Vieläkö muistan sinut vuosien päästä
Tässä istun ja odotan
Odotan
Mitä
Hetkeä jolloin olemme yhdessä
Hetkeä jolloin näen sinut ja sinä minut
Hetkeä jonka saan viipyä luonasi
Katsella kasvojasi
Nähdä piirteesi , tuntea katseesi
Viimeinen oli ikävä
Sitä seurasi ikävä
Ja edelsi ikävä
Vieläkin kiinni sinussa
En saa irti otetta
Vaikka satuttaisit
Vaikka ajaisit luotasi
Minä olen vierelläsi
Ikävöiden , seuraten
Janoten jokaista sanaa , asiaa
Ihmetellen , kuulostellen
Irrottaudu , irrota otteesi
Hän satuttaa
Tekee kaiken tieten tahtoen
Ja rakastaa
Vaikka mitä minä tiedän
Tiedän vain itkun ja kyyneleet ja ikävän
Miksi kärsiä
Miksi tunne on järkeä vahvempi
Tahdon pitää kiinni niistä kaikista onnen tunteista
Kaikista pienistä ja suurista paloista
Sitä olin , mutta sitäkin pahemmin ikävöin
Jonka tiedän menettänee , jota en koskaan saanut tai omistanut
Vain hetkiä , vain hetkiä
Onnellisia
Veit minusta isomman palan , kuin olisi ollut sallittua
Annoin kai sen ilman sanoja
Sinä et ole omani , mutta siltikin
Tunnen pakahtuvani
Ja satuttavani - ketä
Jos olen liian lähellä toista
Sattuu , sattuu , sattuu
Tiedän pitäisi luovuttaa
Luopua tästä tunteesta
Tai viedä se toisaalle
Mutta
Se palaa aina uudelleen
Tässä istun ja odotan
Odotan
Mitä
Hetkeä jolloin olemme yhdessä
Hetkeä jolloin näen sinut ja sinä minut
Hetkeä jonka saan viipyä luonasi
Katsella kasvojasi
Nähdä piirteesi , tuntea katseesi
Viimeinen oli ikävä
Sitä seurasi ikävä
Ja edelsi ikävä
Vieläkin kiinni sinussa
En saa irti otetta
Vaikka satuttaisit
Vaikka ajaisit luotasi
Minä olen vierelläsi
Ikävöiden , seuraten
Janoten jokaista sanaa , asiaa
Ihmetellen , kuulostellen
Irrottaudu , irrota otteesi
Hän satuttaa
Tekee kaiken tieten tahtoen
Ja rakastaa
Vaikka mitä minä tiedän
Tiedän vain itkun ja kyyneleet ja ikävän
Miksi kärsiä
Miksi tunne on järkeä vahvempi
Tahdon pitää kiinni niistä kaikista onnen tunteista
Kaikista pienistä ja suurista paloista
Sitä olin , mutta sitäkin pahemmin ikävöin
Jonka tiedän menettänee , jota en koskaan saanut tai omistanut
Vain hetkiä , vain hetkiä
Onnellisia
Veit minusta isomman palan , kuin olisi ollut sallittua
Annoin kai sen ilman sanoja
Sinä et ole omani , mutta siltikin
Tunnen pakahtuvani
Ja satuttavani - ketä
Jos olen liian lähellä toista
Sattuu , sattuu , sattuu
Tiedän pitäisi luovuttaa
Luopua tästä tunteesta
Tai viedä se toisaalle
Mutta
Se palaa aina uudelleen
Vastaukset 2
Vanhimmat
lukea tätä Sinun kirjallista ulosantiasi!
Tuossa on niin paljon samaa kuin itsekin ajattelen...aivan mahdottomasti yhtäläisyyksiä.
Ja tämä saa kaipaamaan vaan entistä enemmän :)
mielestä tämä ei ollut mitenkään erikoisen hieno. Sanoja peräkkäin tunteiden ajamana. Ei erikoisesti jäsentelyä tai tiivistelyä.
Kaipaa harjoitusta..
(Kiitos kuitenkin)