Kani
Pientä pensasta metsänreunaan luoja aatellut joskus on
No, sinne on metsänreunaan, puska kasvanut mahdoton!
se on piilona pienen kanin, ollut vuosia onnen maa,
sinne maailman vauhdista aina, on mukava raahustaa.
Kanin maailman enimmin täyttää, halu, halu... no halu,
monen mielestä kani käyttää, ajan turhasti, liikkaa täyttää
neitokanien toiveet tuo, ja ei se kuitenkaan osaa näyttää,
mitä raskasta elämä tuo, eteen neitosen, hetken kun polkee.
Mutta kani ei aatteita tunne, tutuks eloisten toisten nuo,
se vain polkee ja tuntee että, onnen kaikille luokse tuo.
Joskus piilossa pensaan kun huokaa, päivän touhuista, vilkaisee,
oksan välistä, tähden pienen, tuike outoja tuntoja suo.
Ei se uskalla ihan heti, avomaastossa käydä hiljaa,
puska puskasta toiseen polkee, ja se varoen vilkaisee.
Tuike tähden taivaalta iskee, silmää sille kuin odottaen.
Ensi yönnä on minulla pakko, nähdä taivaalta tähtönen.
Ensi yö on kuusta musta, kuu on kaikonut taivaaseen,
pilvet mahtavat kuihtuneet kaikki, pariin pieneen repaleiseen,
astuu puskasta kaninen pieni, korvat, viikset ja kuono käy,
astuu hitaasti vielä pari, kääntyy silmät sen taivaaseen.
Siellä tuttu on on vielä se tähti, joka iskien silmää käy,
mutta on siellä paljon muuta, lämmin läikähdys rinnassa käy,
kanin pienen, ja toivo hiljaa kasvaa, voi kun olla vois!
Jospa noikin, neitokaneja kaikki ois!
Pientä pensasta metsänreunaan luoja aatellut joskus on
No, sinne on metsänreunaan, puska kasvanut mahdoton!
se on piilona pienen kanin, ollut vuosia onnen maa,
sinne maailman vauhdista aina, on mukava raahustaa.
Kanin maailman enimmin täyttää, halu, halu... no halu,
monen mielestä kani käyttää, ajan turhasti, liikkaa täyttää
neitokanien toiveet tuo, ja ei se kuitenkaan osaa näyttää,
mitä raskasta elämä tuo, eteen neitosen, hetken kun polkee.
Mutta kani ei aatteita tunne, tutuks eloisten toisten nuo,
se vain polkee ja tuntee että, onnen kaikille luokse tuo.
Joskus piilossa pensaan kun huokaa, päivän touhuista, vilkaisee,
oksan välistä, tähden pienen, tuike outoja tuntoja suo.
Ei se uskalla ihan heti, avomaastossa käydä hiljaa,
puska puskasta toiseen polkee, ja se varoen vilkaisee.
Tuike tähden taivaalta iskee, silmää sille kuin odottaen.
Ensi yönnä on minulla pakko, nähdä taivaalta tähtönen.
Ensi yö on kuusta musta, kuu on kaikonut taivaaseen,
pilvet mahtavat kuihtuneet kaikki, pariin pieneen repaleiseen,
astuu puskasta kaninen pieni, korvat, viikset ja kuono käy,
astuu hitaasti vielä pari, kääntyy silmät sen taivaaseen.
Siellä tuttu on on vielä se tähti, joka iskien silmää käy,
mutta on siellä paljon muuta, lämmin läikähdys rinnassa käy,
kanin pienen, ja toivo hiljaa kasvaa, voi kun olla vois!
Jospa noikin, neitokaneja kaikki ois!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.