Kuuntelin kuvausta
suuresta kirjailijasta,
niin suuresta,
että hänen kuvauksessaan
täydellistyy ihmiskuvauksen
tarkkanäköisyys ja julmuus.
Toivon,
että itse joskus
tulen niin pieneksi
että pystyn tarkkanäköisyyteen.
Siinä täydellistyisi
ymmärrys ja lempeys.
suuresta kirjailijasta,
niin suuresta,
että hänen kuvauksessaan
täydellistyy ihmiskuvauksen
tarkkanäköisyys ja julmuus.
Toivon,
että itse joskus
tulen niin pieneksi
että pystyn tarkkanäköisyyteen.
Siinä täydellistyisi
ymmärrys ja lempeys.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos on tarpeeksi "suuri" pääse tasolle,
jossa voi hyvällä itsetunnolla olla pieni,
eikä sitä tarvitse paljastaa kenellekään.
Hieno oli runosi kulku ja toivon,
että ymmärsin sen oikein.
Kiitos vastauksestasi. Uskon, että olet ymmärtänyt runon aivan oikein.
Suuri on, tuo joka edessäin luo
minun sieluuni suuren merkin.
Näen pienenä sieluna itseni kun
piirtyy mieleeni merkeistä herkin.
Julma hänellä maa, jospa mullekin saa
sama kosketus, ymmärrys mielen.
Miten lauseessa voikaan ihminen luoda
tajun lempeyden tuoda.
Näin minä olisin sen kirjoittanut.
Kiitos runovastauksesta, kauniisti ajateltu. Ja ne ovat aina ylellisyyyttä.
tää viestini ei ole juuri tälle kirjottajalle mutta yleensä runoista täällä.
sitä vaan että runous on muutakin kuin kauniita hienoja tai suuria tai pieniä ajatuksia. runous on ennenkaikkea kielessä, tavassa sanoa asioita.
ja runon kielen ydin on metafora. ja hyvä runo luo kuvillaan uutta todellisuutta ja sen kuvat pyrkivät luomaan uusia yhteyksiä tunnettujen asioiden välille.
kannattaa lukea paljon erilaista runoutta jos haluaa oppia kirjottamaan. myös niitä vaikeampia runoja. ja kaikkea ei tarvitse ymmärtää. hyvä runo voi olla myös arvoitus ja se jää auki.
mistä minäkin olen joissakin runoissani sanonut
" lakata kasvamasta pienemmäksi "
Mutta Sinun runoissasi on suuria ajatuksia, sel-
laisia joita pitää oikeasti miettiä.
Samalla mietin koko ajan elämääsi, sitä mitä tie-
dän ja sitä, mistä kaikki tekstisi syntyvät.
Mitähän lienet tässäkin runossasi todellisuudessa
ajatelleen, sitä minä mietin ja luen jollain
lailla tai ainakin yritä Sinua lukea.
Kaunista kerrontaa, kuten aina - ajatuksia herät-
tävää, kiitos.
sinun kommenttisi runoihin tulee kuin kevätsade, virkistävänä ja varmasti. Kiitos siitä!
Niin - mistä runot tulevat? Itselläni ainakin koetusta, luetusta, omista ajatuksista.
Ja runo on usein jonkinlainen synteesi näistä.
Itse en suuremmin harrasta metaforia, koska omasta mielestäni runolla pitää ennen muuta olla sanoma ja hämärät metaforat tuottavat useimmiten iloa vain kirjoittajalle ja peittävät ajatusten ohuutta tai puutetta.
Jos metafora vahvistaa sanomaa, se on hyvä ja paikallaan.
Samaa sanoisin muodosta, olipa se vapaa tai mitallinen. Se mikä antaa lisävoimaa ajatukselle
on perusteltua. Ottaen kuitenkin huomioon sen,
että joku kirjoittaa omimmillaan vapaata runoa,
joku mitallista.
Hyvää loppuiltaa sinulle!