Tarina: Laran pokemon seikkailu osa 1

lugia90 kirjoitti:

-Tänään on se päivä! Lara huudahti ja hyppelehti
huoneessansa iloissaan. Hänen pikkuveljensä Ron
tuli sisään ja kysyi:
-Niin, mikä päivä?
-Hölmö! Etkö muista? Täytän tänään 10 vuotta ja
saan oman pokemonin ja sitten lähden pokemon
matkalle ja voitan arvomerkkejä ja kaikkea! Lara
kertoi.
-Ai niin, vartasi Ron.
-Eikö sinun sitten pitäisi jo lähteä?
Ennenkuin Ron oli ehtinyt sanoa lausetta loppuun,
Lara jo havahtui, kun kello näytti yhdeksää.
-Voi kauhistus! Olen myöhässä! TÄYTYY JUOSTA ETTÄ
MINULLE JÄÄ EDES JOTAIN! Lara juoksi niin lujaa
kuin pystyi. Lara asui lähellä Prof. Mongon
labraa. Hänkin on poke-ekspertti (kuten Prof.
Oak).

Lara oli juuri saapunut perille, kun näki
viimeistenkin kouluttajien lähtevän matkaan.
-Minulle ei jäänyt mitään... Lara nyyhkytti.
Sitten Mongo tuli ulos ja huomasi Laran:
-Hei! Miksi sinä siellä itekt? Tule sisään.
Lara meni sisälle ja surkutteli yhä sitä, ettei
saakaan omaa pokemonia.
-Voi Lara, kyllä minulla sinulle varmaan jotakin
löytyy tuolta takahuoneesta. Mennäänpäs
vilkaisemaan! Mongo sanoi ja meni hämärään
huoneeseen. Lara huomasi siellä yhden pokemon-
pallon.
-Onko tuolla jotain? Lara kysyi.
-Onpa hyvinkin: kukaan ei ole vielä huomannut
sitä, Mongo sanoi ja noukki pallon nurkasta.
-Katsohan mikä siellä on. Mongo avasi pokepallon,
ja siellä oli Larvitar.
-Kiva! Saanko sen oikeasti ihan ikiomaksi? Lara
kysyi.
-Tottakai. Pidä siitä hyvää huolta.

Lara lähti onnellisena ulos ja kävi vielä kotona
hakemassa reppunsa.
-Sinulla on varmaan ahdasta, Larvitar. Tule ulos
pallosta niin tutustutaan lähemmin! Lara sanoi ja
päästi Larvitarin ulos.
Mutta Larvitar ei piitannut mistään, mitä
ympärillä tapahtui. Se vain lysähti pehmeälle
nurmelle ja rupesi kieputtelemaan ruohonkortta
käpälissään.
-Kuinka tässä nyt näin kävi? Lara mietti.
-Etkö halua puhua minulle?

Larvitar ei vastannut.
-Ole nyt kiltti ja kerro näytä vaikkapa minulle,
kuinka hyvä taistelija olet! Lara pyysi.
Kunnes pensaikosta kuului ääniä. Suuri Arbok
hyökkäsi Laran kimppuun. Larvitar ei aluksi
kuullut eikä nähnyt, mutta sitten Lara huusi:
-Larvitar! Jos et auta minua, en ole sinua
huoltamassa! Jäät yksin ja palellut tai näännyt
nälkään! Sinun pitää auttaa!

Sitten Larvitar hyökkäsi ja kieri ja kieri...
Mutta mitä sitten tapahtuu?

JATKUU...
TO BE CONTINUED...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä