Koiramme, 1 ½ vuotias sekarotuinen nuori narttu, on jo jokin aika sitten alkanut tehdä todella harvoin seuraavanlaista. Kun minä, sen varsinainen omistaja istun/makaan sängylläni, ja äitini tulee sängyn luo, niin tämä menee äitini luokse ja puolustaa minua murinalla ja nousee äitiä vasten seisomaan. Rotuina koirassa on siis villakoiraa, jack russellia ja bichon havanaisia. Se ei tee tätä todellakaan usein, tähän mennessä tehnyt n. 4 kk sisällä vain muutaman kerran. Mutta miksi se suojelee minua? Eihän sen nyt toiselta perheenjäseneltä tarvitsisi suojella. Ja vain tällaisessa tilanteessa, kun olen sängyllä. Tänään olin kipeä, ja koirakin huomasi sen tietysti. Voiko liittyä siihen, se luulee että olen heikko ja suojelee? Testasimme tämän, kun koira oli ihan pikkuisen näyttänyt näitä suojelemisen merkkejä, niin kun äiti heilutti minua vähän olkapäästä, niin koira tuli luo ja näykkäili tai vastaavaa äitin käteen. Ei siis syntynyt vahinkoa, vaan koira otti sillälailla hellästi. Miten saan karsittua tällaisen todella huonon käytöksen pois? Ja mitä tämä edes on, johtajuusongelmaa vai? Mitään muita ongelmia ei koiran kanssa ole, todella tottelevainen ja kiltti koira.
Koira suojelee
jjpp
6809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koira pitää itseään parempiarvoisena kuin äitiäsi teidän perheessä. Sille pitäisi saada kerrottua että se on lauman alin, ihmiset on "tärkeämpiä"!
Tuo tapa kannattaa kitkeä HETI pois, ettei se vahvistu. Vaikka se saattaakin tuntua mukavalle kun koira "suojelee", siitä tulee todennäköisesti myöhemmin ongelmia. Nyt jos tapa pääsee vahvistumaan(myöhemmin puree kovemmin ehkä) , pureeko se sitten kavereitasi jotka tulee kylään ja lähelle siuta?
Olet omistajana vastuussa koiran tekemisista. Sinun pitää kertoa sille mikä on oikein ja väärin. Seuraavan kerran kun tulee tuommoinen tilanne eteen, kiellät koiraa heti kun se vähäänkin näyttää "suojelemisen" merkkejä. Tönäset sen vaikka lattialle sängystä tms. Ja heti kun se on hyvin, palkkaat jollain tosi hyvällä herkulla.
ei lainkaan imartele että koirani suojelee minua, päinvastoin. koiraa onkin kielletty joka kerta tuosta, ja totellut on. tästä lähin täytyy heittää sinne lattialle asti sitten. ja äitini harjottelee sen kanssa tottista, jotta johtajuus heidän välillään vahvistuu.
Kun on tuo Rottweiller, tein heti pennusta selväksi neidille, että ilmoitan kun suojelua kaipaan.
Eli turhat murinat pois, esim. jos rappukäytävässä aamu-yöstä tuli naapuri kotiin, alkoi murina kun oli n.6kk.
Varmaankin no, jos en ihan 50 kertaa nätisti hokenut ja samalla silittänyt:"Hiljaa, se on Naapuri".
Ja sitten tuli maku-pala.
No, lopulta meni "jakeluun".
Toiset sanoo että Rottikset on tyhmiä, toiset että erittäin jääräpäisiä.
Mutta kärsivällisyydellä oli sitten kumpaa hyvään tuli meillä tulosta.
Toivotan teille hyvät jatkot, ja syksyä:)
T:D
samoin.
Ensimmäiseksi kannattaa reagoida ennen koiraa, eli kun äitisi tulee huoneeseen, komennat koiran alas sängystä heti, ei vasta kun on jo näytellyt hampaita ja murissut, otat tilanteen hallintaan, jotta koirasi ei tarvitse. Minä en koiraa ottaisi sänkyyn, ainakaan niin kauan kun ongelmia esiintyy, kun koira selvästi vetää vääriä johtopäätöksiä. Laumasta eristäminen voi olla hyvä ratkaisu, eristämisen voisi suorittaa äitisi, koiralle naru kaulaan, jotta se ei puolustautuisi, jonka voi hyvinkin tehdä, mikäli siihen tartutaan, hellästikkin, tällaisessa tilanteessa. Narusta vetämällä koiraan ei tarvitse koskea missään vaiheessa ja tilanne ei muodostu koiran kannalta uhkaavaksi, sitten vain koira toiseen huoneeseen ilman mitään ylimääräistä torumista tai edes katsomista koiraan.
Näitä ongelmia esiintyy melko yleisesti, ja kyllä koira siitä tokenee harjoittelulla ja peräänantamattomuudella. Yksi ikävä piirre tässä ongelmassa on, eli sen yleistyminen, kuten tuossa aiemmin jo sanottiinkin, ja voi käydä niin, että koira puolustaa nyt ilmeisesti vain sinua, mutta pian myös muita perheenjäseniä, ja ehkä pelkästään itseään, eli ei päästä muita vaikka sohvalle tai sänkyyn. Joten aivan kevyesti en suhtautuisi, kuten et onneksi sinäkään suhtaudu, hyvä on että puutut tilanteeseen.
Puremisesta sanoisin myös sen verran, että pureminen on aina vakava asia, vaikka koira purisi vain "vähän", eikä tarvinnut edes tikkejä, eikä laastaria, se ei tee puremasta yhtään sen vähäarvoisempaa tai pienempää ongelmaa.
sinullekin neuvoista. :) Eiköhän tämä tästä kunhan ei anna periksi.