Viimeksi tänään hän ei millään saanut itseään ajoissa sängyssä ylös, valitti väsymystä, päänsärkyä ja yleistä huonoa oloa. Mikä tuollainen epämääräinen huono olo oikein on, mikä vaivaa jatkuvasti?
Meillä ei valvota yömyöhään, eikä istuta tuntikausia telkkarin tai tietokoneen ääressä. Lapsi ei polta tupakkaa, eikä juo kaljaa tai mitään muutakaan. Juuri on hankittu koululääkärin määräämää rautalääkettä hemoglobiinin kohentamiseksi. Kouluasiatkin ovat ihan normaalilla tolalla. Näkö on vastikään tarkastettu, samoin yleiskunto, mutta olo on kuitenkin huono! Johtuuko se korvien välistä?
Tyttö pystyy aina puhumaan minulle asioistaan ja nytkin soitti, että yrittää ensi viikolla muuttaa tilannetta, ettei tulisi koulusta poissaoloja.
Mutta mistä tuollainen voi sitten johtua? Olen yrittänyt puhua esim. kunnolla syömisen tärkeydestä, ja tyttö syökin, muttei aina. Onneksi sentään koulun karkki- ja limuautomaatti on heivattu huitsin nevadaan jo aikoja sitten!
Onko muilla vanhemmilla samoja kokemuksia?
Meillä ei valvota yömyöhään, eikä istuta tuntikausia telkkarin tai tietokoneen ääressä. Lapsi ei polta tupakkaa, eikä juo kaljaa tai mitään muutakaan. Juuri on hankittu koululääkärin määräämää rautalääkettä hemoglobiinin kohentamiseksi. Kouluasiatkin ovat ihan normaalilla tolalla. Näkö on vastikään tarkastettu, samoin yleiskunto, mutta olo on kuitenkin huono! Johtuuko se korvien välistä?
Tyttö pystyy aina puhumaan minulle asioistaan ja nytkin soitti, että yrittää ensi viikolla muuttaa tilannetta, ettei tulisi koulusta poissaoloja.
Mutta mistä tuollainen voi sitten johtua? Olen yrittänyt puhua esim. kunnolla syömisen tärkeydestä, ja tyttö syökin, muttei aina. Onneksi sentään koulun karkki- ja limuautomaatti on heivattu huitsin nevadaan jo aikoja sitten!
Onko muilla vanhemmilla samoja kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei, hän EI ole raskaana!
Oletko varma ettei lasta kiusata koulussa?
Meillä viime talvena täysin samoja oireita, jotka vähitellen paheni, ja kun asiaan sitten koulussa ja kuraattorilla puututtiin, niin selvisi että lasta kiusattiin.
Minäkin luulin että lapsi puhuu minulle, mutta eipäs vaan puhunutkaan = /
Murrosikäiselle se oman heikkouden näyttäminen äidille taitaa olla aika hankalaa, ja kun siitä puhumisesta seuraa äidin huolestuminen, asiaan puuttuminen ja pahanolon selviäminen myös koulussa opettajille ja muille oppilaille, myös kiusaajille, on "helpompaa" olla kertomatta, ja yrittää unohtaa koko asia, vaikkei se onnistukkaan..
Meilläkin lapsella (poika) on kavereita, opettajien kanssa ei ole ongelmia, on hyvä ja pärjäävä oppilas, mutta muutama muu oppilas tekevät koulupäivistä sietämättömiä.Tönimistä, huutelua, piikittelyä ja alistamista.
Asiaan on puututtu, auttaa aina hetkeksi, alkaakseen taas erimuodossa uudestaan, ja sitten taas puututaan.tätä taitaa olla vielä 2v edessä, opettajat ja muu kouluhenkilökunta on tehnyt kaikkensa jo, mut vanhemmat kun ei viitsi asiaan ottaa kunnolla kantaa (kasvattaa lapsiaan) niin tämä jatkuu ja jatkuu vaan.
Voi tietenkin olla ettei tästä ole kyse teillä, mut kehoitan ottamaan yhteyttä kouluun ja selvitätte asiat nyt siltäkin kannalta.
Kyllä kiusaamistakin on ollut, mutta kun siihen todellakin puututtiin voimakkain ottein, niin se on loppunut. Tyttö kyllä kertoisi, jos töniminen ja nimittely vielä jatkuisi. Oikeastaan nyt viimeisimmässä tapauksessa hän itse ei ollut edes kiusaamisen kohde, vaan kaverinsa, jota hän puolusti. Mutta kuten sanottua, kiusaaminen ei ole ajankohtaista - tietäisin, jos olisi.
Ehkä tämä lisääntyvä pimeyskin vaikuttaa ja se, että koulussa on taas ns. jakso vaihtunut, kahdeksan aamuja on enemmän kuin muutama viikko sitten. Tyttö itse sanoi aamulla, että viikko on ollut raskas henkisestikin. Ehkä se sitten ilmenee fyysisenä pahanolon tunteena? Tiedän, että hän kelailee tiettyjä asioita mielessään ('etsii itseään' niin kuin hienosti sanotaan), mutta ajattelen etten puutu niihin kuin vasta sitten, kun hän itse haluaa. Tuon ikäinen on jotenkin niin 'hukassa' itsensä kanssa, eikä siinä oikein vanhemman auta muu kuin tarjoutua kuuntelemaan tai olemaan se olkapää, jota vasten voi itkeä.
Meillä kesä meni loistavasti, 14v poika ei tapellut eikä osoittanut mieltään mistään, oli tyytyväinen ja niin onnellinen kaikesta, koulu alkoi myös hyvin, iloisena lähti aina kouluun ym, ja sit yhtäkkiä menikin täysin lukkoon = /
Ja siis kiusaaminen oli taas alkanut..Samanlaista päänsärkyä, huonoaoloa ym valitteli, ja siitä vaan tuli mieleen.
Mut, toivottavasti teillä on päästy siitä kiusaamisesta eroon.
Eiköhän se tyttö sieltä jostain itsensä löydä, murrosikä nyt vaan on sellaista tunteiden myrskyä et näitä takapakkeja joskus aina tulee.
Ihan varmasti se omin itse löytyy, vaikka hakusessa olisikin pidemmän aikaa :) Olen yrittänyt muistella omaa murrosikääni, mutten esim. tunnista silloisesta itsestäni samanlaista kavereiden tarvetta kuin tytölläni on. Tuntuu, ettei hän osaa oikein olla yksin, harva se päivä on joku tyttökaveri meillä, kun menen työstä kotiin, nytkin on yksi tulossa yökylään pe-la. Toisaalta, olinkin itse sellainen yksin nyhjääjä, etten paljon kavereita kaivannutkaan.
Tuosta kiusaamisesta vielä. Tytön koulussa pidettiin huolta nimenomaan siitä, ettei hänelle jäisi kesäloman ajaksi tunnetta ja pelkoa siitä, että syksyllä sama kiusaaminen taas jatkuisi. Hänkin aloitti koulun ihan hyvissä tunnelmissa, sitten yksi ja sama (tyttö)oppilas taas aloitti tönimisensä ja nimittelynsä, mutta asia pantiin heti järjestykseen, oppilaat mm. allekirjoittivat sitoumuksen, jossa lupasivat sitoutua noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä. Minusta se on hyvä käytäntö. Olin jo varautunut menemään koululle keskustelemaan tämän kiusaajan kanssa, muttei sitten tarvinnutkaan, onneksi. Toivon vaan, että teilläkin asiat muuttuvat, ettei tarvitse kahta vuotta sietää kiusaamista.
Se kiusaaminen voi jatkua henkisenä ja paljon raastavampana. Syrjintää, nimittelyä ja ylenkatsomista, yksinäisyyttä. Ei itseäkään paljoo kiinnostas mennä kouluun silloin.
ehkäpä sitä?
Ei sillä ettenkö ottaisi vakavasti masennusta,mutta en nyt heti alkaisi menemään sille linjalle..Nuoret ovat välillä maassa syystä tai toisesta ja ihan syytäkin.Olenhan itsekin ollut teini ja muistan tasan tarkkaan niitä fiiliksiä kun en tiennyt mikä riepoo ja miltä tuntuu ja miten olis parempi olla.
Ne ajat menivät kuitenkin ohitse omalla painollaa vaikka vaikeaa olikin.Siihen aikaan 20 v.sitten ei edes oltu hysteerisiä diagnoosin "masennus" kanssa.Nykyäänkin kun teinit saavat paljon infoa netistä ja kavereilta niin johan tuntuu että oma teininikin helposti menisi siihen muottiin että nyt on masennus.
Onneksi hänelle ovat riitäneet ne tarinat joita olen kertonut omasta teiniajastani ja hän kyllä on samaistunut niihin melko pitkälti.Ja se jos mikä auttaa teiniä parempaan päivään kun tietää että oma äitikin puhuu muistellen ihan samoja asioita joista hänkin nyt "kärsii"..Ja että äitikin on ihan suhtkoht normaali aikuinen,omalaatuisuudestaan huolimatta :D :D
Ei masennusta, enempi on iloinen ja irti maasta kuutena päivänä viikossa, mutta se seitsemäs voikin sitten olla vähän apeampi päivä. Eli normaalia, normaalia on!
No tuollainen huono olo ja väsymys ja se että ei huvita voi johtua esim masennuksesta?