nin alettiin puhua meidän kylällä 1950-luvulla. Parin kilometrin päähän lapsuuskodistani pystytettiinkin puinen korkea rakennelma, jonka oikea nimi on kolmiomittaustorni. Toinen pystytettiin vähän kauemmaksi toiselle korkealle paikalle. Tornit olivat paikallisia nähtävyyksiä. Itse en uskaltanut kiivetä kuin muutaman askelman. Taidan lähteä pikkuveljen synttäreille ja haastatella häntä asiasta, pojat ehkä kiipesivät korkeammalle. Hesarin Kuukausiliitteessä oli mielenkiintoinen kirjoitus asiasta tänään.
Näkötorni tulee kylään,
1943
2344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei varsinaisia näkötorneja ollut. Palovartijan torni oli. Kiipesin isäni kanssa sinne pari kertaa. Hammasta purren, koska olen aina pelännyt korkeita paikkoja. Tekee tiukkaa nousta tuolillekin.
Tornin ylätasanteella kauhu sitten hetkeksi unohtui, kun näkyi jopa kotitalo. Oli kummallisen näköinen ylhäältä katsoen.
Tornijuttua en ole vielä lukenut, mutta se on seuraavana lukulistalla.
Minäkin olen asunut näkötornikylässä Se näkötorni oli 50-luvulla puinen ja matala, mutta sitten myöhemmin rakennettiin samalle paikalle terästorni. Pikkutyttönä uskalsin kiivetä puisen palotorniin, kuten sitä kutsuttiin, mutta terästornissa jo päätä huimasi. Terästornin huipulla oli puinen koppi, jossa oli yhteen aikaan puhelinkin. Joku näppärä koulutyttö sai kesäisin sieltä jopa työpaikan. Hän tähyili ja kiikaroi laajoihin metsiin seuraten, ettei savua näkynyt missään.Paikallaan näkötorni on vieläkin, mutta pieni näkötornikylä on menttänyt asukkaansa maailman turuille.