Päättäjille ja viranomaisille

tervehdys! kirjoitti:

Viranomaiset ovat vuosia saaneet touhuta mielivaltaisesti päätöksissään, ainoastaan valistuneimmat ja aktiivisimmat asiakkaat ovat jaksaneet puolustaa oikeuksiaan. Lastensuojelussa asiakkaan painajainen on epäpätevä, yli-innokas, laista ei-niin-turhan-tarkka sosiaalityöntekijä, joka kuvittelee tehokkuutensa mittariksi tehtyjen huostaanottojen määrän. Tuollaisen sossun elämässä kaikki on hyvin siihen asti, kunnes hän huomaa, että asiakas saakin vertaistukea ja apua joltain harmittavalta nettipalstalta, juuri kun sossu kuvitteli, että asiakas ei tajua oikeuksistaan yhtään mitään. Silloin alkaa asiakkaan uhkailu ja viimeinenkin henkinen nujertaminen:

"Asioittesi julkistaminen on laitonta."
"Sinä voit hankkia asianajajan, mutta me teemme kuitenkin, mitä me haluamme."
"Ai netissä! Et saa lastasi koskaan kotiin, jos alat hankalaksi."
"Jos lapsi valittaa sinulle huonoista oloista sijoituksessa, on tapaamisia ja yhteydenpitoa rajoitettava."
"Lapsi on siirrettävä niin kauas uuteen sijoitukseen, että et pääse tapaamaan häntä."
jne. jne. jne.

Väärin toimivien viranomaisten ja laitosten tukena ovat myös laittomia huostaanottoja tehtailevat psykiatrian yksiköt, ennen kaikkea ne, jotka ottavat oikeudekseen pitää lasten autisminkirjon oireita psykoottisina piirteinä. Vaikka lasta kohdeltaisiin sijaishuollossa miten väärin tahansa, rientää lapsen sinne väärin perustein lähettänyt sairaalalääkäri paikalle todistamaan lapsen psykoottiseksi, vaikka hän ei sitä todellisuudessa olekaan.

Näin vedetään matto alta jo etukäteen vanhempien tekemiltä valituksilta lapsen kohtelusta. Lasta saa uhkailla, pelotella, pahoinpidellä ja rankaista hänen koti-ikävästään, sekä geeniperinnöllisen sairautensa oireilusta, eikä sijaishuoltoa vastaan kannata edes valittaa, koska lääkäri "todistaa" pahoinpitelyt lapsen psykoottisiksi harhoiksi.

Lain mukaan vanhemmille on järjestettävä tukea huostaanoton tapahduttua, mutta usein vanhempi jää täysin yksin. Kun huomataan, että hän kuitenkin saa neuvoja, apua ja tukea netistä, on tilanne väärin toimivalle viranomaiselle tosi kiusallinen. Varsinkin, kun tiedetään, että muutaman sossun tuoli on kaatunut asiakkaan saaman oikean tiedonvälityksen myötä. Ja joku lastensuojelulaitos joutuu silloin tällöin sulkemaan ovensa, kun valitusteiden tehottomuudesta huolimatta vanhempien sitkeys palkitaan lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden rikosten, sekä ihmisoikeusrikkomusten takia.

Ilolla voi laittaa merkille, että rehellisimmät ja oikeamielisimmät henkilöt ovat jo hypänneet pois lastensuojelun uppoavasta laivasta. Kunnat ovat talousvaikeuksissa ja on ikävää kuulla niistä palavereista, joissa lastensuojelu suunnittelee jo etukäteen, miten uutta lakia voidaan kiertää näppärimmin ensi vuoden alusta alkaen.

Kauppalehdenkin julkaisemien tietojen mukaan sen sijaan suurta voittoa tuottavien yksityisten lastensuojelulaitosten on helpompaa noudattaa uutta lakia alkumetreiltä, jos vain tahtoa löytyy. Ei ole löytynyt aina tähän asti. Lastensuojeluteollisuus on pahimmillaan suurta bisnestä, jossa laitosten henkilökunta opetetaan silmänlumeeksi toistamaan ulkoaopittuja litanioita päämääristä ja tavoitteista, hoitometodeista, joiden olemassa oloa ei tarkista kukaan ja hoidon tuloksia vielä vähemmän.

Mediaan annetaan vääristynyttä kuvaa huostaanottojen syistä, sillä todellisuuden paljastuminen yhtäkkiä koko kansalle olisi katastrofi. Vuosituhannen alussa vielä pidettiin moraalisesti pahana sitä, että lastensijaishuoltoon hakeutuu ihmisiä pelkän taloudellisenvoiton tavoittelun takia. Miten on tämän päivän tilanne moraalin suhteen?

Summa summarum: Lastensuojelun tervehdyttämisen A ja O on oltava se lähtökohta, että huostaanottoja tehdään vain ja ainoastaan huonoista oloista tuleville lapsille. Tilanne on järkeä vailla, kun lastenkotiin astelevan lapsen ja vanhemman vanavedessä seuraa harvinaisen rehellinen sosiaalityöntekijä, joka selittää henkilökunnale: "Huostaanottoon ei ole perusteita, älkää rajoittako vanhemman ja lapsen yhteydenpitoa." Silti lastenkodissa ei tuota oteta kuuleviin korviin, koska laitoksen käytännöt ovat enemmän kuin yksikään laki tässä valtiossa.

On päästävä eroon siitä väärinkäytöksestä, että muiden hallinnonalojen puutteet ja toimimattomuus korvataan lapsen vanhemmista erottamisella. Lastensuojelun olisi lakien kiertämisen sijasta vaadittava rohkeasti päättäjiltä oikeutta tehdä työtään lakien mukaan ja lapsen ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Ja esim. Talentia voisi tukea jäsentensä oikeutta kieltäytyä tekemästä esim. hoidollisia huostaanottoja, koska niissä lapsi jää ilman tarvitsemaansa hoitoa joka tapauksessa.

Ja tietoa lisää lastensuojeluun neurologisista oireyhtymistä, että sossut eivät sortuisi psykodynaamisen koulukunnan psykiatrien halpaan, ja erehtyvät enää v. 2007 pitämään esim. AS-oireyhtymää huonosta kasvatuksesta johtuvana oirehdintana. Ja sossuilla on oltava oikeus sanoa ei kaikille turhille huostaanottoehdotuksille, myös kouluista tuleville. Kun lastensuojelu ei löydä kotoa lain mukaisia perusteita huostaanottoon, on arveluttavaa alkaa keksimään tuulesta temmattuja perusteluja toimilleen. Varsinkin, kun tällaisia nettipalstoja on, jossa esim. aiheettomasti päihteidenkäytöstä syytetyille vanhemmille annetaan vinkkiä turhasta syytteestä pelastumiselle.

Suomen saamat tuomiot EIT:ltä, sekä huomautuksen YK:n lastenoikeuksien komitealta on otettava vakavasti ja ryhdyttävä todellisiin toimiin epäkohtien poistamiseksi. Kuntien itsemääräämisoikeutta lapsiin liittyvissä asioissa on syytä rajata, koska tilanne lasten terveydenhoidossa, päivähoidossa, kouluissa ja lastensuojelussa ei vuosiin ole ottanut muuttuakseen.

Päivähoidon ryhmäkoot ja henkilökunnan määrä, sekä heidän koulutuksensa on oltava todellista tarvetta vastaavat. Samoin koulujen on kyettävä noudattamaan perusopetuslain määräyksiä erityisopetuksen järjestämisessä. Myös lastenneurologiaan ja -psykiatriaan on ohjattava resursseja, sillä hoidolliset huostaanotot on pystyttävä estämään; pelkkä lapsen tarve terveydenhoitoon on ihmisoikeuksien vastainen peruste erottaa hänet vanhemmistaan.

Lastensuojelu on saatava toimivaksi niin, että todellisessa avun tarpeessa olevat lapset voidaan sijoittaa ja nimenomaan turvallisiin, valvottuihin paikkoihin. Terveydenhoitoa tarvitseville lapsille ja nuorille on ehdottomasti järjestettävä sitä, eikä laitoksissa kaikkia nuoria tule kohdella kuin huumevieroituksessa olevia kriminaaleja. Ja on huomattava se, että sosiaalialan tutkinto ei riitä psykiatrisen hoidon antamiseen, vaan siihen on varattava asianmukaiset resurssit.

Myös lasten psykiatrinen hoito yleisesti ottaen tarvitsisi valvontaa. Psykodynaamisen koulukunnan piirissä rikotaan lakia jättämättä vanhempien toivomukset lapsen tarvitsemista tutkimuksista huomiotta. Monet neurologisten oireyhtymien lapset pakotetaan vääriin hoitoihin ja heidät leimataan sairaammiksi kuin he todellisuudessa ovat.

On painotettava myös perheiden oikean auttamiseen sen sijaan, että vanhemmille ainoa tarjottu apu on monesti vain kahviseuraa, esim. vanhemman sairastuessa, on oltava mahdollisuus tilapäiseen kodinhoitoapuun. Huostaanotto ei saa olla enää ainoa ratkaisu mihin tahansa ongelmaan, jonka eteen lapsiperhe saattaa joutua.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä