Kävelin hänen perässään Hämeenlinnan rautatieasemalle. Hän käveli poispäin. Poikkesin grilille. Myyjä katsahti minuun ja sanoi "Tämä on Hämeenlinna". Seurasin taas ihmispoloa. Minulla oli vain paita päällä, ei muuta. Minulla oli käytetty kondomi taskussa. Se tulisi olemaan uuden elämäni siemen. Huomasin taas tuon poloisen. Hän jatkoi matkaansa katua pitkin keskustaan. Puhelin soi. Vastasin siihen kovalla. äänellä. Se oli kiusallinen tilanne. En olisi halunnut hänen kuulevan. Sitten hän katsahti taakseen. Huusin hänelle näin: "aion seurata sinua vaikka hautaan saakka". Hän kiljaisi silmissään pitkä valonsäde, joka ulottui maasta taivaaseen ja takaisin. "Sinä et voi, sinö et voi" ja hän kaatui mahalleen. Saatanan huora. Minä tulen vaikka väkisin.
Talo oli sysipimeä. Nainen katseli ulos ikkunasta.Linnassa oli valot päällä. Huusin kovalla äänellä, "KUKA MAKSAA SÄHKÖLASKUN". Istuin hänen viereensä, mutta hän oli jo unohtanut minut. Kerroin hänelle kaiken itsestäni, mutta hän vain niisteli nenäänsä. Ei hän noteerannut, saatika huomannut minua. Hän käveli keittiöön mielessään astioiden tiskaaminen. Tunsin itseni jälleen lapseksi, kun roikuin hänen jaloissaan. Minua piinasi totaalinen epävarmuus: en tiennyt huomasiko hän minut vai onko hän todella noin välinpitämätön.
Makasin hänen vieressään sängyllä. Hän hieroi itseään pitkällä puukepillä. Sitten hän yllättäen kysyi, että halusinko minä puukepistä? Sanoin innokkaasti haluavani ja hän pamautti minua päähäni sellaisella voimalla, että putosin alas lakanalta. Seisoin lattialla. Huomasin ylettyväni vain puolen metrin korkeuteen ja juoksin ulos, vapaana tuosta naisesta, joka oli minulle aivan liian suuri ja vaarallinen villipeto.
Sitten tunsin takanani julman henkäyksen. Katsoin taakseni ja siellä hän seisoi valmiina hotkaisemaan minut kitaani. Hän näytti minulle hampaita ja kynsiään. Hän murisi ja potkaisi minut kuin pallon. Lensin satoja metrejä ja molskahdin veteen. En kyennyt uimaan vaan upposin. Valuin verta ja tiesin, että mahdollisuuteni filosofoida ja kartoittaa tämän maailman mysteereitä oli enää vain historian havinaa.
Talo oli sysipimeä. Nainen katseli ulos ikkunasta.Linnassa oli valot päällä. Huusin kovalla äänellä, "KUKA MAKSAA SÄHKÖLASKUN". Istuin hänen viereensä, mutta hän oli jo unohtanut minut. Kerroin hänelle kaiken itsestäni, mutta hän vain niisteli nenäänsä. Ei hän noteerannut, saatika huomannut minua. Hän käveli keittiöön mielessään astioiden tiskaaminen. Tunsin itseni jälleen lapseksi, kun roikuin hänen jaloissaan. Minua piinasi totaalinen epävarmuus: en tiennyt huomasiko hän minut vai onko hän todella noin välinpitämätön.
Makasin hänen vieressään sängyllä. Hän hieroi itseään pitkällä puukepillä. Sitten hän yllättäen kysyi, että halusinko minä puukepistä? Sanoin innokkaasti haluavani ja hän pamautti minua päähäni sellaisella voimalla, että putosin alas lakanalta. Seisoin lattialla. Huomasin ylettyväni vain puolen metrin korkeuteen ja juoksin ulos, vapaana tuosta naisesta, joka oli minulle aivan liian suuri ja vaarallinen villipeto.
Sitten tunsin takanani julman henkäyksen. Katsoin taakseni ja siellä hän seisoi valmiina hotkaisemaan minut kitaani. Hän näytti minulle hampaita ja kynsiään. Hän murisi ja potkaisi minut kuin pallon. Lensin satoja metrejä ja molskahdin veteen. En kyennyt uimaan vaan upposin. Valuin verta ja tiesin, että mahdollisuuteni filosofoida ja kartoittaa tämän maailman mysteereitä oli enää vain historian havinaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nyt on otettu muutama nappi liikkaa.
Ystävä rakas.. Parisuhde ongelmasi poistuvat joko vaihtamalla vaimoa tai lääkitystä. Voimia!
H.K ?
hk:n lenkki.
päässäni on penkki, jossa istuu haltija ja tonttu.
älä huuda. se on vain pieni kipu verrattuna suudelmaan. ota minut! syö minut!