katsokaapa toisenlainen

DOKUMENTTI

Lehtitietojen mukaan kyseessä on elokuva, fiktiota siis.

4909438598 kirjoitti:

Lehtitietojen mukaan kyseessä on elokuva, fiktiota siis.

Vuoden ajan seurannut romaniperheen elämää.

Ihan tosi on.

Lue tarkemmin kirjoitti:

Vuoden ajan seurannut romaniperheen elämää.

Ihan tosi on.

Todella koskettava dokumentti, kamalaa elämää, tuskaa ja samalla tyhjyyttä katseessa oli romanien silmissä ja koko olemuksessa.
Dokumentissa näkyy suomalaista arkea, sitä karua ja kurjaa, elämänmakuista. Neljän seinän sisällä tapahtuu muuallakin romaneissa, tällä hetkelläkin.
Poika puhui totuuden sanoja ja niin suoraan sydämestä, pahaa teki. Anoo apua!
Ei nuoren ihmisen elämä saa olla näin täynnä tuskaa, missä on se onni ja valoisuus tulevan odottaminen - sitä ei ollut.
Kuinkahan perhe voi tänä päivä?

kurjaakin kurjempaa elämää kirjoitti:

Todella koskettava dokumentti, kamalaa elämää, tuskaa ja samalla tyhjyyttä katseessa oli romanien silmissä ja koko olemuksessa.
Dokumentissa näkyy suomalaista arkea, sitä karua ja kurjaa, elämänmakuista. Neljän seinän sisällä tapahtuu muuallakin romaneissa, tällä hetkelläkin.
Poika puhui totuuden sanoja ja niin suoraan sydämestä, pahaa teki. Anoo apua!
Ei nuoren ihmisen elämä saa olla näin täynnä tuskaa, missä on se onni ja valoisuus tulevan odottaminen - sitä ei ollut.
Kuinkahan perhe voi tänä päivä?

Katsoin ohjelman ja se kosketti todella syvältä.
Ihania nuoria ihmisiä molemmat sisarukset.
Toivon, että molemmilla olisi tänä päivänä onnellisempi vaihe jo elämässä.
Jospa heidän Joulunsakin olisivat jo iloa ja lämpöä olevia, eikä ahdistusta tuottavia.
Ihku iiiiiiiiiiiiiihana oli sisaren vauveli:)

kurjaakin kurjempaa elämää kirjoitti:

Todella koskettava dokumentti, kamalaa elämää, tuskaa ja samalla tyhjyyttä katseessa oli romanien silmissä ja koko olemuksessa.
Dokumentissa näkyy suomalaista arkea, sitä karua ja kurjaa, elämänmakuista. Neljän seinän sisällä tapahtuu muuallakin romaneissa, tällä hetkelläkin.
Poika puhui totuuden sanoja ja niin suoraan sydämestä, pahaa teki. Anoo apua!
Ei nuoren ihmisen elämä saa olla näin täynnä tuskaa, missä on se onni ja valoisuus tulevan odottaminen - sitä ei ollut.
Kuinkahan perhe voi tänä päivä?

Ahdistava olo jäi ohjelmasta, oli sitten faktaa tai fiktiota. Missä seikkaili näiden nuorten ihmisten isukki? Jäin kaipaamaan. Olisi kaverilla ollut kotonaan hommia.
Ohjelma toi hyvin esiin meitä ihmisiä vaivaavan ongelman. Ei osata kuunnella toista. Kaikki huutaa yhteen ääneen ja kukaan ei kuule, mitä toinen todella sanoo ja tarkoittaa.
Ratkaisut olivat aika "tyypillisiä"
Äiti sairastuu henkisesti.
Tytär - lapsi vielä itsekin hankkii lapsen eläväksi nukekseen ja rakkauden tarvetta tyydyttämään.
Poika -nuori mies saatiin sentään onnellisesti kursseille.
Mieleeni jäi tyttären kommentti, siitä miten yksin hän on. Miten vähän on todellisia ystäviä.
Miten vähän on ihmisiä, joista hän voi pitää (ja miten vähän niitä, jotka hänestä välittävät.)
Mieleeni jäi myös pojan kommentti, miten häntä katsottiin vinoon, kun uskalsi itkeä - hautajaisissa. Kaveri heitti myös äidilleen vasten näköä, "miten kova ihminen sä oot"
Tulipa sivuttua aika montaa tabua. Ongelmat tosin jätettiin roikkumaan ilmaan. Ensimmäinen ohjelma varmasti, missä näitä käsiteltiin. Pisteet sille. Herätti ahdistuksen lisäksi ajatuksia. Suunnaton rakkauden nälkä ja tarve jäi kameran kanssa kiertämään huoneita, jos jostain löytyisi joku joka rakastaa ehdoitta. Ei siis ollenkaan turha hetki, jonka tv:n edessä vietin.
P.s Pisteet vielä Manselle ja kosken kuohuille -se on kappale kauneinta suomea.

Nimetön kirjoitti:

Katsoin ohjelman ja se kosketti todella syvältä.
Ihania nuoria ihmisiä molemmat sisarukset.
Toivon, että molemmilla olisi tänä päivänä onnellisempi vaihe jo elämässä.
Jospa heidän Joulunsakin olisivat jo iloa ja lämpöä olevia, eikä ahdistusta tuottavia.
Ihku iiiiiiiiiiiiiihana oli sisaren vauveli:)

odotas 15 vuotta niin tälläkin Ihkulla on mitä
suurimmalla todennäköisyydellä samanlainen tyhjyys
katseessa ja päänupissa kuin muillakin tän dokumentin henkilöistä.
Ainoa positiivinen juttu oli
tämän Benin yritys päästä omille jaloilleen, esim.
kouluttaumisella johonkin ammattiin. Äitinsä vaan
jaksoi jauhaa niitä iän ikuisia tarinoita häveliäisyydestä ja kunnioituksesta.
Ei niillä heidän teorioilla ole ennenkään elämässä pärjätty,
senhän me jokainen näemme tänäkin päivänä.Totta on
että varmasti tulee kummallinen ja ahdistava tilanne eteen
kun yrittää ulos tästä vanhoillisesta
ja suurelta osin täysin typerästä tapakulttuurista
niinkuin kävi tämän pojan kohdalla. Poika puhui kyllä ihan
järkeviä kyseenalaistaessaan kulttuurinsa käsittämättömät
käytännöt mutta äitinsä tuntui pitävän niitä ihan luonnonlakeina,
mitä ne suinkaan eivät ole koskaan olleet. Jotenkin
todella puhutteleva oli se kohta missä tämä äiti
istui olohuoneen sohvalla jähmettyneenä kuin kivipatsas,
tyhjä ilme kasvoillaan. Ei ole ihmettelemistä siinä jos ei pää kestä jos asioista
ei voi puhua kuin toisten romanien kanssa ja heidänkin kanssaan vain suppeasta aihealueesta.