Tälläinen kysymys tuli mieleeni.
Arvostan perinteistä parisuhdetta ja
olen ns. yhden miehen nainen.
Yli 30 vuotta avioliitossa olleena koin ykskaks
yllättäin aikamoisen kolauksen, pettymyksen..
ja herääminen maan pinnalle.., mutta ei siitä
enempää, tapahtuneestahan on jo aikaa..
Mutta varsinaiseen kysymykseeni, toivoisin
että ilmaisitte mielipiteitä.)
Siis, leikitkö toisen tunteilla?
Arvostan perinteistä parisuhdetta ja
olen ns. yhden miehen nainen.
Yli 30 vuotta avioliitossa olleena koin ykskaks
yllättäin aikamoisen kolauksen, pettymyksen..
ja herääminen maan pinnalle.., mutta ei siitä
enempää, tapahtuneestahan on jo aikaa..
Mutta varsinaiseen kysymykseeni, toivoisin
että ilmaisitte mielipiteitä.)
Siis, leikitkö toisen tunteilla?
Vastaukset 19
Vanhimmat
vaatisi mieheltä mennä näin julkisesti myöntämään leikkivänsä.
Kilon palasina hetken päästä ja ei se naisenkaan osakkeita nostais.
Ihan kuin vaimo kysyis "näytänkö lihavalta tässä mekossa?" ei ole kuin yksi vastaus.
piti purkaa, siksi tämä kysymys tähän
tuli laitettua. Kiitos vastauksestasi,
joka toi paljolti hyvää mieltä.:))
Ei tulisi mieleenikään alkaa leikkimään kenenkään tunteilla. Varatut miehet ja ihan vasta eronneet tai ihan vasta leskeksi tulleetkin saavat olla ihan rauhassa. Jokainen ero on suuri suru ja koskaan uusi parisuhde heti eron tai leskesi tulon jälkeen ei onnistu. Tällaisia heti-uusi-suhteita sanotaankin joissakin kirjoissa "laastari-suhteeksi". Kun erohaava on parantunut, niin tuo "laastari" joutaa roskiin (kielikuva eli metafora).
Jos parisuhde on hyvä, ei siihen sovi ketään kolmatta osapuolta väliin. Mottoni on: kohtele aina toisia ihmisiä niin kuin tahtoisit heidän kohtelevan itseäsi.
Ikävää jos olet kokenut pettymyksen pitkässä parisuhteessasi. kokemuksesta voin kertoa, että kyllä siitä selviytyy hengissä, vaikka aluksi koko maailma tuntuu kaatuvan ympäriltä. Puhu, kirjoita, puhu ja puhu niin vähitellen siitä selviytyy. mene vaikka kotikunnallasi eroseminaariin (Fisherin jälleenrakennus - siitä on tehty kirjakin). Siellä saat omanarvontunteesi takaisin.
♥ ♥ Voimia Sinulle ♥ ♥
kirjoittelen jonkin verran..
Kiitos, Hildurvonhopsis
...minun tunteillani on helppo leikkiä. Järki lentää ikkunasta ulos heti kun rakkaus tulee ovesta sisälle. Vielä tälläkin iällä. Liian tosissani otan nämä jutut. Tietysti kevyessä flirttailussa voi tulla leikittyäkin, mutta seurustelusuhteessa en koskaan. Ei pysty, liian hapokasta.
leikkiä kun olen ainakin ollut liian luottavainen.
Haluan uskoa ihmisestä pelkkää hyvää kunnes toisin todistetaan ja se on tehnyt minusta helpon "saaliin".
Minun vikani on että olen liian romanttinen luonne mutta valitettavasti en voi siihen asiaan vaikuttaa.
Täytyy olla rehellinen ja sanoa että huonot kokemukset ovat tehneet minusta vähän liiankin varovaisen, en uskalla enää "tuntea" mitään enkä luottaa mihinkään edes näkemääni.
Itse en ole koskaan tarkoituksella elikkinyt kenenkään tunteilla enkä tule leikkimään.
Etsin kunnes löydän.....................
itselläni ehkä sama vika...
ja kun sokeasti luottaa ja uskoo..
Vaikka rakkaus loppuisi, en lojaalisuusyistä silloinkaan pettäisi.
En myöskään silloin, jos puoliso pettäisi.
Eroon suostuisin, irti päästäisin, jos hän niin tahtoisi.
Vanha liitto pitää lopettaa, ennen kuin uutta voisin edes ajatella.
Tunteilla leikin
Loukaaminen tai ilkeily ei ole tavoite huonoinmillaankaan.
Ainoastaan arjen murtaminen ja heittäytyminen vaikkapa teiniksi, jos yhteinen fiilis sen vastaanottaa.
Tunteilla leikitään keskenään, ei toistemme takana saati toisiamme vastaan.
Meidän huushollissa ei kielletä kummaltakaan ystäviä oli ne samaa tai eri sukupuolta.
Molemmilla on oma elämä, jonka rajat itse määrätään.
Mustiksia emme ole, ja meitä pitää yhdessä kiintymys ja rakkaus, ei rajoitteet tai ukaasit jotka toinen sanelee.
kenelläkään ei voi olla noin harmoniassa elämä ei ainakaan täällä maan päällä. valhetta vaikka itselle.
paljon muutakin, kuin edellä kertomani.
Etkö ole rakastanut ketään niin, että elät ja toimit antaaksesi hänelle kaiken hyvän, mitä voit.
Miten voisit kieltää rakastamaasi henkilöä nauttimasta elämästä, myös yksilönä omien mieltymystensä kanssa:
Voiko kuvitella, että kukaan pystyisi täyttämään toisen elämän tarpet?
Voiko kuvitella, että toisen minän rajoittaminen, kieltäminen edesauttaa kumpaakaan?
Voiko kuvitella, että kukaan voi olla onnellinen vangittuna, kahleissa?
Voiko; saako ylipäätään kukaan päättää toisen aikuisen puolesta?
Avioliitto ei saa olla vankila,sitä ei saa hallita diktatuuri. Pitää antaa mahdollisuus ja vapaus päättää omasta elämästä, ystävistä, menemisistä tulemisista.
Eikö kahdenvalinen rakkaus toimi juuri näin.
Minun päätöksiä ohjaa omat arvoni, vaimoni, hänen omansa.
Lapset ovat yhteinen rakkauden kohde.
Ei ole edes vaikeaa pyörittää arkea näin, päin vastoin. Ei ole määräyksiä, on vain vastuu lasten hyvinvoinnista, omista päätöksistä/tekemisistä/ tekemättä jättämisistä.
Silti on lukematon määrä asioita, jotka tuovat elämään jännitteitä ja vaikeita tilanteita.
Miksi pahentaa tilannetta omilla tekemisillä ja nimenomaa tietoisesti, koska virheiltä sattuu aivan tarpeeksi tahattomastikin?
Pettämiseen mitään tarpeita, jos parisuhteessa on hyvä olla.
Ja vaikka rakkaus aika-ajoin ei roihuaisi täydellä liekillä, niin sisällä ole sellaisia patoumia, jotka purkautuisivat hallitsemattomana esim. humalassa.
jk. Olemme aivan tavis pariskunta, joilla on arki siinä kuin muillakin.
Silti kyllästymistä liittoon ei ole, ja uskon, että se on seurausta siitä vapaudesta, joka meillä on.
leikitkö sinä? jokaisella ihan oma elämä ja mitä sillä tekee. kaikki alkaa itsestä.
En leiki tunteilla,se on aika halpamainen teko niin naiselta kuin mieheltä.Ihastun,rakastun aika helposti,mutta minuun ei tehoa mielistelevät puheet ym. vastaava käytös.Tunteillani on joskus "leikitty"eli en ollut ainoa nainen hänen elämässä,siksi luottamus miehiin on vähän hakusessa..Uskon liian helposti että mies on sitä mitä kertoo olevansa,koska itse olen rehellinen,odotan mieheltä samaa käytöstä,mutta näin ei aina ole.
ja silloin ihminen kuolee ja kuivuu käppyräksi sisältä päin. älä anna valtaa katkeruudelle. elä ja nauti elämästä, kuin eläisit parasta aikaa. menneisiin miehiin ei kannata jäädä roikkumaan. sen asia, tulee sillekkin petturi vastaa. katkeraa niellä omia myrkkyjään. ole avoin oma itsesi.
Miesseurassa en tule toimeen, koska en hyväksy minkäänlaista rasistista ym. epäoikeudenmukaista keskustelua/käytöstä.
Naisten kanssa vaan satuttaa itseään entistä pahemmin. Kukaan ei kuitenkaan oikeasti arvosta sitä sisintä ja jos löytyy komeempi mies niin bye bye looser. Pelkkä ystävyys vastakkaisen sukupuolen kanssa ei onnistu, koska jos sattuu vahingossa rakastumaan niin menettää samalla sekä ystävän, että elämänkumppanin (kokemusta on).
Yritän kuitenkin edelleen kovasti pitää elämästä kiinni... yritän pitää koko ajan sen verran kovan kiireen päällä, etten ehdi vaipua itsesääliin tai ajatella liikaa omaa yksinäisyyttäni, elämisen vaikeutta. Eihän tämä mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta parempi kai vaikeakin elämä kuin ei elämää ollenkaan.?
milloin se on toisen ihmisen (lähinnä miesten, ihmissuhteissa) epätäydellisyyden todellista hyväksymistä ja milloin sitä vaan huijaa itseään, siis pitää vaan yllä sitä harhaluuloa ja illuusiota siitä että juttu toimii jos sen eteen tekee töitä, tavallaan sivuuttaa toisen epäkohdat ja katsoo läpi sormien vain se takia että haluaa suhteen toimivan? Milloin se on sitä että erilaiset eroavat ja milloin sitä että vastakohdat vetää toisiaan puoleensa? Onko tässä edes mitään tolkkua, tuskin on.
Vihaan ihmissuhteita ja niiden monimutkaisuutta.
kun tilaisuus tulee, se on kivaa. Sanoihan ennen Veikko Lavikin,että tehkää ihmiset syntiä se on kivaa.
"Kivaa ja jännää" sanoi "eräs" ihminen, jonka luulin tuntevani, en tuntenutkaan.
Luulis sen olevan tylsää :( ???
huumorini on vähän eriskummallista kuulemma,
muta onneksi sitä ei ole liikaa.
asiassa olen oikeassa,
mutta esitystapani on liian suora ja nopea.
tuon olen kuullut tutuilta, kotona ja työpaikalla.
Mutta kesti työpaikan suhde 41 vuotta,
rakkaustarina on kestänyt saman verran.
Minusta huumori,lämpimät sanat, tunteet ja flirttikin ovat aivan mainioita elementtejä ihmisten välisessä kanssakäymisen silloin kun kaikki osallistujat ovat tavallaan samalla aaltopituudella. Eikä se tarkoita että kukaan mitenkään leikkisi kenenkään tunteilla tai haluaisi saattaa noloon asemaan. Maailma on kylmä, itsekäs, kostonhimoinen ja välipitämätön, ja tuo kehitys on jatkunut jo pitkään. En minä lähtisi nyt tässä ilmapiirissä helposti osoittelemaan ketään joka vilpittömästi on hyvä ja lämmin toiselle ihmiselle ystävyydestä tai lähimmäisen rakkaudesta. Minä itse olen ollut hyvin luottava ja "sinisilmäinen", olen varmaan vieläkin. Pettynytkin olen joskus sen takia, mutta koitan luottaa ihmisiin edelleen.