..lasten ja isän väliset tapaamiset?
Meillä exän kanssa muksuja useampikin,mutta ex ottaa heitä vain kerran kuukaudessa,vkonlopuksi,koska tarvitsee kuulema omaa aikaa ja lepoa.Toki minä sen levon hälle suon,mutta jos se menee omien lasten edelle..sitä en ymmärrä.
Itsellä on lapsista yksinhuoltajuus,mutta mielelläni "antaisin" lapsia isälleen useamminkin..ja se on myös lasten toive.Mutta isä siis kokee että hän tarvitsee uusperheensä myötä enemmän tuota "omaa-aikaakin".Eikä kuulema puolisokaan jaksa liikaa näitä lapsia...
Outo kommentti tulee häneltä silloin,kun olen toivonut että pitäisi kiinni edes näistä kolmen viikon tapaamisista..koska se on itsellekkin ainoa "vapaa hetki"...No,ex toteaa siihen että;" eihän se sun vapaasi ole,ei se tarkoita sitä että sinä vapaata saisit!".
Itse olen myös työssäkäyvä,ja uusperheellinen,joten "omaa-aikaa"/tai vapaata ei liiemmin ole.
Mikähän siinä on että minä pärjään hyvin puolisoni muksujen kanssa,mutta exälle tuottaa vaikeuksia olla kerran kuussa omien lastensa kanssa?
Meillä exän kanssa muksuja useampikin,mutta ex ottaa heitä vain kerran kuukaudessa,vkonlopuksi,koska tarvitsee kuulema omaa aikaa ja lepoa.Toki minä sen levon hälle suon,mutta jos se menee omien lasten edelle..sitä en ymmärrä.
Itsellä on lapsista yksinhuoltajuus,mutta mielelläni "antaisin" lapsia isälleen useamminkin..ja se on myös lasten toive.Mutta isä siis kokee että hän tarvitsee uusperheensä myötä enemmän tuota "omaa-aikaakin".Eikä kuulema puolisokaan jaksa liikaa näitä lapsia...
Outo kommentti tulee häneltä silloin,kun olen toivonut että pitäisi kiinni edes näistä kolmen viikon tapaamisista..koska se on itsellekkin ainoa "vapaa hetki"...No,ex toteaa siihen että;" eihän se sun vapaasi ole,ei se tarkoita sitä että sinä vapaata saisit!".
Itse olen myös työssäkäyvä,ja uusperheellinen,joten "omaa-aikaa"/tai vapaata ei liiemmin ole.
Mikähän siinä on että minä pärjään hyvin puolisoni muksujen kanssa,mutta exälle tuottaa vaikeuksia olla kerran kuussa omien lastensa kanssa?
Vastaukset 29
Vanhimmat
aloitetaan siitä että olen uusperheen äiti ja puolisoni lapsi asuu meillä. 5v tyttö. äiti hakee tytön joka toinen perjantai luokseen ja me haetaan sitten maanantaina kotiin takaisin. Meillä tuo järjestely on sujunut moitteetta. nyt tietysti helpottaa että lapsen äidillä on töitä ja auto (pystyy myös kuljettamaan vuorollansa)... meille on myös tammikuussa syntymässä yhteinen lapsi. en itse koe puolisoni lapsen hoitamista raskaana vaan se on opettanut minulle millaista on perheen arki kun on lapsia.
Alkussa todella hyvin, isä haki ja piti yötä useasti, ja viettivät aikaa neljä kertaa viikossa, ja lapset oli tärkeitä kuin myös isä lapsille.
Kolme vuotta sitten isä löysi "elämäsä toisen naisen" ja kolme vuotta sitten loppui tapaamiset täysin.
Ei siinä sen kummempaa.
Että suomalaiset ämmät jaksaakin valittaa. Valintasi olet tehnyt, selvitä se ihan itseksesi. Ja selvitä samalla lapsillesi se, että miksi valitsit kaikkein vähiten itsellesi sopivan miehen lastesi isäksi.
Olet epäonnistuja, valitettavasti.
epäonnistuja elämässään on sellainen henkilö, joka käy moittimassa toisia epäonnistujiksi edes tuntematta henkilöä.
Tällaisella henkilöllä ei ole mitään omaa elämää, ei iloja eikä onnistumisia itsellään ja hänen pitää purkaa edes virtuaalisesti omaa pahaa oloaan, kun kukaan oikea ihminen ei viitsi vaivautua kuuntelemaan.
Otan osaa, mutta itse olet tiesi valinnut, valitettavasti.
Lämmin ajatus sinulle. Näytit tuolle ikävälle ihmiselle kaapin paikan niin hienosti, ettei hän edes tajua saaneensa "köniin" ;)
Kun tarkkaan luet tekstisi, huomaat arvostelevasi itseäsi. :-) Osut siis naulan kantaan, sillä kyllähän sinä itsesi tunnet :-))
Hyvin surullista, mutta jokainen elää kuten haluaa.
Toiset elämänmyönteisinä ja onnellisina, toiset koko elämänsä kadehtien ja moittien muita.
Jokaiselle toivoisi läheisiä ihmisiä vierelleen, jotkut vaan tekevät sellasten saamisen itselleen mahdottomaksi ja joutuvat sitten purkamaan pahaa oloaan vaikkapa juuri täällä.
Tällaistahan tapahtuu kokoajan. Harvempi eroperhe on tyytyväinen eron jälkeisiin järjestelyihin, mutta minkäs teet.
Niin etääiti kuin etäisäkin voi jättää tapaamisen väliin, sillä velvollisuutta siihen ei ole. On oikeus tavata lastaan/lapsiaan, mutta jos ei halua, pakkoa ei ole.
Toki lähivanhempikin tarvitsisi omaa aikaa, mutta yleensä sitä ei kyllä ole tarjolla. On hyvä kaikkien kannalta, jos tapaamisasiat saa järjestykseen. Jos se ei onnistu itse järjestelemällä, niin kannattaa ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja sopia tapaamiset niin, että ne myös toteutuvat. Vähäiset tapaamiset taas olisivat mielestäni peruste korottaa elatusmaksua, oli sitten etävanhempi isä tai äiti.
Elatusmaksuthan ovat sitten se toinen asia, mistä saadaan helposti riitaa aikaiseksi. Yleensä aina lähivanhemman mielestä etävanhempi maksaa liian vähän.
Sinulla kuitenkin on hyvä tilanne, sillä lapsella on olemassa myös toinen vanhempi, joka on edes joskus käytettävissä. Ajattelepa tilennetta, jossa toinen vanhempi on kuollut... Silloin jäljellejääneellä vanhemmalla on koko vastuu lapsesta/lapsista, eikä paljon tarvitse haaveilla vapaaviikonlopuista.
Vapaaviikonloppuja ja omaa vapaata harvemmin myöskään on tavallisen yhdessä asuvan perheen vanhemmilla.
Minä erosin lapseni miehestä jo v.2002, alussa hän tapasi kyllä lastaan aina mutta kaikki muutui kun minä tapasin sit uuden miehen(tosin hakkaajan)josta onneksi kyllä erosinkin. Ei isi enää käynnytkään ku harvakseen..noh vuodet kului ja kävimme monta kertaa lastenvalvojankin luona mut mitä se auttaa ei mitään eli sinne ihan turha ottaa yhteyttä tälläses asias!
Tänä päivänä iskä naimisissa uuden naisen kanssa ja olen onellinen hänen puolesta,heillä 2 lasta jne..eikä muuten tapaa lainkaa enää lastaan,hänen päätös ja menetys. Olen sanonut hänelle niin monta kertaa et kannattais luoda suhdetta omaa lapseensa mut jos ei ni sit ei.
Meillä kaikki tapaamiset mustaa valkoisella mut ei auta,toista kun ei voi pakottaa.
Itse elän myös uudessa perheessä jossa 3 lasta ja 4 tulossa=) olen onnellinen
Elkää vaivatko päätänne jos isi tai äiti kumpi tahansa ei halua jostain syystä tavata lastaan,menetätte vaan mielenrauhan ja omat voimanne,kaikki helpottuu ajan myötä ja elämä alkaa hymyillä paljon paljon enemmän=)
mutta voisi hyvin olla. Vastuu täysin minulla, ei ole isukkia eron jälkeen näkynyt kuin n. kerran vuodessa. Pysyisi mielummin kokonaan poissa!
En ymmärrä miten isä voi täysin hylätä lapsensa, olimme kuitenkin 10 v naimisissa ja lapset jo 5- ja 7-v. kun erottiin.
Omat vanhempani ovat kuolleet, joten esim. kun jouduin leikkaukseen muutama vuosi sitten, lapset joutuivat olemaan tilapäisesti lastenkodissa. Isä, joka asuu meistä parin km:n päässä, ei voinut lapsiaan hoitaa.
Exä maksaa asuntolainaa asunnostamme joka jäi minulle ja lapsille erossa, minulle asia sopii hyvin huolehdin sitten itse päivittäiset menot kokonaan.
hyvä tilanne kun isä ehkä hakee yhdeksi yöksi, jos juomiseltaan ehtii. Itse olen päivät töissä ja illat opiskelen. Joten välillä tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja vanhan talon hoitokaan ei ole niin helppoa, yksinäiselle naiselle.
Mutta onhan meillä koti ja toisemme, mummu ja vaari ja joskus lapsilla jopa isäkin.
Aina ei vain muista että ehkä jollain toisella on vaikeampaa.
sitä omaa aikaa, se katsotaan heti laiskuudeksi ja haluu ryyptätä ja rellestää, mutta jos tämä etävanhempi on vapaalla, jota on 31 päivää usemmiten kuussa, niin hänen vapaansa on ihan oikeudenmukaisia.
Joka kuussahan elarivanhempi ei huoli lapsia, vaan kun itelle sopii.
Aina se lähi on pahempi vaikka huoltaa lapsia yötä päivää ilman lomaa ja itse sairaana, töissä käyvänä ja useimmiten jopa köyhempänä kuin etä.
"lähivanhemman mielestä etävanhempi maksaa liian vähän."
7ja puoli tonnia pystyssä,eikös se ole aivan liian vähän!
Eron hinnan maksaa lapset. Ole sinä vaan tyytyväinen itseesi ja omaan elämäsi. Hyvä kun itsellä on asiat mukavasti.Lapset vastaavat omasta elämästän, eikös vaan...
Ei voi kuin ihmetellen lukea näitä viestejä. Jokaisella lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa ja ajattelumalli pitäisikin lähteä siitä, että lapset voivat viettää tarpeekis aikaa molempien vanhempien kanssa.
Olen joutunut itse elämään ilman vanhempia, toinen kuoli ajoissa ja toinen oli alkoholisti. Onneksi sijaisvanhemmat on olleet tukevia.
Lapset asuvat luonani ja käyvät joka viikko isänsä luona 1-2 päivää. Saavat käydä useamminkin jos haluavat.
lapsella on oikeus molempiin vanhempiin mutta lapsella pitäisi olla myös oikeus lähivanhempaan, joka ei ole koko ajan väsynyt.
Sitä moni etä ei tajua, että lapsi siinä kärsii jos lähi tekee töitä tai opiskelee tai vaikka olisi lapsen kanssa 24/7 niin lähikin tarvitsee joskus lepoa ja omaa aikaa ja se on aina lapselle hyväksi kun lähi on "latautunut" ja levännyt.
Jollekin se oma aika on ravintolailta, jollekin toiselle pitkä kylpy ja kunnon yöunet.
Miten niin pitäisi - väsyminen joskus vaan kuuluu normaaliin eloon. Elämä ei ole niin tasaista menoa. Ruikuttajia tässä maassa riittää. Miettikää miten ihmiset on ennen pärjänneet - ruumillista kovaa työtä, puutetta ruuasta ja iso lapsilauma, asunnot surkeita. Tyhjänpäiväisiltä valituksilta nämä asiat täällä palstalla vaikuttaa - ja itsehän olet eronnut. Olisiko osin omaa syytä nykyinen tilanne?
lasten olisi ollut parempi elää alkoholistin, vieraissa hyppäävän, naisia hakkaavan äijän kanssa.
Varmaan siinähän ne olisi oppineet oikean elämän mallin.
Ai, niin ja minähän sen miehen valitsin, mutta silloin hän ei ollutkaa alkoholisti, eikä pettäjä, ei hän edes kohottanut kättään ketään vastaan.
Eikä otsassakaan ollut leimaa että minusta tulee 15-vuoden kuluttua tuommoinen ja tuommoinen.
Turha se on valittaa, jos olet itse lähtenyt toisen miehen matkaan. Jos taasen mies on mennyt toisen matkaan, olisi syytä katsoa peiliin.
Elä nyt sen kanssa mitä olet halunnut. Me veronmaksajat pidämme sinut ja lapset hengissä, muut saat hoitaa itse.
Silloinen mieheni lähti toisen naisen matkaan...4 vuotta siitä hetkestä tapasin nykyisen mieheni,joka oli jo aiemmin avoliitostaan eronnut..koska hänen avokkeellaan oli toinen mies.
Olimme jo tahoillamme eronneet,kumpikin.
Epäonnistujia emme ole kumpikaan, liittoon kun tarvitaan aina kaksi.Ja kehtaanpa sinne peiliinkin katsoa,ja näky miellyttää niin omaa kuin muidenkin silmiä:)
Kyllä minä maksan ihan itse,työssäkäyvänä sekä aikuisopiskelijana.
Joten eipä tarvitse sinunkaan niin kovin katkeroitua...
Lapset tapaan kerran kuussa. Toiminut 5 vuotta, ja nyt alkanut ilmetä tapauksia, ettei lapsia tueta isän luo. En ole riidellyt, jos ne ei tuu niin sit ei tule. Siksi olen päättänyt että kirjoitan sosiaaliviranomaisille että tapaan lapsia harvemmin, kun ei ne tule aina kaikkina aikoina kun pitäisi. Lasten äiti toimii jarruna ja valheiden levittäjänä.
Sitten harvennetaan tapaamisia. Tapaamisiin kun ei voi pakottaa edes oikeus. Kyllä lapset sitten kun kasvavat, niin saavat tavata isää milloin vaan, vaikka muuttaisivat isän luokse.
Lapset haluaisivat tulla useammin, ovatpa usein olleetkin, mutta en jaksa aina arvuutella, kuinka moni nyt on tulossa. Kerran ei kukaan ollut tulossa, sitten yksi tuli. Lasten äiti oli kuin muumio, ei tukenut ei käskenyt.
Joten katsokaa itseänne peiliin, äitöset!! Riistätte lapsiltanne isät!
Olen tilanteeseen yhteydessä vain välillisesti, eli en ole isä tai äiti, vaan isän uusi tyttöystävä.
Tilanne on se, että pariskunnan yhteisen lapsen äiti uhkailee isää ties millä milloinkin - yleensä yksinhuoltajuudella tai tapaamisoikeuden kumoamisella. Näihin ei tietenkään ole mitään perusteita, mutta uhkailut harmittavat minuakin. On selvää, että näistä isän (siis nykyisen miesystäväni) mieli menee apeaksi. Lapsen isä haluaisi nähdä lastansa noin 2-4 iltana viikossa sopimuksen mukaan. Tällä hetkellä ex-rouva pistää kuitenkin kapuloita rattaisiin ja uusin pelisääntö on se, että isä saa nähdä lastansa vain viikonloppuisin omassa kotonaan, omalla asunnollaan. Mikäli isä haluaa nähdä lastansa viikolla, niin tapaamisten on tapahduttava ex-rouvan asunnolla. Ex-rouvalla on viikolla omia menojaan 1-3 iltana, jolloin lapsen isän "pitäisi" ajella lapsen äidin asunnolle (välimatkaa toki "vain" 15 km) lastansa pariksi tunniksi katsomaan. Toki isä lastansa mielellään näkee, mutta kysymykseen ei nyt näytä tulevan se, että isä katsoisi lastansa omalla asunnollaan, pitäisi sitä koko illan/yön, saatika se, että lapsen äiti toisi lapsen omien menojen ajaksi isän luo. En tiedä johtuuko tilanteeseen ärsyyntyminen omalta kohdaltani siitä, että olen isän uutena tyttöystävänä saanut kuulla olevani ämmä ja ties mikä (mielestäni aiheettomasti, koska en ole ko. henkilöstä koskaan pahaa sanonut), mutta jotenkin koen epäkohtana lapsen isää kohtaan sen, ettei isä saisi nähdä lastansa omalla asunnollaan viikolla, vaan vain tunnin-kahden pätkiä lapsen äidin asunnolla. Viikonloppuisin toki lapsi annetaan yökylään isälle, sillä ex-rouvan viikonloppuharrastuksiin kuuluu biletys, totta kai!
Muutenkin lapsen äiti on hieman hankala. Häneltä on ystävällisesti kysytty lupa, että minut esiteltäisiin ex-pariskunnan yhteiselle lapselle, mutta lupaa näihin tapaamisiin ei ole saatu. Sotahan siitä aina syttyy...
riippuuu ihan siitä, että mitä tapaamissopimuksen on kirjoitettu. Sellaisiakin tapaamissopimuksia on, joissa määritettään hyvin tarkasti se, että missä tapaaminen tapahtuu.
Minkä ikäisisä lapsista mahta olla kyse? 2-4 iltaa viikossa on kyllä aika lailla lapsen pompottelua edes takas, joten en kyllä usko, että tapaamissopimukseen on voitu kirjata tuollaisia aikoja.
Mitä ihmee lupia uuden puolison esitelyyn kaivataan? Jos teistä/siis lapsen isästä asia tuntuu hyvältä teidän tavata toisenne, niin ei siinä ole äidillä mitään sanottavaa.
Eli siis nyt lukemaan tarkemmin tapaamissopimusta ja jos käytäntö on eri mitä papereissa lukee, niin lastenvalvojaan yhteyttä ja isän ilmotus, että tapamiset ei toteudu.
Nämä tapaamisasiathan eivät minulle suoranaisesti kuulu, mutta kerron tarkemmin kun kerran kysellään.
Ymmärtääkseni pariskunnalla on sopimus, jonka mukaan he päättävät kaksistaan tapaamisista ilman mitään x päivää / viikko. He näkivät aikoinaan parhaaksi sen näin eli yhteisessä sovussa tapaamiset voitaisiin järjestää. 4 iltaa viikossa on toki paljon ja toki isä ei ole sitä vaatimassakaan (ottaen huomioon lapsen hyvinvoinnin ja jaksamisen). Käytännössä 4 iltaa viikossa saattaakin toteutua siten, että isä käy lapsensa luona 3 iltana, ja kerran se on sitten yötä isän luona (viikonloppu). Mutta siis esim. 2 iltaa/yötä viikossa isän luona on ilmeisesti jo mahdottomuus, koska äiti ei tahdo lastansa luovuttaa "vieraaseen paikkaan" viikolla yökylään.
Ja mitä tuohon minun tapaamiseen tulee, niin enpä jaksa olla riidanaiheuttajana tässä tilanteessa. Asia on tehty selväksi, eli lasta ei saa tavata. Ja ei ainakaan ilman hänen suostumustaan. Ja sitä suostumusta on turha odottaa. Ja nainenhan varmaan repisi pelihousunsa ja tekisi tapaamiset hankalammaksi, jos jotain tällaista tapahtuisi ilman hänen tahtoa. Viimeksi on jo uhattu elareiden korottamisella ja ties millä, jos jotain tapahtuu vasten tahtoa. Toki nämä uhkaukset eivät niin vain mene läpi, mutta kuka jaksaa riidellä? Enkä minä ainakaan halua olla se, josta riita syntyy ja isän välit / tapaamiset lapseen huononevat.
Lapsella ikää siis 5 v ja erosta aikaa vuosi. Mutta eipä näytä olevan entisellä puolisolla oikeus uuteen elämään eron jälkeen.
tarkempaa tapamissopimusta, kun tapaamiset ovat nytten hyvin epämääräisiä aikojen suhteen.
Eli siis lastenvalvojan luokse sopiman tarkat yksityiskohdat tapamisten suhteen, niin se helpottaa teidän kaikkien arkea.
Niinhän se on, että kun lapsen hankkii, niin siinä on kiinni suunnilleen seuraavat 18 vuotta. Ei lasta voi sysätä syrjään, kun elämä ei menekään suunnitelmien mukaan.
Itse aikanaan erosin juoposta ja väkivaltaisesta miehestä, en voinut lapsia hänen luokseen sen jälkeen päästää. Isän puolen lähes koko sukuun yhteydet katkesivat eromme vuoksi. Elatusmaksuja hän ei tietenkään maksanut.
Tässä välissä on pakko mainita teille, jotka ruikutatte maksamattomien elatusmaksujen perään: Asuinkunta maksaa elatustukea, jos etävanhempi ei maksa elatusmaksujaan. Linkki: http://www.tampere.fi/sosiaalipalvelut/elatusasiat/elatustuki/index.html
Lapset olivat siis aina kanssani. Väsyin useinkin, mutta minnepä olisin lapseni laittanut. Ei ollut omia lomia eikä viikonloppuvapaita. Lasten kanssa lomailimme kyllä ja se oli hauskaa! Lasteni isä kuoli muutaman vuoden kuluttua erostamme, joten ikinä hänestä ei tullut "oikeaa isää" lapsilleen. Kuoleman jälkeen elatustukea ei tietenkään enää maksettu, mutta Kelasta saa sitten ns. yleistä perhe-eläkettä täysi-ikäisyyteen saakka. Ja mikäli lapsen kuollut vanhempi on ollut työssä, lapsi saa myös työeläkettä. Eläke on kuitenkin verotettavaa tuloa, niin Kelan kuin jonkin eläkeyhtiönkin maksamana. Linkki: http://www.varma.fi/Varma/fi-FI/Left/Elakkeet/Perheelake/
Tällainen tarina tämä. Me silvisimme ja pärjäsimme ja lapset ovat nyt jo isompia, joten minäkin saan välillä vapaata =).