Tutkimuksissa ei oo löydetty vikoja eli selittämätön tapaus, mutta mietinpä vain että millä tavoin se paljon puhuttu stressi vois vaikuttaa raskaakstulemiseen? Tuntuu jotenki niin uskomattomalta että se vois olla jostain ns. korvienvälistä kiinni.. Erittyykö jotain stressihormonia joka sitten aiheuttaa vajetta normaaleissa hormoneissa vai miten?
Entä sitten endometrioosi, jota oon epäilly kohdallani, tosin lievänä. Johtimet on auki mutta jos se muodostaa kiinnikkeitä vatsaonteloon niin sekin vaikeuttaa asiaa?! Mitä ne siellä vatsaontelossa haittaa? Gynen mukaan myöskään pesäkkeiden (pieniä, jos on? ei näy ultrassa) poistolla ei oo merkitystä hoidon kannalta?!
Kaikenlaista sitä tulee pohdiskeltua.. kun haluis vaan löytää jonkinlaisen järkevän syyn kaikelle, miksei onnistu...
Entä sitten endometrioosi, jota oon epäilly kohdallani, tosin lievänä. Johtimet on auki mutta jos se muodostaa kiinnikkeitä vatsaonteloon niin sekin vaikeuttaa asiaa?! Mitä ne siellä vatsaontelossa haittaa? Gynen mukaan myöskään pesäkkeiden (pieniä, jos on? ei näy ultrassa) poistolla ei oo merkitystä hoidon kannalta?!
Kaikenlaista sitä tulee pohdiskeltua.. kun haluis vaan löytää jonkinlaisen järkevän syyn kaikelle, miksei onnistu...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä oli sama tilanne vuosi sitten. Oltiin selittämättömiä.
Stressin vaikutusta raskautumiseen on tutkittu hoidoissa käyviltä ja sen merkitys onnistumiseen oli lähinnä marginaalinen. Jos stressillä olisi mahdollista ehkäistä, miksi meillä on näin laaja kirjo ehkäisyvälineitä?:) Ei hätää siis ja itseään ei tuosta tarvitse syytellä:)Et voi omalla korvienvälillä estää raskautta.
Enää emme ole selittämättömiä. Kävin siis laparoskopiassakin; ei merkkiäkään endosta. Itse olen kuitenkin pitkään jo epäillyt endoa ja sitähän se lopulta oli, munasolupunktiossa punkteerattiin munarakkuloiden lisäksi endometriooma tyhjiin. On arvioitu, että osa selittämättömistä on endolaisia, mutta sitä ei vain ole saatu diagnosoitua.
Gynesi on oikeassa, pieniä pesäkkeitä ei kannata alkaa ronkkimaan, koska laparoskopia toimenpiteenä voi aiheuttaa enemmän haittaa (arpeutumia, kiinnikkeitä) kuin mitä pesäkkeiden poistosta saatava hyöty on. Oli kiinnikkeitä tai ei ja vaikka putket olisikin auki, vähäinenkin endometrioosi voi kemiallisesti erittämillään myrkyllisillä lihasnesteillä estää hedelmöittymisen ja/tai kiinnittymisen. Endometrioosi voi myöskin vaikuttaa munasolujen laatuun.
Voitte olla "oikeasti" selittämättömiä. Tiedän tarpeen syyn saamiselle. Hypein seinille ennen varmuutta endosta ja vaikka tieto siitä oli inhottava, se helpotti. Mutta jos epäilet itselläsi endoa, minä en sinuna enää odottelisi hoitoihin menoa. Endo vaan pahenee ajan kuluessa. Raskaudenhan pitäisi helpottaa tilannetta, mutta endo on krooninen sairaus. Onnistumistulokset ovat inseminaatioilla huonot ja koeputkihedelmöityksessä hyvät.
Toivottavasti kaikki selviää.
se endometriooma huomattiin, siinä punktion yhteydessäkö vasta, vai näkykö se ultrassa?
Eikö jokkut lääkkeet (esim. Terolut?) hidasta/vähennä sen vaikutusta?
En tiedä mitä mun pitäs niiden vaatia tekemään että se voitas tarkastaa, ja miten sen saa selville jollei sitä näy välttämättä tähystämälläkään? Ja eihän ne tee edes totakaan kun ultrassa ei näy mitään outoo..
Jotenki aika lohduttomalta tuntuu vaikka periaatteessa kaikki mahdolisuudet ois avoinna mutta.. on tässä kuitenki jo aika kauan menny ettei mitään oo tullu, että jotain kai pitäs tehdä...ivf.n hyvät tulokset ei kauheesti lohduta jos niihin piikkeihin ei ois oikein varaa. :( Onko ne kalliit piikit ihan ehdottomia siinä hoidossa?
Tähän asti vaan oon halunnu tuudittautua siihen että kaikki johtus vieläkin vaan pillereistä, mutta tuskin kuitenkaan kun niistäkin on nyt jo 2v. Pillerit vois auttaa endoon mutta kun en niitäkään viitsis alkaa taas syömään ku ei oo kuitenkaan varmuutta mistä kaikki johtuu..vaikee tilanne :(
Ihan uusimman tiedon mukaan selittämättömästä infertiliteetistä kärsiville kannattaisi tehdä laparoskopia, katsokaapa
http://www.blackwell-synergy.com/doi/abs/10.1111/j.1447-0756.2007.00629.x
Mulla on samanlaisia kokemuksia lääkäreistä kuin mollamaijalla. Lääkärit kielsi usean vuoden ajan endon multa, en ymmärrä kuinka se on heiltä pois?
Nuo sun suolistokivut kyllä kuulostaa endolta.
Se endometriooma näkyi ultrassa jo aikaisemmin eli ei se ollut punktiossa yllätys. Endometriooma tuli insseissä käytetyistä hormoneista; clomifen "ruokkii" endoa. Mun piti siis mennä hoitoihin asti ja saada niihen takia endometriooma, että hoitohekilökunta uskoi mulla endometrioosin olevan.
Yhdessä ivf:ssä käytettävät lääkkeet menevät yli lääkekaton (n. 620€) ja sen jälkeen samana vuonna lääkkeistä ei tarvitse maksaa kuin 1,50€/lääke. Ja ei, ivf:ää ei voi tehdä ilman lääkkeitä. Nuo on siis lääkekulut ja jos olet julkisella, niin hoito maksaa vain poliklinikkakäyntimaksun verran/kerta (22€?). Ongelma julkisella puolella on jonot, jotka voivat olla lähemmäs vuodenkin. Sen takia kannattaa ennakoida vaikka et nyt olisikaan heti valmis.
Minä kärsin omasta mielestäni endometrioosin aiheuttamasta kivusta monta vuotta (jo alle 20 vuotiaana). Lääkärit aina vaan totesi, että jollakin vaan on kovemmat kuukautiskivut ku toisilla. No, sitten toiseen munasarjaani tuli 6 cm endometriooma (endometrioosikysta) ja jouduin leikkaukseen. Viimeisimmät viikot ennen leikkausta olivat tuskalliset. Kipu oli välillä hyvinkin voimakasta (kipua oli myös vaikka ei ollut kuukautisia).
Leikkauksen yhteydessä todettiin että mulla oli laajasti levinnyt endometrioosi. Umpisuoli jouduttiin poistamaan, endoa oli suolissa, munasarjoissa, kohdussa, vatsaontelossa jne. Endon oli myös aiheuttanut arpia (endo oli siis ollut aktiivinen jo vuosia). Kannattaa itse olla aktiivinen!
Mulla endo paheni huomattavasti ku jätin pillerit pois ku ruvettiin yrittämään vauvaa. Kipu tietenkin aiheuttaa stressiä, joka tietenkin se voi aiheuttaa lapsettomuutta. Meillä kohta 2 vuotta yritystä takana. Loppuvuodesta pitäisi mennä hedelmöityshoitoihin.
Joo, sitä oon paljo miettiny että mistähän sen erottaa mitkä on normaaleja kuukautis/ovulaatiokipuja, mitkä ehkä endon oireita.. Mullakin voi tuntua mihin aikaan vaan kohdun seudulla pistävää/ nipistelyä ja menkkojen aikaan pari ekaa päivää oikein kouristavaa tunnetta. Sitä pahempi mitä enemmän vuotoo. Pöntöllä ponnistaminen usein sattuu.
Loppukierrossa on ovulaation jälkeen alaselkäkipuja/ jomotusta, niinku menkat ois alkamassa ja viimestään se alkaa muutama päivä ennen menkkoja. Näihin voi liittyä niukkaa tiputteluakin. Ja sitten ne menkat ei oo muuttunu normaalin runsaiks pillereiden jälkeen ja muutenki semmoset ihmeen limaset/ "jähmeet".
En tiä.. no ehkä jotain uutta selviää ensvuoden puolella ku alottaa ne hoidot, ehkä jo lääkkeet vois auttaa niihin kipuihin..?
Kiitos kaikille tähän saakka vastanneille.
Tänään sitten päätimme miehen kanssa ettei suhteellakaan ole enää jatkoedellystyksiä.. vaikka mun mielestä mitään sen suurempaa ongelmaa ei ole ollut kuin tää lapsettomuus.. täysin shokkina tämä lopulta tuli vaikka siitä on koko viikon mietittykin. Luulin että olisi niin vankalla perustalla ettei sitä vois kaataa ku pettäminen. No, tässä tulos mihin lapsettomuuskriisi voi pahimmillaan johtaa. Tulipa sitten muuta murhetta tän 1,5v mietityn tilalle.
En tiedä miten jatkossa endon kanssa jos se nyt on, lapsettomuuspolilla tuskin ainakaan enää yksinäisenä jatkan? Ei kai voi muuta ku odotella että jos oireet menee pahempaan päin niin tk-lääkärin kautta naistentautipolille? Kai asialle jotain voi/pitää tehdä vaikkei juuri sillon raskautta yritäkään kenenkään kanssa?
Yks vaihtoehto olis tietysti hakeutua väestöliittoon kun siellä kuulemma hoidetaan sinkkujakin. En tosin pysty nyt aikoihin ajatteleen mitään raskausjuttuja, mutta viivytelläkään tuskin loputtomiin kannattaa, kun ikää on 30 ja kuitenkin vielä haluis lapsia ja entä jollei miestä enää meinaa löytää...
Olkaa muut onnellisia keillä on sentään vielä mies jonka kanssa yrittää ja joka on tukena, muistakaa pitää huolta parisuhteestannekin vaikka tällänen asia sitä koetteleekin.. mä heräsin tähän valitettavasti liian myöhään.
Että tälläinen päätös tähän tarinaan.. ongelmaa toisensa perään. Miten VOI elämä potkia..MIKS just MULLE :( :'(
Jos nyt olisit tässä lähettyvilläni, pyytäisin sinut mukaani lenkille ja ulos tuulettumaan!
Tuntuu aika kohtuuttomalta, että ihmissuhdekin kariutui lapsettomuusviidakossa. Se on ollut siis rankka kokemus.
Mutta tässä vain mietiskelin sitä, että mitähän siitä olisi sitten seurannut, jos vaikka olisittte saaneet vauvan, jolla olisi koliikki ja se itkisi kaikki yöt, ette saisi nukkua ja hermot olisi kireällä kun viulun kieli. Olisikohan siinä vaiheessa ehkä tullut miehelläsi mieleen, että lähdenpä tästä.....? Kysyn vaan, kun en tiedä.
Lapsettomuus on ehkä yksi suurimpia parisuhteen kriisejä, itselläkin on menossa sama prosessi, mutta parisuhdettamme se on vienyt päinvastaiseen suuntaan mitä teillä.
Tuuleta ensin ajatuksesi kaikesta, ala vasta sitten harkitsemaan lapsi-juttua uudelleen. Ei lapsi ole kuitenkaan mikään marketin hyllyltä ostettava tuote, jonka voi vain tilata tai varata itselleen jos tuotteet ovat väliaikaisesti loppu.
Lapsi tarvitsee turvallisen kodin. En epäile, etteikö sitä myös sinkku-äiti voisi tarjota.
Jaksamista sulle.
Kaikki huonot asiat vaan kasaantu viime kuukausille ja kuulema miehellä(kin) tuli jaksaminen vastaan. Sillä epävarmuus töistä tällä seudulla, tän hetkinen ahdas kämppä jossa eläimiä vaikka on allerginen, pahentuvat oireet jotka on säikäyttäny terveyttä ajatellen jne. Sit mulla lapsettomuusongelman aiheuttama masennus on tietysti kärjistäny ja pahentanu kaikkee muutakin, kun ei oo vaan tajunnu/jaksanu pitää huolta suhteesta, jääny ihan tän ongelman varjoon, eikä huomannu ajoissa toisenkaan hätää. Toinen on yrittäny panostaa ja auttaa, ja nyt kun olisin vihdoin valmis ja se sumu missä on viime kuukaudet eläny olis hälvenemässä, että näkee muutakin elämää, eikä vaan sitä omaa murhetta, niin sit onkin vaan pelkkää tyhjää eikä enää mitään pelastettavaa.. :(
Mitään riitoja ei edelleenkään ole, päinvastoin, muuttopäätöksen jälkeen on oltu yllättäen lähempänä kun ehkä koskaan, puhuttu ja itkettykin yhdessä (itken nytkin).. on myös sovittu että kirjotetaan ja käsitellään aisoita vielä etäämmältäkin ja katotaan sit miltä alkaa tuntuun. Pelkää myös että tääkin voi olla täysin väärä päätös ja itsekseen miettiessä näkeekin kaiken uudessa valossa. Hätiköity päätöshän tääkin vähän on, mutta joutu päättään nopeesti toisen työpaikan vastaanottamisesta, muuten varmaan oliski ollu vielä tilaisuus "harkinta-ajalle" että olis katottu mihin suuntaan tää on menossa.
En tiedä, jää nähtäväks. Kyllähän sitä parisuhteeseen kaikenlaisia aallonpohjia kuuluu, ja sittenkin vaikka jatkettaiskin myöhemmin niin tääki tilanne on yks uus käsiteltävä ongelma, kyllähän tämmönen (asumusero) kuitenki pysyvän jäljen jättää suhteeseen, kuten kaikki kriisit. Mutta niitä nyt ei varmaan voi mitenkään välttääkään. Ei kai kriisitöntä suhdetta ookaan..