Olen mennyt kolmenelosena naimisiin, lapset tehnyt (vielä alle kouluikäisiä). Sitä edeltävän ajan pari pitkää seurustelusuhdetta läpikäynyt, tuossa ikävuosina 20-33 v kulkenut kapakat ja bileet läpi siellä ja täällä vapaana tyttöihmisenä. Pidin kovasti yhteyttä silloin perheellisiin ystäviini jne.
No nyt ne kaikki silloiset perheelliset ystävät ovat ehtineet erotakin, ne joista olen kuullut. Kun menin naimisiin, ilman muuta oli mulle selvää etteivät ystävyyssuhteet siihen kaadu. Niinpä oli miehenikin samaa mieltä, että tottahan "omista" kiinni pidetään.
Mutta eipä noita ole kiinni saanut, yhteydenpito vain lakonisesti siirtyi minun puolelleni. Tietysti ajan myötä yritykset harvenivat, mutta täysin en ole niitä katkaissut.
Joskus haluan, ja olen pitänytkin, ns. mökkijuhlia vähän juhlimisen"tekosyyn" varjolla. Ja varsinkin ikäisilleni(kin) naisystäville tarkoittanut syyksi päästä yhteen kälättämään juttuja ilman miespuolisia tai lapsia siinä hyörimässä. Ketään ei meinaa ilmaantua silloinkaan, ja suurin syy on se , ettei joidenkin avio/avomies päästä! Ei päästä jonnekin korpimökkiin jossa saunoisimme, söisimme, joisimme(kin vähän) ja nauraisimme itsemme läkähdyksiin...
Se jos mikä olisi terveellistä tämän ikäiselle naisihmiselle; irrottautua vakiokuvioista vaikka täl viisiinkin...toki onhan tapoja monia. Mutta pitäkää ystävyyssuhteistanne kiinni, vaikka niistä nuoruusaikojenkin. Ovat antoisia..
No nyt ne kaikki silloiset perheelliset ystävät ovat ehtineet erotakin, ne joista olen kuullut. Kun menin naimisiin, ilman muuta oli mulle selvää etteivät ystävyyssuhteet siihen kaadu. Niinpä oli miehenikin samaa mieltä, että tottahan "omista" kiinni pidetään.
Mutta eipä noita ole kiinni saanut, yhteydenpito vain lakonisesti siirtyi minun puolelleni. Tietysti ajan myötä yritykset harvenivat, mutta täysin en ole niitä katkaissut.
Joskus haluan, ja olen pitänytkin, ns. mökkijuhlia vähän juhlimisen"tekosyyn" varjolla. Ja varsinkin ikäisilleni(kin) naisystäville tarkoittanut syyksi päästä yhteen kälättämään juttuja ilman miespuolisia tai lapsia siinä hyörimässä. Ketään ei meinaa ilmaantua silloinkaan, ja suurin syy on se , ettei joidenkin avio/avomies päästä! Ei päästä jonnekin korpimökkiin jossa saunoisimme, söisimme, joisimme(kin vähän) ja nauraisimme itsemme läkähdyksiin...
Se jos mikä olisi terveellistä tämän ikäiselle naisihmiselle; irrottautua vakiokuvioista vaikka täl viisiinkin...toki onhan tapoja monia. Mutta pitäkää ystävyyssuhteistanne kiinni, vaikka niistä nuoruusaikojenkin. Ovat antoisia..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen niitä aikaisemmin perheen perustaneita (20 naimisiin, 1. lapsi 24- ja kolmaskin reilusti alle 30 vuotiaana) Minun ystävyyssuhteeni hiipuivat pikapuoliin- kaverit vaan jammaili ympäri kaupunkia ja joskus päissäään minut muistaessaan ottivat yhteyttä. Minä heihin ystävää kaivatessni - yleensä ns. säälliseen aikaan. Toki joulukortit vaihdettiin. Nyt minun lapseni ovat jo itsenäistymässä - vanhin jo elää pois kattoni alta, nuorin kävi rippikoulun viime kesänä. Minä elän nyt toista nuoruuttani (ollessani 42- vuotias... mitä tekee mun nuoruuskaverit;;;;; vaihtaa vaippoja tai ovat sairaana huolesta ettei leikki-ikäisille tenaville käy mitään (putoa puusta, huku järveen, tule hitajan toimesta kaltoin kohdelluksi)
Näin se vaan elämämenee. Minäkin kaipaan naisystäviä ympärilleni, niitä olen 2 löytänyt; toinen 52- ja toinen 59 -vuotias.
Tuon kuvauksen perusteella vaikuttaa siltä, että tutuilla perhe vie ajan eikä heillä ole halua tuonlaatuisiin irrotteluihin.
Monet katosvat ehkä, että laiminlöisit tuolla tavoin lapsiasi, eivätkä halua liittyä seuraan.
Jos olisin itse kutsuttavana, tuskin lähtisin.
Enpä miekään lähtisi jos joku tuntematon noilla antamillani "tiedoilla" pyytelisi...,oO
Ihmiset, jotka ovat ystäviäni, tuntevat minut kyllä kaikin puolin.
Mie en kutsu ystäväkseni ihan ketä tahansa, ja kaverit on eri asia.
Ja kyl mie olen sitä mieltä että kotoa normaali ihminen kaipaa joskus tuulettumaan hetkeksi,perheellinenkin.
Ja sen verran vielä, että lapsia hyljätään kyllä hieman enemmän tuolla maailman turuilla löyhemmilläkin syillä, kuin että jos kaksi kertaa vuodessa äiti haluaa tuulettua muuten kuin ravintoloissa.