Saatteko selkäänne?

Ensimmäinen sääntö; Kaikki on sallittua jos ei jää kiinni ;D Ilmota jonnekki lastensuojelu viranomasille nii etpä saa koivuniemen herraa enää :)

Kyllä sain nuorempana selkäsaunoja ja silloin se otti päähän. Mutta nykyään olen sitä mieltä, että oli hyvä kun sain selkään. Ainakin opin sitten olemaan kunnolla.

Ei meidän perheessä ole koskaan fyysisesti satutettu jos jotain mokaa.. Viime syksynä sain potkut TET-paikasta, ja viime uusivuosi oli myös porukoille pettymys takiani, molemmista seurasi tiukka saarna, ja kyllähän ne äidin kyyneleet mitä jouduin näkemään monena päivänä, saivat minut tajuamaan että olin pettänyt porukoitten luottamuksen ja tehnyt väärin. Eli tämmöin henkiseen puoleen vetoava kasvatus meidän talossa..

Sain itse 60-luvulla sekä vitsaa että vyötä (vitsa teki ohuena kipeämpää). Toki silloin raivosin takaisin ja muistaakseni 15-vuotiaana, kun olin faijan kokoinen ja tuli taas "sota", sanoin eka kerran lujaa ääneen "Uskallappa". Sen jälkeen muuttui moni asia, mutta ei aina parempaan suuntaan. Kurituksen tilalle tuli henkinen kasvatus, kiristys ja vaatimusten kasvu moninkertaiseksi, silloin tuntui, että aiemmin minua rakastettiin vaikka kuritettiin, nyt olin vain vaiva ja rasite.

Olin kai 25 ennenkuin näistä asioista pystyin vanhempieni kanssa puhumaan. Ja hyväksyin sen kurituksen, olinhan mä kauhukakara, jolle normaali puhe ei mennyt jakeluun. Faijan mielilause oli aina: "Jos minä en sulle tapoja ja sääntöjä opeta, sen tekee poliisi tai linnakaverit tulevaisuudessa. Ja usko, minun säännöt ovat vaihtoehdoista parhaat. Jokaisella ihmisellä on säännöt miten toisten kanssa ollaan". Tuon lauseen muistan kai loppuikäni.

Miten minä kasvatan lapsiani? No, olen päättänyt etten lyö, en kädellä, en vyöllä. Mutta tukistan, jos sanaa ei muuten uskota. Ja nyt kymmenvuotiaalle pojalleni olen kahdesti käynyt "niskavilloihin" kiinni. Mutta usko, tuo tukistaminen tekee kipeää myös minulle. Siis joskus tulee hetkiä, kun toinen esim. varastaa kaupasta, vaikka jää kiinni, varastaa silti, aina uudelleen.

Kyllä tässä on mietitty mikä on mennyt pieleen kun lapsi varastaa, mutta vielä en ole sitä keksinyt. Kun keinot käyvät vähiin, on pakko laittaa fyysisen kivun "uhka", jotta jokin asia saadaan korjattua. Nyt on kulunut puoli vuotta, oli ennen joulua, kun viimeksi varasti. Ikävää on myös se, että en enää luota lapseni sanaan, nytkin mietin, että ehkä hän varastaa, mutta ei vain ole jäänyt kiinni, vaikka hän sanoo ettei varasta.

Kun hän pari kertaa aikoinaan valehteli ja jäi kiinni, meni luottamus, ehkä tuo on se syy, miksi keinot vähentyivät huomattavasti kasvatuksessa ja kuritus tuli kasvatusmuotona kuvaan.

Toivottavasti sinä et ole menettänyt vanhempiesi luottamusta (jäänyt kiinni valehtelusta tms.). Koeta kestää ja miettiä itsekin näitä asioita, rakkaudesta vanhemmat, ainakin yleensä, kasvattavat sinua. Toki jos vanhemmat nyrkillä lyövät tai potkivat, silloin heidän tarkoitus on satuttaa sinua. Silloin etsi joku aikuinen, jolle puhua ja joka ottaa asian hoitaakseen. Raivon vallassa ei lasta saa kasvattaa.

ite kuulin aikoinaan enoltani neuvon. "tee mitä lystäät, mut kunhan otat kanssa sit vastuun" eli toisinsanoen saat kyllä tupakoida ja juoda, mutta kunhan kestät rangaistuksen kuten pitää.