Niin siis poika, johon olen ihastunut päättömästi, seurustelee onnellisesti ja vakaasti. Elikkä on erittäin (toistan ERITTÄIN) epätodennäköistä, että hän lähitulevaisuudessa eroaisi saatikka sitten olisi kiinnostunut sellaisesta kummajaisesta kuin minä.
Tällä hetkellä haluaisin itkeä, kun tuntuu kuin mulle kävisi näin aina, vaikka tiedän, ettei se helpota yhtään, siis tkeminen. Haluaisin unohtaa tämä henkilön, mutta vaikeaa siitä tekee se, että käymme samaa lukiota ja olemme yhdellä samalla kurssillakin, joten näen häntä tahtomattani lähes joka päivä. Siis onko olemassa mitään keinoa, jolla saisin hänet pois mielestäni mahd. nopeasti? Aika auttaa tiedän, mutta en jaksaisi tätä olotilaa enää. Pitäisiköhän mennä vaikka lenkille tai ruveta tekemään matikan läksyjä jos se vaikka auttaisi?
Niin ja vielä siitä, että miksi kaikki tuntuvat olevan varattuja, vai onko minulla vaan käynyt huono mäihä? Siis olenko yksin ollessani sinkku?
Tällä hetkellä haluaisin itkeä, kun tuntuu kuin mulle kävisi näin aina, vaikka tiedän, ettei se helpota yhtään, siis tkeminen. Haluaisin unohtaa tämä henkilön, mutta vaikeaa siitä tekee se, että käymme samaa lukiota ja olemme yhdellä samalla kurssillakin, joten näen häntä tahtomattani lähes joka päivä. Siis onko olemassa mitään keinoa, jolla saisin hänet pois mielestäni mahd. nopeasti? Aika auttaa tiedän, mutta en jaksaisi tätä olotilaa enää. Pitäisiköhän mennä vaikka lenkille tai ruveta tekemään matikan läksyjä jos se vaikka auttaisi?
Niin ja vielä siitä, että miksi kaikki tuntuvat olevan varattuja, vai onko minulla vaan käynyt huono mäihä? Siis olenko yksin ollessani sinkku?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No, et ole ainoa sinkku. Olen lukiossa kakkosella, enkä ole koskaan seurustellut. Ja tunnen aika monta muutakin yhtä kokematonta, jopa minua vanhempaakin.
Eihän tässä kai kiirettä ole...