Havaintoni mukaan ihminen, kun vanhenee yksinään, niin itsekkyys lisääntyy. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ei huoli omaan talouteen aivan helposti uutta ihmistä ja ennakkoluulot siivittää elämää. Kuitenkin perimmäinen kaipuu on se, että olisi kiva kun joku olisi, mutta uskallus tai itsekkyys vie voiton haluista.
Mitä mieltä aforismista?
Mitä mieltä aforismista?
Vastaukset 28
Vanhimmat
saada omat mielipiteensä toisten tietoon.
Niiden tulee olla nasevia, ainakin osittain ja loppua niin, että tärkein ajatus on viimeisenä.
Eikä aforismi saa olla liian pitkä. (Tämä on minun mielipiteeni)
Sinulla on tässä ajatusta, enkä sanonut noita juttuja pahalla.
Mutta liian pitkä tämä oli minun makuuni.
Aforismejäkin oppii kirjoittamaan, kun vähän harjoittelee.
Mukavaa lauantai-iltaa.
Olen elänyt miehelleni ja lapsilleni,
ja kyllä vieläkin lapset ja heidän pienensä ovat etusijalla,
mutta kun tulevat isommiksi, luulen, että itsenäistyn heistäkin.
Olen onnellinen, että on aikaa hoitaa kaikki asiat hyvin, itsestänikin pidän tarkan huolen, osallistun kaikkeen, mikä tuntuu kivalta.
Mutta epäilen, etten jaksaisi enää keskittyä toiseen ihmiseen, vaikka aina silloin tällöin yksinäisyyden ahdistus ottaa minut valtaansa.
Tiedän kokemuksesta sen menevän aina ohitse.:)
neuvosi positiivisin mielin ja tälläinen korpi kirjailija ei nyt tällä kertaa pystynyt parempaan, mutta toivottavasti asia tuli ymmärretyksi:))
noinkin on.
On mukavempi asustella yksikseen,jos siihen toinen tulee niin tuntuu kuin olisi jotenkin ahdistavaa ja tuo toinen ruppee tuntumaan riipalta.
Aika hyvin paikkansa. Ne ennakkoluulot tuntuu olevan täs iäs päällimäisinä. Ajattelee, että sitten vanhana..
Tuntuu että jos liian kauan siirtää jotain tutustumista, niin sitten on jo liian myöhäistä. Riippuu, että miten kukin kokee oman ikänsä ja olemuksensa. Toisaalta nykyään on pakko olla myös ennakkoluuloinen, se suojaa ihmistä pahemmilta kolhuilta.
Kun niitä kolhuja tulee elämässä syystä jos toisesta, sitä tulee varautuneeksi. Jotakin estymiä jää korvien väliin ja vaikea niistä on päästä eroon. Ehkä ne siitä ajan oloon...
Tässä oli ennen ukko joka ei osannut sanoa ei.
Oli lähtövalmis mihin kellon aikaan tahansa
auttamaan toisia.
Itsekkyyttä varmaan kun en enää ole heti
valmis,vaan vähän karsin avunpyyntöjä.
Itsekkyyttä varmaan aina verrata ja tukeutua
tapahtuneisiin tarinoissaan.
Mitä toisiin taas tulee,jostain syystä tunnen
aika paljon leski immeisiä,ajattelu tapa heillä on.
Enhän minä nyt,mitä ne nyt toisetkin sanoisi jos
ottaisin pullahiiren(kaverin) tähän..
Vaikka kaipuu kaverista olisi kuinka kova,
vaan vanha kantainen asenne estää sen.
, meillä asuu neljä vierasta ihmistä koko ajan.
nyt haluaa tuoda julki? En käy arvuuttelemaan, mutta vastausta odotan.
asuu meillä...:)
naisista ole tähän ikää mitään tolkkua saanut ja näyttää siltä , että ei vastaisuudessakaan;))
jaan kotini jo neljän perheeseen kuulumattoman ihmisen kanssa, en siis voi olla itsekä :)
No en mie parisuhteessa tietenkään heihin ole, - tuo entinen parini tuossa surfailee telkun kanvia..:)
synkkäisi hyvin yhteen, kun aamulla heittäisin kysymyksen sinulle, niin päivä vierähtäisi itsellä funtsiessa vastaustasi ja hyvällä tuurilla illalla saisi ehkä ymmärrettävän vastauksen :))
ollut tarkoitus arvuutella, luulin että muistit työni plaadun.
heti, jos joku olis mun kans valmis elämään luonnossa, vaatimattomasti. Tietysti katto pään päällä, seinät ympärillä. Näin vaan 56-v. nainen elää vielä etsien.
etten ihan mielelläni ottaisi ketään huusholliini, ainakaan vakkariksi, se vaan ei enää onnistu ja miksi pitäisi, vaikka tämä yksin asuminen onkin aika kallis harrastus niin ei tarvii kellekkään kuikutella.
mieleen yksin elävistä se piirre, että surkutellaan kovaa kohtaloaan loppu ikänsä, mutta jos sattuu mielenkiintoinen tyyppi matkan varteen, niin oma mukavuus,ennakkoluulot tai itsekkyys vie voiton, jos valintoja tehdään ja taas alkaa mollisointu.
Hitto vie! Mää haluun olla yksin vaikka sydän kaipuusta pakahtuu!
ja sitten kun Suttura ei halua olla yksin, niin se rakastaa kaverin kuoliaaksi, aamen.
Em mää itestäni puhunut! :)
Tiivistin vain sinun aatostasi!
Enkä oo mikkään kuoliaaksirakastaja, sanovat että päinvastoin! ;)
tiedä kukaan, kuinka kuuma on Suttura rakastajana. Heikottaa jo nyt , kun ajatteleekin:))
...se nyt itsekkyyttä tai ei,
mutta kyllä varsinkin kun vanhenen niin
Kaksin olisi aina kaunihimpi.
"...sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten..."
Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta
mutta itsekäs olen - osaan erottaa omat ja läheisteni tarpeet siten, että mielestäni kukaan ei ole onneton...
Aina ei ole ollut näin...
Minusta
sana 'itsekkyys' on tässä väärässä paikassa.
Pelosta on kyse, ainakin minun kohdallani.
elää ilman että minua rakastettaisiin, mutta en niin, etten rakastaisi ketään. Eikö Leino runoillut jotain siihen suuntaan kun:
Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
ja:
Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,
niin lemmi! - ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa,
niin lemmi! - ja iloks ne vaihtuu.
Ja jos sua häpäisee vihamies,
niin lemmellä katko sen kaunan ies
ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois.
Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.
Mutta Eino Leinon runon valitsit hyvin,
kiitos siitä!
Rakkauden lämpö ja voima on vastaan sanomatonta!
:)
tällaisena kuin olen, en hyväksy menneisyyttäni enkä tätäkään hetkeä. Miten lakkaisin pelkäämästä läheisyyttä? Millä saisin rikottua suojamuurini ja alkaisin taas uskoa itseeni..
Pelkääkö kukaan muu läheistensä menettämistä? Muutaman menetyksen olen jo kokenut, en usko että enempää tähän hätään jaksaisin. Mielummin suojelen itseäni ja sydäntäni kolhuilta suojakilpeni avulla kun kokisin kaiken sen uudestaan. Se viiltävä kipu ja tuska on pahempaa kuin tämä ikävä. Ikävä niitä kultaisia, korvaamattomia rakkaita.