Julkaistu 28.10.2007 2:31:16
TS/Lennart Holmberg
Mitä nopeammin työnantaja tulee Tehyä vastaan huomattavan korkealla korotustarjouksella, sitä todennäköisemmin se pystyy säästämään valtuuttamiensa kuntien rahoja, Voitto Helander kirjoittaa.
Kuntatyönantaja toiminut lyhytnäköisesti
Tehyn työtaistelu ratkaistava pikaisesti
Tehyn valitsema työtaistelumenettely, laajamittainen irtisanoutuminen, on järjestön tavoitteiden läpiviemiseksi ainoa järkevä keino. Edeltävän neljännesvuosisadan aikana liiton tekemät yritykset lakkojen avulla kuroa palkkajälkeenjääneisyyttä ovat jääneet jokseenkin tehottomiksi. Etenkin hoitoalalla sovellettavat hoivatyövaatimukset pitävät lakkoilevan järjestön hyvin kurissa.
Lakon pitkittäminen julkissektorilla syö tavallisesti lakkojärjestön voimavaroja enemmän kuin vastapuolen. Järjestöjohdon kasvojen pelastamiseksi maksetut pennit ja sentit eivät hoitajien osaltakaan ole palkkakuoppia tasoittaneet. Tästä on erityisesti solidaarista palkkapolitiikkaa korostava tupomekanismi pitänyt huolta.
Työtaistelun avulla palkkajälkeenjääneisyytensä oikaisua hakeva järjestö saa oman organisaationsa ulkopuolelta tavallisesti vain vähän ymmärtämystä. Tehyn kohdalla tilanne on ollut toinen. Eduskuntavaalien edellä puolueet suorastaan kilpailivat naisvaltaisilla hoitoaloilla työskentelevien suosiosta ja loivat myöhemmin ylimitoitetuiksi osoittautuneita odotuksia alan palkkauksen jälkeenjääneisyyden tarkistamiseksi.
Eduskuntapuolueet, kokoomus tasa-arvotupoineen etunenässä, tulivat "luvanneeksi" jotakin sellaista, mikä ei nykyisen korvamerkitsemättömän valtionosuusjärjestelmän puitteissa ole mahdollista. Maksamalla kunnille olennaisesti päättämäänsä suuremman summan hallitus olisi voinut helpottaa kuntien tilannetta. Tällöin kunnat ja niiden työnantajaorganisaatio Kunnallinen työmarkkinalaitos (KT) olisivat pystyneet nostamaan hoitoalan palkkoja huomattavasti helpommin.
Tehyn työtaistelu on saanut myös harvinaisen paljon ymmärtämystä kansalaisilta. Mielipidetiedustelujen mukaan ainakin puolet kansalaisista hyväksyy järjestön toimet. Laaja kansalaistuki osoittaa, että ihmiset pitävät hoitoalan palkkakorjausvaatimuksia legitiimeinä.
Myös valtamedia, joka lähes poikkeuksetta asennoituu kielteisesti työtaistelua käyviin järjestöihin, on suhtautunut hoitoväkeen suhteellisen neutraalisti. Pahimpiin ylilyönteihin ovat yltäneet toimittajat, jotka ovat syyllistäneet hoitajia siitä, että nämä työtaistelumenettelyllään toimivat elämää säilyttävän etiikkansa vastaisesti.
Poliittisesti valituista luottamushenkilöistä koostuva KT:n valtuuskunta kasvottaa itsensä tälläkin kerralla palkollisensa eli työmarkkinajohtajansa kautta. Pysymällä kaapissaan Pekka Palolan johtama valtuuskunta pyrkii pitämään itsensä ryvettymättömänä, vaikka juuri sen tehtävänä on päättää kunta-alan keskeisistä työmarkkina-asioista. Tehyläisten irtisanoutuminen on keskeinen työmarkkina-asia.
Työnantajapuolen jäykkyys saattaa saada kohtalokkaita seurauksia. Ajatus, että ne voitaisiin välttää järjestämällä tilapäistä työvoimaa paikkaamaan irtisanoutuneiden hoitajien aiheuttamaa aukkoa tai rahtaamalla pikaista hoitoa tarvitsevia ulkomaille, näyttää mahdottomalta.
KT:n johdon tulisi ymmärtää tämä ajoissa. Muutoinkin; mitä nopeammin työnantaja tulee Tehyä vastaan huomattavan korkealla korotustarjouksella, sitä todennäköisemmin se pystyy säästämään valtuuttamiensa kuntien rahoja.
Työvoiman ostajan markkinat ovat kääntyneet myyjän markkinoiksi otollisen tilanteen ja Tehyn johdon taitavasti valitseman, joskin riskipitoisen taktiikan johdosta. Paheneva hoitajapula ei lisää kuntatyönantajan vapausasteita.
Joidenkin työmarkkinajuristien taholta on tuotu esille mahdollisuus, että työtaistelusolmun avaamiseksi voitaisiin käyttää lainsäätämismenettelyä. Tilapäislain säätäminen sopimusperustaisessa neuvottelujärjestelmässä syntyneen konfliktin ratkaisemiseksi on epäonnistumaan tuomittu keino. Se tekee ennen muuta pitkän aikavälin sopimusjärjestelmän epävakaaksi. Tällaiseen menettelyyn ei hallituksella liene varaa.
Perustuslain mukaan julkisen vallan, siis kuntien ja valtion, on turvattava jokaiselle kansalaiselle riittävät terveyspalvelut. Tästä näkökulmasta katsoen KT:n toiminta on ollut erittäin lyhytnäköistä. Huippunsa se saavutti kuntatyönantajan viedessä työtaistelun työtuomioistuimeen. On vastuutonta päästää tilanne käsistä tappamalla aikaa sijaistoimintojen suunnitteluun tilanteessa, jossa työtaistelua koskeva ratkaisu on tehtävä nopeasti. Aika ei tällä kerralla toimi kuntatyönantajan eduksi.
Voitto Helander
Emeritusprofessori Turku
Julkaistu 28.10.2007 2:31:16
TS/Lennart Holmberg
Mitä nopeammin työnantaja tulee Tehyä vastaan huomattavan korkealla korotustarjouksella, sitä todennäköisemmin se pystyy säästämään valtuuttamiensa kuntien rahoja, Voitto Helander kirjoittaa.
Kuntatyönantaja toiminut lyhytnäköisesti
Tehyn työtaistelu ratkaistava pikaisesti
Tehyn valitsema työtaistelumenettely, laajamittainen irtisanoutuminen, on järjestön tavoitteiden läpiviemiseksi ainoa järkevä keino. Edeltävän neljännesvuosisadan aikana liiton tekemät yritykset lakkojen avulla kuroa palkkajälkeenjääneisyyttä ovat jääneet jokseenkin tehottomiksi. Etenkin hoitoalalla sovellettavat hoivatyövaatimukset pitävät lakkoilevan järjestön hyvin kurissa.
Lakon pitkittäminen julkissektorilla syö tavallisesti lakkojärjestön voimavaroja enemmän kuin vastapuolen. Järjestöjohdon kasvojen pelastamiseksi maksetut pennit ja sentit eivät hoitajien osaltakaan ole palkkakuoppia tasoittaneet. Tästä on erityisesti solidaarista palkkapolitiikkaa korostava tupomekanismi pitänyt huolta.
Työtaistelun avulla palkkajälkeenjääneisyytensä oikaisua hakeva järjestö saa oman organisaationsa ulkopuolelta tavallisesti vain vähän ymmärtämystä. Tehyn kohdalla tilanne on ollut toinen. Eduskuntavaalien edellä puolueet suorastaan kilpailivat naisvaltaisilla hoitoaloilla työskentelevien suosiosta ja loivat myöhemmin ylimitoitetuiksi osoittautuneita odotuksia alan palkkauksen jälkeenjääneisyyden tarkistamiseksi.
Eduskuntapuolueet, kokoomus tasa-arvotupoineen etunenässä, tulivat "luvanneeksi" jotakin sellaista, mikä ei nykyisen korvamerkitsemättömän valtionosuusjärjestelmän puitteissa ole mahdollista. Maksamalla kunnille olennaisesti päättämäänsä suuremman summan hallitus olisi voinut helpottaa kuntien tilannetta. Tällöin kunnat ja niiden työnantajaorganisaatio Kunnallinen työmarkkinalaitos (KT) olisivat pystyneet nostamaan hoitoalan palkkoja huomattavasti helpommin.
Tehyn työtaistelu on saanut myös harvinaisen paljon ymmärtämystä kansalaisilta. Mielipidetiedustelujen mukaan ainakin puolet kansalaisista hyväksyy järjestön toimet. Laaja kansalaistuki osoittaa, että ihmiset pitävät hoitoalan palkkakorjausvaatimuksia legitiimeinä.
Myös valtamedia, joka lähes poikkeuksetta asennoituu kielteisesti työtaistelua käyviin järjestöihin, on suhtautunut hoitoväkeen suhteellisen neutraalisti. Pahimpiin ylilyönteihin ovat yltäneet toimittajat, jotka ovat syyllistäneet hoitajia siitä, että nämä työtaistelumenettelyllään toimivat elämää säilyttävän etiikkansa vastaisesti.
Poliittisesti valituista luottamushenkilöistä koostuva KT:n valtuuskunta kasvottaa itsensä tälläkin kerralla palkollisensa eli työmarkkinajohtajansa kautta. Pysymällä kaapissaan Pekka Palolan johtama valtuuskunta pyrkii pitämään itsensä ryvettymättömänä, vaikka juuri sen tehtävänä on päättää kunta-alan keskeisistä työmarkkina-asioista. Tehyläisten irtisanoutuminen on keskeinen työmarkkina-asia.
Työnantajapuolen jäykkyys saattaa saada kohtalokkaita seurauksia. Ajatus, että ne voitaisiin välttää järjestämällä tilapäistä työvoimaa paikkaamaan irtisanoutuneiden hoitajien aiheuttamaa aukkoa tai rahtaamalla pikaista hoitoa tarvitsevia ulkomaille, näyttää mahdottomalta.
KT:n johdon tulisi ymmärtää tämä ajoissa. Muutoinkin; mitä nopeammin työnantaja tulee Tehyä vastaan huomattavan korkealla korotustarjouksella, sitä todennäköisemmin se pystyy säästämään valtuuttamiensa kuntien rahoja.
Työvoiman ostajan markkinat ovat kääntyneet myyjän markkinoiksi otollisen tilanteen ja Tehyn johdon taitavasti valitseman, joskin riskipitoisen taktiikan johdosta. Paheneva hoitajapula ei lisää kuntatyönantajan vapausasteita.
Joidenkin työmarkkinajuristien taholta on tuotu esille mahdollisuus, että työtaistelusolmun avaamiseksi voitaisiin käyttää lainsäätämismenettelyä. Tilapäislain säätäminen sopimusperustaisessa neuvottelujärjestelmässä syntyneen konfliktin ratkaisemiseksi on epäonnistumaan tuomittu keino. Se tekee ennen muuta pitkän aikavälin sopimusjärjestelmän epävakaaksi. Tällaiseen menettelyyn ei hallituksella liene varaa.
Perustuslain mukaan julkisen vallan, siis kuntien ja valtion, on turvattava jokaiselle kansalaiselle riittävät terveyspalvelut. Tästä näkökulmasta katsoen KT:n toiminta on ollut erittäin lyhytnäköistä. Huippunsa se saavutti kuntatyönantajan viedessä työtaistelun työtuomioistuimeen. On vastuutonta päästää tilanne käsistä tappamalla aikaa sijaistoimintojen suunnitteluun tilanteessa, jossa työtaistelua koskeva ratkaisu on tehtävä nopeasti. Aika ei tällä kerralla toimi kuntatyönantajan eduksi.
Voitto Helander
Emeritusprofessori Turku
Julkaistu 28.10.2007 2:31:16
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vanhan käntty sanoo on saanut joltain hoitsulta suuhoitoa ja laulaa mitä joku sanoo.
EVVK.
TYÖTTÖMYYS VIINA ON HOITSUJEN KOHTALO....KORTISTO KUTSUU
geriatrian professoti Raimo Sulkava toi myös vahvan mielipiteensä asiaan ja oli tehyä tukemassa. Sulkava sanoi mm että on myös hallituksen asia laittaa asia kuntoon ja olisi tyhmää jos ei tule parannusta...peräänkuulutti päättäjiltä viisautta...