Olen lukenut monien toiveilijoiden tarinoita ja ajattelinkin liittyä joukkoonne.Viime kuussa meillä 1.ivf-hoito yksit.puolella ja ajatukset vain onnistumisessa,en ottanut huomioon ollenkaan sitä 30% jotka vain hoidolla onnistuu.Nyt mieli onkin erittäin herkällä kun vastaus epäonnistumisesta tuli; aivan kuin ei olisi varautunut tietoon laisinkaan.Näin varmaan monella..Tilanteemme lääkärin mukaan harvinainen koska kypsyttelyt onnistuivat kivasti ja munasolujen keräys onnistui,mutta sitten;teimme lähtöä siirtopäivänä ja tieto vasten kasvoja;selittämättömästä syystä siirtoon ei voitu ryhtyä koska jakautuminen pysähtyi 1 päivän jälkeen.Ja kaikki kun oli jo suunniteltu valmiiksi ensi kesään asti..Nyt alkamassa 2.ivf-kierros sumutteineen ja pistoksineen;sumute vaidettu synarelaan ja pistokset puregon menopur lopuksi pregnyl-irrotukseen. Onko muilla kokemusta ettei päästä siirtoon asti munas.keräyksen jälkeen,onko se todellakin harvinaista?ja onko onnistumisia tämän kokemuksen jälkeen tullut? Kokemuksia näistä lääkeyhdistelmistä ja oireista olisi kiva kuulla. Lääkäri sanoi etten toivoisi niin paljon 2.kerralta,mutta miten se onnistuu..
Toivon aika
marii2
3336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaikuttaa siltä, että alkiot olisi hitaita, hitaus taasen johtuu vissiinkin naisen korkeahkosta iästä.En tiedä olisiko jakaantumiseen jotain muita syitä?!
meillä myös hieman hitaita alkioita, mutta olemme kumpikin 22!
Minä olen ymmärtänyt niin,että jakautuminen on vain "Luojan" käsissä. Siihen ei ole lääkäreillä vastausta eikä "lääkitystä".Eli selittämättömästä syystä puhutaan. Voi kun siihen olisikin apua.
Niin,ja etukäteen ei voi suunnitella miten edetään,aina voi yhtäkkiä tulla odottamattomia yllätyksiä. Niin kuin nyt teillä tämä ettei siirtoon ole alkioita.Olen tosi pahoillani.
Eka hoidossa minullakin oli toiveet korkealla,mutta ryminällä sieltä alaskin tulin. Hoitojen myötä mieli menee kuin vuoristoradalla,sitten jos elämässä vielä muitakin murheita sattuu yhtä aikaa, niin huh huh...
Surun ja pettymysten kanssa on vain jaksettava eteenpäin.
Tosta synarelasta voisin kertoa,ettei se mulle käynyt ollenkaan sivuvaikutusten takia. Tuli kuumia aaltoja,hikoiluja,mielialavaihteluita,itkuherkkyyttä yms. Minulla ei ollut yhtään kärsivällisyyttä,tuntui et koko keho ihan sekaisin. Töissäkin itku pääsi,vaikka ei ollut mitään syytä.No,sairas lomalla olin,kun ei hoito työssä voinut olla ilman kärsivällisyyttä ja itkeä,olla hermot kireällä. Jokatapauksessa minulle ei sopinut tämä lääke. Tietysti on hyvin yksilöllistä aina lääkkeiden sopivuus,toisille ei välttämättä aiheuta mitään.
Minulla oli 2:ssa IVF hoidossa toi synarela,mutta viimeksi oli lyhyt hormonihoito,antagonistilla. Ja sillä vältettiin minun kaikki kurjat sivuvaikutukset. Seur.hoito tehdään myös tällä ns.lempeällä hoito muodolla.
Enkä enään suostukaan pitkään hormonihoitoon,se tekee minut "hulluksi" ja mies raukkakin joutuu koville minun kanssa. Ja pitkä hoito kestää kuukauden päivät,lyhyessä kaikki tapahtuu kahdessa viikossa!
Ja se on tosi, ettei aina kannata olla niin toiveikas,koska sitten pettymys satuttaa kovemmin. Mutta minä olen tätä huono sanomaan,koska itse aina painiskelen toivon ja pettymysten välillä. Vaikka kuinka asennoituisi,niin aina minulla epäonnistuminen on tehnyt tuskaa. Ei siihen näköjään totu. Mutta voimia sinulle ja onnea uuteen yritykseen,älä luovuta. :)