Nyt on pakko kirjoittaa tänne, koska olen niin ylpeä pennustani, ja no, itsestäni myös=)
Ennen koiran hankintaa luin, että venäjän toyterrieri on aika vaativa/vaikea koira ja moni oli sitä mieltä, ettei sitä välttämättä kannata ottaa ensimmäiseksi koiraksi.
No, minä olin rotuun ihastunut,ja kovasti kyseisen rotuisen koiran halusin, mutta meinasin vähän alkaa jänistämään näiden lukemieni juttujen takia.
Sitten päätin, että prkl!!JOs olen yhden lapsenkin saanut kasvatettua ja opetettua suht hyväkäytökseseksi, niin enköhän minä nyt yhden pikku rääpäleenki kanssa pärjää!
Niin minä sitten olin välittämättä muiden mielipiteistä ja ostin toyterrieri tytön.
Pentu on nyt 12 viikkoa ja olen aika ylpeä, kun se hienosti jo istuu ennen kun saa ruuan, ja kun tullaan ulkoa, niin istuu kun käsken, jotta saan hihnan otettua pois. Oppi istu -käskyn 8 viikkoisena
Pentu on nyt oppinut lähes sisäsiistiksi;menee vinkumaan ovelle jos tosi usein kun haluaa ulos. yöllä tekee paperille aina.
Se ymmärtää EI- käskyn, antaa tassua ja parhaillaan opetellaan maahan menoa, minkä on jo hienosti hoksannut
Myönnän, että pentu on tosi itse/kovapäinen ja haastava, mutta minä en siedä sitä, että mun silmille hypitään, ja on tainnut pentu tämän huomata:) Vaikka onkin kääpiökoira, niin mielestäni pitää silti osata käyttäytyä.Hermot on kyllä MONESTI ollut aika tiukilla ja usko meinannut loppua:)
Nyt olen siis tosi onnellinen pennustani ja Chihuahua on seuraava koira, jonka aion ottaa (tästäkin rodusta olen paljon lukenut, että helpompiakin rotuja löytyy:))Mutta muillekin antaisin ojeen, että itse kannattaa kuitenkin se lopullinen päätös tehdä rodun suhteen , vaikka muut sanoisivat mitä!
Ja iloitkaa pennuistanne!=)=)
Ennen koiran hankintaa luin, että venäjän toyterrieri on aika vaativa/vaikea koira ja moni oli sitä mieltä, ettei sitä välttämättä kannata ottaa ensimmäiseksi koiraksi.
No, minä olin rotuun ihastunut,ja kovasti kyseisen rotuisen koiran halusin, mutta meinasin vähän alkaa jänistämään näiden lukemieni juttujen takia.
Sitten päätin, että prkl!!JOs olen yhden lapsenkin saanut kasvatettua ja opetettua suht hyväkäytökseseksi, niin enköhän minä nyt yhden pikku rääpäleenki kanssa pärjää!
Niin minä sitten olin välittämättä muiden mielipiteistä ja ostin toyterrieri tytön.
Pentu on nyt 12 viikkoa ja olen aika ylpeä, kun se hienosti jo istuu ennen kun saa ruuan, ja kun tullaan ulkoa, niin istuu kun käsken, jotta saan hihnan otettua pois. Oppi istu -käskyn 8 viikkoisena
Pentu on nyt oppinut lähes sisäsiistiksi;menee vinkumaan ovelle jos tosi usein kun haluaa ulos. yöllä tekee paperille aina.
Se ymmärtää EI- käskyn, antaa tassua ja parhaillaan opetellaan maahan menoa, minkä on jo hienosti hoksannut
Myönnän, että pentu on tosi itse/kovapäinen ja haastava, mutta minä en siedä sitä, että mun silmille hypitään, ja on tainnut pentu tämän huomata:) Vaikka onkin kääpiökoira, niin mielestäni pitää silti osata käyttäytyä.Hermot on kyllä MONESTI ollut aika tiukilla ja usko meinannut loppua:)
Nyt olen siis tosi onnellinen pennustani ja Chihuahua on seuraava koira, jonka aion ottaa (tästäkin rodusta olen paljon lukenut, että helpompiakin rotuja löytyy:))Mutta muillekin antaisin ojeen, että itse kannattaa kuitenkin se lopullinen päätös tehdä rodun suhteen , vaikka muut sanoisivat mitä!
Ja iloitkaa pennuistanne!=)=)
Vastaukset 1
Vanhimmat
mulla oli vähän sama tilanne muutama vuosi sitten. haaveilin pitkään mäyräkoirasta. muut sanoi, että mitä sinä nyt sellaista itseppäistä rotua haaveilet. otin kuitenkin pennun, ja en ole päivääkään katunut. seurallisempaa, lempeämpää ja oppivaisempaa koiraa saa hakea! tämä mäykky ei tosin ole ensimmäinen koirani, mutta ensimmäinen pieni koira. tavoille on oppinut, kun on vaadittu.