Taitaa olla väärä paikka kysyä, mutta kysyn kuitekin.
Mitä mieltä olette, pärjäisikö sosionomina sellanen, joka ei kestä niin kauheeta stressiä ja painetta? Mitä tarkoittaa että pitää olla henkisesti tasapainoinen, onko menneet mielenterveysongelmat esteenä ammatille? Siis vaikka olisi nyt terve ja tasapainoinen.
Mietin vaan, kun ylihuomenna on valintakoe enkä tiedä pitäisikö kertoa, että olen sairastanut psykoosin, vai jättää kertomatta. Jossain vaiheessa se voi kuitenkin paljastua. Vai pitäisikö vain unohtaa koko ammatti ja hakeutua siivoojaksi lopuksi elämäksi.
Mitä mieltä olette, pärjäisikö sosionomina sellanen, joka ei kestä niin kauheeta stressiä ja painetta? Mitä tarkoittaa että pitää olla henkisesti tasapainoinen, onko menneet mielenterveysongelmat esteenä ammatille? Siis vaikka olisi nyt terve ja tasapainoinen.
Mietin vaan, kun ylihuomenna on valintakoe enkä tiedä pitäisikö kertoa, että olen sairastanut psykoosin, vai jättää kertomatta. Jossain vaiheessa se voi kuitenkin paljastua. Vai pitäisikö vain unohtaa koko ammatti ja hakeutua siivoojaksi lopuksi elämäksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sosionomina oleminen ei ole henkisesti rankkaa. Siitä mitä on olla sosionomi (AMK) en osaa sanoa. Ilmeisesti tarkoitit jälkimmäistä, koska kyselet asiaa AMK-palstalla (?). Kehottaisin tarkkuuteen kielenkäytössä: sosionomi ja sosionomi (AMK) ovat eri tutkintoja. Sosionomi on alempi korkeakoulututkinto, sosionomi (AMK) on ammattikorkeakoulututkinto. Ne antavat erilaisen pätevyyden ja työllistymismahdollisuudet, ja työkin on toimenkuvien erilaisuuden vuoksi eri lailla kuormittavaa.
Kuinka sosionomi(amk) ja sosionomin työkentät sitten eroavat toisistaan? Näkyykö erot myös palkkauksessa? Itse hain sosionomi(amk) koulutusohjelmaan, mutta enpä ole tuosta toisesta kuullutkaan...
Omassa opiskeluryhmässäni on pari rajatilapersoonallisuushäiriöstä kärsivää. Ovat itse tämän myöntäneet ja kyllä heitä yritetään ymmärtää, mutta aina ei kyllä jaksaisi, sen verta pahaa jälkeä tekevät välillä yhteishengelle. Erittyisesti heistä toisen ei pitäisi missään tapauksessa olla sosiaalialalla ja omien sanojensa mukaan hän opetteli psykologin haastattelua varten oikeat vastaukset alaa opiskelleelta kaveriltaan, ekalla yrittämällä kun ei kuulemma ollut päässyt siksi sisään, että psykologin lausunnon mukaan hän oli alalle sopimaton.
Neuvoisin siis sinua olemaan ihan oma itsesi sisäänpääsykokeissa, erityisesti psykologisessa osuudessa. Ja jos teidän sisäänpääsyyn kuluu myös haastattelu psykologin kanssa, niin kerro hänelle suoraan ongelmastasi.
Jos et sisään pääse, niin kyllä niitä muitakin aloja löytyy, jossa ollaan ihmisen kanssa tekemisissä. Esimerkiksi kaupallisella alalla kukaan ei kysele mielenterveytesi perään, eikä yliopiston sosiaalityön linjalla.
Olen itse ekan vuoden sosionomi(amk) opiskelija ja sen kuvan mukaan joka minulle on syntynyt, kuvaamasi tilanne ei ole suoraan este sosionomiksi hakeutumiselle, kunhan tilanne on hallinnassasi. Sosionimin tehtävänä on kuitenkin olla tuki ja turva mahdollisesti samoista ongelmista kärsivälle asiakkaalle, joten sinun pitää pystyä toimimaan siinä tehtävässä ammatillisesti sotkematta omia ongelmiasi tilanteeseen. Pointti on siis siinä, ettei sinun ongelmistasi tule jossain vaiheessa asiakkaaan ongelmia, eikä vastaavasti asiakkaan ongelmista sinun henkilökohtaista ongelmaasi... Voi olla etten ihan vatstannut siihen mitä kysyit mutta toivottavasti edes jotain saat tästä irti... ja vielä yksi juttu: ne psykologit on siinä haastattelussa juuri sitä varten, ettei alalle sopeutumattomat joutuisi alalle, joten heille kannattaa olla rehellinen, mikäli asia tulee puheeksi... Tsemppiä!:)
Mielestäni nykyinen terveydentila vaikuttaa enemmän kuin historia, eli jos nyt on
tasapainoinen, niin en ymmärrä miksi sitä
pitäisi mainostaa.
Nykyiseltäänkin terve ihminen voi sairastua.
Jos olet varma ettet saa menneestä psykoosista
kohtuutonta stigmaa (valitettavan tavallista), niin mikäs siinä.
ei kysymyksesi ole yhtään huono,kun olet hakemassa opiskelemaan Sosionomi (AMK):n opintoja. Itse olen Sosionomi (AMK) ja työskentelen kehitysvammaisten ohjaajana. Mielestäni työssä on eduksi se, että pystyy hallitsemaan hermonsa, koska autettavat ja ohjattavat ihmiset ovat niitä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty hallitsemaan elämäänsä. Mielestäni menneet mielenterveysongelmat eivät ole este, vaan voimavara, etenkin jos suuntaudut mielenterveystyöhön/päihdetyöhön. Todennäköisesti niistä on jopa hyötyä, koska silloin valitsijat voivat katsoa, että olet oikea siihen, koska tiedät mitä ne asiat käytännössä merkitsevät ihmisille.