudesta saadaan kaiken aikaa uutta tietoa ja sitä asiaa, jota tiede ei voi selittää nyt, se voi selittää ehkä jo huomenna tai ensi vuonna.
Uskontoa ja tiedettä ei pitäisikään sotkea keskenään. Koska Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa tieteellisesti (niin muuten opetti yläasteen uskonnonopettajakin), tiede ja uskonto pitäisi pitää erillään. Tiede on tiedon asia, uskonto uskon asia.
Augustinus onkin sanonut:
”Credo quia absurdum est”
Suomeksi se kuuluu:
”Uskon, koska järjenvastaista on”
Augustinuksen ajatuksen ydin on siinä, että tuonpuoleista ja Jumalaa ei voida selittää järjellä, aineellisilla aivoillamme, sillä muuten ne olisivat tämänpuoleisia asioita. Tämänpuoleiset asiat tunnistaa siitä, että ne ovat aika-avaruudessa: tilassa, aineessa, ajassa ja paikassa. Tuonpuoleinen ei ole aika-avaruudessa. Ja uskonnossa täytyy olla tuonpuoleinen, koska jos kaikki on järjellä selitettävissä, se on tiedettä eikä uskontoa. Ja koska tuonpuoleista Jumalaa ei voida selittää järjellä, kukaan ihminen ei voi ymmärtää mitään tuonpuoleisesta tai Jumalasta. Tuonpuoleista ja Jumalaa ei ole luotu, sillä ne ovat aina olleet, tai oikeastaan on väärin sanoa niin, sillä tuonpuoleisessa ei ole sellaista turhaa ulottuvuutta kuin aika.
Tämä on mielenkiintoinen ajatus ja yksi tapa yrittää saada jotain järkeä siihen, että uskonnossa ei ole järkeä. Mutta ajatuksen ydin onkin siinä, ettei uskonnossa ole järkeä…
Jos on riittävän tyhmä ihminen, suostuu varmaan uskomaan johonkin, jossa ei ole mitään järkeä, mutta ainakaan minä en ole näin tyhmä. En tiedä teistä.
Vakuuttavimpia Jumalan olemassaolon todistamiseen pyrkiviä ajatuksia on ajatus, että:
Kaikkeen täytyy olla jokin syy. Se on Jumala.
Tästä herää kysymys, että mihin ”kaikkeen” täytyy olla syy. Siihenkö, että maailma on sellainen kuin se on nyt?
Uskonto pystyy tietysti antamaan syyn siihen, miksi maailma on sellainen kuin se on, helpommin kuin tiede. Ja syy on: Jumala.
Maailma ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Todellisuudessa ei tietenkään ole vain yhtä Syytä (ellei sitten ”kaiken teoriaa” ole), vaan hyvin monia: Alkuräjähdys, evoluutio, aika-avaruuden kaareutuminen… Ja nämä syyt muodostavat loppujen lopuksi uskottavamman ”suursyyn” kuin ajatus: Jumala on luonut kaiken tyhjästä, ja vaikka se kuulostaa järjenvastaiselta (ja onkin sitä) se on totta kuin rotan potta!
Jumalan olemassaoloa yrittää myös todistella ajatelma:
Koska on luotua, täytyy olla Luoja.
Mutta entä jos aine, aika ja tilan ulottuvuudet eivät olekaan luotuja (vaan syntyneet loogisesti alkuräjähdyksessä ja sen jälkeen)? Silloin Luojaa ei tietenkään tarvita!
En ole vielä elämäni aikana kuullut yhtään vakuuttavaa todistusta Jumalan olemassaololle. ”Uskon koska järjenvastaista on”-juttu tekee Jumalan ja tuonpuoleisen olemassaolosta tietysti mahdollisen (emme voi mitenkään tietää, että onko jotain, jota emme voi ymmärtää), mutta ei todennäköistä (ei ole mitään tarvetta uskoa, että on sellaista, jota emme voi ymmärtää).
Jotkut ovat sitä mieltä, että: ”On toki loogisempaa uskoa, että äly loi aineen, kuin että aine loi älyn.” Minusta tässä ei ole mitään loogista. Joku ”äly” on siis aina ollut olemassa (tai ei voi sanoa ”aina”, kun tuonpuoleisessa ei ole aikaa, hehheh!), ja se äly loi aineen tyhjästä sanomalla: ”Tulkoon aine!” Minusta on paljon loogisempaa ajatella, että äly on kehittynyt aineesta hyvin pitkäaikaisten, loogisten prosessien seurauksena.
Ja vaikka nämä hienot lentävät lauseet jotenkin tekisivät Jumalan olemassaolosta todennäköisen (mitä ne eivät tee), ne eivät silti olisi todisteita siitä, että juuri kristinusko kannattaisi valita uskontojen supermarketista. Jeesuksen ja kumppanien elämä ja teot ovat niitä syitä, miksi kristinusko uskovien mielestä kannattaa valita. Jeesuksia ja muita käsittelen hieman tuonnempana.
Johtopäätös kohdasta 1. (ei täysin lopullinen, sivuan tätä asiaa vielä myöhemminkin): On siis järjenvastaista uskoa, että on olemassa tuonpuoleinen ja jokin Jumala. Ei ole siis mitään järkeä uskoa (muita syitä uskomiseen tosin saattaa olla, käsittelen niitä myöhemmin). Uskonto on uskon asia: Jos uskot pelastavaan Jeesukseen, hän on olemassa. Jos uskot suureen vaaleanpunaiseen elefanttiin, joka syö kaikki, jotka eivät joka ilta käy suihkussa, elefanttisi on olemassa.
2. JUMALA EI OLE HYVÄ.
Kristityt väittävät, että heillä on absoluuttisen hyvä Jumala. Heidän muut juttunsa eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Tässä muutamia todistuksia Jumalan epähyvyydestä:
a) Vanhan testamentin (ja miksei uudenkin) kertomukset
b) Ns. palkkiomoraali
c) Lutherin ynnä muiden opetukset
d) Maailman pahuus
Kohta a) lienee kaikille selvä. Vanhassa testamentissa Jumala esim. tuhoaa koko ihmiskunnan (ihan muutamaa ihmistä lukuun ottamatta), antaa Saatanalle valtuudet kiduttaa eräitä uskovaisia mielensä mukaan, käskee Abrahamia uhraamaan poikansa ja käyttäytyy muutenkin kuin suuri sika.
Lisäksi vanhassa testamentissa on ikivanhoja lakitekstejä, joissa sanotaan mm. että jos nainen on raiskattu, raiskaaja pitää kivittää… Ja eräissä tapauksissa myös raiskattu nainen pitää kivittää!
Eräät uskovaiset sanoivat minulle, että Raamatussa on vanha testamentti, jotta ymmärtäisimme uuden testamentin taustat yms. Mutta koko Raamatunhan pitäisi olla tuota kuuluisaa Jumalan Sanaa! Onko Jumalan Sanaa ajatus, että nainen pitää kivittää, koska hänet on raiskattu?!?
Palkkiomoraali… Kuulin erään ystäväni käyttävän tällaista kummallista yhdyssanaa hänen puhuessaan kristinuskon moraalista ja etiikasta.
Uskonnontunnillahan on opittu, että kristillinen etiikka pitää sisällään ns. yleisen etiikan ns. taivasnäkökulman (”taivasnäkökulma” tarkoittaa sitä, että tekoja punnitaan kuoleman jälkeen). Mutta mitä on todellinen hyvyys? Onko se sitä, että käyttäydytään siivosti ja ollaan ystävällisiä, jotta päästäisiin Taivaaseen sitten joskus? Ei, todellinen hyvyys ei voi olla tällaista. Eikös sekin ole syntiä, jos ajattelee ”pahoja asioita”? Jumalahan näkee päidemme sisään ja huomaa, jos teemme hyviä töitä vain koska haluamme päästä Taivaaseen! Sillä juuri se on palkkiomoraalia.
Todellinen hyvyys on sitä, että mietitään aina tilanteesta riippuen, mikä tässä tilanteessa aiheuttaa vähiten kärsimyksiä itselleen ja muille ja mikä aiheuttaa eniten hyvää mieltä itselleen ja muille. Sitten valitaan tietysti se vaihtoehto, joka tuottaa eniten hyvää. Ja pitää miettiä myös teon myöhempiä seurauksia: Teon seuraukset eivät pitkänkään ajan päästä saa aiheuttaa mitään pahaa. Mikä sitten on ”pahaa”? Se meidän täytyy itse määritellä. Tässä esimerkkejä pahoista asioista (jotka eivät kuitenkaan välttämättä aina ole pahoja): Paha mieli itselle tai muille, tappaminen, luonnon tuhoaminen… (aina kaikissa tilanteissa nämä eivät ole pahoja! Olisiko vaikka Adolf Hitlerin tappaja tehnyt ”pahasti”?)
Todellinen hyvyys ei ole sitä, että totellaan sokeasti johtajia (tässä tapauksessa Jumalaa). Tällöin opitaan tottelemaan mukisematta myös sellaisia johtajia kuin Hitler. Jumala käski Abrahamia surmaamaan oman poikansa Iisakin uhrina, ja Abraham oli valmis tekemään sen heti. Jumala tosin viime hetkellä sanoi, ettei Abrahamin tarvitsisikaan tehdä moista. Eikö God olekin oikeudenmukainen?
Kysymys kuuluu nyt, oliko Abraham hyvä ihminen? Todellista hyvyyttäkö on se, että pelätään Jumalaa ja tehdään, mitä Jumala sanoo, surmataan vaikka suku ja kaikki? Jos Abraham olisi ollut hyvä ihminen, hän olisi huutanut välittömästi: ”Helvettiin sellainen Jumala joka käskee vanhempaa surmaamaan lapsensa!” Mutta Abraham ei ollut hyvä ihminen, eikä God hyvä Jumala. (Abrahamin moraali oli tätä palkkiomoraalia…)
Katolinen kirkko opetti ennen vanhaan (ja taitaa opettaa nykyäänkin), että: Ihminen pelastuu, jos kirkon jäsen tekee hyviä töitä.
Martti Luther huomasi ristiriidan Raamatun ja katolisen kirkon välillä. Ja niinpä sitten Luther opetti: Ihminen pelastuu yksin armosta, uskon kautta.
Luterilaisuuden ydin onkin siinä, ettei ole mitään väliä mitä tekee, kunhan katuu ja pyytää anteeksi. Tällöin armahdetaan. Saa siis tehdä niin paljon syntiä kuin haluaa, kunhan sitten rukoilee: ”Anna syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksiannamme niil…”
Ja tämä armoperiaate-juttu on minun mielestäni vielä moraalittomampaa kuin palkkiomoraali!
Käsittelemättä on vielä kohta d) Maailman pahuus.
No niin, jos katsotte vaikka luontoa, se voi ensi näkemältä näyttää kauniilta, mutta kun sitä tutkitaan tarkemmin, huomataan, että eläminen siellä on kovaa peliä. Eläimet tappavat toisiaan, nopeat syövät hitaat, vahingoittuneet ja sairaat yksilöt on lähes aina tuomittu kuolemaan. Hyvä ja paha (jos sellaisia on) näyttävät olevan aikalailla tasapainossa tässä maailmassa. Mutta eihän näin pitäisi olla! Kaiken on luonut Hyvä Jumala, Absoluuttisen Hyvä Jumala, joka ei voi luoda mitään pahaa!
Ai niin, se paratiisi-juttu… Maailmassa on pahuutta, koska Aatami ja Eeva popsivat sen omenan, jonka Herra olisi ite tahtonut nauttia iltapalaksi. Ja siksi Aatu ja Eetu ajettiin ulos Paratiisin Porteista ja he löysivät itsensä vittumaisesta maailmasta, jossa nopeat syö hitaat, kaikilla on kiire, miehet hakkaavat vaimojaan ja homojen sallitaan rekisteröidä suhteensa. Mahtoi Aapelia ja Eepeliä kaduttaa!
Paitsi ettei mahtanutkaan. Paratiisi-jutun on näet keksinyt joku, jonka aivot ovat pudonneet ulos sieraimesta jo kauan sitten.
Raamattu opettaa, että:
- Jumala loi maailman
- Kaikki tuli täsmälleen sellaiseksi kuin Jumala tahtoi
- Kaikki Jumalan luoma on hyvää
Ja mistähän paha on tullut?
No, olipa kerran enkeli nimeltä Lucifer. Hän tahtoi loistaa Jumalaakin kirkkaammin, ja tästä God ei tykännyt. Hän heitti Luciferin kannattajineen alas Taivaasta ja he putosivat Maahan. He putosivat niin koooorkealta, että maahan tuli reikä ja Lucifer ja kump. löysivät itsensä Maapallon keskipisteen tuntumasta ja havaitsivat, että täällähän on lämmin.
Toisaalta paha tuli ihmisestä, kun Aatami ja Eetami söivät Jumalan iltapalaompun. Lucifer oli varmaan se käärme, joka hipsi paratiisiin ja käski immeisiä syöpöttelemään Jumalan iltaruoan.
Jutussa ei ole järjen häivääkään! Ettekö te tajua sitä?!? JUMALA oli luonut ihmisen, ja JUMALA oli luonut Luciferin, ABSOLUUTTISEN HYVÄ Jumala. Ja kaikki Jumalan luoma oli hyvää. Silti ihmiset ja Lucifer olivat ainakin osittain pahoja. Kuinka se on mahdollista? Oliko paha hiipinyt heihin salaa niin, ettei Jumala huomannut?
Ei, asia ei ole näin. Asia on (edelleen) näin: Uskonto on järjenvastaista.
Tämä on taas yksi todiste siitä. Uskonto on järjenvastaista, ja siksihän kannattaakin uskoa! Eikö ole siistii?
Katsokaas nyt: Jumala on Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä, ja tuonpuoleisessa ei ole aikaa. Koska Jumala tietää kaiken ja toisaalta koska hän vaikuttaa kaikissa ajoissa samaan aikaan, HÄN TIESI JO LUCIFERIA, SEKÄ AATAMIA JA EEVAA LUODESSAAN VALLAN HYVIN, MITÄ NÄMÄ TULISIVAT TEKEMÄÄN! Miksi, oi miksi hän loi heistä sellaisia kuin loi? Yrittääkö hän tahallaan kiusata ihmistä?
Vai onko maailman luominen vielä kesken: Täällä on vielä pahuutta, koska lopullinen, hyvä maailma ei ole valmis! Mutta asia ei ole niinkään, sillä Jumala loi maailman seitsemässä päivässä (tai oikeastaan kuudessa, sillä seitsemäntenä hän lepäsi), sillä niin sanoo Raamattu… Ja sitä paitsi, ei maailmaan (keskeneräiseenkään sellaiseen) voisi missään rakennusvaiheessa päästä livahtamaan ripaustakaan pahuutta, jos sen on yksin luonut Absoluuttisen Hyvä Jumala, Hän joka ei voi luoda pahuutta!
Tullaan siis siihen tulokseen, että joko Jumala ei ole hyvä, tai sitten hän ei ole luonut maailmaa yksin, jolloin kristinuskon absoluuttinen monoteismi (usko yhteen Jumalaan ja siihen, ettei heitä mitenkään voisi olla enempää) olisi täyttä puppua. Eikö vielä järkevämpi lopputulos olisi, että Jumalaa ei ole…
Jos Jumalan kaikkitietävyys-ajatusta kehitellään edelleen, havaitaan, ettemme saa päättää itse mistään. Näinhän on tavallaan myös tieteessä: Aivotoimintomme ovat kemiallisia ja fysikaalisia ilmiöitä. Tavallaan voimme vaikuttaa niihin itse, tavallaan taas mitään ”itseä” ei olekaan, vaan kaikki on sähkökemiaa… Ja sehän on ihan loogista.
Ja näin on kristinuskossakin: Jumala tietää kaiken ja on kaiken luonut. Niinpä hän jo Aatamia ja Eevaa luodessaan tiesi tulevien sukupolvien kohtalot ja samalla LOI NE. Ja samalla hän loi myös tulevien sukupolvien PAHAT TEOT! Hän päätti jo etukäteen, että Aatami ja Eeva syökööt sen omenan, hän päätti jo etukäteen, että Lucifer yrittäköön loistaa kirkkaammin kuin Minä Itse. Ja hän päätti jo etukäteen, kuka tulee pääsemään Taivaaseen ja kuka ei. Me olemme kuin nukkeja suuressa nukkekodissa, jolla suuri Herra leikkii ja heittää haluamansa nuket Taivaaseen ja haluamansa Helvettiin.
Tämäkö on hyvyyttä?
Jos uskovaisten kanssa keskustelee tästä asiasta tarpeeksi pitkään, saa lopulta seuraavankaltaisia vastauksia:
”No tätä mä en voi sulle selittää, mutta kyllä Jumala sen tietää!”
”Tutkimattomia ovat Herran tiet…”
”Olis hauska vielä jutella, mut mun on nyt ihan pakko mennä…!”
Kristinusko ei siis voi selittää tätä asiaa.
Ja eihän sen selittäminen ole tarpeenkaan.
”Uskon, koska järjenvastaista on…”
(Luonnonsuojelijoita ja vastaavia mömmöjä varmaankin harmittaa se, että maailma luotiin kristinuskon mukaan ihmistä varten. Ihminen on Jumalan kuva, ja muista eläimistä ei niinkään ole väliä. Nehän on luotu ihmistä varten. Ja siksi pikku eläimetkin joutuvat kärsimään ja elämään vittumaisessa maailmassa, vaikka eiväthän ne paratiisissa siihen hedelmään koskeneet [ei olisi muuten ollut mahdollistakaan, etteivät Aatami ja Eeva olisi syöneet omppua ennen pitkää. Jos lapselle sanoo, että tuota karkkia ei saa ottaa, niin mitähän lapsi tekee heti, kun silmä välttää?] eikä niitä pitäisi rangaista siitä, että kaksi tyhmää ihmistä ahmi omenan. Vai eikö eläimillä ole uskovaisten mielestä esim. kipuaistia? Muuten, jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin silloinhan Jumalan täytyy olla ainakin osittain paha, kun ihminenkin on ainakin osittain paha…)
3. USKOVAISISTA EI OTA SELVÄÄ ERKKIKÄÄN!
Uskovaiset eivät itsekään tunnu tietävän, mihin kristinuskossa kuuluisi uskoa. Tiede ei pysty VIELÄ selittämään kaikkea, eivätkä kaikki tutkijat ole kaikista jutuista yksimielisiä. Eräistä jutuista, kaikkein tärkeimmistä, sentään ollaan.
Mutta edes luterilaisen kirkon piirissä ei olla yksimielisiä yhtään mistään, paitsi ehkä siitä että on Jumala ja että Jeesus pelastaa ihmisiä. Mutta teidän Pyhä Kirjanne on ollut olemassa paljon kauemmin kuin Darwinin Lajien synty! Teillä olisi siis pitänyt olla aikaa tulkita sitä!
Yrittäkää päästä yksimielisyyteen ainakin seuraavista asioista:
a) Voiko Jumalan olemassaolon todistaa tieteellisesti?
b) Pääsevätkö kaikki Taivaaseen?
c) Pääseekö Taivaaseen tekemällä hyviä töitä vai uskomalla Jeesukseen?
d) Mistä paha on tullut ja miten?
e) Onko evoluutiota tai alkuräjähdystä ollut? Jos on, loiko Jumala ne?
f) Onko uskonto järjellä selitettävissä?
g) Voiko sielun olemassaolon todistaa tieteellisesti?
h) Voiko Jeesuksen tavata henkilökohtaisesti tämänpuoleisessa?
Nämä nyt olivat vain esimerkkejä niistä kysymyksistä, joihin kristityt antavat toistensa kanssa ristiriidassa olevia vastauksia. Viimeiseen kohtaan huomauttaisin, että hyvin, hyvin monet uskovaiset ovat muka nähneet Jeesuksen tai ”tunteneet hänen läsnäolonsa”, taikka sitten nähneet enkelin, mutta tämä on ristiriidassa sen idean kanssa, ettei Jumala anna muita maallisia merkkejä itsestään kuin ”Jumalan kädenjäljet luonnossa”.
Martti Lutherhan näki kerran harhanäyn, jossa Jeesus tuli huoneeseen. Luther kuitenkin muisti, että Jeesus palaa maailmaan vasta Viimeisenä Päivänä, ja niinpä mies tajusi ”Jeesuksen” olevan valepukuinen Saatana. Luther heitti otusta jollain kaljapullolla ja näky katosi. Ne, jotka ovat nähneet Jeesuksia sun muita, olisivat siis herra Lutherin mukaan nähneet Saatanan perkeleenmoisia harhanäkyjä. Miettikääpä sitä!
Vai oliko Luther väärässä? Ovatko kaikki luterilaiset väärässä ja menossa päin Perkeleen Helvettiä?
4. KRISTITYILTÄ PUUTTUU JÄRKI JA TIETO.
Näitä asioita olen käsitellyt jo kohdassa 1.
Järki puuttuu, koska: Uskonto on järjenvastaista, silti siihen uskotaan.
Tieto puuttuu, koska: Kuten olen selittänyt kohdassa 1., uskovaiset eivät ole kemian, fysiikan tai matematiikan asiantuntijoita, vaan näitä ovat kemistit, fyysikot ja matemaatikot.
Uskovilta tuntuu kuitenkin puuttuvan kaikki perustiedot näistä aloista (no eipä yleistetä liikaa… Sanotaan, että niiltä uskovilta puuttuu, jotka kirjoittelevat näillä sivuilla). Jos ottaa kantaa näihin asioihin, niistä pitäisi olla edes hieman tietoa. Kenties olette lukeneet kirjoja, joissa on olevinaan tietoa näistä asioista, mutta eivät kai nämä kirjat ole toisten teologien ja uskovaisten kirjoittamia, niiden, joiden tarkoituksena on myöskin todistaa Jumalan olemassaolo? Teologien ja uskovaisten, joilta puuttuu järki ja tieto! Ja vaikka järkeä ja tietoa olisikin, kirjoittajat eivät käytä järkeään ja syystä tai toisesta eivät muista kaikkia tietojaan kirjaa kirjoittaessa, vaan vääristelevät tieteellisiä tosiasioita. He yrittävät hämätä teitä!
Tähän väliin voisin liittää kommenttini muutamiin tällä palstalla käsiteltyihin aiheisiin, kun en malta olla kommentoimattakaan:
EKA AIHE: ELÄMÄN SYNTY
Tällaisen tekstin olen joskus löytänyt jostain internetin syövereistä, en satu muistamaan mistä. Siinä joku yrittää todistella elämän ns. alkusynnyn mahdottomuutta:
”E. Coli on eräs yksinkertaisimmista elävistä organismeista. Sen DNA-ketju sisältää n. 4 000 000 nukleotidi-porrasta. Jokainen porras koostuu neljästä eri nukleiinihaposta, joten tällainen ketju voitaisiin koota 44 000 000 = 103 000 000 eri tavalla. Mahdollisuus juuri sen oikeanlaisen ketjun syntymiseen sattumalta on niin pieni, että vaikka universumin jokainen atomi olisi valjastettu syntesoimaan tuota DNA-ketjua, sen koostamisessa ei olisi päästy juuri alkua pitemmälle pelkällä yritys-erehdys-uusi yritys- periaatteella.
Joidenkin tutkijoiden mielestä kaikki mahdolliset yhdistelmät eivät kuitenkaan voisi käytännössä toteutua, ja he ehdottavat niiden lukumääräksi 102 300 000. Eräät haluaisivat pienentää lukua vieläkin enemmän, mutta useimpien mielestä se voisi olla suurempikin, kun huomioidaan aminohappojen kaikki mahdolliset kemialliset sidokset.”
Liitin tämän tekstin tähän, koska se on tyypillinen esimerkki asioihin perehtymättömän yrityksestä todistella elämän alkusynnyn mahdottomuutta. Ja mistä nähdään, ettei kirjoittaja ollut perehtynyt asioihin? Esim. seuraavista seikoista:
1. E. Colin vertaaminen ensimmäiseen eliöön.
Tutkijat arvelevat, että ensimmäinen Maapallolle ilmaantunut elämänmuoto oli monin verroin yksinkertaisempi kuin mikään Maan nykyinen eliö.
2. Tutkijoiden mukaan informatiivisena molekyylinä toimi ensin oli RNA.
DNA korvasi sen myöhemmin, vaikka tekstissä oletettiin jo ekalla oliolla olleen DNA.
3. Kirjoittaja ei ilmeisesti ollut tietoinen sellaisesta(kaan) asiasta kuin kemiallinen evoluutio.
Vaikka ensimmäisen eliön geneettinen aines olisi ollut DNA:ssa, eliön synty ei olisi mahdotonta kun kemiallinen evoluutio otetaan huomioon. Jos kemiallista evoluutiota halutaan selittää mahdollisimman lyhyesti ja kansantajuisesti, voidaan sanoa vaikka vain: Pysyvin molekyylin muoto oli nuoren Maapallon epävakaissa oloissa kaksoisspiraali, ja siksi sen muotoiset molekyylit säilyivät.
4. Kirjoittajan mainitsemat luvut eivät kerro mitään elämän synnyn todennäköisyydestä.
Kirjoittajan mielestä ensimmäisen elävän olennon on täytynyt olla juuri ”jonkun tietynlainen”. Totta kai on epätodennäköistä, että aineet järjestäytyisivät juuri niin, että ne muodostavat tämän E. Colin tai jonkun muun nyt elävän eliön, mutta kun ensimmäisen eliön RNA on voinut olla hyvin monenlainen.
Tekstin kirjoittajan E. Colin-syntymis-esimerkkiä voisi verrata siihen, että aletaan heitellä laastia, maalia ja kiviä sinne tänne ja tutkitaan, kuinka suuri todennäköisyys on, että lopputuloksena syntyy juuri goottilainen katedraali. Mutta eikö olisi suurempi todennäköisyys, että syntyy jokin rakennus, ihan mikä tahansa? Ja jos laastin ja kivien heittelijöitä olisi biljoona biljoonaa, voitaisiin jopa pitää todennäköisenä, että yksi heistä saa sattumalta aikaiseksi jonkin rakennuksen! Mutta on tietysti epätodennäköistä, että syntyy juuri jonkun tietynlainen rakennus, kuten goottilainen katedraali tai yksikerroksinen talo, jossa on neljä huonetta ja keittiö.
Että semmosta. Olen nyt yrittänyt selittää tämän asian käyttämättä vaikeita termejä tai muuta…
Uskovaisten kirjoittamissa tiede-vastaisissa kirjoitelmissa onkin usein se vika, että he käyttävät tahallaan sellaista kieltä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä ja hämäävät näin ihmisiä. Kun luin tuon netistä löytämäni tekstinpätkän ensimmäistä kertaa, se kuulosti hienolta ja sai minut melkein vakuuttuneeksi elämän synnyn epätodennäköisyydestä, mutta kun otin asioista selvää ja suhtauduin tekstiin kriittisesti, huomasin että kirjoittaja… No, en viitsi sanoa.
En tiedä onko reilua napata netistä jonkun toisen kirjoittama teksti ja sitten alkaa seuloa siinä esiintyviä virheitä. Otin nyt kuitenkin tämän tekstin esimerkiksi uskovaisten tiede-vastaisista kirjoitteluista, sillä juuri tällaisia ne usein ovat: Suuria lukuja, hienoja sanoja, mutta sisältö puuta heinää!
Vielä muutama ajatus tästä aiheesta.
Uuden tutkimuksen valossa osa tutkijoista on tullut vakuuttuneeksi siitä, että Maailmankaikkeus onkin paljon suurempi kuin aiemmin on luultu. Jopa niin suuri, että Maailmankaikkeuden suuruutta kuvaavan luvun nollat eivät mahtuisi ”nykyiseen” Maailmankaikkeuteemme…
Tällöin Maailmankaikkeudessa olisi tietysti enemmän galakseja, ja enemmän planeettoja, ja suurempi mahdollisuus elämän syntymiseen. Jos Maailmankaikkeuden todetaan olevan niin suuri, olisi jopa todennäköistä, että elämää syntyisi jossain VAIKKA elämän synty olisikin niin epätodennäköistä, kuin netissä lainaamassani jutussa väitetään. Ja jos jollain planeetalla syntyisi elämää, vaikka vain yhdellä, ja jos elämä kehittyisi älylliseksi, voisivat nämä älykkäät eliömuodot kuljettaa elämän kaikkialle Universumiin. Kenties elämä onkin tuotu Maapallolle joidenkin meitä älykkäämpien olentojen toimesta…
Mutta tätä pohdintaa ei ole tarpeen jatkaa tämän pidemmälle, sillä nykytietämyksen valossa elämä on vallan hyvin voinut syntyä täällä meidän koto-Maapallollammekin.
Vielä eräs juttu. Jotkut uskovaiset napisevat siitä, ettei elämän alkusyntyä ole voinut tapahtua ennen, kun sitä ei tapahdu nykyisinkään. Minulla on tällaiseen marmatukseen kaksi pikku kommenttia.
Ensinnäkin: Muinaisella Maapallolla oli erilaiset olot kuin nykyisellä.
Toiseksikin: Mistä muka tiedämme, ettei alkusyntyä enää tapahdu? Voi olla, että sinun pihallasi olevassa kuralätäkössä sikiää juuri nyt uusi elämänmuoto, joka syntyy elottomasta aineesta. Me emme vain huomaa sitä, koska uudet eliöt kuolevat nopeasti, kun eivät kykene kilpailemaan planeetallamme jo olevien eliöiden kanssa. Mietipäs sitä!
TOKA AIHE: EVOLUUTIO
Koska monet kristityt eivät näy olevan selvillä siitä, mitä evoluutio tarkkaan ottaen on, liitän tähän pari sivua fysiikan tutkielmastani, jonka tein muistaakseni joskus puolisen vuotta sitten:
”Solu lisääntyy jakaantumalla. Tämä tapahtuu yksinkertaistettuna siten, että entsyymi ribonukleiinihappo eli RNA lukee DNA:n sisältämät tiedot perimästä ja alkaa rakentaa uusia molekyylejä saamiensa ohjeiden mukaan. Rakennusaineena toimivat proteiinit.
Tietokoneessa tieto on koodina ykkösinä ja nollina, kaksi merkkiä riittää siis kaiken tiedon tallentamiseen. DNA:ssa tällaisia merkkejä on neljä. Ne ovat neljä emästä: adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini. On laskettu, että grammaan DNA-molekyylejä voisi tallentaa biljoonan CD-rompun tiedot.
Solun jälkeläiset eivät usein ole täysin identtisiä kopioita vanhemmastaan. Välillä tapahtuu mutaatioita, kopiointivirheitä. Suurin osa mutanteista menestyy huonosti, mutta osa pystyy selviytymään edeltäjiään paremmin muuttuvassa elinympäristössä (joka ei koostu pelkästään paikasta, jossa eletään, vaan myös esim. samalla paikalla elävistä muista eliöistä). Tämä on evoluution periaate, ja se ei päde pelkästään soluihin, vaan kaikkiin elollisiin olentoihin. Suvullisesti lisääntyvissä eliöissä tapahtuva evoluutio on vielä huimaavan paljon nopeampaa kuin jakaantumalla lisääntyvien, koska suvullisen lisääntymisen kautta tuotetut jälkeläiset eivät koskaan ole kummankaan vanhempansa kopioita. Mutaatioitakin tapahtuu huomattavasti enemmän lisäännyttäessä suvullisesti.
Nils Mustelin selittää mutaation kirjassaan Elämää maailmankaikkeudessa? seuraavasti:
”Mutaatioilla tarkoitetaan kaikkia niitä periytyviä muutoksia jotka kohdistuvat solujen tumissa olevien kromosomien sisältämiin tietoihin, esimerkiksi solun sisäisiä säätelytapahtumia ohjaavien geenien muuttumista aivan toisenlaisia säätelyominaisuuksia käsitteleviksi geeneiksi ” (Mustelin 1981: 150) Mutaatio ei pääse vaikuttamaan suvullisesti lisääntyvien eliöiden evoluution kulkuun, ellei se tapahdu solussa, joka ottaa osaa hedelmöitykseen. Jos se tekee tämän, uusi geeni tulee sisältymään kaikkiin jälkeläisen soluihin.
Jotta ymmärrettäisiin, kuinka uusia lajeja syntyy, täytyy siirtyä pelkkien yksilöllisten eroavaisuuksien tutkiskelusta tarkastelemaan yksilöistä koostuvia populaatioita. Populaatio on samaan lajiin kuuluvien eliöiden muodostama ryhmä, jonka jäsenet lisääntyvät keskenään mutta eivät ryhmään kuulumattomien lajitovereiden kanssa. Populaation geenivarasto kertoo geenien suhteellisen osuuden koko populaatiossa. Suurin osa mutaatioista tuottaa geenejä, joita populaation geenivarastossa on jo entuudestaan, mutta osa saattaa tuottaa täysin uusia, geenivarastoa rikastuttavia geenejä. Luonnonvalinnan ansiosta eliön sopeutumista heikentävän geenin osuus geenivarastossa pienenee ja eliöiden sopeutumista edistävien geenien osuus kasvaa. Elinympäristöön sopeutumisen oleellisin piirre ei itse asiassa ole, niin kuin Darwin ajatteli, yksilön eloonjäämiskyky, vaan kyky tuottaa runsaasti jälkeläisiä. Aikaa myöten populaation geenivarasto on muuttunut niin paljon, että populaation jäsenet poikkeavat kantavanhemmistaan siinä määrin että niiden katsotaan kuuluvan uuteen lajiin.
Evoluutio ei toki tarkoita pelkästään olemassa olevien lajien muuttumista, vaan myös lajien sukupuuttoon kuolemista sekä lajien haarautumista uusiksi lajeiksi. Populaatiot pirstoutuvat pienemmiksi osapopulaatioiksi, jotka joutuvat erilaisten valintapaineiden vaikutuspiiriin. Näin käy esim. silloin, kun lintuparvi kulkeutuu myrskyn viemänä kaukaiselle saarelle (lintuja tutkimallahan Charles Darwinkin kehitteli evoluutioteoriansa).
Ekologiseksi lokeroksi kutsutaan populaation paikkaa elinympäristössä. Kun populaatio asettuu ekologiseen lokeroon, se tulee vaikuttaneeksi kaikkien niiden lajien elinoloihin joiden kanssa se joutuu ekologisiin tekemisiin ja lajin kehittyessä se muuttaa valintapaineita, jotka kohdistuvat samassa ekologisessa ympäristössä eläviin muihin lajeihin. Siksi eliöyhteisössä tapahtuu aina yhteisevoluutiota, jossa eri lajien populaatioiden kehityslinjat ovat kietoutuneita toisiinsa. Jos äkkiä jonkin luonnonkatastrofin takia vapautuu suuri määrä ekologisia lokeroita, joillekin lajeille tarjoutuu tilaisuus täyttää ne ja pirstoutua nopeasti useaksi uudeksi lajiksi. Näin kävi silloin, kun dinosaurukset katosivat ja nisäkkäät ottivat niiden paikan planeetallamme.
Mutta mitkä eliöt sitten kuuluvat yhteen lajiin ja mitkä toiseen? Suvullisesti lisääntyvien eliöiden keskuudessa lajin määritelmä voisi olla se, että samaan lajiin kuuluvat urokset ja naaraat voivat tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tähänkin määritelmään liittyy toki monia ongelmia, ja eri lajien välinen rajanveto on verraten mielivaltainen.
Aion pian käsitellä lajien kehittymistä Maapallolla. Tuota juttua lukiessa voisi saada sen käsityksen, että yksinkertaisemmista elämänmuodoista kehittyy väistämättä monimutkaisempia ja yksinkertaisemmat eliöt kuolevat aina sukupuuttoon monimutkaisten, ”parempien otusten” tieltä. Elämän kehitys olisi näin alkanut ensimmäisestä elävästä solusta ja päättynyt ihmiseen, ”luomakunnan kruunuun”. Asia ei tietenkään ole näin. Evoluutiolla ei ole mitään päämäärää, eivätkä lajit väistämättä kehity koko ajan monimutkaisemmiksi ja älykkäämmiksi. Jotkut lajit eivät ole juurikaan muuttuneet kymmeniin miljooniin vuosiin. Niihin evoluutio on vaikuttanut säilyttävästi eikä muuttavasti.
Täytyy myös huomata, että evoluutio toimii aina tässä ja nyt, se ei voi tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Siksi jokin lajinkehitys voi johtaa umpikujaan ja seurauksena on lajin katoaminen. Esimerkiksi voidaan ottaa tilanne, jossa elinympäristöön hyvin sopeutuneeseen populaatioon ilmaantuu suvuttoman lisääntymisen mahdollistava mutaatio. Tällöin alkaa uusien yksilöiden massatuotanto. Mutantit menestyvät elinympäristössä täsmälleen yhtä hyvin kuin ne synnyttäneet kantamuodot. Luonnonvalinta voi alkaa hetkellisesti suosia suvuttoman lisääntymisen tuottamia jälkeläisiä ja siitä saattaa seurata suvullisen lisääntymiskyvyn katoaminen. Kun elinympäristö tavalla tai toisella sitten muuttuu, siihen aiemmin todella hyvin sopeutuneet eliöt eivät enää tulekaan siinä toimeen. Niillä on kaikilla lähes täsmälleen sama DNA ja näin ollen niillä ei ole jäljellä toisenlaisia geenejä sisältävää varastoa, josta suvullisen lisääntymisen myötävaikutuksella voisi tulla esiin uusia, muuttuneessa ympäristössä selviytymistä helpottavia geenejä.
Lajien kehityksessä sattumalla on suuri merkitys, ja ihmisenkin ilmaantumista planeetallemme voidaan pitää silkkana sattumana. Ihminen ei ole evoluutiokehityksen lopputulos, ja mielestäni on perustelematonta väittää hänen olevan edes Maan kehittynein elämänmuoto. Ihminen on eläin siinä missä kissa tai banaanikärpänen, tosin kenties planeettamme älykkäin eläin. Älyn kehitys ei kuitenkaan ole ainoa tie menestykseen. Muurahaiset ovat planeettamme runsaslukuisimpia eläimiä ja Maapallon muurahaisten biomassa on suunnilleen samansuuruinen kuin ihmisten. Väittäisin kuitenkin, että Maan valtiaita ovat bakteerit, niiden biomassahan painaa enemmän kuin planeettamme kaikkien muiden elämänmuotojen biomassa yhteensä. Kaikkein parhaita menestyjiä ovat siis kaikkein vähä-älyisimmät eliöt.”
Toivottavasti saitte jotain irti tuosta tekstistä. Jos joku tekstin kohta mielestänne puoltaa väitettä ”evoluutio ei synnytä uusia rakenteita, vaan säilyttää vanhoja”, niin kertokaa mikä, ja käymme sen yhdessä läpi, ettei kellekään jää epäselvyyksiä.
Lopussa tuli todistettua sekin, ettei ihminen ole maailman napa niin kuin kristityt kuvittelevat. Bakteereita asuu muuten runsaasti myös syvällä maan uumenissa ja merien pohjissa… Vaikka se ei taidakaan liittyä tähän mitenkään. Mennäänpä eteenpäin!
5. EMME TIEDÄ, MITÄ JEESUKSET YNNÄ MUUT OVAT OPETTANEET.
Kristinusko pitäisi rakentaa lähinnä Jeesuksen opetusten varaan. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa voida tehdä, sillä emme voi tietää, mitä Jeesus on todella opettanut.
Raamatuntutkijoiden (nämä ovat taas rehellisiä tutkijoita, joiden tarkoituksena EI ole todistaa Jumalan olemassaolemattomuutta vaan tutkia asioita REHELLISESTI) mukaan vain hyvin pieni osa evankeliumeissa Jeesuksen suuhun pistetyistä jutuista on oikeasti hänen sanomaansa.
Se, että evankeliumeita on neljä, ei todista yhtään mitään. Jotkut kristityt jaksavat kuitenkin väittää, että meille on selvillä, mitä Jeesus on tehnyt, koska evankeliumeita on useita ja ne siitä huolimatta kertovat suunnilleen saman tarinan.
Kaikkia evankeliumeita ei kuitenkaan kirjoitettu samaan aikaan. Ensimmäinen (Markuksen) evankeliumi kirjoitettiin vuoden 50 jKr. paikkeilla (tai hieman myöhemmin), ja se kirjoitettiin ilmeisesti siten, että keräiltiin tietoja Jeesuksen tavanneilta ihmisiltä ja sitten järjestettiin niistä evankeliumi. Varmoja ei kuitenkaan olla. Ja mikseivät kirjoittaja ja Jeesuksen tavanneet ihmiset olisi voineet lisäillä juttuun uusia juonenkäänteitä?
Myöhempien evankeliumien kirjoittajilla olikin sitten käytössään aiemmat evankeliumit, joten he ilmeisestikin kirjoittivat uudet niiden pohjalta. Tästähän se evankeliumien samankaltaisuus johtuu.
Evankeliumeita oli muuten alun perin paljon enemmän kuin neljä, mutta nämä neljä valittiin juuri sen takia, että ne olivat niin samankaltaisia. On silti perusteetonta väittää, että Raamattuun päätyneiden evankeliumien tiedot olisivat luotettavampia kuin sinne päätymättömien.
Eräässä evankeliumissa, joka ei Raamattuun päässyt, Jeesusta pidettiin niin mahtavana oliona, ettei hän ole maan päälle voinut ihmisen hahmossa tulla. Millainenkohan uskontomme olisi, jos tämä evankeliumi olisi päätynyt Raamattuun?
Ja sitten tasapuolisuuden nimissä:
10 SYYTÄ USKOA (näitä syitä on enemmän, jotteivät uskovaiset vallan surustuisi):
1. OSA KIRKON RAHOISTA KÄYTETÄÄN KAI IHAN HYVÄÄN TARKOITUKSEEN.
Vaikka tehokkaampaa olisikin antaa rahaa suoraan hyväntekeväisyyteen… Mutta maksa mieluummin kirkollisverosi kuin käytä siihen varatut rahat kaljaan ja donitseihin.
2. JUMALANPALVELUKSISSA SAA LAULAA JA SYÖDÄ EHTOOLLISTA.
Laulaminen on hauskaa, mutta ehtoollisleipien ja viinin makua pitäisi parantaa. Nehän ovat Jeesuksen lihaa ja verta, mikseivät ne maistu miltään…
3. EI TARVITSE MIETTIÄ TURHIA.
Jos ollaan Jeesuksen kaa, niin kuoleman jälkeen ei satu. Muuta ei tarviikkaan tietää! Miksi turhaan miettiä alkuräjähdystä ja evoluutiota, kun tarvitsee vain olla Jeesuksen kaveri?
4. ÄITI JA ISIKIN OLI USKOVAISIA.
5. Käteni on krampissa, enkä voi kirjoittaa tähän mitään…
6. SEN NIMINEN MIES KUIN JEESUS ON IHAN OIKEESTI ELÄNYT JOSKUS!
Emme tosin oikein tiedä, mitä hän teki ja mitä hän sanoi, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin.
7. IHMEPARANTUMISET.
Rukoilin silloin, kun sain flunssan, että Pyhä Kolminaisuus ottaisi flunssan pois… Ja hups vaan! Ei kulunut kuukauttakaan, kun flunssa oli jo tipotiessään!
8. KATSO KOHTA 2.
9. JUMALALLA ON MAKEE PARTA!
Joissain kuvissa Isä Jumala näyttää vähän joulupukilta…
10. ON KIVA AJATELLA, ETTÄ MUMMO ON TAIVAASSA!
Sieltä se mummo kurkistelee pilven reunalta… :)
Siinä ne 5 ja 10 syytä nyt sitten olivat (olisin muuten kernaasti esittänyt kymmenen syytä olla uskomatta, tai vaikka neljäkymmentäkuusi syytä olla uskomatta, mutta aika ei riitä kaikkeen…).
On aika vetää jonkinlainen johtopäätös.
Ja johtopäätös on… No jaa, se nyt lienee aika selvä.
Uskonto on järjenvastaista, kuten olen sataan kertaan todennut, joten vaatii aikamoista järjenpuutetta uskoa.
Mutta, jotteivät uskovaiset alkaisi itkeä karvaita kyyneleitä, en jätä asioiden pohdiskelua vielä tähän.
Voisiko kaikesta tästä huolimatta olla jotain järkeä uskoa Jumalaan ja Jeesukseen?
Kyllä vain! Jos uskonto tuo sisältöä ja onnea elämääsi, sekä tekee sinusta moraalisemman olennon, niin usko, usko ihmeessä! Jos uskosi tekee omastasi ja kanssasi tekemisissä olevien ihmisten elämästä paremman, niin ei tosiaankaan ole järjenvastaista uskoa! Haluaisin sinun kuitenkin tiedostavan, ettei Jumalan olemassaoloa voida todistaa tieteellisesti (eikä mitenkään muutenkaan), joten ei hyödytä ketään, jos kirjoittelet jotain evoluutio-vastaista näillä sivuilla. Voisit sen sijaan suunnata energiasi vaikkapa Kongon sademetsien suojeluun tai Pietarin katulasten auttamiseen. Siitä Jumalasikin kai tykkäisi enemmän kuin siitä, että yrität todistaa olemattomaksi Jumalan luomaa evoluutiota näillä tyhjänpäiväisillä nettisivuilla.
Jos uskonto sen sijaan ei tuo sinulle turvallisuuden tunnetta, iloa tai elämänsisältöä, sinun ei kannata uskoa. Jos käytät uskontoa välikappaleena, jonka varjolla voi haukkua ja solvata muita ihmisiä, et ole oikea kristitty.
Kaikki Raamatun opetukset eivät ole puuta heinää.
Tee muille, niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.
Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Tärkeintä on rakkaus (uskoakin tärkeämpää!).
Nuo viisaudet muistettakoon sekä uskovaisten että ateistien keskuudessa.
Oli Jumalaa tai ei, olemme ilmeisestikin planeettamme älykkäimmät eliöt.
Ja koska olemme niin älykkäitä, meillä on valta, mutta myös VASTUU! Se muistettakoon.
Muut eliöt eivät ole olemassa vain meitä varten (niin kuin jotkut kristityt väittävät). Miksei viides käsky (=Älä tapa!) koskisi myös eläimiä (ja vaikka kasvejakin)? Eikö näihin lähimmäisiin, joita pitää rakastaa kuin itseään, voisi kuulua myös kaikki muut planeettamme eliöt?
Aion pohtia vielä erästä pikku juttua. Jumalaa/jumalia ei ilmeisestikään ole, mutta uskontoja on silti. Mistähän tämä johtuu?
Syitä on monia.
Tässä katkelma Ilkka Pyysiäisen kirjoituksesta ”Mieli etsii väkisin Jumalaa” Helsingin Sanomista 21.12.2002. Jutussa Pyysiäinen arvioi Scott Atranin kirjaa In Gods We Trust:
”Atranin keskeinen ajatus on, että evoluutio on tuottanut ihmislajille tiettyjä taipumuksia ja kykyjä, joiden varaan on sittemmin rakentunut erilaisia kulttuurisia instituutioita, kuten juuri uskonto.
Uskonnot sinänsä eivät ole evolutiivisen sopeutumisen tulosta, eikä niillä välttämättä ole mitään erityistä biologista sopeuttavaa tehtävää.
Koska uskonto ei ole mikään selvärajainen ilmiö, ei voida mielekkäästi kysyä, miten ”se” kehittyi. Evolutiivinen sopeutuminen tuottaa kuitenkin myös erilaisia oheistuotteita, jotka voivat sittemmin saada itselleen uusia tehtäviä. Näitä löytyy uskonnonkin taustalta.
Uskonnollinen ajattelu ja käyttäytyminen perustuvat tunne- ja tietojärjestelmille, joista osa on evolutiivisia sopeutumia (adaptaatioita) ja osa niiden oheistuotteita. Osalla taas ei ole minkäänlaista evolutiivista historiaa.
Uskonnossa kulttuurisena järjestelmänä nämä tunne- ja tietojärjestelmät on mukautettu uusiin tehtäviin. Siksi ihmislajin evolutiivisen historian tunteminen auttaa selittämään sitä, miten uskonto toimii osana ihmisen käyttäytymisen säätelyä.
Pelon ja ilon kaltaiset perustunteet kehittyivät ennen käsitteellistä ajattelua. Käsitteellinen ajattelu ehkä syntyi tekemään johtopäätöksiä niistä tilanteista, joita tunteet merkitsevät tärkeiksi.
Käsitteellinen ajattelu kehittyi vaiheittain. Esimerkiksi kyky tehdä johtopäätöksiä aineellisten kappaleiden ominaisuuksista kehittyi aiemmin kuin kyky ymmärtää aikomustensa pohjalta käyttäytyvien toimijoiden mielenliikkeitä.
Monissa uskonnoissa esiintyy ajatus ihmisten elämää tarkkailevasta mielestä, joka ei kuitenkaan kuulu millekään ruumiilliselle olennolle.
Tällaisen ajatuksen voi muodostaa vain ihmismieli, joka kykenee ajattelemaan ruumista kontrolloivaa mieltä ruumiista erillisenä olentona.
Voimme esimerkiksi havaita ruumiin kuolevan, mutta emme silti kykene sammuttamaan vainajaa koskevia eläviä mielikuviamme.
Tästä ei ole pitkä matka ajatukseen, että kuolleen mieli jatkaa elämäänsä näkymättömän supermielen, kuten jumalan, yhteydessä.
Atranin tekemät psykologiset kokeet osoittivat tämän. Jo lyhytaikainen kuoleman ajatteleminen lisäsi koehenkilöiden taipumusta asioiden uskonnolliseen tulkintaan, jopa enemmän kuin uskonnollisten asioiden ajatteleminen!
Ajatus ruumiittomasta mielestä mahdollistaa myös ajatukset siitä, että aineellisten tapahtumien taustalla vaikuttaa näkymätön tarkoituksenmukaisuus. Sen avulla on ratkaistu eräitä ihmisen kehityksen mukanaan tuomia ongelmia.
Abstraktin ajattelun kehittyminen esimerkiksi mahdollisti oman kuolevaisuuden ymmärtämisen ja luovan petollisen toiminnan.
Mielikuvat näkymättömän mielen luomasta tarkoituksenmukaisuudesta ja kontrollista tarjosivat hyvän ratkaisun näin syntyneisiin eksistentiaalisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Mikään persoonaton ideologia ei voi tarjota vastaavaa ratkaisua kuin uskonto.
Yhteisöelämä helpottuu, mikäli ihmiset uskovat, että heidän henkilökohtaista vapauttaan rajoittaa näkymätön osapuoli, joka jatkuvasti näkee kaiken. Toisaalta tällainen usko johtaa kuitenkin helposti ristiriitoihin niiden ihmisryhmien kanssa, jotka eivät jaa tätä uskomusta. Se voi jopa siunata tällaiset konfliktit.”
Tässä muutamia syitä siihen, miksi meille on kehittynyt uskonto evoluution ja ns. kulttuurievoluution seurauksena:
- ihmiset saadaan noudattamaan yhteisön normeja, lakeja ja tapoja paremmin
- selittämään asioita, joita tiede ei ennen vanhaan voinut selittää
- parantamaan yhteisön ryhmähenkeä
- tyydyttämään ihmisten tarvetta mystiikkaan ja mielikuvituksellisiin ajatuksiin (nykyisin tätä tarvetta voivat tyydyttää myös esim. fantasiakirjat)
- luomaan turvallisuuden tunnetta
- estämään ihmisten sekoamista
Kaksi viimeistä kohtaa liittyvät yhteen. Ennen ei tiedetty mitään mistään, joten se varmastikin loi turvattomuuden tunnetta. Ja liiallinen turvattomuuden tunne aiheuttaa tunnetusti mielisairautta. Uskonnon avulla maailmaa sitten pystyttiinkin selittämään, joten uskonto loi turvallisuuden tunnetta ja esti ihmisiä menettämästä järkeään.
Nykymaailmassa tiede pystyy jo antamaan vastauksia kysymyksiin:
Miksi olemme täällä? Keitä me olemme? jne…
Mutta ihmisistä on edelleen ahdistavaa ajatella, että kuolema, joka lopulta kohtaa kaikkia, on lopullinen LOPPU, ettei kuoleman jälkeen ”tapahdu mitään”. Se onkin kai suurin syy siihen, että uskontoja edelleen on. (Jos pysyy Jeesuksen kaverina, kuoleman jälkeen on tosi kivaa, jopa kivempää kuin maallisessa, tämänpuoleisessa muailimassa…)
Mutta tavallaan kuolema ei olekaan loppu. Me maadumme, ja muutumme mullaksi. Elinvoimamme jatkaa kulkuaan luonnon kiertokulussa, ja se siirtyy puihin ja kukkiin, jotka kasvavat mullasta. Ja eläimet puolestaan saavat ravintonsa puista ja kukkasista, ellei ihminen kaada kukkia ja poimi puita… tai toisin päin…
Ja jos meidät polttohaudataan, muutumme lämpöenergiaksi, joka leviää kaikkialle…
Minun kannattaisi jo lopettaa, mutta ärsyttääkseni lukijoita nyt kerrankin oikein toden teolla pohdin vielä VÄHÄN erästä ihan pikku, pikku, PIKKU juttua!
Pohdin sellaista juttua, että alitajuntamme voi ehkä tehdä meille tepposet. Puhumme ja ajattelemme uskontoa, vaikka POHJIMMILTAAN pohdimmekin jotain aivan muuta (tätä juttua ei kannata ottaa hirveän vakavasti, en tiedä olenko todella tätä mieltä. Tämä on vain pohdiskelua…).
Jumala loi maailman?
Tällainen on tietysti mahdollista, mutta helvetinmoisen epätodennäköistä! Tällainen ajatus on pikemminkin yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta, joka on tietyssä mielessä Jumala, sillä Maailmankaikkeus on tavallaan luonut itse itsensä alkuräjähdyksessä.
Jumalaa ei ole kukaan luonut, sillä Hän on aina ollut?
Tämä on myös yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta. Jos maailmankaikkeus olisi ”donitsin muotoinen”, aika tavallaan kiertäisi ympyrää, jolloin Maailmankaikkeus olisi ikuinen, välillä se vain luhistuisi loppurysäyksissä ja aloittaisi alusta alkuräjähdyksissä. Maailmankaikkeus siis olisi aina ollut ja tulisi aina olemaan…
Jumala on Absoluuttinen eli ääretön?
(Ajatus on muuten Tuomas Akvinolaisen, teologin perikuvan. Hän on sanonut: ”Muodon käsite toteutuu täydellisimmin olemassaolossa itsessään. Ja Jumalassa mikään ei aiheuta olemassaoloa, vaan Jumala on itse olemassaolo. Siksi on selvää, että Jumala itse on sekä rajaton että täydellinen.”)
Tämäkin voi olla yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta! Maailmankaikkeus saattaa olla tietyissä mielissä ääretön: Aika saattaa olla ääretön, hiukkaset saattavat olla äärettömiin jaettavissa (ja erilaisten hiukkasten määrä saattaa ääretön), Maailmankaikkeus saattaa olla äärettömän suuri (vaikka suurin osa tutkijoista taitaakin nykyisin olla sitä mieltä, että Maailmankaikkeus on äärellinen, mutta rajaton)…
Nämä olivat esimerkkejä kolmesta uskonnollisesta ajatuksesta, joiden pohjalla SAATTAA olla alitajuntamme yritys ymmärtää TIETEELLISIÄ asioita.
Äärettömyydestä vielä: Eräs hauska juttuli, jota kutsutaan mielenmaisemaksi, saattaa myös olla ääretön. Matemaatikot kiistelevät asiasta... Jaa, mikäkö on mielenmaisema?
Ajatellaanpa vaikka Pythagoraan lausetta. Oliko se olemassa ennen Pythagorasta? No, täytyihän sen toki olla! Missä se oli? No, mielenmaisemassa tietenkin!
Matematiikan professori Rudy Rucker on sanonut mielenmaisemasta esimerkiksi seuraavaa:
”Pidän tietoisuutta pisteenä, eräänlaisena mentaaliavaruudessa liikkuvana ”silmänä”. Kaikki ajatukset ovat jo olemassa tässä moniulotteisessa avaruudessa, jota voidaan kutsua vaikka mielenmaisemaksi. Kehomme liikkuvat fysikaalisessa avaruudessa, jota kutsutaan maailmankaikkeudeksi; tietoisuutemme liikkuu mentaaliavaruudessa, jota kutsutaan mielenmaisemaksi. Samalla tavoin kuin kaikki jakavat saman maailmankaikkeuden, kaikki jakavat saman mielenmaiseman. Samalla tavoin kuin voimme olla fysikaalisesti samassa maailmankaikkeuden paikassa kuin kuka tahansa muukin, voimme periaatteessa olla mentaalisesti samassa mielenmaiseman tilassa tai paikassa kuin kuka tahansa muukin. On tietenkin vaikea näyttää toiselle ihmiselle täsmälleen millä tavalla itse tarkastelee asioita, mutta ihmiskunnan kulttuuriperintö osoittaa sen mahdolliseksi. Samalla tavoin kuin kivi on jo maailmankaikkeudessa tarkastelipa sitä joku tai ei, idea on jo mielenmaisemassa ajattelipa sitä joku tai ei. Ihminen, joka tekee matemaattista tutkimusta, kirjoittaa tarinoita tai meditoi, on mielenmaiseman löytöretkeilijä samalla tapaan kuin Armstrong, Livingstone ja Cousteau ovat fysikaalisen maailman löytöretkeilijöitä. Kuukivet olivat olemassa jo ennen kuumoduulin laskeutumista; kaikki mahdolliset ajatukset ovat jo olemassa mielenmaisemassa. – – – Samaan tapaan kuin fysikaalisen kehomme äärellisyys ei merkitse kaikkien fysikaalisten kappaleiden äärellisyyttä, aivosolujemme lukumäärän äärellisyys ei merkitse kaikkien mentaalisten objektien äärellisyyttä.”
Onko mielenmaisema siis ääretön vai ei? Ilmeisesti on. Senhän täytyy sisältää esimerkiksi kaikki luonnolliset luvut, joita ilmeisestikin on ääretön määrä.
Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, ettei mitään mielenmaisemaa ole tietenkään olemassa fysikaalisessa mielessä. Mutta jos ajatellaan, että kaikki mielet, ajatukset, ideat ja muodot ovat olemassa jossain, voidaan hyvin kuvitella olevan olemassa mielenmaisema, jossa ne ovat.
Tässä suhteessa mielenmaisema ja tuonpuoleinen muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Kumpaakaan ei ole olemassa ”oikeasti” (fysiikan mukaan).
Kysymys kuuluu: Ovatko ne siitä huolimatta olemassa?
Mitä tarkoittaa toteamus ”uskon Jumalaan”? Tarkoittaako se samaa kuin toteamus ”uskon Jumalan ja samalla tuonpuoleisen olemassaoloon?”
Jos tarkoittaa, minäkin voin ihan omasta puolestani henkilökohtaisesti sanoa: Minä uskon Jumalaan!
Ja uskon siihen, että Jumala asuu tuonpuoleisessa ja on samalla itse tuo tuonpuoleinen.
Minä uskon siihen, että Jumala on. Hän on mielenmaisemassamme, mielenmaiseman siinä osassa, jota tuonpuoleiseksi kutsutaan (tai oikeastaan jokaisen mielenmaiseman objektin tulisi olla ääretön kuten koko mielenmaisemankin, joten mielenmaiseman jokaisen objektin voisi ajatella tavallaan täyttävän koko mielenmaiseman, jolloin olisi väärin sanoa, että ”mielenmaiseman osassa”…).
Minä uskon siihen, että Jumala on. Hän asuu uskovaisten sydämissä, mielissä ja mielikuvituksessa.
Niinpä se, johon sinä uskot, on sinulle olemassa. Tällöin ei tämän viestin alkupuolella esiintynyt ajatus – jos uskot pelastavaan Jeesukseen, hän on olemassa, ja jos uskot suureen vaaleanpunaiseen elefanttiin, joka syö kaikki, jotka eivät joka ilta käy suihkussa, elefanttisi on olemassa – välttämättä olekaan täysin typerä.
Mutta tässä kohdassa täytyy muistuttaa, ettei kumpaakaan, mielenmaisemaa taikka tuonpuoleista, ole olemassa ”oikeasti”. Jokaisen uskovaisen oma pikku Jumala on olemassa uskovaisen sydämessä hänen elämänsä ajan, ja se jää mielenmaisemaan uskovaisen kuoltuakin. Mutta koska mieli (ns. sielu) kuolee ruumiin kuollessa, et pääsisi kuolemasi jälkeen minnekään paratiisiin vaikka uskoisitkin. Vain ajatuksesi, ja muiden ajatukset sinusta, jäävät leijumaan mielenmaisemaan, jota ei oikeastaan ole olemassa…
Ellei sitten…
Jos (ja voi, miten suuri ”jos”!) ihmisillä olisi jonkinlainen ”yhteinen alitajunta” (joka selittäisi esim. enneunet), voisi olla mahdollista, että mielenmaisema olisi olemassa ”oikeastikin”. Tällöin mieli (ns. sielu) voisi jäädä asumaan ihmisten yhteiseen alitajuntaan ihmisen kuoleman jälkeenkin.
Millainen tämä yhteinen alitajunta sitten olisi?
Kaikkien maailman ihmisten aivot olisivat yhteydessä toisiinsa jonkinlaisilla aalloilla… Jotain sellaista.
Tästä tosin seuraisi se, että jos ihmislaji häviäisi, loppuisi myös yhteisen alitajunnan olemassaolo. Ellei sitten esim. kaikilla älyllisillä eläimillä (ihminen mukaan lukien) olisikin yhteinen alitajunta…
Mutta tämä nyt on vain spekuloimista. Ns. yhteisen alitajunnan olemassaolo on minun mielestäni vielä epätodennäköisempää kuin jonkin luojan…
Sillä voisihan maailmankaikkeudella kuvitella olevan jonkinlainen luoja.
Kenties jonain päivänä tiede on täällä meilläkin kehittynyt niin pitkälle, että tiedemiehet voivat luoda uusia pikku maailmankaikkeuksia koeputkissaan! Miksemme me siis voisi elää jonkin toisen maailmankaikkeuden älyllisen möykyn alullepanemassa maailmankaikkeudessa?
Tällöin meidän maailmankaikkeutemme olisi tavallaan luotu ”tyhjästä”, sillä TÄSSÄ MAAILMANKAIKKEUDESSA ei tietenkään olisi ollut ainetta (tai mitään muutakaan) ennen, kuin se oli luotu.
Minusta näyttää kuitenkin todennäköisemmältä, ettei mitään luojaa/Luojaa ole. Maailmankaikkeutemme olisi ihan hyvin voinut syntyä sattumaltakin, esim. siten, että toisen maailmankaikkeuden musta aukko olisi pyöräyttänyt ”tänne” palasen aika-avaruutta…
Mutta vaikka jokin luoja todettaisiin olevaksi, se ei tietenkään todistaisi sitä, että juuri kristinusko (tai mikään muukaan uskonto) opettaisi oikein.
Uskontoja tavallaan on niin monta kuin uskovaisiakin, sillä jokainen ajattelee asioista hieman eri tavoin. Jos kristittyjen ajattelu kuitenkin olisi jotenkin yhtenäinen, voitaisiinko väittää, että kristinusko olisi jotenkin uskottavampi kuin jokin muu uskonto? No ei.
Kaikki uskonnot taitavat olla vähän epäloogisia ja terveen järjen vastaisia. Jos kuitenkin ajatellaan mielenmaisemaa, onko kristittyjen Jumala siellä ”enemmän olemassa” kuin muiden uskontojen jumalat? Tekeekö yksistään se kristittyjen Jumalasta todellisemman, että niin monet uskovat Häneen?
Ei, ei! JOKAINEN mielenmaiseman objekti on äärettömän suuri (kuten itse mielenmaisemakin). Tällöin jokainen mielenmaiseman objekti on yhtä tärkeä kuin toinenkin.
Ja kuten jo totesin, uskontoja on niin monta kuin uskoviakin. Ja Jumaliakin on niin monta kuin uskovia. Tällöin mielenmaisema on täynnä äärettömän suuria Jumalia (vai muodostavatko ne yhdessä vielä äärettömämmän Jumaluuden, en tiedä), ja jokaiselle uskovaiselle se Jumala, johon hän uskoo, on olemassa.
No joo, tässä lopussa on ehkä osittain asiaankuulumatonta ja turhaakin pohdintaa, mutta ehkä se herättää teidän päissänne jonkinlaisia ajatuksia.
Viestini alkaa olla lopussa, ja nyt onkin teidän vuoronne!
Kommentteja, kommentteja, kiitos!
Jos pääsi ei ole peltipurkki, olet varmaan kykeneväinen antamaan jonkinlaisia kommentteja johonkin asiaan. Seuraavanlaiset viestit eivät sisällä asiallisia kommentteja:
”Kirjoittaja on vitun paska Saatanan lähetti, perkele!”
”Kirjoittaja puhui itsensä pussiin, mutta minulla ei ole nyt aikaa selittää, miksi…”
”Lukekaa Darwinin, Freudin ja Jörn Donnerin tuotanto, niin huomaatte, ettei edellisessä viestissä ollut järjen häivääkään!”
Saatte haukkua minua ja kertoa, kuinka grillaannun Helvetissä, jos se tuottaa teille mielihyvää (haluan olla vain avuksi!), mutta toivoisin, että viesteissänne olisi RIPAUS asiaakin. Muuten osoitatte, ettette ole kykeneväisiä kommentoimaan näitä asioita.
Jos sanotte vaikka, ettei kirjoituksissa ollut järkeä, teidän täytyy PERUSTELLA se! Jos teillä on aikaa lukea näitä sivuja, teillä pitäisi olla aikaa kirjoittaa myös jonkinlaiset lyhyet perustelut kommenteillenne.
On myös hölmöä, jos käskette lukea sata sivua jotain kummallisuuksia (ei kaikkeen sentään ole aikaa!), tai jos käytätte viesteissänne termistöä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä. Jos olette YMMÄRTÄNEET jonkin tieteen teorian kunnolla, teillä pitäisi olla kykyä selittää se kansantajuisesti. Minäkin olen valmis selittämään enemmän maailmankaikkeus-donitseista sun muista, jos jollekin jäi jotain epäselväksi.
Jos osa viestini huumorista ei miellyttänyt teitä (olin laittanut sellaista viestiin, jotta lukeminen ei olisi kuolettavan tylsää), minä kysyn teiltä: Jos Jumala on Absoluuttisen Hyvä ja isällinen, eikö Hänellä pitäisi myös olla (absoluuttisen) hyvä huumorintaju?
Pistän tähän loppuun vielä viestini perusajatuksen (jotta tiedätte, mitä pitäisi kommentoida), jos se nyt joltain on päässyt unohtumaan:
Uskonto ja tiede eivät oikeastaan ole ristiriidassa keskenään, jos Augustinuksen ja yläasteen uskonnonopettajan opit otetaan huomioon. Jumalan ja tuonpuoleisen olemassaoloa ei näet voida todistaa tieteellisesti, kun ne ovat ”tieteen yläpuolella”. Tämä tekee Jumalan olemassaolosta mahdollisen, mutta ei todennäköistä.
Augustinuksen ajatus ei ole se, että uskonto olisi järjenvastaista, vaan se, että uskonnossa on JÄRJENVASTAISIAKIN juttuja. Mutta jos asiaa ajatellaan tarkasti, tämä oikeastaan tekee uskonnosta järjenvastaista.
Nimittäin, meillä on nyt tässä joukko laskuja:
1 2 = 3
4 6 = 10
5 0 = 5
7 7 = 14
6 4 = 16
3 4 = 7
Siinä oli viisi laskua, joissa oli oikea vastaus, mutta vain yksi, jossa oli väärä. Tämä yksi väärä vastaus tekee kuitenkin KOKO LASKURYHMÄSTÄ järjenvastaisen, jos laskuja ajatellaan ryhmänä, eikä erikseen. Ja uskonnossahan kaikkien juttujen tulisi liittyä yhteen. Jos yksi jutuista on järjenvastainen, se ei ehkä tee muista jutuista järjenvastaisia, mutta se tekee ITSE USKONNOSTA järjenvastaista. Käsitättehän?
VIESTI 2: LUPSAKKA LUOJA-OLIO
Jos Jumala olisi, emme voisi ymmärtää mitään Hänestä tai tuonpuoleisesta, jossa Hän on. Sitä mieltä ovat monet uskovaisetkin. Tämä tarkoittaa sitä, ettemme myöskään voi ymmärtää mitään Jumalan tarkoituksista. Ja ilmeisesti myös sitä, ettemme voi mitenkään tietää, kuinka Jumalaa pitäisi ”palvoa”.
Kuitenkin God kaikessa viisaudessaan lähetti tänne poikansa Jeesuksen, jotta käsittäisimme, mitä Jumalasta kuuluu ajatella ja miten häntä kuuluu ”palvoa”. Meillä ei ole juurikaan käsitystä siitä, mitä Jeesus on puhunut, mutta väliäkö sillä! Raamattu on Jumalan Salaisen Käden ohjatessa sitä kirjoittavia ihmisiä tullut juuri sellaiseksi, kuin sen kuuluukin olla. Sinne kuuluvat myös vanhat lait, joissa sanotaan, että raiskattu nainen tulee kivittää. Miksi? No, emmehän me siihen pysty vastaamaan, koska emme voi ymmärtää mitään Jumalasta ja Korkean Herran tarkoituksista.
Jumala ei anna itsestään muita todistuksia kuin ”Jumalan kädenjäljet luonnossa”. Jeesuksen tulo ei oikeastaan ole todistus Jumalan olemassaolosta, vaan Jeesuksen opetukset (tai ne jutut Raamatussa, jotka Jeesus on muka sanonut) ovat ohjenuorana niille, jotka uskovat.
Eivätkö Jeesuksen ihmeteot ole sitten todisteita Jumalan olemassaolosta? Ei, sillä eihän niitä tapahtunut (Jumala ei näet anna olemassaolostaan näin kouriintuntuvia todistuksia)! Ne ovat Raamatussa vain siksi, että niiden kuuluukin olla, vaikka niitä ei ole tapahtunutkaan! Miksi? Eihän sitä voi tietää, sillä emme voi ymmärtää edes hiirenkakan vertaa Jumalan tarkoituksista (kaikenhan täytyy olla Täydellistä ja Absoluuttista. Niinpä ymmärrämme joko kaiken tai sitten emme mitään).
Raamatussa ja siellä olevissa Jeesus-puheissa on Jumalan Sana kätketyllä tavalla, mutta kukaan ihminen ei voi sitä löytää tahi ymmärtää. Raamattu ei ilmeisestikään ole ihmisille tarkoitettu kirja. Kelle se sitten on tarkoitettu? Jumala ei lähettänytkään Jeesusta tänne opettamaan meitä, vaan ihan muuten vaan… Ellei sitten sen takia, että koska Jeesus kuoli ristillä, meidän ei tarvitse mennä Helvettiin. Tällaiset uhri-jutut kuuluvat kuitenkin alkukantaisiin uskontoihin, ja kristinusko on olevinaan hyvinkin ei-alkukantainen.
Jos maailman olisi luonut jokin meitä ”korkeammassa ulottuvuudessa” asusteleva Olio, emme voisi mitenkään tietää, miten Herra Otusta pitäisi palvoa. Luultavasti ei mitenkään. Huomaisiko Olio edes meidän ininöitämme täällä?
Jos huomaisi, Hän varmaankin haluaisi mieluummin, kuin että rakennamme hänelle hölmöjä kolmiulotteisia patsaita
Itse olen 16-vuotias protu. Sähköpostiosoitteeni on viestin lopussa. Lähettäkää palautetta tästä viestistä (tai miksei muutakin mailia) osoitteeseeni, erityisesti protut!
VIESTI 1: USKONTO ON JÄRJENVASTAISTA!
Tässä viestissä esitän kymmenen syytä uskoa ja viisi syytä olla uskomatta (käsittelen nyt siis lähinnä kristinuskoa).
5 SYYTÄ OLLA USKOMATTA:
1. USKONTO ON JÄRJENVASTAISTA.
On perin turhauttavaa lukea noita juttuja, jossa uskovaiset yrittävät epätoivoisesti kumota tieteellisiä tosiasioita. Jokainen ”tieteellinen tosiasia” ei välttämättä suinkaan ole tosi, mutta niitä ei voi kumota puhumalla puuta heinää, esim. vertaamalla alkuräjähdystä kaatuvaan maitokannuun.
Niitä ihmisiä, jotka tutkivat näitä asioita (tieteellisiä kysymyksiä), kutsutaan tutkijoiksi. Suuri osa tutkijoista on uskovaisia, ja heidän tarkoituksenaan ei ole kumota uskontoa ja sen oppeja, vaan tutkia maailmaa rehellisesti matematiikan, fysiikan, kemian jne. keinoin.
Niitä ihmisiä, jotka tutkivat uskontoa, kutsutaan teologeiksi. Osa teologeista uskoo, että maailma on saattanut syntyä alkuräjähdyksessä ja että evoluutioteoria saattaa pitää paikkaansa, osa taas ei usko. Kovinkaan usein eivät teologit ole yrittäneet liittää esim. evoluutioteoriaa ja luomiskertomusta yhteen, vaikka olisi kyllä voinut yrittää. Sen sijaan he (ne teologit (sekä muut hihhulit), jotka ovat varmoja, ettei alkuräjähdystä ole ollut tai evoluutiota ole tapahtunut) ovat yrittäneet esim. todistella luomiskertomuksen paremmuutta evoluutioteoriaan. Ja tässä he ovat tehneet virheen, hyvin pahan virheen.
Heillä ei näet ole asiantuntemusta näihin asioihin! Tutkijat (matemaatikot, fyysikot, kemistit…) ovat näiden asioiden asiantuntijoita. Ja tutkijat ovat päätyneet niihin lopputuloksiin joihin ovat päätyneet, eivät siksi, että haluaisivat poistaa uskonnot maailmasta, vaan siksi, että ovat pohtineet, laskeskelleet, tutkineet ja mittailleet näitä asioita rehellisesti. Sen sijaan ne teologit ja uskovaiset, jotka tohtivat kirjoitella esim. näillä sivuilla, ovat päätyneet tiede-vastaisiin lopputuloksiin eivät siksi, että olisivat pohtineet asioita rehellisesti, vaan siksi, että heiltä puuttuu asiantuntemus ja siksi, että heidän tarkoituksenaankin on todistaa Jumalan olemassaolo ja tieteen hölmöys.
En tietenkään ole kaikkien alojen professori, mutta jos olisin, voisin helposti kumota kaikkien uskovaisten kaikki väitteet näillä palstoilla. Ongelma piileekin siinä, että uskonnolla on tietty etulyöntiasema tieteeseen nähden: Uskonnon idea on niin yksinkertainen, että kuka tahansa voi sen ymmärtää. Idea ymmärtääkseni on: Absoluuttisen hyvä Jumala on luonut kaiken ja on kaiken ylläpitäjä. Paha on tullut ihmisestä ja Saatanasta. Jeesus pelastaa, jos häneen uskoo. On olemassa myös Pyhä Henki, joka puuhailee kaikenlaista, esim. tuo tänne Jumalan sperman kun Jeesusta pitää siittää. Lopussa hyvä voittaa ja pahat menee tuliseen järveen.
Tiede ei sen sijaan ole näin yksinkertaista. On olemassa lukemattomia kaavoja ja yhtälöitä, jotka pitäisi kaikki osata voidakseen selittää Maailmankaikkeutta. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi osata niitä kaikkia ja siksi ei myöskään voi vaientaa kaikkien uskovien kaikkia jupinoita (jotkut tutkijat tosin ovat sitä mieltä, että on olemassa jokin ”kaiken teoria”, joka on yksinkertainen, mutta selittää kaiken… Senkin, miksi maailma syntyi ja senkin, miksi naapurin etunimi on Heikki. Minä en tällaisen teorian olemassaoloon usko).
Jumala jää kuitenkin yhä ahtaammalle. Niistä asioista, joita tiede ei vielä voi tarkkaan selittää, uskovaiset napisevat ja sanovat tieteen puutteellisuuden olevan todiste Jumalan olemassaolosta. Tämä on kuitenkin typerää, sillä Maailmankaikkeudesta saadaan kaiken aikaa uutta tietoa ja sitä asiaa, jota tiede ei voi selittää nyt, se voi selittää ehkä jo huomenna tai ensi vuonna.
Uskontoa ja tiedettä ei pitäisikään sotkea keskenään. Koska Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa tieteellisesti (niin muuten opetti yläasteen uskonnonopettajakin), tiede ja uskonto pitäisi pitää erillään. Tiede on tiedon asia, uskonto uskon asia.
Augustinus onkin sanonut:
”Credo quia absurdum est”
Suomeksi se kuuluu:
”Uskon, koska järjenvastaista on”
Augustinuksen ajatuksen ydin on siinä, että tuonpuoleista ja Jumalaa ei voida selittää järjellä, aineellisilla aivoillamme, sillä muuten ne olisivat tämänpuoleisia asioita. Tämänpuoleiset asiat tunnistaa siitä, että ne ovat aika-avaruudessa: tilassa, aineessa, ajassa ja paikassa. Tuonpuoleinen ei ole aika-avaruudessa. Ja uskonnossa täytyy olla tuonpuoleinen, koska jos kaikki on järjellä selitettävissä, se on tiedettä eikä uskontoa. Ja koska tuonpuoleista Jumalaa ei voida selittää järjellä, kukaan ihminen ei voi ymmärtää mitään tuonpuoleisesta tai Jumalasta. Tuonpuoleista ja Jumalaa ei ole luotu, sillä ne ovat aina olleet, tai oikeastaan on väärin sanoa niin, sillä tuonpuoleisessa ei ole sellaista turhaa ulottuvuutta kuin aika.
Tämä on mielenkiintoinen ajatus ja yksi tapa yrittää saada jotain järkeä siihen, että uskonnossa ei ole järkeä. Mutta ajatuksen ydin onkin siinä, ettei uskonnossa ole järkeä…
Jos on riittävän tyhmä ihminen, suostuu varmaan uskomaan johonkin, jossa ei ole mitään järkeä, mutta ainakaan minä en ole näin tyhmä. En tiedä teistä.
Vakuuttavimpia Jumalan olemassaolon todistamiseen pyrkiviä ajatuksia on ajatus, että:
Kaikkeen täytyy olla jokin syy. Se on Jumala.
Tästä herää kysymys, että mihin ”kaikkeen” täytyy olla syy. Siihenkö, että maailma on sellainen kuin se on nyt?
Uskonto pystyy tietysti antamaan syyn siihen, miksi maailma on sellainen kuin se on, helpommin kuin tiede. Ja syy on: Jumala.
Maailma ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Todellisuudessa ei tietenkään ole vain yhtä Syytä (ellei sitten ”kaiken teoriaa” ole), vaan hyvin monia: Alkuräjähdys, evoluutio, aika-avaruuden kaareutuminen… Ja nämä syyt muodostavat loppujen lopuksi uskottavamman ”suursyyn” kuin ajatus: Jumala on luonut kaiken tyhjästä, ja vaikka se kuulostaa järjenvastaiselta (ja onkin sitä) se on totta kuin rotan potta!
Jumalan olemassaoloa yrittää myös todistella ajatelma:
Koska on luotua, täytyy olla Luoja.
Mutta entä jos aine, aika ja tilan ulottuvuudet eivät olekaan luotuja (vaan syntyneet loogisesti alkuräjähdyksessä ja sen jälkeen)? Silloin Luojaa ei tietenkään tarvita!
En ole vielä elämäni aikana kuullut yhtään vakuuttavaa todistusta Jumalan olemassaololle. ”Uskon koska järjenvastaista on”-juttu tekee Jumalan ja tuonpuoleisen olemassaolosta tietysti mahdollisen (emme voi mitenkään tietää, että onko jotain, jota emme voi ymmärtää), mutta ei todennäköistä (ei ole mitään tarvetta uskoa, että on sellaista, jota emme voi ymmärtää).
Jotkut ovat sitä mieltä, että: ”On toki loogisempaa uskoa, että äly loi aineen, kuin että aine loi älyn.” Minusta tässä ei ole mitään loogista. Joku ”äly” on siis aina ollut olemassa (tai ei voi sanoa ”aina”, kun tuonpuoleisessa ei ole aikaa, hehheh!), ja se äly loi aineen tyhjästä sanomalla: ”Tulkoon aine!” Minusta on paljon loogisempaa ajatella, että äly on kehittynyt aineesta hyvin pitkäaikaisten, loogisten prosessien seurauksena.
Ja vaikka nämä hienot lentävät lauseet jotenkin tekisivät Jumalan olemassaolosta todennäköisen (mitä ne eivät tee), ne eivät silti olisi todisteita siitä, että juuri kristinusko kannattaisi valita uskontojen supermarketista. Jeesuksen ja kumppanien elämä ja teot ovat niitä syitä, miksi kristinusko uskovien mielestä kannattaa valita. Jeesuksia ja muita käsittelen hieman tuonnempana.
Johtopäätös kohdasta 1. (ei täysin lopullinen, sivuan tätä asiaa vielä myöhemminkin): On siis järjenvastaista uskoa, että on olemassa tuonpuoleinen ja jokin Jumala. Ei ole siis mitään järkeä uskoa (muita syitä uskomiseen tosin saattaa olla, käsittelen niitä myöhemmin). Uskonto on uskon asia: Jos uskot pelastavaan Jeesukseen, hän on olemassa. Jos uskot suureen vaaleanpunaiseen elefanttiin, joka syö kaikki, jotka eivät joka ilta käy suihkussa, elefanttisi on olemassa.
2. JUMALA EI OLE HYVÄ.
Kristityt väittävät, että heillä on absoluuttisen hyvä Jumala. Heidän muut juttunsa eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Tässä muutamia todistuksia Jumalan epähyvyydestä:
a) Vanhan testamentin (ja miksei uudenkin) kertomukset
b) Ns. palkkiomoraali
c) Lutherin ynnä muiden opetukset
d) Maailman pahuus
Kohta a) lienee kaikille selvä. Vanhassa testamentissa Jumala esim. tuhoaa koko ihmiskunnan (ihan muutamaa ihmistä lukuun ottamatta), antaa Saatanalle valtuudet kiduttaa eräitä uskovaisia mielensä mukaan, käskee Abrahamia uhraamaan poikansa ja käyttäytyy muutenkin kuin suuri sika.
Lisäksi vanhassa testamentissa on ikivanhoja lakitekstejä, joissa sanotaan mm. että jos nainen on raiskattu, raiskaaja pitää kivittää… Ja eräissä tapauksissa myös raiskattu nainen pitää kivittää!
Eräät uskovaiset sanoivat minulle, että Raamatussa on vanha testamentti, jotta ymmärtäisimme uuden testamentin taustat yms. Mutta koko Raamatunhan pitäisi olla tuota kuuluisaa Jumalan Sanaa! Onko Jumalan Sanaa ajatus, että nainen pitää kivittää, koska hänet on raiskattu?!?
Palkkiomoraali… Kuulin erään ystäväni käyttävän tällaista kummallista yhdyssanaa hänen puhuessaan kristinuskon moraalista ja etiikasta.
Uskonnontunnillahan on opittu, että kristillinen etiikka pitää sisällään ns. yleisen etiikan ns. taivasnäkökulman (”taivasnäkökulma” tarkoittaa sitä, että tekoja punnitaan kuoleman jälkeen). Mutta mitä on todellinen hyvyys? Onko se sitä, että käyttäydytään siivosti ja ollaan ystävällisiä, jotta päästäisiin Taivaaseen sitten joskus? Ei, todellinen hyvyys ei voi olla tällaista. Eikös sekin ole syntiä, jos ajattelee ”pahoja asioita”? Jumalahan näkee päidemme sisään ja huomaa, jos teemme hyviä töitä vain koska haluamme päästä Taivaaseen! Sillä juuri se on palkkiomoraalia.
Todellinen hyvyys on sitä, että mietitään aina tilanteesta riippuen, mikä tässä tilanteessa aiheuttaa vähiten kärsimyksiä itselleen ja muille ja mikä aiheuttaa eniten hyvää mieltä itselleen ja muille. Sitten valitaan tietysti se vaihtoehto, joka tuottaa eniten hyvää. Ja pitää miettiä myös teon myöhempiä seurauksia: Teon seuraukset eivät pitkänkään ajan päästä saa aiheuttaa mitään pahaa. Mikä sitten on ”pahaa”? Se meidän täytyy itse määritellä. Tässä esimerkkejä pahoista asioista (jotka eivät kuitenkaan välttämättä aina ole pahoja): Paha mieli itselle tai muille, tappaminen, luonnon tuhoaminen… (aina kaikissa tilanteissa nämä eivät ole pahoja! Olisiko vaikka Adolf Hitlerin tappaja tehnyt ”pahasti”?)
Todellinen hyvyys ei ole sitä, että totellaan sokeasti johtajia (tässä tapauksessa Jumalaa). Tällöin opitaan tottelemaan mukisematta myös sellaisia johtajia kuin Hitler. Jumala käski Abrahamia surmaamaan oman poikansa Iisakin uhrina, ja Abraham oli valmis tekemään sen heti. Jumala tosin viime hetkellä sanoi, ettei Abrahamin tarvitsisikaan tehdä moista. Eikö God olekin oikeudenmukainen?
Kysymys kuuluu nyt, oliko Abraham hyvä ihminen? Todellista hyvyyttäkö on se, että pelätään Jumalaa ja tehdään, mitä Jumala sanoo, surmataan vaikka suku ja kaikki? Jos Abraham olisi ollut hyvä ihminen, hän olisi huutanut välittömästi: ”Helvettiin sellainen Jumala joka käskee vanhempaa surmaamaan lapsensa!” Mutta Abraham ei ollut hyvä ihminen, eikä God hyvä Jumala. (Abrahamin moraali oli tätä palkkiomoraalia…)
Katolinen kirkko opetti ennen vanhaan (ja taitaa opettaa nykyäänkin), että: Ihminen pelastuu, jos kirkon jäsen tekee hyviä töitä.
Martti Luther huomasi ristiriidan Raamatun ja katolisen kirkon välillä. Ja niinpä sitten Luther opetti: Ihminen pelastuu yksin armosta, uskon kautta.
Luterilaisuuden ydin onkin siinä, ettei ole mitään väliä mitä tekee, kunhan katuu ja pyytää anteeksi. Tällöin armahdetaan. Saa siis tehdä niin paljon syntiä kuin haluaa, kunhan sitten rukoilee: ”Anna syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksiannamme niil…”
Ja tämä armoperiaate-juttu on minun mielestäni vielä moraalittomampaa kuin palkkiomoraali!
Käsittelemättä on vielä kohta d) Maailman pahuus.
No niin, jos katsotte vaikka luontoa, se voi ensi näkemältä näyttää kauniilta, mutta kun sitä tutkitaan tarkemmin, huomataan, että eläminen siellä on kovaa peliä. Eläimet tappavat toisiaan, nopeat syövät hitaat, vahingoittuneet ja sairaat yksilöt on lähes aina tuomittu kuolemaan. Hyvä ja paha (jos sellaisia on) näyttävät olevan aikalailla tasapainossa tässä maailmassa. Mutta eihän näin pitäisi olla! Kaiken on luonut Hyvä Jumala, Absoluuttisen Hyvä Jumala, joka ei voi luoda mitään pahaa!
Ai niin, se paratiisi-juttu… Maailmassa on pahuutta, koska Aatami ja Eeva popsivat sen omenan, jonka Herra olisi ite tahtonut nauttia iltapalaksi. Ja siksi Aatu ja Eetu ajettiin ulos Paratiisin Porteista ja he löysivät itsensä vittumaisesta maailmasta, jossa nopeat syö hitaat, kaikilla on kiire, miehet hakkaavat vaimojaan ja homojen sallitaan rekisteröidä suhteensa. Mahtoi Aapelia ja Eepeliä kaduttaa!
Paitsi ettei mahtanutkaan. Paratiisi-jutun on näet keksinyt joku, jonka aivot ovat pudonneet ulos sieraimesta jo kauan sitten.
Raamattu opettaa, että:
- Jumala loi maailman
- Kaikki tuli täsmälleen sellaiseksi kuin Jumala tahtoi
- Kaikki Jumalan luoma on hyvää
Ja mistähän paha on tullut?
No, olipa kerran enkeli nimeltä Lucifer. Hän tahtoi loistaa Jumalaakin kirkkaammin, ja tästä God ei tykännyt. Hän heitti Luciferin kannattajineen alas Taivaasta ja he putosivat Maahan. He putosivat niin koooorkealta, että maahan tuli reikä ja Lucifer ja kump. löysivät itsensä Maapallon keskipisteen tuntumasta ja havaitsivat, että täällähän on lämmin.
Toisaalta paha tuli ihmisestä, kun Aatami ja Eetami söivät Jumalan iltapalaompun. Lucifer oli varmaan se käärme, joka hipsi paratiisiin ja käski immeisiä syöpöttelemään Jumalan iltaruoan.
Jutussa ei ole järjen häivääkään! Ettekö te tajua sitä?!? JUMALA oli luonut ihmisen, ja JUMALA oli luonut Luciferin, ABSOLUUTTISEN HYVÄ Jumala. Ja kaikki Jumalan luoma oli hyvää. Silti ihmiset ja Lucifer olivat ainakin osittain pahoja. Kuinka se on mahdollista? Oliko paha hiipinyt heihin salaa niin, ettei Jumala huomannut?
Ei, asia ei ole näin. Asia on (edelleen) näin: Uskonto on järjenvastaista.
Tämä on taas yksi todiste siitä. Uskonto on järjenvastaista, ja siksihän kannattaakin uskoa! Eikö ole siistii?
Katsokaas nyt: Jumala on Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä, ja tuonpuoleisessa ei ole aikaa. Koska Jumala tietää kaiken ja toisaalta koska hän vaikuttaa kaikissa ajoissa samaan aikaan, HÄN TIESI JO LUCIFERIA, SEKÄ AATAMIA JA EEVAA LUODESSAAN VALLAN HYVIN, MITÄ NÄMÄ TULISIVAT TEKEMÄÄN! Miksi, oi miksi hän loi heistä sellaisia kuin loi? Yrittääkö hän tahallaan kiusata ihmistä?
Vai onko maailman luominen vielä kesken: Täällä on vielä pahuutta, koska lopullinen, hyvä maailma ei ole valmis! Mutta asia ei ole niinkään, sillä Jumala loi maailman seitsemässä päivässä (tai oikeastaan kuudessa, sillä seitsemäntenä hän lepäsi), sillä niin sanoo Raamattu… Ja sitä paitsi, ei maailmaan (keskeneräiseenkään sellaiseen) voisi missään rakennusvaiheessa päästä livahtamaan ripaustakaan pahuutta, jos sen on yksin luonut Absoluuttisen Hyvä Jumala, Hän joka ei voi luoda pahuutta!
Tullaan siis siihen tulokseen, että joko Jumala ei ole hyvä, tai sitten hän ei ole luonut maailmaa yksin, jolloin kristinuskon absoluuttinen monoteismi (usko yhteen Jumalaan ja siihen, ettei heitä mitenkään voisi olla enempää) olisi täyttä puppua. Eikö vielä järkevämpi lopputulos olisi, että Jumalaa ei ole…
Jos Jumalan kaikkitietävyys-ajatusta kehitellään edelleen, havaitaan, ettemme saa päättää itse mistään. Näinhän on tavallaan myös tieteessä: Aivotoimintomme ovat kemiallisia ja fysikaalisia ilmiöitä. Tavallaan voimme vaikuttaa niihin itse, tavallaan taas mitään ”itseä” ei olekaan, vaan kaikki on sähkökemiaa… Ja sehän on ihan loogista.
Ja näin on kristinuskossakin: Jumala tietää kaiken ja on kaiken luonut. Niinpä hän jo Aatamia ja Eevaa luodessaan tiesi tulevien sukupolvien kohtalot ja samalla LOI NE. Ja samalla hän loi myös tulevien sukupolvien PAHAT TEOT! Hän päätti jo etukäteen, että Aatami ja Eeva syökööt sen omenan, hän päätti jo etukäteen, että Lucifer yrittäköön loistaa kirkkaammin kuin Minä Itse. Ja hän päätti jo etukäteen, kuka tulee pääsemään Taivaaseen ja kuka ei. Me olemme kuin nukkeja suuressa nukkekodissa, jolla suuri Herra leikkii ja heittää haluamansa nuket Taivaaseen ja haluamansa Helvettiin.
Tämäkö on hyvyyttä?
Jos uskovaisten kanssa keskustelee tästä asiasta tarpeeksi pitkään, saa lopulta seuraavankaltaisia vastauksia:
”No tätä mä en voi sulle selittää, mutta kyllä Jumala sen tietää!”
”Tutkimattomia ovat Herran tiet…”
”Olis hauska vielä jutella, mut mun on nyt ihan pakko mennä…!”
Kristinusko ei siis voi selittää tätä asiaa.
Ja eihän sen selittäminen ole tarpeenkaan.
”Uskon, koska järjenvastaista on…”
(Luonnonsuojelijoita ja vastaavia mömmöjä varmaankin harmittaa se, että maailma luotiin kristinuskon mukaan ihmistä varten. Ihminen on Jumalan kuva, ja muista eläimistä ei niinkään ole väliä. Nehän on luotu ihmistä varten. Ja siksi pikku eläimetkin joutuvat kärsimään ja elämään vittumaisessa maailmassa, vaikka eiväthän ne paratiisissa siihen hedelmään koskeneet [ei olisi muuten ollut mahdollistakaan, etteivät Aatami ja Eeva olisi syöneet omppua ennen pitkää. Jos lapselle sanoo, että tuota karkkia ei saa ottaa, niin mitähän lapsi tekee heti, kun silmä välttää?] eikä niitä pitäisi rangaista siitä, että kaksi tyhmää ihmistä ahmi omenan. Vai eikö eläimillä ole uskovaisten mielestä esim. kipuaistia? Muuten, jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin silloinhan Jumalan täytyy olla ainakin osittain paha, kun ihminenkin on ainakin osittain paha…)
3. USKOVAISISTA EI OTA SELVÄÄ ERKKIKÄÄN!
Uskovaiset eivät itsekään tunnu tietävän, mihin kristinuskossa kuuluisi uskoa. Tiede ei pysty VIELÄ selittämään kaikkea, eivätkä kaikki tutkijat ole kaikista jutuista yksimielisiä. Eräistä jutuista, kaikkein tärkeimmistä, sentään ollaan.
Mutta edes luterilaisen kirkon piirissä ei olla yksimielisiä yhtään mistään, paitsi ehkä siitä että on Jumala ja että Jeesus pelastaa ihmisiä. Mutta teidän Pyhä Kirjanne on ollut olemassa paljon kauemmin kuin Darwinin Lajien synty! Teillä olisi siis pitänyt olla aikaa tulkita sitä!
Yrittäkää päästä yksimielisyyteen ainakin seuraavista asioista:
a) Voiko Jumalan olemassaolon todistaa tieteellisesti?
b) Pääsevätkö kaikki Taivaaseen?
c) Pääseekö Taivaaseen tekemällä hyviä töitä vai uskomalla Jeesukseen?
d) Mistä paha on tullut ja miten?
e) Onko evoluutiota tai alkuräjähdystä ollut? Jos on, loiko Jumala ne?
f) Onko uskonto järjellä selitettävissä?
g) Voiko sielun olemassaolon todistaa tieteellisesti?
h) Voiko Jeesuksen tavata henkilökohtaisesti tämänpuoleisessa?
Nämä nyt olivat vain esimerkkejä niistä kysymyksistä, joihin kristityt antavat toistensa kanssa ristiriidassa olevia vastauksia. Viimeiseen kohtaan huomauttaisin, että hyvin, hyvin monet uskovaiset ovat muka nähneet Jeesuksen tai ”tunteneet hänen läsnäolonsa”, taikka sitten nähneet enkelin, mutta tämä on ristiriidassa sen idean kanssa, ettei Jumala anna muita maallisia merkkejä itsestään kuin ”Jumalan kädenjäljet luonnossa”.
Martti Lutherhan näki kerran harhanäyn, jossa Jeesus tuli huoneeseen. Luther kuitenkin muisti, että Jeesus palaa maailmaan vasta Viimeisenä Päivänä, ja niinpä mies tajusi ”Jeesuksen” olevan valepukuinen Saatana. Luther heitti otusta jollain kaljapullolla ja näky katosi. Ne, jotka ovat nähneet Jeesuksia sun muita, olisivat siis herra Lutherin mukaan nähneet Saatanan perkeleenmoisia harhanäkyjä. Miettikääpä sitä!
Vai oliko Luther väärässä? Ovatko kaikki luterilaiset väärässä ja menossa päin Perkeleen Helvettiä?
4. KRISTITYILTÄ PUUTTUU JÄRKI JA TIETO.
Näitä asioita olen käsitellyt jo kohdassa 1.
Järki puuttuu, koska: Uskonto on järjenvastaista, silti siihen uskotaan.
Tieto puuttuu, koska: Kuten olen selittänyt kohdassa 1., uskovaiset eivät ole kemian, fysiikan tai matematiikan asiantuntijoita, vaan näitä ovat kemistit, fyysikot ja matemaatikot.
Uskovilta tuntuu kuitenkin puuttuvan kaikki perustiedot näistä aloista (no eipä yleistetä liikaa… Sanotaan, että niiltä uskovilta puuttuu, jotka kirjoittelevat näillä sivuilla). Jos ottaa kantaa näihin asioihin, niistä pitäisi olla edes hieman tietoa. Kenties olette lukeneet kirjoja, joissa on olevinaan tietoa näistä asioista, mutta eivät kai nämä kirjat ole toisten teologien ja uskovaisten kirjoittamia, niiden, joiden tarkoituksena on myöskin todistaa Jumalan olemassaolo? Teologien ja uskovaisten, joilta puuttuu järki ja tieto! Ja vaikka järkeä ja tietoa olisikin, kirjoittajat eivät käytä järkeään ja syystä tai toisesta eivät muista kaikkia tietojaan kirjaa kirjoittaessa, vaan vääristelevät tieteellisiä tosiasioita. He yrittävät hämätä teitä!
Tähän väliin voisin liittää kommenttini muutamiin tällä palstalla käsiteltyihin aiheisiin, kun en malta olla kommentoimattakaan:
EKA AIHE: ELÄMÄN SYNTY
Tällaisen tekstin olen joskus löytänyt jostain internetin syövereistä, en satu muistamaan mistä. Siinä joku yrittää todistella elämän ns. alkusynnyn mahdottomuutta:
”E. Coli on eräs yksinkertaisimmista elävistä organismeista. Sen DNA-ketju sisältää n. 4 000 000 nukleotidi-porrasta. Jokainen porras koostuu neljästä eri nukleiinihaposta, joten tällainen ketju voitaisiin koota 44 000 000 = 103 000 000 eri tavalla. Mahdollisuus juuri sen oikeanlaisen ketjun syntymiseen sattumalta on niin pieni, että vaikka universumin jokainen atomi olisi valjastettu syntesoimaan tuota DNA-ketjua, sen koostamisessa ei olisi päästy juuri alkua pitemmälle pelkällä yritys-erehdys-uusi yritys- periaatteella.
Joidenkin tutkijoiden mielestä kaikki mahdolliset yhdistelmät eivät kuitenkaan voisi käytännössä toteutua, ja he ehdottavat niiden lukumääräksi 102 300 000. Eräät haluaisivat pienentää lukua vieläkin enemmän, mutta useimpien mielestä se voisi olla suurempikin, kun huomioidaan aminohappojen kaikki mahdolliset kemialliset sidokset.”
Liitin tämän tekstin tähän, koska se on tyypillinen esimerkki asioihin perehtymättömän yrityksestä todistella elämän alkusynnyn mahdottomuutta. Ja mistä nähdään, ettei kirjoittaja ollut perehtynyt asioihin? Esim. seuraavista seikoista:
1. E. Colin vertaaminen ensimmäiseen eliöön.
Tutkijat arvelevat, että ensimmäinen Maapallolle ilmaantunut elämänmuoto oli monin verroin yksinkertaisempi kuin mikään Maan nykyinen eliö.
2. Tutkijoiden mukaan informatiivisena molekyylinä toimi ensin oli RNA.
DNA korvasi sen myöhemmin, vaikka tekstissä oletettiin jo ekalla oliolla olleen DNA.
3. Kirjoittaja ei ilmeisesti ollut tietoinen sellaisesta(kaan) asiasta kuin kemiallinen evoluutio.
Vaikka ensimmäisen eliön geneettinen aines olisi ollut DNA:ssa, eliön synty ei olisi mahdotonta kun kemiallinen evoluutio otetaan huomioon. Jos kemiallista evoluutiota halutaan selittää mahdollisimman lyhyesti ja kansantajuisesti, voidaan sanoa vaikka vain: Pysyvin molekyylin muoto oli nuoren Maapallon epävakaissa oloissa kaksoisspiraali, ja siksi sen muotoiset molekyylit säilyivät.
4. Kirjoittajan mainitsemat luvut eivät kerro mitään elämän synnyn todennäköisyydestä.
Kirjoittajan mielestä ensimmäisen elävän olennon on täytynyt olla juuri ”jonkun tietynlainen”. Totta kai on epätodennäköistä, että aineet järjestäytyisivät juuri niin, että ne muodostavat tämän E. Colin tai jonkun muun nyt elävän eliön, mutta kun ensimmäisen eliön RNA on voinut olla hyvin monenlainen.
Tekstin kirjoittajan E. Colin-syntymis-esimerkkiä voisi verrata siihen, että aletaan heitellä laastia, maalia ja kiviä sinne tänne ja tutkitaan, kuinka suuri todennäköisyys on, että lopputuloksena syntyy juuri goottilainen katedraali. Mutta eikö olisi suurempi todennäköisyys, että syntyy jokin rakennus, ihan mikä tahansa? Ja jos laastin ja kivien heittelijöitä olisi biljoona biljoonaa, voitaisiin jopa pitää todennäköisenä, että yksi heistä saa sattumalta aikaiseksi jonkin rakennuksen! Mutta on tietysti epätodennäköistä, että syntyy juuri jonkun tietynlainen rakennus, kuten goottilainen katedraali tai yksikerroksinen talo, jossa on neljä huonetta ja keittiö.
Että semmosta. Olen nyt yrittänyt selittää tämän asian käyttämättä vaikeita termejä tai muuta…
Uskovaisten kirjoittamissa tiede-vastaisissa kirjoitelmissa onkin usein se vika, että he käyttävät tahallaan sellaista kieltä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä ja hämäävät näin ihmisiä. Kun luin tuon netistä löytämäni tekstinpätkän ensimmäistä kertaa, se kuulosti hienolta ja sai minut melkein vakuuttuneeksi elämän synnyn epätodennäköisyydestä, mutta kun otin asioista selvää ja suhtauduin tekstiin kriittisesti, huomasin että kirjoittaja… No, en viitsi sanoa.
En tiedä onko reilua napata netistä jonkun toisen kirjoittama teksti ja sitten alkaa seuloa siinä esiintyviä virheitä. Otin nyt kuitenkin tämän tekstin esimerkiksi uskovaisten tiede-vastaisista kirjoitteluista, sillä juuri tällaisia ne usein ovat: Suuria lukuja, hienoja sanoja, mutta sisältö puuta heinää!
Vielä muutama ajatus tästä aiheesta.
Uuden tutkimuksen valossa osa tutkijoista on tullut vakuuttuneeksi siitä, että Maailmankaikkeus onkin paljon suurempi kuin aiemmin on luultu. Jopa niin suuri, että Maailmankaikkeuden suuruutta kuvaavan luvun nollat eivät mahtuisi ”nykyiseen” Maailmankaikkeuteemme…
Tällöin Maailmankaikkeudessa olisi tietysti enemmän galakseja, ja enemmän planeettoja, ja suurempi mahdollisuus elämän syntymiseen. Jos Maailmankaikkeuden todetaan olevan niin suuri, olisi jopa todennäköistä, että elämää syntyisi jossain VAIKKA elämän synty olisikin niin epätodennäköistä, kuin netissä lainaamassani jutussa väitetään. Ja jos jollain planeetalla syntyisi elämää, vaikka vain yhdellä, ja jos elämä kehittyisi älylliseksi, voisivat nämä älykkäät eliömuodot kuljettaa elämän kaikkialle Universumiin. Kenties elämä onkin tuotu Maapallolle joidenkin meitä älykkäämpien olentojen toimesta…
Mutta tätä pohdintaa ei ole tarpeen jatkaa tämän pidemmälle, sillä nykytietämyksen valossa elämä on vallan hyvin voinut syntyä täällä meidän koto-Maapallollammekin.
Vielä eräs juttu. Jotkut uskovaiset napisevat siitä, ettei elämän alkusyntyä ole voinut tapahtua ennen, kun sitä ei tapahdu nykyisinkään. Minulla on tällaiseen marmatukseen kaksi pikku kommenttia.
Ensinnäkin: Muinaisella Maapallolla oli erilaiset olot kuin nykyisellä.
Toiseksikin: Mistä muka tiedämme, ettei alkusyntyä enää tapahdu? Voi olla, että sinun pihallasi olevassa kuralätäkössä sikiää juuri nyt uusi elämänmuoto, joka syntyy elottomasta aineesta. Me emme vain huomaa sitä, koska uudet eliöt kuolevat nopeasti, kun eivät kykene kilpailemaan planeetallamme jo olevien eliöiden kanssa. Mietipäs sitä!
TOKA AIHE: EVOLUUTIO
Koska monet kristityt eivät näy olevan selvillä siitä, mitä evoluutio tarkkaan ottaen on, liitän tähän pari sivua fysiikan tutkielmastani, jonka tein muistaakseni joskus puolisen vuotta sitten:
”Solu lisääntyy jakaantumalla. Tämä tapahtuu yksinkertaistettuna siten, että entsyymi ribonukleiinihappo eli RNA lukee DNA:n sisältämät tiedot perimästä ja alkaa rakentaa uusia molekyylejä saamiensa ohjeiden mukaan. Rakennusaineena toimivat proteiinit.
Tietokoneessa tieto on koodina ykkösinä ja nollina, kaksi merkkiä riittää siis kaiken tiedon tallentamiseen. DNA:ssa tällaisia merkkejä on neljä. Ne ovat neljä emästä: adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini. On laskettu, että grammaan DNA-molekyylejä voisi tallentaa biljoonan CD-rompun tiedot.
Solun jälkeläiset eivät usein ole täysin identtisiä kopioita vanhemmastaan. Välillä tapahtuu mutaatioita, kopiointivirheitä. Suurin osa mutanteista menestyy huonosti, mutta osa pystyy selviytymään edeltäjiään paremmin muuttuvassa elinympäristössä (joka ei koostu pelkästään paikasta, jossa eletään, vaan myös esim. samalla paikalla elävistä muista eliöistä). Tämä on evoluution periaate, ja se ei päde pelkästään soluihin, vaan kaikkiin elollisiin olentoihin. Suvullisesti lisääntyvissä eliöissä tapahtuva evoluutio on vielä huimaavan paljon nopeampaa kuin jakaantumalla lisääntyvien, koska suvullisen lisääntymisen kautta tuotetut jälkeläiset eivät koskaan ole kummankaan vanhempansa kopioita. Mutaatioitakin tapahtuu huomattavasti enemmän lisäännyttäessä suvullisesti.
Nils Mustelin selittää mutaation kirjassaan Elämää maailmankaikkeudessa? seuraavasti:
”Mutaatioilla tarkoitetaan kaikkia niitä periytyviä muutoksia jotka kohdistuvat solujen tumissa olevien kromosomien sisältämiin tietoihin, esimerkiksi solun sisäisiä säätelytapahtumia ohjaavien geenien muuttumista aivan toisenlaisia säätelyominaisuuksia käsitteleviksi geeneiksi ” (Mustelin 1981: 150) Mutaatio ei pääse vaikuttamaan suvullisesti lisääntyvien eliöiden evoluution kulkuun, ellei se tapahdu solussa, joka ottaa osaa hedelmöitykseen. Jos se tekee tämän, uusi geeni tulee sisältymään kaikkiin jälkeläisen soluihin.
Jotta ymmärrettäisiin, kuinka uusia lajeja syntyy, täytyy siirtyä pelkkien yksilöllisten eroavaisuuksien tutkiskelusta tarkastelemaan yksilöistä koostuvia populaatioita. Populaatio on samaan lajiin kuuluvien eliöiden muodostama ryhmä, jonka jäsenet lisääntyvät keskenään mutta eivät ryhmään kuulumattomien lajitovereiden kanssa. Populaation geenivarasto kertoo geenien suhteellisen osuuden koko populaatiossa. Suurin osa mutaatioista tuottaa geenejä, joita populaation geenivarastossa on jo entuudestaan, mutta osa saattaa tuottaa täysin uusia, geenivarastoa rikastuttavia geenejä. Luonnonvalinnan ansiosta eliön sopeutumista heikentävän geenin osuus geenivarastossa pienenee ja eliöiden sopeutumista edistävien geenien osuus kasvaa. Elinympäristöön sopeutumisen oleellisin piirre ei itse asiassa ole, niin kuin Darwin ajatteli, yksilön eloonjäämiskyky, vaan kyky tuottaa runsaasti jälkeläisiä. Aikaa myöten populaation geenivarasto on muuttunut niin paljon, että populaation jäsenet poikkeavat kantavanhemmistaan siinä määrin että niiden katsotaan kuuluvan uuteen lajiin.
Evoluutio ei toki tarkoita pelkästään olemassa olevien lajien muuttumista, vaan myös lajien sukupuuttoon kuolemista sekä lajien haarautumista uusiksi lajeiksi. Populaatiot pirstoutuvat pienemmiksi osapopulaatioiksi, jotka joutuvat erilaisten valintapaineiden vaikutuspiiriin. Näin käy esim. silloin, kun lintuparvi kulkeutuu myrskyn viemänä kaukaiselle saarelle (lintuja tutkimallahan Charles Darwinkin kehitteli evoluutioteoriansa).
Ekologiseksi lokeroksi kutsutaan populaation paikkaa elinympäristössä. Kun populaatio asettuu ekologiseen lokeroon, se tulee vaikuttaneeksi kaikkien niiden lajien elinoloihin joiden kanssa se joutuu ekologisiin tekemisiin ja lajin kehittyessä se muuttaa valintapaineita, jotka kohdistuvat samassa ekologisessa ympäristössä eläviin muihin lajeihin. Siksi eliöyhteisössä tapahtuu aina yhteisevoluutiota, jossa eri lajien populaatioiden kehityslinjat ovat kietoutuneita toisiinsa. Jos äkkiä jonkin luonnonkatastrofin takia vapautuu suuri määrä ekologisia lokeroita, joillekin lajeille tarjoutuu tilaisuus täyttää ne ja pirstoutua nopeasti useaksi uudeksi lajiksi. Näin kävi silloin, kun dinosaurukset katosivat ja nisäkkäät ottivat niiden paikan planeetallamme.
Mutta mitkä eliöt sitten kuuluvat yhteen lajiin ja mitkä toiseen? Suvullisesti lisääntyvien eliöiden keskuudessa lajin määritelmä voisi olla se, että samaan lajiin kuuluvat urokset ja naaraat voivat tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tähänkin määritelmään liittyy toki monia ongelmia, ja eri lajien välinen rajanveto on verraten mielivaltainen.
Aion pian käsitellä lajien kehittymistä Maapallolla. Tuota juttua lukiessa voisi saada sen käsityksen, että yksinkertaisemmista elämänmuodoista kehittyy väistämättä monimutkaisempia ja yksinkertaisemmat eliöt kuolevat aina sukupuuttoon monimutkaisten, ”parempien otusten” tieltä. Elämän kehitys olisi näin alkanut ensimmäisestä elävästä solusta ja päättynyt ihmiseen, ”luomakunnan kruunuun”. Asia ei tietenkään ole näin. Evoluutiolla ei ole mitään päämäärää, eivätkä lajit väistämättä kehity koko ajan monimutkaisemmiksi ja älykkäämmiksi. Jotkut lajit eivät ole juurikaan muuttuneet kymmeniin miljooniin vuosiin. Niihin evoluutio on vaikuttanut säilyttävästi eikä muuttavasti.
Täytyy myös huomata, että evoluutio toimii aina tässä ja nyt, se ei voi tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Siksi jokin lajinkehitys voi johtaa umpikujaan ja seurauksena on lajin katoaminen. Esimerkiksi voidaan ottaa tilanne, jossa elinympäristöön hyvin sopeutuneeseen populaatioon ilmaantuu suvuttoman lisääntymisen mahdollistava mutaatio. Tällöin alkaa uusien yksilöiden massatuotanto. Mutantit menestyvät elinympäristössä täsmälleen yhtä hyvin kuin ne synnyttäneet kantamuodot. Luonnonvalinta voi alkaa hetkellisesti suosia suvuttoman lisääntymisen tuottamia jälkeläisiä ja siitä saattaa seurata suvullisen lisääntymiskyvyn katoaminen. Kun elinympäristö tavalla tai toisella sitten muuttuu, siihen aiemmin todella hyvin sopeutuneet eliöt eivät enää tulekaan siinä toimeen. Niillä on kaikilla lähes täsmälleen sama DNA ja näin ollen niillä ei ole jäljellä toisenlaisia geenejä sisältävää varastoa, josta suvullisen lisääntymisen myötävaikutuksella voisi tulla esiin uusia, muuttuneessa ympäristössä selviytymistä helpottavia geenejä.
Lajien kehityksessä sattumalla on suuri merkitys, ja ihmisenkin ilmaantumista planeetallemme voidaan pitää silkkana sattumana. Ihminen ei ole evoluutiokehityksen lopputulos, ja mielestäni on perustelematonta väittää hänen olevan edes Maan kehittynein elämänmuoto. Ihminen on eläin siinä missä kissa tai banaanikärpänen, tosin kenties planeettamme älykkäin eläin. Älyn kehitys ei kuitenkaan ole ainoa tie menestykseen. Muurahaiset ovat planeettamme runsaslukuisimpia eläimiä ja Maapallon muurahaisten biomassa on suunnilleen samansuuruinen kuin ihmisten. Väittäisin kuitenkin, että Maan valtiaita ovat bakteerit, niiden biomassahan painaa enemmän kuin planeettamme kaikkien muiden elämänmuotojen biomassa yhteensä. Kaikkein parhaita menestyjiä ovat siis kaikkein vähä-älyisimmät eliöt.”
Toivottavasti saitte jotain irti tuosta tekstistä. Jos joku tekstin kohta mielestänne puoltaa väitettä ”evoluutio ei synnytä uusia rakenteita, vaan säilyttää vanhoja”, niin kertokaa mikä, ja käymme sen yhdessä läpi, ettei kellekään jää epäselvyyksiä.
Lopussa tuli todistettua sekin, ettei ihminen ole maailman napa niin kuin kristityt kuvittelevat. Bakteereita asuu muuten runsaasti myös syvällä maan uumenissa ja merien pohjissa… Vaikka se ei taidakaan liittyä tähän mitenkään. Mennäänpä eteenpäin!
5. EMME TIEDÄ, MITÄ JEESUKSET YNNÄ MUUT OVAT OPETTANEET.
Kristinusko pitäisi rakentaa lähinnä Jeesuksen opetusten varaan. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa voida tehdä, sillä emme voi tietää, mitä Jeesus on todella opettanut.
Raamatuntutkijoiden (nämä ovat taas rehellisiä tutkijoita, joiden tarkoituksena EI ole todistaa Jumalan olemassaolemattomuutta vaan tutkia asioita REHELLISESTI) mukaan vain hyvin pieni osa evankeliumeissa Jeesuksen suuhun pistetyistä jutuista on oikeasti hänen sanomaansa.
Se, että evankeliumeita on neljä, ei todista yhtään mitään. Jotkut kristityt jaksavat kuitenkin väittää, että meille on selvillä, mitä Jeesus on tehnyt, koska evankeliumeita on useita ja ne siitä huolimatta kertovat suunnilleen saman tarinan.
Kaikkia evankeliumeita ei kuitenkaan kirjoitettu samaan aikaan. Ensimmäinen (Markuksen) evankeliumi kirjoitettiin vuoden 50 jKr. paikkeilla (tai hieman myöhemmin), ja se kirjoitettiin ilmeisesti siten, että keräiltiin tietoja Jeesuksen tavanneilta ihmisiltä ja sitten järjestettiin niistä evankeliumi. Varmoja ei kuitenkaan olla. Ja mikseivät kirjoittaja ja Jeesuksen tavanneet ihmiset olisi voineet lisäillä juttuun uusia juonenkäänteitä?
Myöhempien evankeliumien kirjoittajilla olikin sitten käytössään aiemmat evankeliumit, joten he ilmeisestikin kirjoittivat uudet niiden pohjalta. Tästähän se evankeliumien samankaltaisuus johtuu.
Evankeliumeita oli muuten alun perin paljon enemmän kuin neljä, mutta nämä neljä valittiin juuri sen takia, että ne olivat niin samankaltaisia. On silti perusteetonta väittää, että Raamattuun päätyneiden evankeliumien tiedot olisivat luotettavampia kuin sinne päätymättömien.
Eräässä evankeliumissa, joka ei Raamattuun päässyt, Jeesusta pidettiin niin mahtavana oliona, ettei hän ole maan päälle voinut ihmisen hahmossa tulla. Millainenkohan uskontomme olisi, jos tämä evankeliumi olisi päätynyt Raamattuun?
Ja sitten tasapuolisuuden nimissä:
10 SYYTÄ USKOA (näitä syitä on enemmän, jotteivät uskovaiset vallan surustuisi):
1. OSA KIRKON RAHOISTA KÄYTETÄÄN KAI IHAN HYVÄÄN TARKOITUKSEEN.
Vaikka tehokkaampaa olisikin antaa rahaa suoraan hyväntekeväisyyteen… Mutta maksa mieluummin kirkollisverosi kuin käytä siihen varatut rahat kaljaan ja donitseihin.
2. JUMALANPALVELUKSISSA SAA LAULAA JA SYÖDÄ EHTOOLLISTA.
Laulaminen on hauskaa, mutta ehtoollisleipien ja viinin makua pitäisi parantaa. Nehän ovat Jeesuksen lihaa ja verta, mikseivät ne maistu miltään…
3. EI TARVITSE MIETTIÄ TURHIA.
Jos ollaan Jeesuksen kaa, niin kuoleman jälkeen ei satu. Muuta ei tarviikkaan tietää! Miksi turhaan miettiä alkuräjähdystä ja evoluutiota, kun tarvitsee vain olla Jeesuksen kaveri?
4. ÄITI JA ISIKIN OLI USKOVAISIA.
5. Käteni on krampissa, enkä voi kirjoittaa tähän mitään…
6. SEN NIMINEN MIES KUIN JEESUS ON IHAN OIKEESTI ELÄNYT JOSKUS!
Emme tosin oikein tiedä, mitä hän teki ja mitä hän sanoi, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin.
7. IHMEPARANTUMISET.
Rukoilin silloin, kun sain flunssan, että Pyhä Kolminaisuus ottaisi flunssan pois… Ja hups vaan! Ei kulunut kuukauttakaan, kun flunssa oli jo tipotiessään!
8. KATSO KOHTA 2.
9. JUMALALLA ON MAKEE PARTA!
Joissain kuvissa Isä Jumala näyttää vähän joulupukilta…
10. ON KIVA AJATELLA, ETTÄ MUMMO ON TAIVAASSA!
Sieltä se mummo kurkistelee pilven reunalta… :)
Siinä ne 5 ja 10 syytä nyt sitten olivat (olisin muuten kernaasti esittänyt kymmenen syytä olla uskomatta, tai vaikka neljäkymmentäkuusi syytä olla uskomatta, mutta aika ei riitä kaikkeen…).
On aika vetää jonkinlainen johtopäätös.
Ja johtopäätös on… No jaa, se nyt lienee aika selvä.
Uskonto on järjenvastaista, kuten olen sataan kertaan todennut, joten vaatii aikamoista järjenpuutetta uskoa.
Mutta, jotteivät uskovaiset alkaisi itkeä karvaita kyyneleitä, en jätä asioiden pohdiskelua vielä tähän.
Voisiko kaikesta tästä huolimatta olla jotain järkeä uskoa Jumalaan ja Jeesukseen?
Kyllä vain! Jos uskonto tuo sisältöä ja onnea elämääsi, sekä tekee sinusta moraalisemman olennon, niin usko, usko ihmeessä! Jos uskosi tekee omastasi ja kanssasi tekemisissä olevien ihmisten elämästä paremman, niin ei tosiaankaan ole järjenvastaista uskoa! Haluaisin sinun kuitenkin tiedostavan, ettei Jumalan olemassaoloa voida todistaa tieteellisesti (eikä mitenkään muutenkaan), joten ei hyödytä ketään, jos kirjoittelet jotain evoluutio-vastaista näillä sivuilla. Voisit sen sijaan suunnata energiasi vaikkapa Kongon sademetsien suojeluun tai Pietarin katulasten auttamiseen. Siitä Jumalasikin kai tykkäisi enemmän kuin siitä, että yrität todistaa olemattomaksi Jumalan luomaa evoluutiota näillä tyhjänpäiväisillä nettisivuilla.
Jos uskonto sen sijaan ei tuo sinulle turvallisuuden tunnetta, iloa tai elämänsisältöä, sinun ei kannata uskoa. Jos käytät uskontoa välikappaleena, jonka varjolla voi haukkua ja solvata muita ihmisiä, et ole oikea kristitty.
Kaikki Raamatun opetukset eivät ole puuta heinää.
Tee muille, niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.
Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Tärkeintä on rakkaus (uskoakin tärkeämpää!).
Nuo viisaudet muistettakoon sekä uskovaisten että ateistien keskuudessa.
Oli Jumalaa tai ei, olemme ilmeisestikin planeettamme älykkäimmät eliöt.
Ja koska olemme niin älykkäitä, meillä on valta, mutta myös VASTUU! Se muistettakoon.
Muut eliöt eivät ole olemassa vain meitä varten (niin kuin jotkut kristityt väittävät). Miksei viides käsky (=Älä tapa!) koskisi myös eläimiä (ja vaikka kasvejakin)? Eikö näihin lähimmäisiin, joita pitää rakastaa kuin itseään, voisi kuulua myös kaikki muut planeettamme eliöt?
Aion pohtia vielä erästä pikku juttua. Jumalaa/jumalia ei ilmeisestikään ole, mutta uskontoja on silti. Mistähän tämä johtuu?
Syitä on monia.
Tässä katkelma Ilkka Pyysiäisen kirjoituksesta ”Mieli etsii väkisin Jumalaa” Helsingin Sanomista 21.12.2002. Jutussa Pyysiäinen arvioi Scott Atranin kirjaa In Gods We Trust:
”Atranin keskeinen ajatus on, että evoluutio on tuottanut ihmislajille tiettyjä taipumuksia ja kykyjä, joiden varaan on sittemmin rakentunut erilaisia kulttuurisia instituutioita, kuten juuri uskonto.
Uskonnot sinänsä eivät ole evolutiivisen sopeutumisen tulosta, eikä niillä välttämättä ole mitään erityistä biologista sopeuttavaa tehtävää.
Koska uskonto ei ole mikään selvärajainen ilmiö, ei voida mielekkäästi kysyä, miten ”se” kehittyi. Evolutiivinen sopeutuminen tuottaa kuitenkin myös erilaisia oheistuotteita, jotka voivat sittemmin saada itselleen uusia tehtäviä. Näitä löytyy uskonnonkin taustalta.
Uskonnollinen ajattelu ja käyttäytyminen perustuvat tunne- ja tietojärjestelmille, joista osa on evolutiivisia sopeutumia (adaptaatioita) ja osa niiden oheistuotteita. Osalla taas ei ole minkäänlaista evolutiivista historiaa.
Uskonnossa kulttuurisena järjestelmänä nämä tunne- ja tietojärjestelmät on mukautettu uusiin tehtäviin. Siksi ihmislajin evolutiivisen historian tunteminen auttaa selittämään sitä, miten uskonto toimii osana ihmisen käyttäytymisen säätelyä.
Pelon ja ilon kaltaiset perustunteet kehittyivät ennen käsitteellistä ajattelua. Käsitteellinen ajattelu ehkä syntyi tekemään johtopäätöksiä niistä tilanteista, joita tunteet merkitsevät tärkeiksi.
Käsitteellinen ajattelu kehittyi vaiheittain. Esimerkiksi kyky tehdä johtopäätöksiä aineellisten kappaleiden ominaisuuksista kehittyi aiemmin kuin kyky ymmärtää aikomustensa pohjalta käyttäytyvien toimijoiden mielenliikkeitä.
Monissa uskonnoissa esiintyy ajatus ihmisten elämää tarkkailevasta mielestä, joka ei kuitenkaan kuulu millekään ruumiilliselle olennolle.
Tällaisen ajatuksen voi muodostaa vain ihmismieli, joka kykenee ajattelemaan ruumista kontrolloivaa mieltä ruumiista erillisenä olentona.
Voimme esimerkiksi havaita ruumiin kuolevan, mutta emme silti kykene sammuttamaan vainajaa koskevia eläviä mielikuviamme.
Tästä ei ole pitkä matka ajatukseen, että kuolleen mieli jatkaa elämäänsä näkymättömän supermielen, kuten jumalan, yhteydessä.
Atranin tekemät psykologiset kokeet osoittivat tämän. Jo lyhytaikainen kuoleman ajatteleminen lisäsi koehenkilöiden taipumusta asioiden uskonnolliseen tulkintaan, jopa enemmän kuin uskonnollisten asioiden ajatteleminen!
Ajatus ruumiittomasta mielestä mahdollistaa myös ajatukset siitä, että aineellisten tapahtumien taustalla vaikuttaa näkymätön tarkoituksenmukaisuus. Sen avulla on ratkaistu eräitä ihmisen kehityksen mukanaan tuomia ongelmia.
Abstraktin ajattelun kehittyminen esimerkiksi mahdollisti oman kuolevaisuuden ymmärtämisen ja luovan petollisen toiminnan.
Mielikuvat näkymättömän mielen luomasta tarkoituksenmukaisuudesta ja kontrollista tarjosivat hyvän ratkaisun näin syntyneisiin eksistentiaalisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Mikään persoonaton ideologia ei voi tarjota vastaavaa ratkaisua kuin uskonto.
Yhteisöelämä helpottuu, mikäli ihmiset uskovat, että heidän henkilökohtaista vapauttaan rajoittaa näkymätön osapuoli, joka jatkuvasti näkee kaiken. Toisaalta tällainen usko johtaa kuitenkin helposti ristiriitoihin niiden ihmisryhmien kanssa, jotka eivät jaa tätä uskomusta. Se voi jopa siunata tällaiset konfliktit.”
Tässä muutamia syitä siihen, miksi meille on kehittynyt uskonto evoluution ja ns. kulttuurievoluution seurauksena:
- ihmiset saadaan noudattamaan yhteisön normeja, lakeja ja tapoja paremmin
- selittämään asioita, joita tiede ei ennen vanhaan voinut selittää
- parantamaan yhteisön ryhmähenkeä
- tyydyttämään ihmisten tarvetta mystiikkaan ja mielikuvituksellisiin ajatuksiin (nykyisin tätä tarvetta voivat tyydyttää myös esim. fantasiakirjat)
- luomaan turvallisuuden tunnetta
- estämään ihmisten sekoamista
Kaksi viimeistä kohtaa liittyvät yhteen. Ennen ei tiedetty mitään mistään, joten se varmastikin loi turvattomuuden tunnetta. Ja liiallinen turvattomuuden tunne aiheuttaa tunnetusti mielisairautta. Uskonnon avulla maailmaa sitten pystyttiinkin selittämään, joten uskonto loi turvallisuuden tunnetta ja esti ihmisiä menettämästä järkeään.
Nykymaailmassa tiede pystyy jo antamaan vastauksia kysymyksiin:
Miksi olemme täällä? Keitä me olemme? jne…
Mutta ihmisistä on edelleen ahdistavaa ajatella, että kuolema, joka lopulta kohtaa kaikkia, on lopullinen LOPPU, ettei kuoleman jälkeen ”tapahdu mitään”. Se onkin kai suurin syy siihen, että uskontoja edelleen on. (Jos pysyy Jeesuksen kaverina, kuoleman jälkeen on tosi kivaa, jopa kivempää kuin maallisessa, tämänpuoleisessa muailimassa…)
Mutta tavallaan kuolema ei olekaan loppu. Me maadumme, ja muutumme mullaksi. Elinvoimamme jatkaa kulkuaan luonnon kiertokulussa, ja se siirtyy puihin ja kukkiin, jotka kasvavat mullasta. Ja eläimet puolestaan saavat ravintonsa puista ja kukkasista, ellei ihminen kaada kukkia ja poimi puita… tai toisin päin…
Ja jos meidät polttohaudataan, muutumme lämpöenergiaksi, joka leviää kaikkialle…
Minun kannattaisi jo lopettaa, mutta ärsyttääkseni lukijoita nyt kerrankin oikein toden teolla pohdin vielä VÄHÄN erästä ihan pikku, pikku, PIKKU juttua!
Pohdin sellaista juttua, että alitajuntamme voi ehkä tehdä meille tepposet. Puhumme ja ajattelemme uskontoa, vaikka POHJIMMILTAAN pohdimmekin jotain aivan muuta (tätä juttua ei kannata ottaa hirveän vakavasti, en tiedä olenko todella tätä mieltä. Tämä on vain pohdiskelua…).
Jumala loi maailman?
Tällainen on tietysti mahdollista, mutta helvetinmoisen epätodennäköistä! Tällainen ajatus on pikemminkin yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta, joka on tietyssä mielessä Jumala, sillä Maailmankaikkeus on tavallaan luonut itse itsensä alkuräjähdyksessä.
Jumalaa ei ole kukaan luonut, sillä Hän on aina ollut?
Tämä on myös yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta. Jos maailmankaikkeus olisi ”donitsin muotoinen”, aika tavallaan kiertäisi ympyrää, jolloin Maailmankaikkeus olisi ikuinen, välillä se vain luhistuisi loppurysäyksissä ja aloittaisi alusta alkuräjähdyksissä. Maailmankaikkeus siis olisi aina ollut ja tulisi aina olemaan…
Jumala on Absoluuttinen eli ääretön?
(Ajatus on muuten Tuomas Akvinolaisen, teologin perikuvan. Hän on sanonut: ”Muodon käsite toteutuu täydellisimmin olemassaolossa itsessään. Ja Jumalassa mikään ei aiheuta olemassaoloa, vaan Jumala on itse olemassaolo. Siksi on selvää, että Jumala itse on sekä rajaton että täydellinen.”)
Tämäkin voi olla yritys ymmärtää itse Maailmankaikkeutta! Maailmankaikkeus saattaa olla tietyissä mielissä ääretön: Aika saattaa olla ääretön, hiukkaset saattavat olla äärettömiin jaettavissa (ja erilaisten hiukkasten määrä saattaa ääretön), Maailmankaikkeus saattaa olla äärettömän suuri (vaikka suurin osa tutkijoista taitaakin nykyisin olla sitä mieltä, että Maailmankaikkeus on äärellinen, mutta rajaton)…
Nämä olivat esimerkkejä kolmesta uskonnollisesta ajatuksesta, joiden pohjalla SAATTAA olla alitajuntamme yritys ymmärtää TIETEELLISIÄ asioita.
Äärettömyydestä vielä: Eräs hauska juttuli, jota kutsutaan mielenmaisemaksi, saattaa myös olla ääretön. Matemaatikot kiistelevät asiasta... Jaa, mikäkö on mielenmaisema?
Ajatellaanpa vaikka Pythagoraan lausetta. Oliko se olemassa ennen Pythagorasta? No, täytyihän sen toki olla! Missä se oli? No, mielenmaisemassa tietenkin!
Matematiikan professori Rudy Rucker on sanonut mielenmaisemasta esimerkiksi seuraavaa:
”Pidän tietoisuutta pisteenä, eräänlaisena mentaaliavaruudessa liikkuvana ”silmänä”. Kaikki ajatukset ovat jo olemassa tässä moniulotteisessa avaruudessa, jota voidaan kutsua vaikka mielenmaisemaksi. Kehomme liikkuvat fysikaalisessa avaruudessa, jota kutsutaan maailmankaikkeudeksi; tietoisuutemme liikkuu mentaaliavaruudessa, jota kutsutaan mielenmaisemaksi. Samalla tavoin kuin kaikki jakavat saman maailmankaikkeuden, kaikki jakavat saman mielenmaiseman. Samalla tavoin kuin voimme olla fysikaalisesti samassa maailmankaikkeuden paikassa kuin kuka tahansa muukin, voimme periaatteessa olla mentaalisesti samassa mielenmaiseman tilassa tai paikassa kuin kuka tahansa muukin. On tietenkin vaikea näyttää toiselle ihmiselle täsmälleen millä tavalla itse tarkastelee asioita, mutta ihmiskunnan kulttuuriperintö osoittaa sen mahdolliseksi. Samalla tavoin kuin kivi on jo maailmankaikkeudessa tarkastelipa sitä joku tai ei, idea on jo mielenmaisemassa ajattelipa sitä joku tai ei. Ihminen, joka tekee matemaattista tutkimusta, kirjoittaa tarinoita tai meditoi, on mielenmaiseman löytöretkeilijä samalla tapaan kuin Armstrong, Livingstone ja Cousteau ovat fysikaalisen maailman löytöretkeilijöitä. Kuukivet olivat olemassa jo ennen kuumoduulin laskeutumista; kaikki mahdolliset ajatukset ovat jo olemassa mielenmaisemassa. – – – Samaan tapaan kuin fysikaalisen kehomme äärellisyys ei merkitse kaikkien fysikaalisten kappaleiden äärellisyyttä, aivosolujemme lukumäärän äärellisyys ei merkitse kaikkien mentaalisten objektien äärellisyyttä.”
Onko mielenmaisema siis ääretön vai ei? Ilmeisesti on. Senhän täytyy sisältää esimerkiksi kaikki luonnolliset luvut, joita ilmeisestikin on ääretön määrä.
Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, ettei mitään mielenmaisemaa ole tietenkään olemassa fysikaalisessa mielessä. Mutta jos ajatellaan, että kaikki mielet, ajatukset, ideat ja muodot ovat olemassa jossain, voidaan hyvin kuvitella olevan olemassa mielenmaisema, jossa ne ovat.
Tässä suhteessa mielenmaisema ja tuonpuoleinen muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Kumpaakaan ei ole olemassa ”oikeasti” (fysiikan mukaan).
Kysymys kuuluu: Ovatko ne siitä huolimatta olemassa?
Mitä tarkoittaa toteamus ”uskon Jumalaan”? Tarkoittaako se samaa kuin toteamus ”uskon Jumalan ja samalla tuonpuoleisen olemassaoloon?”
Jos tarkoittaa, minäkin voin ihan omasta puolestani henkilökohtaisesti sanoa: Minä uskon Jumalaan!
Ja uskon siihen, että Jumala asuu tuonpuoleisessa ja on samalla itse tuo tuonpuoleinen.
Minä uskon siihen, että Jumala on. Hän on mielenmaisemassamme, mielenmaiseman siinä osassa, jota tuonpuoleiseksi kutsutaan (tai oikeastaan jokaisen mielenmaiseman objektin tulisi olla ääretön kuten koko mielenmaisemankin, joten mielenmaiseman jokaisen objektin voisi ajatella tavallaan täyttävän koko mielenmaiseman, jolloin olisi väärin sanoa, että ”mielenmaiseman osassa”…).
Minä uskon siihen, että Jumala on. Hän asuu uskovaisten sydämissä, mielissä ja mielikuvituksessa.
Niinpä se, johon sinä uskot, on sinulle olemassa. Tällöin ei tämän viestin alkupuolella esiintynyt ajatus – jos uskot pelastavaan Jeesukseen, hän on olemassa, ja jos uskot suureen vaaleanpunaiseen elefanttiin, joka syö kaikki, jotka eivät joka ilta käy suihkussa, elefanttisi on olemassa – välttämättä olekaan täysin typerä.
Mutta tässä kohdassa täytyy muistuttaa, ettei kumpaakaan, mielenmaisemaa taikka tuonpuoleista, ole olemassa ”oikeasti”. Jokaisen uskovaisen oma pikku Jumala on olemassa uskovaisen sydämessä hänen elämänsä ajan, ja se jää mielenmaisemaan uskovaisen kuoltuakin. Mutta koska mieli (ns. sielu) kuolee ruumiin kuollessa, et pääsisi kuolemasi jälkeen minnekään paratiisiin vaikka uskoisitkin. Vain ajatuksesi, ja muiden ajatukset sinusta, jäävät leijumaan mielenmaisemaan, jota ei oikeastaan ole olemassa…
Ellei sitten…
Jos (ja voi, miten suuri ”jos”!) ihmisillä olisi jonkinlainen ”yhteinen alitajunta” (joka selittäisi esim. enneunet), voisi olla mahdollista, että mielenmaisema olisi olemassa ”oikeastikin”. Tällöin mieli (ns. sielu) voisi jäädä asumaan ihmisten yhteiseen alitajuntaan ihmisen kuoleman jälkeenkin.
Millainen tämä yhteinen alitajunta sitten olisi?
Kaikkien maailman ihmisten aivot olisivat yhteydessä toisiinsa jonkinlaisilla aalloilla… Jotain sellaista.
Tästä tosin seuraisi se, että jos ihmislaji häviäisi, loppuisi myös yhteisen alitajunnan olemassaolo. Ellei sitten esim. kaikilla älyllisillä eläimillä (ihminen mukaan lukien) olisikin yhteinen alitajunta…
Mutta tämä nyt on vain spekuloimista. Ns. yhteisen alitajunnan olemassaolo on minun mielestäni vielä epätodennäköisempää kuin jonkin luojan…
Sillä voisihan maailmankaikkeudella kuvitella olevan jonkinlainen luoja.
Kenties jonain päivänä tiede on täällä meilläkin kehittynyt niin pitkälle, että tiedemiehet voivat luoda uusia pikku maailmankaikkeuksia koeputkissaan! Miksemme me siis voisi elää jonkin toisen maailmankaikkeuden älyllisen möykyn alullepanemassa maailmankaikkeudessa?
Tällöin meidän maailmankaikkeutemme olisi tavallaan luotu ”tyhjästä”, sillä TÄSSÄ MAAILMANKAIKKEUDESSA ei tietenkään olisi ollut ainetta (tai mitään muutakaan) ennen, kuin se oli luotu.
Minusta näyttää kuitenkin todennäköisemmältä, ettei mitään luojaa/Luojaa ole. Maailmankaikkeutemme olisi ihan hyvin voinut syntyä sattumaltakin, esim. siten, että toisen maailmankaikkeuden musta aukko olisi pyöräyttänyt ”tänne” palasen aika-avaruutta…
Mutta vaikka jokin luoja todettaisiin olevaksi, se ei tietenkään todistaisi sitä, että juuri kristinusko (tai mikään muukaan uskonto) opettaisi oikein.
Uskontoja tavallaan on niin monta kuin uskovaisiakin, sillä jokainen ajattelee asioista hieman eri tavoin. Jos kristittyjen ajattelu kuitenkin olisi jotenkin yhtenäinen, voitaisiinko väittää, että kristinusko olisi jotenkin uskottavampi kuin jokin muu uskonto? No ei.
Kaikki uskonnot taitavat olla vähän epäloogisia ja terveen järjen vastaisia. Jos kuitenkin ajatellaan mielenmaisemaa, onko kristittyjen Jumala siellä ”enemmän olemassa” kuin muiden uskontojen jumalat? Tekeekö yksistään se kristittyjen Jumalasta todellisemman, että niin monet uskovat Häneen?
Ei, ei! JOKAINEN mielenmaiseman objekti on äärettömän suuri (kuten itse mielenmaisemakin). Tällöin jokainen mielenmaiseman objekti on yhtä tärkeä kuin toinenkin.
Ja kuten jo totesin, uskontoja on niin monta kuin uskoviakin. Ja Jumaliakin on niin monta kuin uskovia. Tällöin mielenmaisema on täynnä äärettömän suuria Jumalia (vai muodostavatko ne yhdessä vielä äärettömämmän Jumaluuden, en tiedä), ja jokaiselle uskovaiselle se Jumala, johon hän uskoo, on olemassa.
No joo, tässä lopussa on ehkä osittain asiaankuulumatonta ja turhaakin pohdintaa, mutta ehkä se herättää teidän päissänne jonkinlaisia ajatuksia.
Viestini alkaa olla lopussa, ja nyt onkin teidän vuoronne!
Kommentteja, kommentteja, kiitos!
Jos pääsi ei ole peltipurkki, olet varmaan kykeneväinen antamaan jonkinlaisia kommentteja johonkin asiaan. Seuraavanlaiset viestit eivät sisällä asiallisia kommentteja:
”Kirjoittaja on vitun paska Saatanan lähetti, perkele!”
”Kirjoittaja puhui itsensä pussiin, mutta minulla ei ole nyt aikaa selittää, miksi…”
”Lukekaa Darwinin, Freudin ja Jörn Donnerin tuotanto, niin huomaatte, ettei edellisessä viestissä ollut järjen häivääkään!”
Saatte haukkua minua ja kertoa, kuinka grillaannun Helvetissä, jos se tuottaa teille mielihyvää (haluan olla vain avuksi!), mutta toivoisin, että viesteissänne olisi RIPAUS asiaakin. Muuten osoitatte, ettette ole kykeneväisiä kommentoimaan näitä asioita.
Jos sanotte vaikka, ettei kirjoituksissa ollut järkeä, teidän täytyy PERUSTELLA se! Jos teillä on aikaa lukea näitä sivuja, teillä pitäisi olla aikaa kirjoittaa myös jonkinlaiset lyhyet perustelut kommenteillenne.
On myös hölmöä, jos käskette lukea sata sivua jotain kummallisuuksia (ei kaikkeen sentään ole aikaa!), tai jos käytätte viesteissänne termistöä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä. Jos olette YMMÄRTÄNEET jonkin tieteen teorian kunnolla, teillä pitäisi olla kykyä selittää se kansantajuisesti. Minäkin olen valmis selittämään enemmän maailmankaikkeus-donitseista sun muista, jos jollekin jäi jotain epäselväksi.
Jos osa viestini huumorista ei miellyttänyt teitä (olin laittanut sellaista viestiin, jotta lukeminen ei olisi kuolettavan tylsää), minä kysyn teiltä: Jos Jumala on Absoluuttisen Hyvä ja isällinen, eikö Hänellä pitäisi myös olla (absoluuttisen) hyvä huumorintaju?
Pistän tähän loppuun vielä viestini perusajatuksen (jotta tiedätte, mitä pitäisi kommentoida), jos se nyt joltain on päässyt unohtumaan:
Uskonto ja tiede eivät oikeastaan ole ristiriidassa keskenään, jos Augustinuksen ja yläasteen uskonnonopettajan opit otetaan huomioon. Jumalan ja tuonpuoleisen olemassaoloa ei näet voida todistaa tieteellisesti, kun ne ovat ”tieteen yläpuolella”. Tämä tekee Jumalan olemassaolosta mahdollisen, mutta ei todennäköistä.
Augustinuksen ajatus ei ole se, että uskonto olisi järjenvastaista, vaan se, että uskonnossa on JÄRJENVASTAISIAKIN juttuja. Mutta jos asiaa ajatellaan tarkasti, tämä oikeastaan tekee uskonnosta järjenvastaista.
Nimittäin, meillä on nyt tässä joukko laskuja:
1 2 = 3
4 6 = 10
5 0 = 5
7 7 = 14
6 4 = 16
3 4 = 7
Siinä oli viisi laskua, joissa oli oikea vastaus, mutta vain yksi, jossa oli väärä. Tämä yksi väärä vastaus tekee kuitenkin KOKO LASKURYHMÄSTÄ järjenvastaisen, jos laskuja ajatellaan ryhmänä, eikä erikseen. Ja uskonnossahan kaikkien juttujen tulisi liittyä yhteen. Jos yksi jutuista on järjenvastainen, se ei ehkä tee muista jutuista järjenvastaisia, mutta se tekee ITSE USKONNOSTA järjenvastaista. Käsitättehän?
VIESTI 2: LUPSAKKA LUOJA-OLIO
Jos Jumala olisi, emme voisi ymmärtää mitään Hänestä tai tuonpuoleisesta, jossa Hän on. Sitä mieltä ovat monet uskovaisetkin. Tämä tarkoittaa sitä, ettemme myöskään voi ymmärtää mitään Jumalan tarkoituksista. Ja ilmeisesti myös sitä, ettemme voi mitenkään tietää, kuinka Jumalaa pitäisi ”palvoa”.
Kuitenkin God kaikessa viisaudessaan lähetti tänne poikansa Jeesuksen, jotta käsittäisimme, mitä Jumalasta kuuluu ajatella ja miten häntä kuuluu ”palvoa”. Meillä ei ole juurikaan käsitystä siitä, mitä Jeesus on puhunut, mutta väliäkö sillä! Raamattu on Jumalan Salaisen Käden ohjatessa sitä kirjoittavia ihmisiä tullut juuri sellaiseksi, kuin sen kuuluukin olla. Sinne kuuluvat myös vanhat lait, joissa sanotaan, että raiskattu nainen tulee kivittää. Miksi? No, emmehän me siihen pysty vastaamaan, koska emme voi ymmärtää mitään Jumalasta ja Korkean Herran tarkoituksista.
Jumala ei anna itsestään muita todistuksia kuin ”Jumalan kädenjäljet luonnossa”. Jeesuksen tulo ei oikeastaan ole todistus Jumalan olemassaolosta, vaan Jeesuksen opetukset (tai ne jutut Raamatussa, jotka Jeesus on muka sanonut) ovat ohjenuorana niille, jotka uskovat.
Eivätkö Jeesuksen ihmeteot ole sitten todisteita Jumalan olemassaolosta? Ei, sillä eihän niitä tapahtunut (Jumala ei näet anna olemassaolostaan näin kouriintuntuvia todistuksia)! Ne ovat Raamatussa vain siksi, että niiden kuuluukin olla, vaikka niitä ei ole tapahtunutkaan! Miksi? Eihän sitä voi tietää, sillä emme voi ymmärtää edes hiirenkakan vertaa Jumalan tarkoituksista (kaikenhan täytyy olla Täydellistä ja Absoluuttista. Niinpä ymmärrämme joko kaiken tai sitten emme mitään).
Raamatussa ja siellä olevissa Jeesus-puheissa on Jumalan Sana kätketyllä tavalla, mutta kukaan ihminen ei voi sitä löytää tahi ymmärtää. Raamattu ei ilmeisestikään ole ihmisille tarkoitettu kirja. Kelle se sitten on tarkoitettu? Jumala ei lähettänytkään Jeesusta tänne opettamaan meitä, vaan ihan muuten vaan… Ellei sitten sen takia, että koska Jeesus kuoli ristillä, meidän ei tarvitse mennä Helvettiin. Tällaiset uhri-jutut kuuluvat kuitenkin alkukantaisiin uskontoihin, ja kristinusko on olevinaan hyvinkin ei-alkukantainen.
Jos maailman olisi luonut jokin meitä ”korkeammassa ulottuvuudessa” asusteleva Olio, emme voisi mitenkään tietää, miten Herra Otusta pitäisi palvoa. Luultavasti ei mitenkään. Huomaisiko Olio edes meidän ininöitämme täällä?
Jos huomaisi, Hän varmaankin haluaisi mieluummin, kuin että rakennamme hänelle hölmöjä kolmiulotteisia patsaita
Vastaukset 28
Vanhimmat
KOKO VIESTINI EI NÄKÖJÄÄN MAHTUNUT TUOHON KERRALLA. VIESTIN "USKOVIEN OMA PIKKU MATRIX" LOPPU TULEE TÄSSÄ:
Voisikohan tosiaan olla niin, että koko tiede on aina ollut harhateillä ja tulee aina olemaan, ja totuus on, että Jumala on kaiken luonut ja tiedemiehet on Perkeleestä? Saatanahan ne fossiilitkin ja sen sellaiset olisi tänne heitellyt. Jumala on luonut Luciferin, joten – koska Herra on tavallaan myös luonut Luciferin teot – hän on tällöin kiikuttanut fossiilit tänne Saatanan välityksellä. Miksikös? Jaa, Jumala haluaa kai vähän hämätä ihmisiä. Hän ei halua, että Taivas tulee ihan tupaten täyteen.
joku taitaa ikävä kyllä olla oikeassa puhuessaan elämän yliarvostuksesta. Olemme vain tähtipölyä, niin kuin kaikki planeettamme otukset, eikä meillä ole mitään suurempaa merkitystä kuin pölylläkään. Jos siis veisimme elämää ympäri maailmankaikkeutta, ei moiselle toiminnalle voisi esittää muita perusteluja kuin: ”Musta vaan tuntuu hyvältä tehdä näin!”
Ja ”musta tuntuu hyvältä”-perusteluillahan uskovaisetkin yleensä perustelevat uskomistaan. Onhan uskonnossa puolensa, täytyy myöntää. Tiede tosin antaa vastauksia elämän peruskysymyksiin:
KUKA MINÄ OLEN? …kädellinen, pohjimmiltasi tähtipölyä…
MISTÄ MINÄ TULEN? …evoluutiot (kemiallinen, biologinen ja kulttuuri-evoluutio) ovat sinut tähtipölystä kasvattaneet…
MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS? …eliön tehtävä on tuottaa paljon jälkeläisiä, ja elämällä sinänsä ei ole mitään tarkoitusta tai merkitystä…
MITÄ KUOLEMAN JÄLKEEN TAPAHTUU? …tähtipölystä sinä olet tullut ja tähtipölyyn olet sinä menevä. Turha elätellä toiveita mistään ”sielusta”…
Mutta tällaiset vastaukset eivät TUNNU tyydyttäviltä (”Musta tuntuu, että täytyy tosiaan olla parempia vastauksia…”). Jos sen sijaan ajattelee JÄRJELLÄ, ei mitään kummempia vastauksia kai kaivatakaan. Onko tieteen ja uskonnon välinen taistelu järjen ja tunteen välistä taistelua? Voisin hyvin kuvitella, että minäkin rupeaisin uskovaiseksi, jos kaikki läheiseni yllättäen kuolla kupsahtaisivat, sota syttyisi, ruumiini halvaantuisi ja puolet Maapallosta räjähtäisi (no ehkä vähempikin riittäisi). Sitä ei enää järjellä voisi ymmärtää, vaan tunne puuttuisi peliin, ja uskonto lohdun toisi. Voin siis sanoa tuntevani uskonnollisen heräämisen syntymekanismin (ja olen minä pienempänä uskonutkin joidenkin vuosien ajan, kun eräs läheinen henkilöni oli kuollut. Vaikeahan sitä on ihmisen ymmärtää, että kuoleman jälkeen ei ”tapahdu mitään” [”Musta tuntuu, ettei tää kaikki voi tähän loppuu…”]).
Jos ajatellaan järjellä, Jumalan olemassaolo on epätodennäköistä. Mutta jos ajatellaan – tai tunnetaan – tunteilla, olisi aika hauska uskoa. Se kai toisi turvallisuuden tunnetta: Ei tarvitse miettiä turhia, jättäydytään vain Herran huomaan.
Mutta toisaalta, Helvetti-uhka ei toisi turvallisuuden tunnetta (”Kelpaanko Jumalalle, vai heittääkö hän minut Helvettiin?”). Jokainen saa tosin uskoa omalla tavallaan. Saat vaikka uskoa, että kaikki pääsevät Taivaaseen, jos tahdot (mutta ehkä Jumala tykkäisi siitä, ettei ihminen pidä itseään niin hyvänä, että kuvittelee automaattisesti pääsevänsä Taivaaseen).
Turvallisuuden tunnetta ei myöskään tuo ajatus, ettei ihminen voi ymmärtää mitään mistään. Kuinka voisimme sitten ymmärtää, mitä Jumala haluaa meiltä?
Miksi Jumala olisi luonut ihmisellä näinkin monimutkaiset, mutta silti ei-tarpeeksi-monimutkaiset (kun emme voi löytää Jumalaa järjellä) aivot?
”Jumala antaa meille mahdollisuuden valita Taivaan ja Helvetin välillä…”
Mutta oliko Jumala nyt sitten reilu, kun teki uskonnosta järjenvastaista (tarkoitan sillä sitä, että järjellisen ajattelun mukaan Jumalan olemassaolo on epätodennäköistä)? Pitää uskoa, vaikka se on terveen järjen vastaista… Haluaako Jumala, että tunne voittaa järjen?
Hassu uskonnonopettajani on sanonut, että jos joku sanoo ”en usko Jumalaan”, häneltä voi kysyä: ”Pidätkö siis yhdentekevänä, noudattaako kymmentä käskyä?” Henkilö luultavasti sanoo tähän, että eihän hän tietenkään sitä tarkoittanut. Tällöin henkilö (entisen uskonnonopettajani mukaan) USKOO PIILOSSA, eli on piilouskovainen. En tiedä, onko siinä mitään logiikkaa. Tällainen henkilö kai sitten pääsisi Taivaaseen, kun uskovaiset pääsevät Taivaaseen, ja hän on myös uskovainen, nimittäin piilouskovainen. Tällöin Helvettiin ei joutuisi kovinkaan moni.
Ja tämä piilouskovaisuus-juttu on ihan kiva ajatus. Eihän se olisi reilua, jos joku eläisi koko elämänsä hirveän hyvin ja maailma jäisi paljon paremmaksi paikaksi henkilön jäljiltä, mutta henkilö joutuisi silti Helvetin tulisiin tunneleihin, kun ei olisi sattunut uskomaan Jeesukseen.
Ainakaan luterilaisuuden mukaista tällainen piilouskovaisuus-juttu ei kuitenkaan ole.
Mutta kaikesta huolimatta, jos ajatellaan järjellä (tunteilla ei voi ajatella), Jumalan olemassaolo on edelleen epätodennäköistä. Jos siis Jumalaa ei ole, mitä meidän kannattaa elämällämme tehdä?
Pitää tuottaa kaikkea hyvää, pitää, pitää! Mutta miten sitä sitten tuotetaan? (hyvyys ja pahuushan ovat oikeastaan uskonnollisia juttuja, ja kauneus ja rumuus taas ovat katsojan korvien välissä [josta on seurauksena muuten se, ettei mitään maailman kauneutta voida pitää todisteena Jumalan olemassaolosta]) Hyödyttääkö, jos vaikka suojelemme luontoa?
No, hyödyttäähän se niitä eläimiä ja kasveja, mutta mitä merkitystä niillä nyt on? Nehän ovat tähtipölyn pöllähdyksiä!
Kannattaako meidän tuottaa onnea ja iloa kaikille?
Jos niin on, maailmaan pitäisi saada tasa-arvoa, jotta ihmisten elämä olisi parempaa! Mutta, mutta… Tekisikö täydellinen tasa-arvo ihmisiä paljoakaan onnellisemmiksi? Sehän on niin, ettei ihminen koskaan ole tyytyväinen, ja elämän pienistä iloista oppii iloitsemaan vain, jos elämässä sattuu roppakaupalla murheellisia asioita…
Jos meidän pitäisi tuoda onnea ja iloa maailmaan, niin mitäs jos suojelisimme vain sellaisia eläimiä, joilla on kyky tuntea paljon iloa? Tai jos vaikka jalostaisimme uusia otuksia, jotka ovat aina iloisia, onnellisia ja iloisia?
Tai vielä parempaa: Rakennetaanpa Matrix, jonne pistetään kaikki ihmiset (ja eläimetkin), Onnellinen Matrix (idea on tietysti elokuvasta The Matrix. Siinähän sanottiin, että kaikkein ensimmäinen Matrixeista oli ollut paikka, jossa ihmiset olivat onnellisia). Kaikki ihmiset vaeltelevat virtuaalitodellisuuden kukkaniityillä, eivätkä tunne surua, sillä heidän aivoihinsa lähetetään kaiken aikaa sähköimpulsseja, jotka saavat heidät tuntemaan itsensä iloisiksi ja onnellisiksi. Kaikki tarpeet on tyydytetty, on kivaa, ei tarvitse miettiä mitään, ja kuolemaakaan ei ole… Sillä jos ihmisruumis kuolee todellisessa maailmassa, Matrixissa asuvat toverit eivät tiedä tästä mitään, sillä heidän aivoistaan poistetaan kaikki tätä ihmistä koskevat muistot. Koko ihmiskunta elää Onnellisessa Matrixissa, eikä tiedä mitään ”oikeasta” maailmasta, jossa heidän ruumiinsa (joiden eri puolille työntyy letkuja) kelluvat mömmömaljoissa, jotka muistuttavat kohtuja. Ja koneet hoitavat kaiken!
Pitäisikö meidän pyrkiä tällaiseen?
”Ei, ei kuulosta kivalta!” sanoo joku. Mutta miksei? No siksi, että meistä TUNTUU siltä, että tällainen maailma olisi valhemaailma ja niin pois päin. Mutta jos ajatellaan JÄRJELLÄ, niin miksei tällaiseen saisi pyrkiä? Eikö olisi ihan LOOGISTA, että luomme maailman, jossa kaikilla on hyvä olla?
Mutta toisaalta tällöin tieteellinen kehitys pysähtyisi… Elleivät koneet sitten jatkaisi tieteellisiä pohdiskeluja. Tähän ne voisivat tarvita hieman apua kohtumaljoissa lilluvilta ihmisiltä: Ne voisivat käyttää ihmisten aivoja apunaan, käyttää osaa jokaisen Matrixin asukkaan aivoista tieteellisten päätelmien tekemiseen – tietysti niin, ettei aivojen omistaja huomaisi mitään, eihän siitä olisi hyötyä. Ehkä voisi aina olla myös yksi ”hereillä oleva” ihminen, joka hoitaisi koneita oikeassa maailmassa ja tutkisi, mitä tieteellisiä päätelmiä koneet (sekä niiden apulais-aivot) ovat saaneet aikaiseksi. Tämä yksi ihminen joutuisi olemaan yksinäinen susi, mutta ei se varmaan paljon haittaisi, kun koko muu ihmiskunta eläisi onnellisena kohdussa ja kukkaniityllä.
Eivät ihmiset varmastikaan tule koskaan tekemään sellaista päätöstä, että haluavat siirtyä ”todellisesta maailmasta” johonkin Onnelliseen Matrixiin. Mutta Matrix voi hiipiä keskuuteemme pikkuhiljaa: Markkinoille tulee laitteita, joihin voi mennä sisään, ja laitteen sisällä ollessa tuntee vain iloa koko ajan. Seuraavaksi tulee mahdollisuus yhdistää näitä laitteita toisiinsa, jolloin ihmiset voivat tavata toisiaan onnen ihmemaassa. Ja sitten pikkuhiljaa…
Niin, tulisiko tällaiseen pyrkiä? En tosiaankaan tiedä. Merkitsisikö Onnellinen Matrix oikeiden tunteiden ja oikean järjen laiminlyömistä, kun oikeita tunteita ei onnenmaassa pääse tuntemaan eikä järkeä käyttämään (ihmisten ei annettaisi käyttää järkeään, ja se on heidän omaksi parhaakseen, koska muutoin he saattaisivat tajuta olevansa valhemaailmassa ja pyrkisivät sieltä pois. Ja jos he pääsisivät sieltä pois, he eivät eläisikään elämäänsä loppuun saakka onnellisina ja autuaan tietämättöminä kaikesta pahasta). Mutta mikä on ”oikeaa”? Eivätkö kaikki tunteet ole vain sähkökemiaa päämme sisällä, joten jos koneet lähettelisivät päihimme sähköimpulsseja, mitä ”vähemmän oikeaa” siinä olisi?
Jaa, mutta miksipä meidän pitäisi onnellisuuteenkaan pyrkiä, kun ilon tunnekin on vain tyhjänpäiväistä sähkökemiallista toimintaa (”kun musta vaan tuntuu hyvältä tuntea iloa…”)?
Tässäpä onkin ongelma: Tieteen vastaus elämän tarkoituksen pohdintoihin on se, ettei mitään tarkoitusta oikeastaan ole. Hoopoa, mutta loogista: Ei mitään tarkoitusta ja ”perimmäistä syytä” tarvita!
Muuten, eikö Taivas olisi kuin tuollainen Onnellinen Matrix? Taivaassa on pelkkää onnea ja hyvyyttä, vaikka sanonta kuuluu: ”Ei hyvyyttä ilman pahuutta, ei iloa ilman surua!” Ehkä kuitenkin osaisimme arvostaa Taivaan iloja, kun olemme ensin vaeltaneet tämänpuoleisessa… Maallinen vaelluksemme olisi vain esivalmistelua Taivas-reissulle.
Jos Jumala ei olisi antanut meille mahdollisuutta valita, olisi tämänpuoleinen maailmakin kuin Onnellinen Matrix (kaikki tekisivät vain hyvää kuin orjat, ja pahuutta ei olisi). Ja silloinhan emme osaisi arvostaa oloamme Taivaassa, kun se ei eroaisi mitenkään elostamme tämänpuoleisessa.
Ehkä on niin, että kaikki pääsevät Taivaaseen. Miksi Helvetti olisi, ei kai Jumala halua kiduttaa ketään? Tarinat Helvetistäkin olisivat olemassa vain siksi, että osaisimme paremmin arvostaa oloamme Onnellisessa Taivaassa. Tulisimme näet Taivaassa ajatelleeksi (vai voiko siellä ajatella? Onkohan täydellisen onnen edellytys se, ettei ajatella?), että mitäpä, jos Helvetti olisikin ollut ja mitäpä, jos olisimme sinne joutuneet?
Eihän Jumalan ja Saatanan välinen taistelu mikään todellinen reilu kamppailu ole, Jumala vain leikkii Saatanalla kuin kissa hiirellä. Ja käyttää häntä hyväkseen: Saatanan piruilujen ansiosta ihmiset oppivat arvostamaan Taivaan iloja!
Mutta en edelleenkään käsitä, miten Jumala on voinut luoda Saatanan.
Raamatun ekoilla sivuilla sanotaan:
”Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.” (I Moos 1:31)
Tuleehan tälle pian selitys. Käärme puhuu paratiisin kuuluisasta omenapuusta:
”Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” (I Moos 3:5)
Jumala ei ehkä olekaan luonut kaikkea, vaan pahuus ja hyvyys olivat ennen Jumalaa. Jumala vain sattuu tietämään, mitä hyvyys ja pahuus ovat (mutta ei voinut estää ”pahuuden hengen” livahtamista paratiisin käärmeeseen).
Ellei Jumala ole luonut pahuutta ja hyvyyttä, hän ei pysty niitä hallitsemaankaan. Nähdäänhän se vanhasta testamentista: Jumalan mielialat heilahtelevat sinne tänne, ei hän ole ainoastaan hyvä ja rakastava Isukki. Hän suojelee niitä ihmisiä, jotka sattuu ottamaan lempilapsikseen ja muut saavat mm. hukkua vedenpaisumuksissa.
Jumala pelkää, näkeehän sen! Hän pelkää kuin kreikkalaisten jumala Zeus, että ihmiset tulevat liian fiksuiksi ja yrittävät ottaa hänen paikkansa (Zeuksen pelko olikin aiheellista, hänen paikkansahan on nyt vallannut kristittyjen Jumala). Jumala ei halunnut, että ihmiset söisivät hedelmää, koska ihmisten ei kuulu tietää liikaa (vaan elää Onnellisessa Matrixissa). Muuallakin Raamatussa voi aistia Jumalan pelon:
”Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, mitä ihmiset rakensivat, ja sanoi: ’Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta.’ Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia.” (I Moos 11:5-8)
Mutta eihän Jumalalla pitäisi olla mitään syytä pelätä meitä, kun hän voisi räjäyttää meidät ilmaan milloin vain! Vai voisiko? Itse asiassa ihminen taitaakin olla valtaamassa Jumalan paikkaa: Tiede kehittyy, ja uskovaisten määrä saattaa alkaa pikkuhiljaa laskemaan…
Me tulemme, Jumala, ja pudotamme sinut pilven päältä!
En voisi mitenkään kuvitella, että olisi olemassa hyvä ja rakastava Jumala, joka silti on luonut Helvetin ja sallii ihmisten kiduttamisen siellä. Jos kupsahtaisin uskoon, uskoisin, että kaikki pääsevät Taivaaseen ja Helvetti-jutut on tarkoitettu vain ihmisten pelotteluun. Niin kai tavalliset uskovaiset yleensäkin oikeastaan ajattelevat. Ei kai ensimmäinen ajatus heillä, kun he kuulevat ateisti-ystävänsä kuolleen, ole: ”Voi helevana, nyt se on sitten joutunut Helvettiin!”
En kuitenkaan aio alkaa uskoa, ennen kuin joku läheiseni taas kuolee. Silloin saatan keikahtaa uskon puolella pariksi vuodeksi, ja sitten, kun pahin suruvaihe on ohi, kiikahtaa takaisin järjelliseen ajatteluun. Sillä uskonto ON järjenvastaista (eli Jumalan olemassaoloa voidaan pitää epätodennäköisenä).
Uskonto antaa lohtua ja elämänsisältöä uskoville (turvallisuudentunnettakin ehkä), mutta muuten tiede taitaa olla parempi keksintö kuin uskonto. Sillä se auttaa meitä pääsemään päämääriin, joihin haluamme päästä. JOS haluamme levitellä elämää ympäri maailmankaikkeutta, se tulee onnistumaan jonain päivänä tieteen avulla. Uskon voimalla se ei ikävä kyllä käy.
Jossain koulun häiritsevässä aamuhartaudessa – Irakin sodan kynnyksellä – sanottiin jotain sinnepäin, että:
”Meistä voi tuntua turhalta rukoilla Irakin siviilien puolesta… (turhaa lässytystä) …meistä voi tuntua siltä, etteivät Irakilaiset hyödy mitään siitä, että rukoilemme… (sensuurin turhana poistamaa sössötystä) …rukoileminen on kuitenkin vähintä, mitä voimme irakilaisten puolesta tehdä.”
Pitää siis rukoilla, vaikka siitä ei ole mitään hyötyä. Ja meitä vielä kehotetaan siihen!
Jos haluamme oikeasti muuttaa asioita, meidän täytyy TOIMIA! Niin sanoo tiede, niin sanoo järki! Ja ne ovat oikeassa: Irakilaisia ei hyödytä, jos mumisemme kädet ristissä kirkon penkillä… Meitä itseämme se sen sijaan hyödyttää, kun luomme illuusion, että olisimme muka tehneet jotain.
Se, ovatko tiede ja uskonto ristiriidassa keskenään, on monipiippuinen juttu. Mutta sekä tiedettä että uskontoa tarvitaan (ainakin toistaiseksi). Uskonnon tehtävänä on esimerkiksi tuoda lohtua (ja ehkäpä turvallisuuden tunnetakin) ja saada ihmiset elämään paremmin, kun on uhka Helvetistä. Tieteen tehtävä sen sijaan on selittää maailmassamme tapahtuvia ilmiöitä ja viedä kehitystä eteenpäin. Uskonnon tehtävänä ei ole yrittää selittää maailmassamme tapahtuvia ilmiöitä eikä myöskään viedä kehitystä eteenpäin (uskon voimalla ei asioita muuteta).
Tieteellisessä valossa Jumalan olemassaolo on epätodennäköistä. Pitäisikö meidän estää uskontoa tallautumasta tieteen jalkoihin, kun uskonto tuo lohtua ja muuta? Ehkäpä ihmisille ei pitäisi kertoa kaikkea, mitä tiede on saanut selville, jotta heillä olisi järjellinen syy uskomiseenkin…
Mutta ei se onnistuisi. Ihmiset eläisivät valhemaailmassa… Matrixissa.
Jumalan olemassaolo on todellisuudessa hyvin epätodennäköistä, joten Jumalaa ei ilmeisestikään ole. Se on totuus.
On sinun oma asiasi, uskotko kuitenkin ja jatkat elämistäsi omassa Onnellisessa Matrixissasi. Siinä ei ole mitään ”pahaa”, jos et halua herätä todelliseen maailmaan.
Valitse itse, etsitkö totuutta vaiko turvallisuudentunnetta. Sinulla on mahdollisuus valita, ei tosin minkään Taivaan ja Helvetin välillä, vaan Matrixin ja todellisuuden välillä. Jos valitset todellisuuden, minä varoitan: Todellinen maailma voi olla kylmä paikka, ja totuus saattaa satuttaa.
En tietenkään tarkoita sitä, etteikö ateisti voisi olla onnellinen. Häneltä vain puuttuu uskonto-Matrixin tuoma turva: (valheellinen) lupaus rakastavasta Jumalasta, ja (valheellinen) lupaus kuolemanjälkeisestä elämästä.
Mutta voi todellisessa maailmassakin löytää onnen! Ja ehkäpä totuuden löytäminen sinälläänkin tuo tyydytyksen tunnetta.
Voihan sellainenkin tosin olla mahdollista, että tämä jumalaton ”todellinen maailma” on vain Matrix sekin. Silloin todellinenmaailma-Matrixissa sijaitsevasta uskonto-Matrixista herääminen ei mitään hyödyttäisikään. Ehkä ”todellinen todellinen maailma” (johon päästäkseen pitäisi herätä ensin uskonto-Matrixista ja todellinenmaailma-Matrixista) muistuttaakin enemmän sitä alkuperäistä uskonto-Matrixia. Mutta eipä meillä ole mitään syytä olettaa näin… (meneeköhän sekavaksi?)
No, jos minä tulen joskus tapaamaan jonkun Jumalan tai muun Luoja-Otuksen, annan hänelle ison halin maailman kauneuden tähden, ja lyön häntä nenään maailman pahuuden tähden.
Pysykää avoimina uusille vaikutteille – niin uskovaiset, ateistit kuin kaikki muutkin – ja suhtautukaa kaikkeen kriittisesti. Älkää uskoko kaikkea, mitä minä sanon!
Ystävällisin Terveisin
16-vuotias protu Arkkimaagi
PS. Vaikka kuulun Prometheus-leirin tuki ry:seen, niin älkää hyvät ihmiset kuvitelko, että kaikki viesteissäni esitetyt jutskat edustaisivat yhdistyksen virallista kantaa.
PPS. En kuulu rippikoulun vastustajiin, vaikka oma riparini oli tylsä. Prometheus-leirini oli sen sijaan mieleenpainuva kokemus!
[email protected]
Kirjoituksessasi siellä täällä esiintyy sana
JÄRKI.
Mikä on ihmisen järki?
Silläkö pienellä järjelläkö pitäisi kaikki selittää...huhhuh!
Niin, ihmisen aivot ovat kyllä aineelliset ja rajalliset. Ehkä emme voi ymmärtää totuutta, kun järkemme on niin "pieni".
Mutta miksi emme nyt kuitenkin yrittäisi?
Uskonto ei ole järjellistä, ja Jumalan olemassaolo on epätodennäköistä minkä tahansa logiikan mukaan.
Ai niin, Jumala on tietysti todennäköisyyslaskentojen ja logiikkojen yläpuolella! Pääsi ihan unohtumaan!
Mutta vaikka aivomme eivät voisi ymmärtää mitään mistään, ei se ole silti todiste minkään jumalan olemassaolosta.
Vaikka todettaisiin, ettei evoluutiota tai alkuräjähdystä ole koskaan tapahtunut, millä perusteella se olisi todistus Jumalan olemassaolosta?
Ai niin, Jumala on kaikkien todistelujen ja perustelujen yläpuolella! Pääsi ihan unohtumaan!
Jos on niin, etteivät aivomme voi ymmärtää mitään, niin ne eivät silloin voi YMMÄRTÄÄ MITÄÄN! Emme voi ymmärtää, mistä maailma on tullut.
Uskovaiset sanovat, ettei Jumalaa voida ymmärtää järjellä. Kuitenkin he yrittävät, mutta eihän heidän niin kuuluisi tehdä. Emme voi ymmärtää, mitä Jumala haluaa meiltä tai miten hän on luonut maailman ja onko hän edes luonut sitä.
Emmekä kai voi ymmärtää sitäkään, että onko Jumalaa vai ei.
Jos ajatellaan tieteellisesti, ei mitään Jumalaa tarvita. Jos ajatellaan uskonnollisesti, asiasta ei kaiketi voida olla varmoja, koska emme voi ymmärtää mitään Jumalasta ja hänen olemassaolostaan. Vai?
Miksi Jumalan väitetään olevan persoonallinen? Persoonallisuushan on sellaista, mitä ihminen voi ymmärtää.
Ja miksi Jumalan väitetään luoneen kaiken? Kyllähän ihminen voi ymmärtää sen, että Jumala on luonut kaiken!
Mutta kun ihmisen ei kuuluisi pystyä ymmärtämään mitään Jumalasta ja herran teoista!
Minun mielestäni on helpointa olettaa, ettei mitään jumalaa ole.
Näillä sivuilla olisi kai tarkoitus vaihtaa ajatuksia. Jos olette sitä mieltä, etteivät ihmisen aineelliset aivot voi ymmärtää mitään eivätkä kykene luomaan järkeviä ajatuksia, lähtekää pois näiltä palstoilta ja menkää vaikka juomaan kahvia. Siinä ei tarvitse käyttää järkeä.
Ole hiljaa ja mene pelaamaan pesäpalloa.
#...###..###...###...###...######...###...##
#...###..###...###...###...######...###...##
#...##..####...###...###...######...###...##
#...#..#####...###...###...######...###...##
#.....######...###...###...######...###...##
#...#..#####...###...###...######...###...##
#...##..####...###...###...######...###...##
#...###..###.....#.....###.........###.....#....##
#...###..####........####.........####.......###
##################################
#...###...###...######...###...##
#...###...###...######...###...##
#...###...###...######...###...##
#...###...###...######...###...##
#...###...###...######...###...##
#...###...###...######...###...##
#...###...###...######...###...##
#.....#.....###.........###.....#....##
##........####.........####.......###
#######################
kiinnosti.
Pikku-protu ilmoittautuu...
Voi kirkkain silmin ja käsi protukorun päällä sanoa, että luin kaikki otsikot. Todellakin, oli hyviä pointteja (mistä nyt satuin lukemaan) noissa pohdinnoissa, ja olen itse samoilla radoilla. Hulluja nuo uskovaiset. Vaikka ymmärrän kyllä niitäkin, joissain asioissa. Esim. kuoleman ikuiset kysymykset (joista taisikin olla viittauksia) ovat helpompia käsitellä, kun hyvällä käytöksellä saa (tai näin ainakin vakaasti väitetään) biletin ikuiseen paratiisiin... mutta mitäs mitäs? Protunenäni haistaa tässäkin palanutta. Kun eikös se Jeesus armahda...? Kuka sinne helvettiin joutuu, jos kaikki armahdetaan? Ja pääsee taivaaseen jos on hyvä. Mikä on hyvä ja mikä paha? mikä vain erillainen näkökanta? Jumala makutuomarina on pelottava ajatus...
Eli minun mielipiteeni, ole hyvä. Enemmänkin tulisi juttua, jos jaksaisi kirjoittaa. Olen vasta tämän kesän leiriläinen (hauskaa oli) ja olisi kiva tutustua protuihin ympäri suomea... eli jos haluat tehdä hengenheimolaisesi iloiseksi, voi mailata ja vaihtaa mielipiteitä...
Kiitän ja kumarran
"Hulluja nuo uskovaiset."
Niin, tämähän se oli asiallista keskustelua.
"hyvällä käytöksellä saa (tai näin ainakin vakaasti väitetään) biletin ikuiseen paratiisiin"
Eli ensin väität toisia ihmisiä hulluiksi, ja sitten vielä vääristelet asiaa? Ainakaan kristinuskossa pelastus ei riipu mitenkään teoista.
Myönnetään, myönnetään. En tietenkään muistanut varoa puheitani huumorintajuttomien immeisten varalle. Onhan se kohtalaisen vaikeaa ymmärtää, miltä tuo uskovaisten touhu näyttää ateistin silmin. Ja niistä teoista... jos ei hyvällä käytöksellä, niin millä muulla? Näyttää siltä, että kuka tahansa sinne pääsee. Ja jos sanon jotain "vääristelevää", se johtuu tasan tarkkaan siitä, etten ole perehtynyt asiaan. Ei kannata ottaa itseensä minun puheistani, en minä tarkoita ketään loukata...
Jaa, pelastus ei siis nykyään riipu OLLENKAAN teoista. Kyllä ennen kaikki oli paremmin...
Ennen näes Taivaaseen pääsy oli ainakin todennäköisempää, jos oli elänyt hyvän elämän. Nykyään sillä ei ilmeisesti ole karvan vertaa merkitystä. Saa rikkoa kymmentä käskyä ja kiusia kaikkii, ei se mitään, ei se haittaa.
Taivaaseen pääsee vain silleen, että on Jeesuksen kaveri. Jeesus kyllä antaa anteeksi sen, että tekee väärin - paitsi, jos ei usko. Jeesus näet ei anna anteeksi sitä, että ei usko.
Niin, uskominen ei kai ole tekemistä, vaan... ööh... uskomista. Siksi teoilla ei ole merkitystä, vaan uskomisella vain. Täytyy uskoa "lapsen uskolla", vaikka se onkin järjenvastaista. Mutta miksi? Miksi Jumala tekee uskonnosta järjenvastaista ja sitten kuitenkin pitäisi uskoa?
Teoilla ei ole merkitystä, vain uskolla...
Jumala ei halua, että ihmiset tekevät maailmaa paremmaksi, vaan hän haluaa, että ihmiset nuoleskelevat hänen takapuoltaan.
Ei kai asia näin voi olla? Jos olisi, ei Herra Isä olisi kovinkaan hyvä Isä!
"Ja jos sanon jotain "vääristelevää", se johtuu tasan tarkkaan siitä, etten ole perehtynyt asiaan."
No minulla on ainakin tapana, että jos en tiedä jostain asiasta jotain, niin pidän hiukan pienempää ääntä siitä, ja yritän sen sijaan saada selvyyttä asiasta. En tod puhu siitä asiantuntevaan sävyyn yhtään missään.
En loukkaantunut todellakaan, sanoin vain suoraan mitä ajattelen moisesta. Ja ajattelen: se ei ole asiallista keskustelua. Eikä minusta kyllä kovin hyvää huumoriakaan? Olenko sitten huumorintajuton, kun en tollasia vitsejä oikein ymmärrä...
"Ja niistä teoista... jos ei hyvällä käytöksellä, niin millä muulla?"
Siihen ei vaadita yhtään mitään, jos vaan uskoo, että se piletti on annettu meille ihan ilmaiseksi, ja haluaa ottaa sen vastaan.
Jeps. Pelastus ei riipu teoista. Ja näin se on ollut niin kauan kuin minä tiedän ev.lut. kirkossa. Muuan tohtori Martti Luther on lausahtanut:
"Sola fide, sola gratia, solus Christus."
Eli yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.
Mietipä nyt asiaa:
Ihminen tekee jatkuvasti jotain pahaa. Ihan huomaamattaankin ihminen tekee pahaa. Et voi väittää, ettet tekisi. Vaikka tänäänkin olet syönyt polkuhinnalla tuotettua ruokaa ja käyttänyt lapsityövoimalla tuotettuja vaatteita (tämä oli esimerkki, eikä varmasti koske kaikkia, mutta tajuatte varmaan idean). Tai ainakin olet ollut niin vihainen jollekin, että tekisi mieli kuristaa se. Tai ainakin olet ajatellut pahoja asioita ja jopa kironnut Jumalaa.
No, jos meillä on tällainen velka päällämme, niin kuinka voisimme ne pahat teot korvata, kuinka voisimme ne sovittaa? Kuinka paljon hyviä töitä pitäisi tehdä? Ei ne ikinä riitä. Ja mitä Jumala niistä yleensä piittaa, tai meidän pahoista teoista, eihän ne häneen vaikuta pätkääkään. Ehkä korkeintaan suree, tai sitten nauraa (niin naurettavia me ollaan).
Jos meillä on laki, niin ei me sen enempää sitä noudatettaisi, vaan se saattaisi jopa tehdä asian pahemmaksi: eihän lait pahaa tekemästä estä, joskus ne jopa aiheuttaa pahemman pahan (tuomitsee viattoman tms.).
Ja sitäpaitsi, se, miten paljon pahaa me tehdään, suistaa meidät vain epätoivoon, ja ajattelemme, että mitä väliä millään on, kun me ollaan näin pahoja, eikä kuitenkaan pelastuta. Sillä kukaan ei pysty sitä lakia täyttämään kuitenkaan, ja me ansaittaisiin niin paha rangaistus, ettei oikeastaan ees oo niin pahaa rangaistusta.
Siispä, Jumala haluaa kertoa meille, että hän ymmärtää tilanteen, ja haluaa tulla puolitiehen vastaan. Hän käy läpi kaiken paskan ja muun, mihin me joudumme, meidän puolestamme, puhtaana, mutta kuitenkin ihmisenä. Hän antaa meille näkyvän merkin, että me voimme uskoa tähän sanomaan: Jeesuksen ja hänen ristinsä.
Jumala haluaa antaa meille pelastuksen ilmaiseksi! Hän on luonut meidät ja maailman ja ymmärtää tilanteen, ja siksi hän tekee näin.
Tästä pelastuksesta ja ilosanomasta seuraa se, että me haluamme tehdä hyvää. Ei siksi, että meidän on pakko pelastuaksemme, vaan siksi, että se on hyvää muille, lähimmäisillemme, ja se on Jumalan tahto, että teemme hyvää heille.
Minusta tämä on ihan järkevää. Sillä eihän hyvä ole hyvää, jos sitä tekee vain omaksi hyväkseen (oman pelastuksensa vuoksi), tai siksi, että on pakko. Tai siksi, että maailma olisi parempi paikka elää (myös itselle). Sillonhan se on vain itsekkyyttä. Hyvää pitää tehdä sen itsensä takia, ja sitä se on vain, jos sen tekee pelkästä uskosta ja ilosta ja rakkaudesta.
Hyviä tekoja siis pitää tehdä. Pelastus vaan ei ole niistä kiinni. Enkä ymmärrä, miksei joku haluaisi tehdä hyvää, varsinkin jos joku on tehnyt hänelle niin hyvän teon ihan ilmaiseksi, kuin Jumala on tehnyt antaessaan pelastuksen ja rakastaessaan meitä.
Siis tästä ei ole ollenkaan kyse:
"Jumala ei halua, että ihmiset tekevät maailmaa paremmaksi, vaan hän haluaa, että ihmiset nuoleskelevat hänen takapuoltaan."
Sanotaanhan esim. Aamoksen kirjassa (en todella halua "lyödä Raamatulla päähän", vaan minusta tämä on vain niin kuvaavasti sanottu):
"Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan
niitä,
minä en voi sietää juhlakokouksianne.
Kun te tuotte minulle
polttouhrejanne ja ruokauhrejanne,
minä en ota niitä vastaan.
Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi,
minä en katsahdakaan.
Vie pois minun luotani virsiesi pauhu!
En halua kuulla sinun harppujesi helinää.
Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro."
Tästä voidaan siis päätellä se, että jumalanpalvelus ei saisi olla itsensä tarkoitus eikä pelkkää sanahelinää. Jumalan tahto on paljon enemmän, ja niin myös jumalanpalveluksen pitää olla enemmän ja toteutua myös arjessa. Pitää myös muistaa, että onhan jumalanpalvelus toisaalta Jumalan palvelusta meille: se muistuttaa meitä siitä, mikä kaiken tarkoitus ja päämäärä jne. on, ja antaa meille mahdollisuuden hiljentyä ja mietiskellä asioita. Ja onhan kristinusko yhteisöllinen uskonto, siinä on tärkeää se, että on yhteisö, joka tukee toinen toistaan ja muitakin ja kaikilla on oma paikkansa.
"Jos olisi, ei Herra Isä olisi kovinkaan hyvä Isä!"
Isä onkin hyvä vertauskuva: rakastaahan isäkin meitä, vaikka tekisimme mitä. Silti isän TAHTO on se, että teemme hyvää. Ja me haluamme sen tahdon täyttääkin, koska uskomme siihen, että isä rakastaa meitä. Mutta edelleen, tiedämme, että isän rakkaus ei siitä riipu, pystymmekö sen tahdon täyttämään.
En tiedä tuliko se järkevämmäksi tuosta, mutta minun on vaan hieman vaikea asiaa selittää, minulle se on niin selvä juttu.
Ja mitä tähän vielä tulee:
"Jeesus kyllä antaa anteeksi sen, että tekee väärin - paitsi, jos ei usko. Jeesus näet ei anna anteeksi sitä, että ei usko."
Kyse on siis siitä, että jokainen tekee oikein ja jokainen tekee väärin jne. Mutta sillä ei ole mitään sisältöä, jos ei tee sitä uskossa:
hyvää tekee omaksi hyväkseen, niinkuin ennemmin jo selitin. Ja pahaa voi surra, mutta sitä tekee vain itsensä takia. Uskova ei tee hyvää itsensä, vaan sen takia, että Jumala tahtoo tekevän hyvää muille, ja pahaa hän ei sure itsensä takia, vaan siksi, että Jumala ei tahdo, että tapahtuu pahaa kenellekään tai millekään, mitä Hän on luonut.
Siksi pitää uskoa, näin eettiseltä kannalta. Ja siksi armoa tarvitaan...
Kommentoida saa, ja pitääkin, ja tämä on vain minun näkemykseni asiasta.
Eli uskonnolla ei olekaan mitään yritystäkään toimia minkäänlaisena eettisenä ohjenuorana? Mitä tahansa saa tehdä, kunhan uskoo?
Lienee enemmänkin henkilökohtainen(/Lutherin?) tulkintasi aiheesta. Muuttaa tosin minun käsitystäni ev.lut.ista melko negatiiviseen suuntaan jos laajemminki uskovaiset noin ajattelevat.
No, ehkäpä tulkintoja on niin paljon kuin uskovaisia.
Jos Jumalaa ei isommin liikuta mitä me teemme. Miksi se on kiinnostunut siitä mihin menemme kuoleman jälkeen? Siis toisaalta ei piittaa teoistamme ja toisaalta ei tahdo pahaa etc.. No jaa.
Miten muuten (asiasta piiru sivuun) kun raamatussa J taitaa puhua kaikenlaista myös omaisuuden, sukulaisten, peltojen yms. jättämisestä: "Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan". Niin eikö tuon perusteella jotkin (oliko ne nyt Fransiskaani vai) Dominikaani munkit ole lähimpänä "pelastusta"?
Sanoinpa tuossa monta kertaa muistaakseni, että hyviä tekoja PITÄÄ silti tehdä. Pelastus ei vaan riipu niistä. Pitäisiköhän sinun harjoitella hiukan luetun ymmärtämistä?
"Tästä pelastuksesta ja ilosanomasta seuraa se, että me haluamme tehdä hyvää. Ei siksi, että meidän on pakko pelastuaksemme, vaan siksi, että se on hyvää muille, lähimmäisillemme, ja se on Jumalan tahto, että teemme hyvää heille."
Sanoin mm. noin. Ja vielä näin:
"Sillä eihän hyvä ole hyvää, jos sitä tekee vain omaksi hyväkseen (oman pelastuksensa vuoksi), tai siksi, että on pakko. Tai siksi, että maailma olisi parempi paikka elää (myös itselle). Sillonhan se on vain itsekkyyttä. Hyvää pitää tehdä sen itsensä takia, ja sitä se on vain, jos sen tekee pelkästä uskosta ja ilosta ja rakkaudesta."
Ja näin:
"Isä onkin hyvä vertauskuva: rakastaahan isäkin meitä, vaikka tekisimme mitä. Silti isän TAHTO on se, että teemme hyvää. Ja me haluamme sen tahdon täyttääkin, koska uskomme siihen, että isä rakastaa meitä. Mutta edelleen, tiedämme, että isän rakkaus ei siitä riipu, pystymmekö sen tahdon täyttämään."
Jumalalta saamme uskon, jossa tulee kaupan päälle rakkaus. Siitä uskosta seuraa pelastus, ja rakkaudesta hyvät teot. Näin ikkään.
"Miten muuten (asiasta piiru sivuun) kun raamatussa J taitaa puhua kaikenlaista myös omaisuuden, sukulaisten, peltojen yms. jättämisestä: "Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan". Niin eikö tuon perusteella jotkin (oliko ne nyt Fransiskaani vai) Dominikaani munkit ole lähimpänä "pelastusta"?"
Äläpä ota lausetta pois asiayhteydestä. Tuossa raamatunkohdassa eräs nuorukainen kysyy Jeesukselta: "Mitä minun pitää TEHDÄ, jotta pelastuisin?"
Jeesus vastaa: "Noudattaa kaikki käskyjä."
Poika vastaa, että hän on noudattanut kaikkia käskyjä.
Jeesus vastaa: "Jos haluat olla TÄYDELLINEN, sinun pitää myydä kaikki ja antaa köyhille."
Nuorukainen ei halua niin tehdä ja lähtee masentuneena pois.
Jeesus huomauttaa opetuslapsille, että lain mukaan, ei rikas voi päästä taivaan valtakuntaan (koska olisi oikein, että jakaisi rahansa köyhille).
Opetuslapset kauhistuvat: tuokin poika oli noudattanut lakia, mutta ei silti pääse Jeesuksen mukaan taivaaseen. Kuka muka voisi noudattaa lakia TÄYDELLISESTI?
Jeesus vastaa: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."
ELI: ihmisen on mahdotonta teoillaan pyrkiä taivaaseen. Vain Jumalan lahjoittaman uskon avulla se on mahdollista.
Toki Jeesus sanoo myös opetuslapsilleen, että se, joka on luopunut kaikesta uskonsa takia, saa kaiken vielä satakertaisena takaisin. Luopumus ja teot osoittavat jotain, mutta pääasia on se, mitä ne osoittavat: USKO.
On väärin tehdä hyvää vain siksi, että itse pääsee taivaaseen. Eikö?
Olemme tainneet eri versiota aiheesta lukea. Versiossa jonka luin (ilmeisesti ev.luttien tämänhetkinen (-92) virallinen Rn suomennos) sanottiin:
"Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi."
"Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua." Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Tuossa ei kyllä minun mielestäni kauheasti vaihtoehtoja iänkaikkisen elämän saamiseen annettu.
Milläs perusteella sitten helvettiin joudutaan, kun ei tekojen? Kun eikö lapsille ja meille pakanoille ollut vielä jotain siinä välissä?
Voi Jeesuksen Jeesus. Sama Raamattu se on. Voisitko lukea sen ensin vähän tarkemmin ja sitten vasta aukoa päätäsi.
IHAN PIKKU VINKKINÄ:
Matt. 19:16-26
Anteeksi nyt kiukkuni, mutta kun olen lukenut nyt tänäänkin jo näiltä palstoilta varmaan kymmenen juttua, joiden kirjoittajilla ei ole mitään hajua kristinuskosta, ja silti vaan auotaan päätä siitä. "öö öö mä oon kuullu mun kummin kaiman serkulta tämmösen jutun" eikö ihmiset osaa lukea itse enää ollenkaan?
Säkin siinä vaan ihmettelet, kun ON KAKSI ERI VERSIOTA samasta tarinasta. RAAMATUSSAHAN on NELJÄ eri evankeliumia!
Ja tuossa sinun hienosti MARKUKSEN EVANKELIUMISTA siteeramassasi tarinassahan oli kyse ihan samasta jutusta. Jätit vaan taas kätevästi osan pois. Juttu jatkuu ihan samalla tavalla, opetuslapset ihmettelevät, kuka sitten voi pelastua, kuka voi olla niin täydellinen. Ja Jeesus sanoo sen saman homman, "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista."
Itse en siteerannut tahallani suoraan, vaan yritin selittää, mistä siinä jutussa oli kyse. Mielestäni selitin sen aika tyhjentävästi, ja tein selväksi, mikä on kristinuskon tulkinta asiasta. Jeesus nimenomaan tarkoittaa, että ihmisen on mahdotonta noudattaa lakia täydellisesti ja sitä kautta pelastua. KAIKKI OVAT SYNTISIÄ. "Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu."
"Kun eikö lapsille ja meille pakanoille ollut vielä jotain siinä välissä?"
Missä välissä?
Ja helvettiin joutumisista en tiedä. Sen jätän vähän korkeampien oikeusasteiden asiaksi.
No jotain tuollaista mietinkin. En itse tosiaan ole raamattua kokonaan lukenut, joten pahoitteluni jos en kaikkea siitä luonnollisesti tiedä. Mielestäni pääosin hiukan tylsä ja huonosti toimitettu kirja (sillä perusteella mitä olen lukenut), joten en usko että jaksankaan sitä kokonaan lukea. Varsinkin kun se todennäköisesti sekoittaisi mieltäni vain lisää.
Ihmettelisin tosin vielä edelleen (ei toki tarpeen suuttua):
Mutta eikö tuo ole melko epäkäytännöllistä, että samassa kirjassa on neljä (onko tuota kohtaa sitten muilla kuin M&M:llä?) erilaista versiota aiheesta. Ja niiden mukaan pitäisi maailmankatsomuksensa kuitenkin pitää jotenkin yhtenäisenä. Miten olet itse ratkaissut sen minkä uskot?
Mielestäni tuo mainitsemasi asia (Markissa asiasta joka vain jumalalle mahdollista) ei nyt kyllä mitenkään kumonnut siteeraamaani kohtaa. Tai edes muuttanut tulkintaa siitä mainitsemaasi suuntaan. Olin kyllä sen lukenut ja huomioinut.
Käytännössä se minun mielestäni kuulostaa vain uhkaukselta. Siis tyyliin: "tämä on sinulle mahdotonta ...mutta jos teet juuri niin kuin sanomme, saatamme ehkä sinua armahtaa".
Mitenkäs tuo muuten kun J sanoo rikkaista (nyt taitaa olla kyse Luukkaan jutuista mistä puhun), että ne jotka nyt ovat kylläisiä, tulevat sitten näkemään nälkää ja ne jotka nyt nauravat, tulevat sitten itkemään. Tarkoittaako tuo nyt siis sitä, että kaikki länsimaalaiset ja etenkin hyvinvointi Suomessa asuvat saavat kärsiä iänkaikkisesti (taivaassa siis ilmeisesti?) kuoleman jälkeen? Vai olenko taas jotenkin väärin ymmärtänyt koko jutun?
Jaa välissä? Taivaan ja helvetin välissä siis kai. Mihin kastamattomat pikkulapsen yms. menee. Vai oliko se vasta joidenkin myöhempien aikojen pyhien jamppojen keksintöjä.
Onko tuo jotenkin yleistä, ettei helvettiin joutumisesta ei enempiä ev.lutti tiedä? Sanotaanko raamatussa jotain asiasta (VTn suhteen en voi väittää tietäväni mitään, mutta veikkaisi että siinä jotain voisi vaikka asiasta ollakin)? Vai onko tuossa helvetissä sama juttu kuin edellisessä.
Tarkoitukseni ei ole siis mitenkään lietsoa kiukkuasi. Kunhan mietin.
Ei se kiukkuni niin kauheesti susta johtunutkaan, vaan niistä edellisistä ääliöistä, niinkuin sanoin :/ anteeksi vielä kerran siitä.
Ei kai Raamattua tarvitsekaan ihan kokonaan lukea, varsinkin VT:ssa on aika paljon toistoakin. Ei silleen, ettei toisto ole hyvä homma. Ei semmonen yli tuhatsivuinen kirja kerralla uppoakaan, eikä sen ole tarkoituskaan.
Eri näkökulmat asiaan eivät ole minusta huono asia. Evankelistat ovat kuvanneet asiaa hiukan eri näkökulmista, ja minusta kaikki ovat ihan hyödyllisiä. Luukas esim. tarjoaa enemmän vertauksia ja pikku tarinoita, Markus on lyhyt ja ytimekäs ja hyvin modernisti hahmoteltu kokonaisuus, joka jättää lukijalle tulkinnan ja arvailun varaa, Matteuksella on taas aika valmiiksi tulkittua tekstiä ja hyviä opetuksia, Johannes on minun lempievankeliumini sen henkisten sävyjen vuoksi (vähiten historiallinen? eniten henkinen?).
Miten saa pidettyä maailmankatsomuksensa yhtenäisenä? Jaa-a enpä tiedä. Ilman Raamattuakin eri lähteistä tulee täysin ristiriitaista tietoa. Jokainen kai rakentaa sitten sen oman todellisuutensa. Raamatu on vielä helppo nakki, minusta kun sitä ei ole tarkoitettukaan miksikään historiankirjaksi, vaan se on hengellinen opus. Sen ei ole tarkoitus kertoa niinkään MITÄ tapahtui, vaan miksi se tapahtui. Pointti on se, että on korkeampi voima, joka toimii historiassa ja on ihmisen kanssa dialogissa.
"Käytännössä se minun mielestäni kuulostaa vain uhkaukselta."
Minusta se on helpotus. Minä en olekaan sen huonompi kuin muut, vaikken pystykään ihan täydelliseen elämään. Kukaan ei pysty siihen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei pidä yrittää. Minusta on vain mukavampi yrittää, kun se lähtökohta on se, ettei kukaan ole täydellinen, vaikka yrittäisi kuinka. Eikö sinua ahdista se ajatus, että sinun pitää täyttää jotkut hyvän ihmisen kriteerit tai muuten joudut helvettiin...
Olisi paljon helpompi kommentoida, kun laittasit raamatunkohdan, josta puhut. En mäkään sentään tiedä sitä ulkoa, vaan joudun etsimään...
Kyllähän se varmasti on niin, että jos itse vaan pitää kaikki rikkaudet ja ruuat itsellään, niin ei se kovin hyvä homma ole. Ja kun sen uskon kanssa pitäisi tulla rakkaus samassa paketissa, josta sitten seuraa ne hyvät teot... samasta paketista seuraa myös pelastus. Eli pelastus ei seuraa hyvistä teoista, vaan ne kumpikin seuraa uskosta. Ja käsittääkseni kirkko on suurin hyväntekeväisyyden harjoittaja tässä maassa (ja kirkon kautta rahat menevät ilman kuluja kohteeseensa, koska keräystyöntekijät ovat vapaaehtoisia ja byrokratiakoneistokin on ilmainen). Mitä olen käsittänyt, niin enemmän ne köyhät onkin kirkon jäseniä ja hyväntekijöitä, niinkuin Raamatussa se leski, joka antoi viimeiset roponsa köyhille almuksi. Ja monet uskovat eivät edes tavoittele rikkauksia, vaan ihan muita asioita. Siksi kai rahaa ei kerrykään. No joo, se on monimutkainen asia.
Ei ole kristinuskon mukaan mitään paikkaa taivaan ja helvetin välissä. Jos ei maata lasketa ;)
"Onko tuo jotenkin yleistä, ettei helvettiin joutumisesta ei enempiä ev.lutti tiedä?"
En mä oikeesti niin piittaa siitä, meneekö kuka taivaaseen ja kuka helvettiin. Menee kuka menee, sen mä haluan jättää Jumalan käsiin. Luotan kuitenkin siihen enemmän kuin omaan arvostelukykyyni. Kai se on aika yleistä nykyään tuo ajattelutapa, esim. kysyin ortodokseilta kerran, että joutuuko niitten mielestä muitten "kirkkojen" (heidän mielestäänhän muut kirkot eivät ole kirkkoja) jäsenet helvettiin, niin he hyvin diplomaattisesti vastasivat, että se ei ole heistä kiinni, eikä heille tärkeä asia. He pitävät vaan siitä omastansa kuitenkin kiinni.
Minusta se oli hyvin terve asenne. Kukin pitäköön omastaan kiinni, ja välittäköön vähemmän siitä, minne muut joutuvat. Toki voi omasta uskonnostaan kertoa, ja jokainen tehköön itse omat ratkaisunsa.
Toki kai opin mukaan ev.lut. kirkossakin on se, että vain uskon kautta pelastuu. Mutta esim. katolisessa kirkossa on semmonen pykälä, että myös muiden uskontojen kautta voi pelastua, jos uskoo siihen omaan uskontoonsa vilpittömästi. Takana on kai se ajatus, että tavallaan kaikki uskonnot ovat saman Jumalan eri ilmentymiä ja tulkintoja.
Ja minä en ainakaan pysty ajattelemaan niin, että pienet kastamattomat lapset tai muun uskoiset joutuu helvettiin vaan sen takia kun eivät ole kristinuskon piirissä. Ei mua kiinnosta mikään elitistisyys tai oman itseni pönkittäminen sen kautta, että vaan minä olen oikeassa. En mä tiedä kuka on oikeassa, enkä paljon välitä. En voi ajatella toisin, kuin nyt ajattelen. Voin vaan yrittää tutustua erilaisiin ajatuksiin ja kuunnella muita.
Onhan sitten sellaisiakin käsityksiä, että helvetti on "vaan" "toinen kuolema", eli siinä ei olla missään tulisessa pätsissä tyyliin, vaan kuollaan vaan pois. Ei se minusta mikään niin kauhee kohtalo oo kuolla lopullisesti pois, ei kai siinä mitään tunne. Se rangaistus siinä on varmaan se pelko ja tunne, että joutuu pois Jumalan luota tms. Mutta kuten sanottu, luotan tässä asiassa viisaampiini ja jos Jumala haluaa minut helvettiin lähettää, niin siihen on tyydyttävä. Ei sitä elämä täälläkään aina mitään herkkua ole eikä aina Jumala tunnu olevan lähimaillakaan ja kestetty vaan on.
Kai edes sen tiedät, ettei kuolemassa vielä mennä mihinkään taivaaseen tai helvettiin? Vaan ensin kuollaan vain pois, tyhjyyteen (tai muututaan hengiksi tms. niikuin jotkut väittää, mutta minusta se on aika epätodennäköistä). Vasta maailmanlopussa kaikki herätetään ja erotellaat jyvät akanoista. Joten siihen nyt on vielä aikaa, ja paljon lähempänä ja huolestuttavampi on se kuolema, joka kaikilla ihmisillä on edessä ennemmin tai myöhemmin.
Siksi en siis henk. koht. tahdo asiaan puuttua. Ei ole minulle tuo helvetti niin relevantti asia. Jos haluat siitä tietää jonkun viisaamman ajatuksia, niin sitten sun täytyy kysyä viisaammilta. Mä en halua ketään sinne helvettiin lähettää (paitsi ehkä toisinaan auton ratin takana olevat).
Kristinuskon sisällä on hyvinkin erilaisia näkemyksiä. Toki kirkon dogma on aina olemassa, mutta sekin jättää tulkinnan ja venytyksen varaa. Jokainen ajattelee omalla tavallaan, ei tässä olla mitään aivottomia lampaita, vaikka hyvän paimenen huomassa ollaankin :)
En nyt oikein ymmärrä, mitä "parempaa" siinä on, että tekee hyvää Jumalan takia eikä vain muuten vaan.
Jos uskovainen vaikkapa auttaa mummon kadun yli, hän sinun mielestäsi siis ajattelee, että: "Teempä tämän hyvän teon Jumalan takia!"
Ja ateisti ajattelisi: "Teenpä näin, jotta maailma muuttuu sellaiseen suuntaan, että minutkin autetaan kadun yli, kun minä olen vanha!"
Minusta kuitenkin tuntuu, että auttaessaan mummoa kadun yli ihmiset lähes aina ajattelevat, että miltä tuosta mummosta tuntuu.
Ja sehän on sitä lähimmäisen rakkautta. Ei rakastaakseen lähimmäistä mitään uskoa tarvita.
[email protected]
Niin, kyllähän tuota kaikenlaista tietoa tulee joka tuutista. Mutta uskoisin, että lähdekritiikki on kuitenkin hieman helpompaa kun nämä tiedot eivät tule yhdestä ja samasta opuksesta. Varsinkin kun moni pitää raamattua melko lailla ...raamattuna.
L:ltä 6. luku löytyy se rikkaiden säälittely.
Tietenkin se sinällään ahdistaisi jos ei pääsisi paikkoihin sen takia ettei täytä tiettyjä kriteerejä. Yleensä kyllä pidän kannatettavampana että ihminen arvioidaan hänen itsensä perusteella, eikä pelkästään nepotismin takia päästetä paikkoihin. Kun eikö tuokin, että täytyy uskoa, ole aivan yhtä lailla ahdistava kriteeri. Varsinkin jos tulee se hetken ajatus, että "onkohan Jumalaa sittenkään olemassa".
Itse en nyt oikeastaan kovin ahdistunut ole, oman elämänkatsomukseni mukaan kun kaikki menevät helvettiin.
Olen tainnut katsoa taas vain amerikkalaisia elokuvia, kun luonnollinen ajatus kuoleman jälkeisestä taivaasta oli että sinne mennään heti ja siellä on jaloissa pilveä. Tosin väitän kyllä, että tuo on käsitys kuolemasta suurimmalla osalla maallikko ev.luteistakin.
Mutta täytyy kyllä myöntää, etten tiennyt tuota odotus politiikkaa ev.lut. kirkon viralliseksi käsitykseksi (taisin olettaa sen Lars Leevin porukoiden jutuiksi, ...tai oikeastaan en ole tainnut ajatella asiaa oikeastaan ollenkaan). En kyllä muista missään hautajaisissa kuulleeni papinkaan puhuneen tuosta.
Vaikka sinälläänhän se toisaalta on kuolleelle varmaan sama nukkuuko se siihen maailmanloppuun jolloin se herätetään, vai aloittaako ikuisuutensa heti. Sinänsä kyllä loogisesti sopisi siihen kummittelu juttuun, ...jotkut ovat huono unisia.
Tuosta en ole ihan samaa mieltä, että köyhät ja uskovaiset olisivat jotenkin valveutuneempia kuin muut. Luultavasti köyhiltä vain puuttuu mahdollisuus kyykyttää muita ihmisiä.
( Sinänsä ikävää, että esim. rasistiset aatteet ovat vahvimmillaan juuri köyhempien kansan osien keskuudessa. Helpompihan on toki sorsia itseään heikompaa, mutta järkevämpää olisi näiden yhdistää voimansa ja toimia rikkaampia, jotka sortavat molempia, vastaan. Vähän sosialistista propagandaa tähän väliin :) )
Ja tuntemani uskovaiset ja ateistit eivät mielestäni kauheasti eroa 'hyvyydeltään'. Monet ateistitkaan "eivät edes tavoittele rikkauksia, vaan muita asioita".
En osaa sanoa kirkon avustustoiminnasta. Mielestäni kaikkien hyvien ihmisten tulisi toimia paremman maailman puolesta, toki kirkonkin. Itse kuitenkin ehkä kunnioitan eniten Lääkärit ilman rajoja-järjestöä.
Aika jännä tuon katolisten homma. Mitenköhän se pätee ateistiin, joka hänkin tietenkin asioihin uskoo (rakkauteen, hyvyyteen yms.). Periaatteessahan jos nuo jumalasta lähtöisin olisivat, niin tavallaanhan sitä silloin jumalaa rakastaisi, vaikkei siihen uskoisikaan.
Näköjään katolilaisuudessakin jotain hyvää, vaikken mitenkään erityisesti niiden vanhoillisuutta (mm.mielipiteet ehkäisystä yms.) mitenkään kannatakkaan.
Vaikka sinänsä vielä loppuun tuosta ahdistavuudesta puheen ollen. Minusta ajatus iänkaikkisesta elämästä kuulostaa melko ahdistavalta.
"Mutta uskoisin, että lähdekritiikki on kuitenkin hieman helpompaa kun nämä tiedot eivät tule yhdestä ja samasta opuksesta."
Kyllähän sitä kirkonkin piirissä hyväksytään maailmakuvaan muitakin kuin Raamattu. Tieteellä ei ole mitään ristiriitaa kirkon kanssa, kirkon mukaan. Eikä kai kunnon tieteenkään mukaan nykyään. Sillä tiede ei pysty sanoa mitään siitä lopullisesta pointisa, eli Jumalan olemassaolosta. Ja siksipä kirkolla ei ole mitään tiedettä vastaan, vaan se jopa tukee tieteitä.
Esim. monilla on se käsitys, että kirkko ei hyväksy evoluutioteoriaa. Tämä on kai peräisin jostain Darwinin kirjan julkaisun ajoilta tämä käsitys. Mutta oikeasti, ns. kreationisteja, eli niitä, jotka uskovat maailman syntyneen kirjaimellisesti kuudessa päivässä 6000 vuotta sitten, on joku prosentti kristityistä Suomessa.
Jos nyt otetaan tämä esimerkiksi, niin Raamattu ei halua sanoa _miten_ maailma syntyi, vaan _miksi_. Siksipä voidaan ihan hyvin ajatella, että nuo kuusi päivää ovat kuvaannollisia (sanotaanhan Raamatussa myös, että Jumalalle yksi sekunti voi olla ikuisuus, ja muutenkin Raamatun aikakäsitys vaihtelee hieman). Ja muutenkaan tarinoiden aika(tai muut) täsmäävyydet ovat toissijaisia merkitykseltään. Tärkeämpää on kertomusten henkiset merkitykset, syvemmät merkitykset. Miksi.
Ja onhan kirkolla itselläänkin muita lähteitä kuin Raamattu, vaikka niillä ei ehkä ole samanlaista asemaa. Katekismus on ehdottomasti yksi, siellähän on uskontunnustus ja käsitys sakramenteista. Sitten on apokryfikirjat. Sitten kirkon ohjekirjat, evankeliumikirja, kirkkolaki, jne. jne. Puhumattakaan siitä mielipiteiden ja tulkintojen kirjosta, jonka nämä saavat IHMISISSÄ aikaan. Onhan kristinusko elävää uskoa, ja siinä on ihmisellä tärkeä osa.
"Tietenkin se sinällään ahdistaisi jos ei pääsisi paikkoihin sen takia ettei täytä tiettyjä kriteerejä. Yleensä kyllä pidän kannatettavampana että ihminen arvioidaan hänen itsensä perusteella, eikä pelkästään nepotismin takia päästetä paikkoihin. Kun eikö tuokin, että täytyy uskoa, ole aivan yhtä lailla ahdistava kriteeri. Varsinkin jos tulee se hetken ajatus, että "onkohan Jumalaa sittenkään olemassa"."
Ai että ihminen arvioitaisiin itsensä perusteella. Eli paikkoihin päsisi sen perusteella KUKA tai MIKÄ on. Sehän tarkoittaisi sitä, että jos et täytä sen paikan kriteerejä, niin et pääse sisään. Eli esim. jos olet vaikkapa tummaihoinen, et pääse tiettyihin paikkoihin. Tai jos olet liian lyhyt. Siitähän siinä on kyse. Et ole tarpeeksi hyvä. Piste.
Onhan uskokin tavallaan kyllä semmoinen ominaisuus, jolle ei voi mitään. Sanotaanhan, että itse ei uskoa saa, vaan Jumala sen lahjoittaa. Sehän on yksi niistä ongelmista: kuinka Jumala voi heittää semmoisen sitten helvettiin, joka ei usko, koska syyhän on tavallaan hänessä, koska hän ei sitä uskoa antanut? Mutta ehkäpä kyse on siitä, että Jumala tarjoaa sitä uskoa kaikille, mutta ihmisellä on kuitenkin vapaa valinta siitä, että ottaako hän uskon vastaan. En tiedä.
No eniveis, minun Jumalani ainakin kestää senkin, että epäilen häntä. Kestää kyllä vaikka pilkkaankin häntä, tai vaadin tilille. Olen muuten kirjoittanut tästä sellaisen aika mielenkiintoisen jutun ylös tännekin, jos haluat lukea, niin se on tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=20500000000094754
"Tosin väitän kyllä, että tuo on käsitys kuolemasta suurimmalla osalla maallikko ev.luteistakin."
Niin, saattaapa olla, että monella on se käsitys. Mutta se on kyllä selkeä kirkon opetus, että ensin kuollaan ja maailmanlopussa vasta erotellaan. Mutta ehkäpä siinä on juuri se pointti, että eihän se kuollut mitään tajua siitä ajasta, kun se on kuollut, että tavallaan sitä sitten herää taivaassa tai helvetissä seuraavaksi :)
Ja kuten sanottu, kirkon sisällä on varmasti niin monta näkemystä kuin on ihmisiäkin. Onneksi. Ja onneksi suurin osa tajuaa sen, eikä heti kun kohtaa erilailla uskovan, vaadi häntä eroamaan kirkosta tai sitten eroa itse kirkosta. Jos näin jatkettaisiin, niin kohta olisi 5 000 000 eri kirkkoa tässä maassa.
"Luultavasti köyhiltä vain puuttuu mahdollisuus kyykyttää muita ihmisiä."
Minä taas, tunnettu idealisti, ajattelen, että monet köyhät ovat köyhiä, koska eivät pyri muuhunkaan. Minusta tämän päivän Suomessa pystyy kyllä koulutuksella ja yrittämisellä ylenemään "arvoasteikossa" ihan helposti. Kyse on siitä, että onko tarvittavaa kunnianhimoa, itsekuria ja niin edelleen. Myös on kyse siitä, arvostaako enemmän perhettä vai uraa: monilla uskovaisilla ja köyhillä on suuri, nuorena hankittu perhe. Ei siinä pysty silloin uraa rakentamaan. Ja en tiedä, miksi kaikkien pitäisikään.
Eli onko kyse siitä, että rikkaat sortavat. No tottakai siitäkin, mutta jos köyhät todella haluaisivat, he pystyisivät nousemaan sieltä tossun alta. Jotkut pystyvätkin. Mutta kun NE ovat juuri niitä, joilla on se kunnianhimo ja uran arvostaminen jne, niin eivät he siellä vallan kahvassa sitten ole sen parempia kuin ne alkuperäiset rikkaatkaan.
Samoin sellaiset rikkaat, jotka eivät ole niin kunnianhimoisia ja arvostavat pehmeitä arvoja, saattavat hyvinkin nopeasti menettää omaisuutensa niille "kovien arvojen" kannattajille.
Tämän takia uskallan väittää, että tällainen ero saattaa olla köyhien ja rikkaiden välillä. Näin Suomessa. Eri asia on sellaiset maat, joissa köyhillä ei ole mitään mahdollisuuksia saada koulutusta tai muuten yletä "arvoasteikossa", hyvä esimerkki on Amerikka, jossa tarvitaan asunto siihen, että saa töitä, ja tarvitaan työ, että saa asunnon. Hanki siinä sitten töitä ja asunto, jos niitä ei ole.
Vaikeaahan se on Suomessakin, mutta minusta ei mahdotonta.
Siksipä köyhä kansa ei paljon järjestäydy. Ne ajattelee muita asioita, eikä niitä kiinnosta politiikka tai yhteiskunnan koukerot tai työkään (korkeintaan käyvät töissä saadakseen sen jokapäiväisen leipänsä, mutta se on monelle pakkopullaa).
"Näköjään katolilaisuudessakin jotain hyvää, vaikken mitenkään erityisesti niiden vanhoillisuutta (mm.mielipiteet ehkäisystä yms.) mitenkään kannatakkaan."
No se pykälähän tehtiin edistyksellisen paavin aikoihin 60-luvulla. Sen jälkeen kun tämä vanhoillisista vanhoillisin paavi on ollut johdossa, ekumenia ja kaikki muukin on ottanut takapakkia. Toivoa vaan sopii, että seuraava paavi olisi edistyksellinen. Siinä on vaan se vika, että ne edistykselliset paavit kuolee aina jostain syystä nuorempina kuin vanhoilliset... (rakastan salaliittoteorioita)
Vaikka muut kirkot ovatkin tavallaan eronneet katolisesta (paitsi ortodoksit, jotka ovat tavallaan katolisten kanssa puolet alkukirkosta), niin silti monet suhtautumiskysymykset riippuvat katolisen kirkon kannasta. Saattaa se johtua siitä, että se on suurin kirkko.
Mitä iankaikkiseen elämään tulee, niin ehkä se iankaikkinen elämä ei kuitenkaan ole sama kuin tämä nykyinen. Esim. jos aatellaan, että maailma on loppunut, niin silloinhan ei ole aikaa ollenkaan? Eikä muitakaan ulottuvuuksia. On vaan ikuisuus, Jumala, ja ihmiset on yhtä sen kanssa? (koska eihän ajan ja muiden ulottuvuuksien ulkopuolella voi olla "mitään", siis sanan varsinaisessa perkityksessä) Who knows.
Sun kanssa on ihan kiva keskustella, et hermostu muhun niinkuin monet, kun esitän asiat vähän, hmm, ei niin diplomaattisesti. En oikeasti ole mikään ääri-mikään, mutta keskustelussa esitän asiat yleensä aika mustavalkoisesti, että saisi paremmin keskustelua aikaan. Eihän voi keskustella, jos kukaan ei ole mitään mieltä. Todellisuudessa kuitenkin en halua kovin jyrkästi ottaa kantaa moneenkaan asiaan, kun tiedän asioihin olevan niin monta kantaa, enkä ole oikeasti vielä päättänyt mitä mieltä itse olen. Yleensä puolustan aina sitä toista kantaa, joka ei pääse jossain yksipuolisessa ja mustavalkoisessa kirjoituksessa esille. Joskus ne on ateistien, joskus uskovaisten : en koe itseäni kummaksikaan, "uskovainen" on vähän liian jyrkkä sana, varsinkin kun ne "tosiuskovaiset" eivät itse pidä minua sellaisena. Minun mielestäni ei sitä uskoa tarvitse toitottaa koko ajan vaan sitä voi toteuttaa arjessakin. Tokikaan ei saa ruveta sitä peittelemäänkään.
No odotinkin tuota :) katsotaanpa mitä minä ajattelen tuosta.
En minä tiedä vastausta sen paremmin kuin muutkaan. Olenkin tuossa Jumpen kanssa jutellut asiasta, ehkä sieltä löytyisi jotain selitystä?
Minä en henk. koht. halua sanoa mitään siitä, että joutuuko ateisti helvettiin, jos hän on muuten elänyt samanlaisen, yhtä hyvän tai yhtä huonon elämän kuin joku uskovainen. En haluaisi, että kukaan joutuu helvettiin, vaikka se olisikin "vain" tyyliin lopullinen kuolema. Ja niinkuin sanoin, ei se minusta olen minun asiani siihen ottaakaan kantaa tai edes ajatella sitä sen enempää. Siksi minulla ei myöskään ole tarvetta miettiä, kuka on parempi ja kuka on huonompi. Kun ei se pelastus sitten edes riipu siitä. Enkä edes kauheesti mieti mistä se riippuu, tai olenko minä nyt ansainnut sen, kun minusta se lähtökohta on kuitenkin se, että yksikään meistä ei ole ansainnut yhtään mitään, ei edes elämää ja silti täällä vaan porskutetaan ja siksi kaikki mitä tulee on plussaa vaan. Siitä saamisen ilosta kannattaa jo muillekin antaa jotain.
Enkä henk. koht. pidä uskovaisia sen parempina kuin ateistejakaan. Jokaisella on kuitenkin se ihmisarvo jne.
Sen sijaan sellaisia ateisteja tai uskovaisia en kunnioita, jotka ei kunnioita muiden ihmisarvoa, vaan pitää ihmisiä huonompina sen takia, mitä ne on.
Tuon ylläolevan kirjoitukseni pointti oli kuitenkin se, että hyvät teot ei ole se mitta, millä pelastuksen saa. Kukaan ei pysty tekemään niin paljon hyvää, ja sitten toisaalta, hyvää pystyy tekemään, vaikkei uskokaan. Sitähän sinäkin sanoit?
Ookoo, olet siis oikeassa siinä, että hyvillä teoilla ei ole eroa ateisteilla ja uskovilla.
Kristinopin mukaan kuitenkin ihminen saa Jumalalta uskon, ja sen kääntöpuoli on rakkaus, ja rakkaudesta seuraa hyvät teot.
Ehkäpä Jumala saattaa antaa rakkauden ilman sitä uskoakin?
Ja mitä on usko? Ainakin minun ystäväpiirissäni on monia, jotka eivät nähtävästi usko, mutta kysyttäessä sanovat että kyllä varmaan, tai ennemmin kyllä kuin ei, mutta eivät ole varmoja. Onko kyse vaan siitä, ettei ole tarpeeksi varma, että viitsii sanoa, että uskoo? Tai ei tiedä, mitä kirkko opettaa, ja perustaa uskonsa/epäuskonsa olettamuksille ja ennakkoluuloille? Minusta, jos olisi edes sen verran uskoa, että voi sanoa ehkä, edes todennäköisyydellä 0,0001 prosenttia ehkä, niin se on jo riittävästi uskoa. Epäusko kuuluu sekin uskoon. Ja jotkut sellaisetkin varmasti, jotka sanovat että eivät usko, niin jossain nurkassaan uskovat. Moni uskoo esim. "vaan johonkin korkempaan voimaan". Miksei se korkeampi voima voisi sitten olla juuri Jumala?
Entä sellaiset ateistit juuri, joilla on hirveä viha uskovia ja kristinuskoa kohtaan? Onneksi en tunne sellaisia henk. koht. mutta saattaisin näin äkkiseltään kuvitella, ettei heillä ole edes sitä rakkautta? Sama koskee minusta kyllä niitä uskovaisia, jotka vihaavat ateisteja. Onneksi en sellaisiakaan tunne. Tiedän kyllä joitain sellaisia, jotka eivät pidä uskovina sellaisia, jotka uskovat erilailla kuin he. Minusta sekin on aika törkeää elitistisyyttä ja oman egon pönkittämistä ja toisten halveksimista. Minusta jokainen saa uskoa miten haluaa, kun ei vaan vahingoita sillä muita tai itseään. Kuitenkaan, kuten sanottu, ei varmaan kahta ihan samanlaista mielipidettä ole.
Itse yritän aina ajatella, että mitä jos minä olisin tuossa asemassa, miksi minä toimisin niin ja niin. Kuitenkin kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Pitää silti muistaa se, että ei voi tietää toisen koko tilannetta, ja siksi ei voi tietää varmasti, mitä toisen sisällä liikkuu.
Se mummokin saattaa olla vaan odottamassa taksia, eikä edes halua tien yli :)
Tämmösiä ajatuksia.
Minä määrittelisin tuon KUKA tai MIKÄ ihminen on hiukan eri tavalla. Itse en ainakaan ajattele, ja en usko sinunkaan ajattelevan, ihmistä joksikin sen perusteella onko hän tummaihoinen, lyhyt tai uskovainen (eli vaikkapa parasta ystävääni vaaleaihoiseksi, keskimittaiseksi [joskin hiukan huonoryhtiseksi] ateistiksi). Mielestäni se kuka/mikä ihminen on, on huomattavasti monimutkaisempi asia. Siihen tietenkin vaikuttavat nuo yksittäiset ominaisuudet, mutta yksittäisen ominaisuuden perusteella ei kuitenkaan voi, kuten jo oikeastaan osoititkin, määritellä sitä millainen ihminen on. Vaikka ihminen kuuluisikin ryhmään, josta 99.9% ovat tietynlaisia, et voi ottaa itsestään selvyytenä, että juuri tämä henkilö on ko ominaisuudeltaan sellainen.
Edelleen olisinkin sitä mieltä että ihmisen itsensä perusteella pitäisi nuo taivaspaikatkin jakaa. Jos nyt jonkin asian perusteella ne jyvät akanoista on pakko poimia.
Tietysti se on osaltaan myös itsestä kiinni mihin pystyy, mutta en usko kyllä tuohon, että moni ihminen haluaa olla tieten tahtoen köyhä. Siis joutua miettimään miten selviää seuraavaan työttömyyspäivärahaan.
Luulen että asiaan liittyy ennemminkin voimattomuuden tunne. Esimerkiksi ihmiset joita tunnen Helsingissä (opiskelevat suurin osa yliopistossa) äänestävät lähes poikkeuksetta. Kun taas ihmisiä joita tunnen esim. Torniossa (suurin osa käyneet ammattikoulun, osa töissä osa työttöminä) eivät äänestä. Syy miksi eivät nuo ole äänestäneet, on ollut yleensä, että heidän mielestään se ei kuitenkaan vaikuta mihinkään, ja ettei kukaan heidän asiaansa ajaisi kuitenkaan. Samat ihmiset sitten kuitenkin valittavat, kun heillä menee niin huonosti ja kun pitää verojakin niin paljon maksaa (sitten kun muistuttaa mistä he työttömyyskorvauksensakin saavat, eivät osaa oikeastaan sanoa mitään vastaankaan).
Täytyy tähän väliin miettiä mikä olikaan pointtini josta aloin kirjoittamaan.
No ehkä löydän sen tässä vielä.
Joka tapauksessa. Kuulostat tuon perusteella kyllä idealistilta, ikävää että hiukan oikeisto sellaiselta tosin. Siis, että oma syy/valinta, että ovat köyhiä.
Itse en usko, että kovinkaan moni köyhä tieten tahtoen pysyy köyhänä. Lähinnä yksi ongelma on muun muassa se, että samassa lähtökohdassa olevat kilpailevat toisiaan vastaan (sinänsä käytännöllistä hallitsevilta luokilta, hajoita ja hallitse). Kun heidän tulisi liittyä yhteen ja tehdä maailmasta tasa-arvoinen paikka. En siis todellakaan ole sitä mieltä, että ihmisillä pitäisi edes olla mahdollisuus yletä kyykyttämään toisiaan.
Esimerkiksi siitähän mainitsemani rasismikin saa nostetta. Esimerkiksi eduskuntavaaleissa sai Tony Halme eniten ääniä Itä-Helsingin köyhimmistä osista. Enkä usko että tämä vain sen ansiota oli, että ratsasti sotaveteraaneilla. Sama asia 30-luvun Saksassa. Jos ihmiset olisivat ihan iloikseen köyhiä, en uskoisi, että heillä olisi kauheasti intressejä syytellä maahanmuuttajia (perusteetta) siitä, että nämä tulevat elämään sosiaaliturvallamme.
Hiukan vaikea pukea tätä nyt juuri tiiviisti sanoiksi, pitäisi varmaan nukkua yön yli, niin saisin tämän hetkiset ajatukseni paremmin julkaistavaan muotoon. Palaan myöhemmin asiaan.
Olen samaa mieltä, että uskoaan ei voi itse valita. Pitäisin hiukan vastaavana asiana kuin seksuaalisuutta.
En itseasiassa ole ihan varma tuon container jutun pointista. Mutta minusta noin periaatteessa se, että kohdistaa agressionsa Jumalaan kuin johonkin ihmisryhmään, on huomattavasti kannatettavampaa. Toki jos onnistuu sen hirren ensin omasta silmästään löytämään, olisi paras. Sitä en oikein ymmärtänyt, kun tuo Hyrck jotenkin sen päätteli onnistuvan Jumalan kautta.
Jos haluat kuulla faktoja noista salaliitoista, niin kannattaa piipahtaa tuolla Yliluonnolliset ilmiöt-palstalla. En yhtään epäile, etteikö esim. Artulta löytyisi jotain tietoa katolisenkin kirkon salaliitoista. Vaikka taitaa tällä hetkellä olla hiukan seksikkäämpi aihe vielä tuo 11.9.. :)
Ymmärrän tuon, että herättää keskustelua mustavalkoisin mielipitein. Itsekin sitä kyllä teen. Huono puoli siinä on valitettavasti se, että kun mustavalkoistaa asioita, niin myös toinen ottaa huomattavasti jyrkemmän kannan ja silloin ei kyllä yleensä ihmisten välinen ymmärrys ainakaan kauheasti kasva.
Silloin ei tietenkään voi keskustella, jos ei kenelläkään ole mielipiteitä. Mutta kyllähän samankaltaistenkin mielipiteiden pohjalta voi keskustella?
Minuakin kyllä ärsyttää sen verran ihmiset jotka tuovat oman kantansa esille totuutena, ja eivät tunnu edes ajatelleen muita vaihtoehtoja, että voin väitellä vastaan, vaikka sinänsä samaa mieltä olisinkin.
Miten itsesi sitten määrittelet? Jos et ateistiksi tai uskovaiseksi?
Itse pidän itseäni ateistina, ihan vain siitä syystä etten jumaliin usko. Telaketjuateistina en siis itseäni pidä. Ja sitten vasemmistolaisena (sosialistina) pidän itseäni myös, koska kannatan kaikkien ihmisten taloudellista ja muuta tasa-arvoisuutta. Niin, ja vaikka minä muuna.
Ihan hauska sinunkin kanssa on keskustella, varsinkin, kun tässä ei ole vähään aikaan voinut ajatella oikein muuta kuin pääsykoe asioita.
"moni ihminen haluaa olla tieten tahtoen köyhä"
En sitä tarkoittanutkaan, vaan sitä, että tietyt luonteenpiirteet ja arvotukset saattavat johtaa siihen köyhyyteen : niinkuin sanoit, valitetaan kyllä, mutta asioille ei kuitenkaan tehdä mitään, esim. äänestämällä tai muuten yrittämällä vaikuttaa. Ne on harvat, jotka esim. vaivautuvat mukaan työttömille järjestettyyn toimintaan. Mikä on syy? En tiedä, mutta esitin tuossa tuollaisen hypoteesin, että osalla saattaa olla köyhyyteen tuollaisia syitä. (esim. se perheen arvostus enemmän kuin uran jne.) En halua kuitenkaan yleistää tätä koskemaan kaikkia, aina yhteiskunnassa on kuitenkin niitä väliinputoajia.
"Kuulostat tuon perusteella kyllä idealistilta, ikävää että hiukan oikeisto sellaiselta tosin. Siis, että oma syy/valinta, että ovat köyhiä."
Niinhän tuo on oikeistolainen ajatus. Minusta senkuin tulee aina vain oikeistolaisempi, mitä keskiluokkaisempi minusta tulee :D oikeasti olen hyvinkin vasemmistolainen ajatuksiltani, mutta tuo teoria lähti oikeastaan siitä, että olen itse tehnyt/tekemässä elämässäni sellaisia valintoja, etten edes halua pyrkiä mihinkään suureen ja mahtavaan yhteiskunnalliseen asemaan ja rahapussiin, vaikka minulla olisi siihen ehkä mahdollisuus. En vain halua lähteä sille tielle, koska pelkään menettäväni sillä itseni ja ne asiat, joita pidän tärkeinä (perhe, ystävät, luonto jne.). Toki ymmärrän, että kaikilla ei sitä valintaa ole, mutta jotenkin tuntuu, että monilla se olisi. Siis edetä elämäsä esim. koulutuksen tai järjestötoiminnan kautta.
Hyrckin jutussa oli kyse jumalakuvista: minkälaisena ihminen näkee Jumalan. Siis, sellainen ihminen, joka syyttää Jumalaa pahaksi, mitä hän ajatelee Jumalasta ja miksi. Ja miksi meillä pitäisi olla oikeus syyttää Jumalaa. Hyrckillä on myös teoria jumalakuvien tyypeistä, jotka on hyvin mielenkiintoisia. "Kehittynein" tyyppi on juuri sellainen "Parantaja"-tyyppinen Jumala, joka pystyy ottamaan vastaan kaikki, mitä ihmisellä on hänelle eteen kannettavana. Synnit ja kivut ja jopa tuo viha.
Silti monilla on vielä sellainen "Tuomari"-jumalakuva, joka tuomitsee jne... siitä oli siinä kyse.
Miksi määrittelisin itseni? Etsijäksi, tai korkeintaan ihmiseksi, joka uskoo. Uskovaisella on sellaisia merkityksiä takanaan, etten ihan halua sellaiseksikaan tunnustautua, ei pelkästään siksi, että pelkäisin jotain negatiivisia merkityksiä, että se nimitys ei tekisi oikeutta minulle tms. vaan ihan siksikin, että minusta se ei tee oikeutta uskovaisillekaan nimittää minua sellaiseksi...
Olen peräisin sellaisesta perusperheestä, joka ei paljon kirkossa käy eikä muutenkaan ole sen kanssa tekemisissä. Enkä ole itsekään paljoa siellä ollut. Mutta minulla on sellaisia kokemuksia itsellä, että tiedän olevan JOTAIN. Ja kai sitä sitten etsin, tai se etsii minua.
Mäkään en oo nyt kirjoituspäällä, joten jatkan toisella kerralla ja kokoan ajatukseni paremmin.
Niin, toki "luonteenpiirteet ja arvotukset(?)" johtavat köyhyyteen. Jonkin tutkimuksen mukaan niiden joiden vanhempien kirjahyllyssä on tuhat (en nyt muista mistä määrästä tarkalleen oli kyse) kirjaa lapsista reilusti yli yhdeksänkymmentä prosenttia tulee opiskelemaan korkeakoulussa. Eli toisin sanoen ympäristö vaikuttaa erittäin voimakkaasti siihen mitä ihminen uskoo mahdollisuuksiksensa.
Minäkin periaatteessa uskon sinänsä, oman elämän pohjalta, että ihmisen on periaatteessa mahdollista tehdä mitä elämällään haluaa. Toisaalta vanhempani ovat korkeakoulutetttuja ja työssä jossa ilmeisesti viihtyvät ja haluavat olla. Mutta ihmisellä jonka vanhemmat yrittävät hankkia ruuan pöytään miten milloinkin, ja toivovat, ettei taas uuden laman alkaessa joutuisi taas kortistoon, voi maailman kuva olla hiukan pessimistisempi. Lähinnä siinä vaiheessa ei niinkään arvosta enempää perhettä, vapaa-aikaa tai jotain, vaan ei vain tunne olevansa kykenevä muuttamaan asioita.
On kyllä totta, että jokaisella varmasti olisi mahdollisuus nousta, kunhan vain uskoisi mahdollisuuksiinsa. Mutta en pidä sitä minään tavoitteena. Se lähinnä tukisi tämän päivän kilpailuhenkistä yhteiskuntaa, jossa toiset ovat ylemmässä asemassa.
Mieluummin pitäisi yrittää ihmisten (ei nyt vain siis köyhien) liittyä yhteen ja tehdä yhteiskunnastammekin tasa-arvoisempi. Esimerkiksi tässä ennen tätä lamaa yritykset tekivät todella suuria voittoja, mutta palkkamenojen osuus pieneni. Palkankorotukset olivat juuri ja juuri inflaation luokkaa, työttömyys pysyi samalla tasolla ja esimerkiksi työttömyysturvaan ei tullut mitään parannuksia (suomessa yritysten irtisanomis menot pohjoismaiden alhaisempia). Nyt kun laskusuhdanne on taas alkanut, näkee yt-neuvotteluja käytävän heti joka puolella, huolimatta voitoista joita yritykset saivat.
Eli syyt köyhyyteen tässä yhteiskunnassa ovat varmasti mainitsemissasi asioissa, mutta se että köyhyyttä tarvitsee olla johtuu taas tästä yhteiskunnasta. Ja siihen pitäisi mielestäni saada muutos, ja sitä muutosta ei rikkain väestönosa ole varmasti vapaaehtoisesti tekemässä.
En nyt yritäkään väittää, että Suomessa jotenkin järkyttävän huonosti menisi, mutta suunta on mielestäni väärä. Ja tietenkin toisekseen pitäisi globaalia tasa-arvoa yrittää edistää.
Ärsyttävää, kun taas ajatukset juoksee sitä tahtia, ettei meinaa itsekään perässä pysyä. Ehkä tuossa kuitenkin tuli hiukan selvemmin ajatukseni esille.
Minäkään en sinällään pyri saamaan valtaa ja mammonaa, lähinnä haluan ainoastaan pelastaa maailman. Pääsin nyt opiskelemaan alaa minkä puitteissa nuo kaikki kyllä ovat mahdollisia. Täytyy toivoa, ettei tässä vanhetessa ja rahaa saadessa muuttuisi liian keskiluokkaiseksi ja oikeistolaiseksi, koska sekin vaara tietenkin aina olemassa on.
Ihmisillä jotka tunnen ja jotka nyt eivät itseään ateistiksi määrittele, tuntuu jumalkuva olevan lähinnä "Yhdentekevä"-tyyppinen, siis yleensä ottaen suurin osa suomalaisista joita tunnen on lähinnä tapauskovaisia. Ihmisiä jotka periaatteessa uskovat, mutta mitään sen syvempää käsitystä heillä ei asiasta ole (tuntuu että minäkin ateistina olen miettinyt asiaa enemmän).
Jännä sinänsä, ettet pidä itseäsi uskovaisena, käsityksesi Jumalasta tuntuu kuitenkin olevan melko selvä. Ja aika yllättävää, ettet kirkossa useamminkin käy. Jos olisi pitänyt tuota viestiä ennen arvata, olisi väittänyt sinua teologian opiskelijaksi.
Se Hyrckin kirjoitus oli ehkä hiukan kontekstistaan otettu, varsinkin kun ei miehen tuotantoa muuten tunne. Tai sitten olin vain totaalisesti eri aallonpituudella, mikä tietenkin sekin hyvin mahdollista :)
Tuossa pari viikkoa sitten kun pari Jehovan todistajaa tuli juttelemaan kadulla. Siinä jotenkin maailman luomiseen kääntyi se keskustelu missä vaiheessa yhteisymmärrys oli melko heikko. Lähinnä varmaan koska yleensä alkuoletukset ja tiedot aiheesta olivat niin totaalisen erilaiset. Tuntui että puhumme kutakuinkin eri kieltä, mikä ei johtunut vain siitä että toinen heistä lausui melko vahvasti venäläisellä korostuksella.
Nyt täytyy lähteä hankkimaan hiukan myös ruumiin ravintoa.
No jos mailata haluat, niin sähköpostiosoitteeni on tuo [email protected]
Ja sinulla on hyviä näkemyksiä!!!
ooo en vaan ehtinyt kaikkea lukea.
Riittää kun näkee sydämellään ei siihen muuta tarvita ei uskontoja eikä muitakaan oppeja.
Ihmisen pää ei koskaan voi tajuta miten koko mailmankaikkeus pyörii ym mutta estääkö se olemasta onnellinen, ei pitäisi.
Kun luin ton sun jutun nii kävi pakostakin naurattamaan, iso käsi sulle siitä! Siis en kerinnyt lukemaa kokonaan koska aikaa on rajallisesti mutta aion vielä tuon loppuun lukea. Olen ehdottoman paljon kanssasi samaa mieltä. Jokainen uskoo mihin tahtoo ja jos ei usko jeesukseeen niin sitten ei. Kävin rippikoulun tänä kesänä ja kävin eräässä korvaavassa messussa kun en ollut käynyt eräässä nuorten illassa. Kirkossa en noussut (vakaumukseni takia) seisomaan johonkin uskontunnustuksen tapaiseen. Tästä johtuen eräät vanhukset juttelivat näin: "tuolla pojalla ei ole mitään käytös tapoja" ymmärrän heidän ikänsä takia tuon puheen mutta saa kai sitä vakaumus olla muuhunkin kuin kristinuskoon. Zekkaappa mun kirjotus jonka oon tehny tälle palstalle. Nimim. ThebA-88- aiheella onko oikein? hyviä jatkoja!
Joo onpa hieno vakaumus sinulla, kun kuitenkin kävit rippikoulun.
Jos oikeasti olisit vakaumuksesi takana, olisit jättänyt rippikoulun käymättä ja samoin käymättä siellä kirkossa. Minusta siinä todella on käytöstapojen puutetta, jos menee kirkkoon ja sitten ei kuitenkaan oo siellä niinku pitäis. Eipä oo paljon kunnioitusta muita kohtaan. Mutta eipä tainnut tulla muiden tunteet siinä mieleen.