Vaihteeksi vähän kevyempää. Heikkoja signaaleja muutoksen tuulista asuntomarkkinoilla:
1. Muutama tuttu on ollut kiinteistönvälittäjä viime vuodet. Molemmat sellaisia vähän virittelijöitä ja melkoisia velikultia = puheliaita, laiskoja ja ahneita. Nyt molemmat jättäneet kesä jälkeen alan. Toinen alkoi jonkin sortin myyntiedustajaksi, jotain kodinkoneita tms. Toinen meni takaisin ravintola-alalle, käytännössä kokki/tarjoilijaksi.
2. Hintapyynnöt laskevat. Itsellä ollut kolme kohdetta kiikarissa viime vuosina. Jos upgreidaan ja otan velkaa, jota nyt ei ole, niin talon on oltava veden rannalla tai muuten spesiaali ja pk-seudulla. Yksi asunto oli kiikarissa viime talvena. Pyyntö ensin yli 700.000. Olis kaiken lisäksi vaatinut kalliin remontin, joskin paikka ja tontti upea. Remontteineen liian kallis minulle. Poistui markkinoilta ja luulin sen tulleen myydyksi. Nyt tuli juuri "uutena" kohteena markkinoille ja pyyntö 520.000. Noh, vaatis siis tosiaan hyvin ison rempan, joten arveluttaa edelleen.
Toinen kohde, josta olen ollut kiinnostunut oli vuosi sitten syksyllä kaupan pyynnöllä 1.100.000. Iso tontti ja jättimäinen upea talo, joskaan ei veden rannalla. Pyyntö ihan liikaa mulle. Tuli takas keväällä pyynnöllä 650.000 eikä mennyt kaupaksi. 500.000 voisin maksaa, en enempää. Tämäkin vaatisi nimittäin tiettyä remppaa.
Kolmas kohde taas oli uusi iso kivinen OKT-talo isolla tontilla, ilman remontintarvetta. Pyyntö 750.000, joka karkoitti minut. Nyt kuulin, että talosta oli lopulta maksettu 450.000, mikä sekin toki paljon ja myyjä teki varmasti voittoa. Kaduttaa, etten lähtenyt tekemään tarjousta. Olisin maksanut tuon tai hieman enemmänkin.
Eli eli...pois lukien keskustojen likvidit pienasunnot ja lähiöiden likvidit pienasunnot, uskon omakohtaisten kokemusten perusteella pyynnöissä olevan edelleen paljon ilmaa suhteessa toteutumiin.
Ekonomisti 2
1. Muutama tuttu on ollut kiinteistönvälittäjä viime vuodet. Molemmat sellaisia vähän virittelijöitä ja melkoisia velikultia = puheliaita, laiskoja ja ahneita. Nyt molemmat jättäneet kesä jälkeen alan. Toinen alkoi jonkin sortin myyntiedustajaksi, jotain kodinkoneita tms. Toinen meni takaisin ravintola-alalle, käytännössä kokki/tarjoilijaksi.
2. Hintapyynnöt laskevat. Itsellä ollut kolme kohdetta kiikarissa viime vuosina. Jos upgreidaan ja otan velkaa, jota nyt ei ole, niin talon on oltava veden rannalla tai muuten spesiaali ja pk-seudulla. Yksi asunto oli kiikarissa viime talvena. Pyyntö ensin yli 700.000. Olis kaiken lisäksi vaatinut kalliin remontin, joskin paikka ja tontti upea. Remontteineen liian kallis minulle. Poistui markkinoilta ja luulin sen tulleen myydyksi. Nyt tuli juuri "uutena" kohteena markkinoille ja pyyntö 520.000. Noh, vaatis siis tosiaan hyvin ison rempan, joten arveluttaa edelleen.
Toinen kohde, josta olen ollut kiinnostunut oli vuosi sitten syksyllä kaupan pyynnöllä 1.100.000. Iso tontti ja jättimäinen upea talo, joskaan ei veden rannalla. Pyyntö ihan liikaa mulle. Tuli takas keväällä pyynnöllä 650.000 eikä mennyt kaupaksi. 500.000 voisin maksaa, en enempää. Tämäkin vaatisi nimittäin tiettyä remppaa.
Kolmas kohde taas oli uusi iso kivinen OKT-talo isolla tontilla, ilman remontintarvetta. Pyyntö 750.000, joka karkoitti minut. Nyt kuulin, että talosta oli lopulta maksettu 450.000, mikä sekin toki paljon ja myyjä teki varmasti voittoa. Kaduttaa, etten lähtenyt tekemään tarjousta. Olisin maksanut tuon tai hieman enemmänkin.
Eli eli...pois lukien keskustojen likvidit pienasunnot ja lähiöiden likvidit pienasunnot, uskon omakohtaisten kokemusten perusteella pyynnöissä olevan edelleen paljon ilmaa suhteessa toteutumiin.
Ekonomisti 2
Vastaukset 6
Vanhimmat
hakeudu hoitoon!
Onko velattomuus sairautta? Jokainen noista kolmesta esimerkistä oli tosi.
Jatka kirjoittelua täällä ekonomisti 2. Luen aina sinun kirjoituksesi ja olen hyvin paljon samoilla linjoilla kanssasi.
Itse tein keväällä jättitilin myymällä ison OKT mutta kukaan ei uskonut sitä vaikka se olisi ollut helposti tarkistetavissa Huoneistokeskukselta. Pitkälti yli 250.000 egen voitto ( siis pelkkä voitto ) alle kolme vuoden omistuksesta kuulosta liian hyvältä ollakseen totta. Mutta totta vaan oli.
Itse menemme nyt tuhnuttamaan vajaaksi vuodeksi ja katselemme mihin päin laiva keikahtaa.
Minulla on kansantaloustieteen opintoja itsellänikin yliopistosta takanani, mutta kuitenkin valmistuin aivan toiselta alalta. Siksi olen ollut varovainen sijoituksissani, mutta nyt sijoitimme emännän kanssa liki 100.000. Saa nähdä miten käy. Emme kuitenkaan pörssiin. Sen koen liian riskaabeliksi.
250.000 eur voitto kolmessa vuodessa on paitsi täysin mahdollista pk-seudulla 2004-2007, niin myös onnittelun arvoinen paikka. Itsestäni sanon verran, että olen loppujen lopuksi aika tyhmä, jos nyt myyn vanhan, otan lisää velkaa, likvidoin sijoitukset ja ostan uuden uljaamman asunnn. Sen jälkeen kaikki omaisuuteni, nyt ja 5-10v eteenpäin, olis taasen kiinni asunnossa ja kiinteässä omaisuudessa (mökki, metsää...). Rationaalista olis hajauttaa varallisuutta, nykyistä ja tulevaa, muihinkin omaisuustyyppeihin. Esim. raaka-ainerahastoihin, energiayhtiöihin ja kaivosyhtiöihin just nyt.
niin on minunkin lastenlapsillakin,
mutta yhtään kertaa eivät ole tänne sitä kirjoittaneet,
enkä usko että koskaan kirjoittavatkaan,
naurattaa 82 v.
kun nuo pienet asunnot eivät ole hintaansa pudottaneet, pikemmin päinvastoin. Minulla olisi uskallusta ottaa max. 100 000 lainaa eikä sillä paljon juhlita. Omakotitalo on maalla, jossa asustelen. Pääkaupungissa on pieni kaksio. Toiselle lapselle pitäisi vielä hommata asunto pääkaupunkiseudulta. Jos olisin elellyt pääkaupunkisudulla, olisin paljon rikkaampi. Tajuan sen nyt vasta kun lapset ovat muuttaneet/muuttamassa sinne opiskelemaa ja elämään. Nuorilla ei ole mitään mahdollisuksia hommata sieltä kunnon asuntoa. Se on epäreilua. :(