Tanssiseurassani on kolmentasoisia ryhmiä alkeis, alkeisjatko ja edistyneet. Olen käynyt alkeisryhmässä nyt riittävän kauan, jotta voisin siirtyä alkeisjatko ryhmään. Vaihtelevien työvuorojen vuoksi se ei onnistu. Tällä hetkellä käyn sitten aina silloin kun pystyn alkeisjatko-ryhmässä ja säännöllisemmin edistyneitten ryhmässä. Keskustelin asiasta opettajan kanssa ja hänen mukaansa olen tervetullut edistyneitten seuraan, koska siellä on tilaa ja sielläkään eivät kaikki ole ihan niin edistyneitä kun ehkä itse kuvittelevat.
Kaikki on mennyt hyvin ja olen tyytyväisenä ollut edistyneitten kurssilla muiden mukana. Toki itse tiedostan omat vajaavaiset taitoni ja näen selvästi että kuulun sinne huonoimpaan päähän.
Tänään eräs seuratoverini kuitenkin alkoi sättiä minua ja huomauttaa perusaskeleen puutteesta ym. Yksi kerta ei riittänyt, kun vaihdoimme pareja toistamiseen hän puuttui vielä toisellakin kierroksella asiaan. Hänen mielestään olen ilmeisesti ihan väärällä kurssilla ja häiriöksi hänelle. Tiedostan toki itse, että monenlaista hienosäätöä ja puutteita tanssimisessani on.
Ihmisten välillä voi olla ärtymysten syitä monia mutta, tämä herra tanssii aika tiukasti huuli mutrussa ja henkisesti tiukan oloisen tuntuisesti. Itselleni tanssi on nautinto, saan siitä sisäistä iloa ja hymyilen usein. Jos siis ärtymyksen syynä on hymy ja ilo, niin sitä en aio lopettaa. Ehkä tämä herra kuvittelee, että uskon tanssitaitoni jotenkin erinomaiseksi koska hymyilen.
Mutta yllätys, yllätys ainakin minä olen nähnyt, että ihan tanssikilpailuissakin jopa saa ja suorastaan pitääkin hymyillä.
Toinen asia voi olla vaatetus tai vaikkapa kengät. Pienijalkaisena olen onnistunut saamaan alennuksella tanssibutiikista jäännösparikenkiä ym. Ei kai heikkotasoisen tanssijan tarvitse huonoissa vaatteissa tai varusteissa olla? En todellakaan erotu vaatetuksella muista, ainoa asia josta joudun kunnolla huolehtimaan ovat hyvät kengät, koska nilkkani ovat jotenkin löysänsorttiset ja nyrjähtävät usein.
Palautteesta hieman alakuloisena kysyin sitten vielä tanssinopettajalta asiasta, että mitä mieltä hän on tanssitaidostani ja edistyneitten ryhmässä mukana olostani. Hänen mielestään ei perusaskeleessa ollut puutetta ja olin opettajan mielestä edistynyt syksyn aikana todella paljon.
En voi oikein ymmärtää, että mikä on tämän omin luvin apuopettajan roolin omineen herran tavoite ja tarkoitus hyvin negatiivissävyisellä palautteellaan. Minulle tanssi on harrastus muiden harrastusten joukossa, se tyhjentää aivoni tehokkaasti esim. monista työpäivän paineista. Tanssin parissa olen tutustunut monenlaisiin aktiivisiin ja iloisiin ihmisiin. Enkä ole huomannut, että parhaimmat tanssijat olisivat sieltä tiukkapipoisemmasta päästä. Tiukkapipoisuus tappaa nimittäin luovuuden, jota myös tanssissa tarvitaan.
Neuvoja ja ohjausta voidaan kyllä antaa ja otan sen mielelläni vastaan, mutta ehkä hieman hienovaraisempi tyyli voisi olla paikallaan. Jos joku henkilö saa elämälleen positiivista sisältöä siitä, että arvostelee muiden tanssitaitoa, olisi ehkä syytä huomata, että jokaisella kurssilla on aina niitä jotka käyvät sitä kurssia ensimmäistä kertaa.
(kyseinen herra käy 10:ttä vuotta edistyneitten ryhmän kurssia)
Ja joskus jonkun on tehtävä ns. suuri harppaus tasosta toiseen. Itse käyn säännöllisten tanssitreenien lisäksi erilaisilla lyhytkursseilla, joten pystyn niiden avulla hieman tehostamaan oppimistani.
Eikös sinne kurssille tulla nimenomaan oppimaan asioita ja kannustamaan ja tarpeen mukaan neuvomaan toisiakin oppimisessa? Minä en ole tullut hakemaan tanssikurssilta todistusta tai arvosanaa itselleni. Pitäisikö minun joka kerta pyytää edistyneitten ryhmässä anteeksi olemassaoloani? Taitoerot eri tanssijoiden välillä eivät aina ole niin suoraviivaisia. Joissakin "tanssilajeissa" pärjään hyvin muiden mukana ja jossakin toisessa "tanssissa" huomaan selkeästi itsekin että muut ovat minua edistyneempiä.
Monissa nuorten suosimissa palloilulajeissa harrastetaan varsinkin kilpailuissa yhä edelleen sitä, että heikoimmille palloilijoille ei anneta peliaikaa. Vähitellen käy niin, että harjoittelumotivaatiokin kärsii tästä ja tulokset ennestään heikkenevät. Saman asian voi tavallaan nähdä myös varsinaisissa lavatansseissa, osahan on aina jäähyllä.
Mutta saisiko sitä tanssiaikaa nyt kuitenkin sentään edes tanssikurssilla, jos Lenitan tavoin ei ole liikenteessä omin luvin vaan opettajan luvin.. (opettajia on muuten 2 henkilöä)
Kaikki on mennyt hyvin ja olen tyytyväisenä ollut edistyneitten kurssilla muiden mukana. Toki itse tiedostan omat vajaavaiset taitoni ja näen selvästi että kuulun sinne huonoimpaan päähän.
Tänään eräs seuratoverini kuitenkin alkoi sättiä minua ja huomauttaa perusaskeleen puutteesta ym. Yksi kerta ei riittänyt, kun vaihdoimme pareja toistamiseen hän puuttui vielä toisellakin kierroksella asiaan. Hänen mielestään olen ilmeisesti ihan väärällä kurssilla ja häiriöksi hänelle. Tiedostan toki itse, että monenlaista hienosäätöä ja puutteita tanssimisessani on.
Ihmisten välillä voi olla ärtymysten syitä monia mutta, tämä herra tanssii aika tiukasti huuli mutrussa ja henkisesti tiukan oloisen tuntuisesti. Itselleni tanssi on nautinto, saan siitä sisäistä iloa ja hymyilen usein. Jos siis ärtymyksen syynä on hymy ja ilo, niin sitä en aio lopettaa. Ehkä tämä herra kuvittelee, että uskon tanssitaitoni jotenkin erinomaiseksi koska hymyilen.
Mutta yllätys, yllätys ainakin minä olen nähnyt, että ihan tanssikilpailuissakin jopa saa ja suorastaan pitääkin hymyillä.
Toinen asia voi olla vaatetus tai vaikkapa kengät. Pienijalkaisena olen onnistunut saamaan alennuksella tanssibutiikista jäännösparikenkiä ym. Ei kai heikkotasoisen tanssijan tarvitse huonoissa vaatteissa tai varusteissa olla? En todellakaan erotu vaatetuksella muista, ainoa asia josta joudun kunnolla huolehtimaan ovat hyvät kengät, koska nilkkani ovat jotenkin löysänsorttiset ja nyrjähtävät usein.
Palautteesta hieman alakuloisena kysyin sitten vielä tanssinopettajalta asiasta, että mitä mieltä hän on tanssitaidostani ja edistyneitten ryhmässä mukana olostani. Hänen mielestään ei perusaskeleessa ollut puutetta ja olin opettajan mielestä edistynyt syksyn aikana todella paljon.
En voi oikein ymmärtää, että mikä on tämän omin luvin apuopettajan roolin omineen herran tavoite ja tarkoitus hyvin negatiivissävyisellä palautteellaan. Minulle tanssi on harrastus muiden harrastusten joukossa, se tyhjentää aivoni tehokkaasti esim. monista työpäivän paineista. Tanssin parissa olen tutustunut monenlaisiin aktiivisiin ja iloisiin ihmisiin. Enkä ole huomannut, että parhaimmat tanssijat olisivat sieltä tiukkapipoisemmasta päästä. Tiukkapipoisuus tappaa nimittäin luovuuden, jota myös tanssissa tarvitaan.
Neuvoja ja ohjausta voidaan kyllä antaa ja otan sen mielelläni vastaan, mutta ehkä hieman hienovaraisempi tyyli voisi olla paikallaan. Jos joku henkilö saa elämälleen positiivista sisältöä siitä, että arvostelee muiden tanssitaitoa, olisi ehkä syytä huomata, että jokaisella kurssilla on aina niitä jotka käyvät sitä kurssia ensimmäistä kertaa.
(kyseinen herra käy 10:ttä vuotta edistyneitten ryhmän kurssia)
Ja joskus jonkun on tehtävä ns. suuri harppaus tasosta toiseen. Itse käyn säännöllisten tanssitreenien lisäksi erilaisilla lyhytkursseilla, joten pystyn niiden avulla hieman tehostamaan oppimistani.
Eikös sinne kurssille tulla nimenomaan oppimaan asioita ja kannustamaan ja tarpeen mukaan neuvomaan toisiakin oppimisessa? Minä en ole tullut hakemaan tanssikurssilta todistusta tai arvosanaa itselleni. Pitäisikö minun joka kerta pyytää edistyneitten ryhmässä anteeksi olemassaoloani? Taitoerot eri tanssijoiden välillä eivät aina ole niin suoraviivaisia. Joissakin "tanssilajeissa" pärjään hyvin muiden mukana ja jossakin toisessa "tanssissa" huomaan selkeästi itsekin että muut ovat minua edistyneempiä.
Monissa nuorten suosimissa palloilulajeissa harrastetaan varsinkin kilpailuissa yhä edelleen sitä, että heikoimmille palloilijoille ei anneta peliaikaa. Vähitellen käy niin, että harjoittelumotivaatiokin kärsii tästä ja tulokset ennestään heikkenevät. Saman asian voi tavallaan nähdä myös varsinaisissa lavatansseissa, osahan on aina jäähyllä.
Mutta saisiko sitä tanssiaikaa nyt kuitenkin sentään edes tanssikurssilla, jos Lenitan tavoin ei ole liikenteessä omin luvin vaan opettajan luvin.. (opettajia on muuten 2 henkilöä)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvä miestanssija vie mitä vaan eikä valita toisen taitopuutteesta kursilla. Tietysti jotkut ottavat asiat liian tosissaan ja voivat vaatia kaikilta samaa, mutta nämä yleiset tanssikurssit ovat kaille tarkoittuja. Jossain leireillä on konkariryhmiä, joiden tasovaatimuksia on syytä noudattaa.
Toiseksi neuvontaa mieheltä ei pidä aina ottaa moitteena vaan neuvona. Miehethän eivät saa kovinkaan usein palautetta taidoistaan.
Tanssimisen perusidea on positiivisuus. Hymyily, pukeutumien ja juttelu ovat osa sitä. Brasilialaista sambameininkiä voisi olla myös suomenkin tanssikulttuurissa enemmän.
Pian on vuoden pimein aika. Silloin iloisen tanssijan näkeminen lavalla tuo hyvä mieltä.
Tässä hiukan Chaplinin hymyfilosofiaa :)
Smile though your heart is aching
Smile even though it’s breaking
When there are clouds in the sky, you’ll get by
If you smile through your fear and sorrow
Smile and maybe tomorrow
You’ll see the sun come shining through for you
Smile, what's the use of crying?
You'll find that life is still worthwhile
If you just smile
..täällä sama hienona videona .. http://timbuktu.vuodatus.net/blog/868890
Tiedät itsekkin mihin arvoon moisen ääliön käyttäytymisen voi jättää, näitä besserwissereitä riittää valitettavasti joka paikkaan.
Huono itsetunto ja menestymättömyys vastakkaisen sukupuolen kanssa voi aiheuttaa tälläistä, ollaan sitten pätemässä kurssilla kun ei muuallakaan kyetä olemaan edes jotenkin merkittävä tai huomioitu.
Joo, sitä eivät kaikki tunnu tajuavan, että (lava)tanssi on harrastusta omaksi iloksi. Sitä harrastetaan, koska siitä pidetään. Ei sen vuoksi, että tanssia olisi pakko harrastaa.
Tästä tullaankin ns. kilpatanssin maailmaan. Sitä kun tunnutaan harrastavan useimmiten, koska toisetkin tai kaveritkin harrastaa, ikäänkuin "must"-juttu.
Tänä päivänä "kilpatanssin" harrastajia ei (onneksi) näy enää kovin paljon lavoilla. Sanoin onneksi siksi, kun nämä vartaloaan ja tanssiasentoaan alati tarkkailevat ovat niiiiin tyhmän näköisiä vakavine ilmeineen, ilman hymyn häivettäkään. Eihän siinä ehdikään hymyillä, kun pitää muistaa tuhat asiaa yhdellä kertaa ja kuitenkin rytmi on mitä on...
Herää kysymys, miksi joku haluaa maksaa tanssikurssista vuosi vuoden jälkeen (vrt. aloittajan teksti). Eikö oppi ole mennyt perille, vai ovatko tanssilavat liian "rahvaanomaisia" paikkoja niin osaavalle kaverille?
Olen tavannut näitä, jotka mieluummin ramppaavat kursseilla, kun rohkenevat ihmisten ilmoille tanssipaikoille. Liekö syynä heidän pelkonsa tanssia aivan vieraan ihmisen seurassa kokonaiset kaksi kappaletta peräkkäin!
Monet itsensä "proksi" luokittelevat ilmaisevat jo ensimmäisten tahtien aikana, jos tanssiparin taidot eivät tyydytäkään. Siinä tilanteessa on "mukava" yrittää viedä haku loppuun saakka kunnialla hiljaisuuden vallitessa, kun haluaisi välittömästi palauttaa nirpan takaisin hakuristöön odottamaan satujen prinssiään.
Niin, ilmeillä tanssinkin maailmassa on suuri merkitys. Hymyillään me, joille tanssi antaa sitä mitä me tulimme hakemaan, suurta mielihyvän tunnetta. Hyvää päivän jatkoa kaikille ilmeistä riippumatta!
Oletpa tosi sisukas ja monella vasta-ainepiikillä rokotettu kun vielä jaksat hymyillen käydä tunneilla! Moni olisi jo juossut kesken tunnin pukuhuoneen puolelle pillittämään ja jättänyt kurssin kesken, vähemmästäkin.
Nyt on vaan niin, että me ihmiset ollaan erilaisia. Tanssin harrastajatkin. Tanssin opettajatkin. Mikä on toiselle O.K. ei todellakaan ole kaikille O.K.
Valitan että kurssillesi on eksynyt ilonpilaaja. Sellainen tulee harvoin vastaan, mutta sen tunnistaa jo "mitäs täällä teet" ilmeestä, josta on hymy kaukana.
Lohtua varmaan tuo kun vähän kyselet seuran jäsenistä ko. hemmosta. Voit yllättyä, mitä kuulet hänestä. Ehkä saat myös kommentteja "älä siitä kahjosta välitä".
Voit myös mainita asiasta ohjaajalle. Onpa kokemusta ohjaajasta joka asian saatuaan tietää karjaisee komentoäänellä: "tällä tunnilla on sitten vain yksi opettaja ja se olen minä!!!".
Toivottavasti jatkat harrastusta. Tanssiaikaa, sitä parasta laatuaikaa, saat käymällä tanssipaikoilla. Siellä kyllä hymysi noteerataan!
Kerroit menneesi suoraan alkeiskursilta alkeisjatko- ja edistyneiden ryhmiin.
Olisiko sittenkin ollut oppimisen kannalta parempi vaihtoehto käydä vaikka nyt ne alkeis- ja alkeisjatkoryhmät rinnakkain?
Jostain syystä ihmiset kokevat tuon alkeis-nimityksen jotenkin alentavana ja halventavana ja sieltä halutaan äkkiä pois.
Kuitenkin siellä käydään läpi juuri sitä oppimisen kannalta tärkeintä eli perustekniikkaa. Jos perustekniikka on puutteellista, kehittyminen on jatkossa hitaampaa ja vaikeampaa.
Varsinkin naiset perustelevat tuota hinkuaan sinne edistyneiden ryhmään sillä, että oppivat siellä paremmin. Näin tietysti onkin.
Olisi kuitenkin huomaavaista ottaa myös nämä edistyneemmät huomioon. Jos ryhmä on treenannut useampia vuosia, oletuksena niissä on tiettyjen perusasioiden sujuva hallinta.
Konkarikin voi haluta treenata jotain tiettyjä juttuja muiden samantasoisten kanssa. Jos konkari haluaa treenata vientiä tai muita perusasioita, hän menee alkeis- tai alkeisjatkokurssille.
Tää kirjoitus on tarkoitettu yleiseksi pohdinnaksi eikä moitteeksi sinulle.
Joskus vaan rupeaa v********n kun sinne edistyneiden ryhmään tunkee kesken kauden joku herranterttu, joka kirkkain silmin pyytää näyttämään perusaskelta ("kun mäen oo koskaan tanssinu tätä") samalla kun pitäisi treenata jotain askevalvariaatiojuttua.
Eihän tuossa ole tapahtunut muuta virhettä kuin se, että on hyväksytty jatkolinjalle liian vähillä esitiedoilla varustettu osallistuja.
Jonkinlainen tanssitesti olisi oltava kurssin pääsyvaatimuksena, ja johdonmukaisesti määritellyt vaatimukset, jotka pitää hallita, ennen kuin voi yletä kurssilta seuraavalle tasolle.
Osaavien palaamista alkeiskurseille en pidä karsimisen syynä, jos vaan suostuvat alistumaan kurssiohjelmaan ja opetettaviin alkeisaiheisiin.
Työväenopistoissa yms. koulutuksen myynnillä elävissä organisaatioissa on yleisenä piirteenä se, ettei karsita tulijoita vaan otetaan lähinnä rajoituksetta kehnommillakin esitiedoilla sisään, kurssien täysmiehityksen varmistamiseksi. Usein epätasainen aines haittaa oppimistavoitteitakin, samoin kyllä kriittiset yliosaavaisetkin.
-Kaks Vasenta Jalkaa-
Käyn 3-vuorotyössä ja minulla on 2 alle kouluikäistä lasta.
Laskin alkeistuntieni määrän elokuun alusta lokakuun loppuun, niitä tulee olemaan kaikkiaan 25 tuntia. Käyn siis edelleen myös alkeistason ryhmässä ja erilaisilla kursseilla, minusta "alkeis"-nimitys ei ole mitenkään alentava. Mutta jos käy riittävän kauan säännöllisesti saman ohjaajan tunnilla alkavat ne kuviot ja kuvioyhdistelmät olla väkisinkin tuttuja. Ymmärrän aivan hyvin, että pohjat on oltava kunnossa ennen kuin oppimista voidaan syventää ja laajentaa.
Ongelmana on se, että yleensäkään mille tahansa säännöllisille tunnille pääseminen ei ole aina helppoa, sillä myös mieheni tekee vuorotyötä.
Käytännössä katson seurani kaikki viikon aikana tarjoamat kolme eri kurssia läpi ja menen sitten
sinne mihin aikatauluni sopii. Huomioin kyllä myös tanssilajin.
Nyt olen kuitenkin pystynyt käymään edistyneitten ryhmässä melko säännöllisesti syyskuun puolivälistä alkaen ja jatkan siinä edelleen. Melko pienellä paikkakunnalla tämä edistyneittenkään ryhmä ei ole ehkä niin edistynyt kun nimestä saattaisi uskoa. Etuna on kuitenkin se, että kyseessä on tanssiseura ja siellä opetus on etenevää ja johdonmukaista, koska kaupallisia intressejä asiassa ei ole. Pääasiana on oppiminen.
Mielestäni ainakin kaupalliselta pohjalta toimivien tanssikoulujen olisi selkeästi ilmoitettava eri tasoisten tanssikurssien tanssitaitovaatimukset etukäteen niin ettei pettymyksiä tulisi puolin eikä toisin. Seuroissa tämä ongelma ei ole mielestäni niin suuri, koska samat opettajat saattavat opettaa eritasoisilla kursseilla ja voivat siten ohjata oppilaitaan oikeisiin ryhmiin. Opetuksessa on selkeästi näkyvissä tietty jatkumo. Myös henkilökohtainen palaute ja ohjaus on seurojen opetuksessa korostuneesti esillä.
Kaupalliselta pohjalta toimiva tanssikurssin järjestäjä on tyytyväinen kun saa paljon kurssilaisia tunneille, mutta ryhmän taso ja se mitä siellä pystytään opettamaan/oppimaan ei välttämättä vastaa sitä mitä etukäteen on ilmoitettu. Joissakin paikoissa otetaan vastaan oppilaita jopa ilman etukäteisilmoittautumista niin paljon, että tanssimaan ei edes kunnolla sovita. Myös oppiminen voi tuottaa vaikeuksia, jos suuren väkimäärän vuoksi ei näe mitä opettaja opettaa. Puhumattakaan sitten henkilökohtaisesta ohjauksesta, siihen on hyvin vähän mahdollisuuksia jo tanssikurssilaisten suuren määrän vuoksi. Mutta kun oppiminen ja ehkä vähän opettaminenkin on jäänyt puolitiehen mennään taas uudestaan samalle kurssille.
Noh, kursseista viis tänään menen joka tapauksessa tanssimaan..
Olen itse aloittelija. Alkeiskursseilla pyörii yllättävän kokeneita naisia. Heiltä olen saanut arvokasta palautetta ja neuvoja. Tämä on tapahtunut hymyssä suin. Kukaan ei ole ruvennut sättimään. Olen heille kiitollinen.
Oma palautteen antaminen naisille tuntuu vaikealta. Kun itsekin on aloittelija, niin ei ole oikein kanttia sanoakaan mitään toisen tanssista.
Parinvaihdossa kuitenkin tulee tanssittua monenlaisten vietävien kanssa ja eroja on, suuriakin.
Olen sitten joskus sanonutkin jotain, pääasiassa kehunut kun on tuntunut erityisen mukavalta. Negatiivisen palautteen suhteen olen ollut hyvin varovainen. Kerran sanoin eräälle, että tätä perusaskelta olisi hyvä harjoitella kotonakin musiikin tahtiin, joskus olen heilauttunut naisen oikeaa kättä, se kun pyrkii yllättävän monella olemaan aika löysä ja pakenevan alta pois... Ymmärrän kyllä, kun perusaskeleita harjoitellaan, ei kaikkeen millään voi kiinnittää samanaikaisesti huomiota. Oppiminen tapahtuu pala kerrallaan, hyppäyksittäin.
Kielteisen palautteen antamisessa on oltava erityisen varovainen, mieluummin olisi pidättäydyttävä siitä kokonaan.
Äänestääkö naiset sitten kursseilla jaloillaan. Kun tulee parinvaihto, he kävelevät ikävän tyypin ohi jo seuraavalle. Tätäkin olen huomannut tapahtuvan. Olisiko sittenkin parempi vaan sanoa, mene ja tiedä?
Pysy tasoisesi jengissä, kun taidot kehittyy siitä sit noustaan . Minäkään en lähde Amin Asikaisen kaa samaan kehään
Kumpaa pitää sitten uskoa?
Kurssin opettajia vai yksittäistä seuran jäsentä, jolla saattaa olla vain oma huono päivä?
Porukan jäsentä, ope tekee BISNESTÄ. Euro puhuu
"ope tekee BISNESTÄ"
Ei tee, kyseessä on tanssiseura, ei koulu. Jos asiat on hyvin hoidettu, saattaa saada kilometrikorvauksen opetuksestaan.