suurin ja pienin metodien määrittelyt

Eli tuolla elsellähän siihen sai potkua.. hyvin toimii nyt!

En sanoisi lispiä tahi pythonia kovin kehittyneiksi. Samoissa kuvioissa ovat pörränneet kauan.

Kyllä javassa on min() ja max() (löytyy java.lang.Math), mutta eiköhän tässä ollut kyseessä kotitehtävä jossa kyseiset jutut piti itse implementoida.

HIHIHHIHIHIHI kirjoitti:

En sanoisi lispiä tahi pythonia kovin kehittyneiksi. Samoissa kuvioissa ovat pörränneet kauan.

Kyllä javassa on min() ja max() (löytyy java.lang.Math), mutta eiköhän tässä ollut kyseessä kotitehtävä jossa kyseiset jutut piti itse implementoida.

Lue lisää

"Kyllä javassa on min() ja max() (löytyy java.lang.Math),"

Niinpä, *tasan* *kahdella* argumentilla toteutettuna eli käsittämättömän alkeellista. Pythonissa käy 2-n, Lispissä 1-n argumenttia, riippumatta tyypeistä. Ime siitä!

(Kuinka muuten Javassa käy jos:
int a = 5;
float b = 4.0;
//toimiiko?
Math.min(a,b);
)

*Modi* kirjoitti:

"Kyllä javassa on min() ja max() (löytyy java.lang.Math),"

Niinpä, *tasan* *kahdella* argumentilla toteutettuna eli käsittämättömän alkeellista. Pythonissa käy 2-n, Lispissä 1-n argumenttia, riippumatta tyypeistä. Ime siitä!

(Kuinka muuten Javassa käy jos:
int a = 5;
float b = 4.0;
//toimiiko?
Math.min(a,b);
)

Lue lisää

"(Kuinka muuten Javassa käy jos:
int a = 5;
float b = 4.0;
//toimiiko?
Math.min(a,b);
)"

Toimii 1.6:ssa.
java.lang.Math.min((float)3.3,(int)2)

"Niinpä, *tasan* *kahdella* argumentilla toteutettuna eli käsittämättömän alkeellista. "

Itse toteuttaisin sen taulukkona:

private static int smallest(int s[])
{
int smallest = 0;

for(int i = 0; i < s.length; i )
if (smallest > s[i]){
smallest = s[i];
}
return smallest ;
}

Ime stagaa, Modi!
Mä pätkin sua motarilla, lisp-luuseri!

WinBasic kirjoitti:

"(Kuinka muuten Javassa käy jos:
int a = 5;
float b = 4.0;
//toimiiko?
Math.min(a,b);
)"

Toimii 1.6:ssa.
java.lang.Math.min((float)3.3,(int)2)

"Niinpä, *tasan* *kahdella* argumentilla toteutettuna eli käsittämättömän alkeellista. "

Itse toteuttaisin sen taulukkona:

private static int smallest(int s[])
{
int smallest = 0;

for(int i = 0; i < s.length; i )
if (smallest > s[i]){
smallest = s[i];
}
return smallest ;
}

Lue lisää

ei Javassa ole tietenkään valmiina tätäkään...
private static int smallest(int s[])

WinBasic kirjoitti:

"(Kuinka muuten Javassa käy jos:
int a = 5;
float b = 4.0;
//toimiiko?
Math.min(a,b);
)"

Toimii 1.6:ssa.
java.lang.Math.min((float)3.3,(int)2)

"Niinpä, *tasan* *kahdella* argumentilla toteutettuna eli käsittämättömän alkeellista. "

Itse toteuttaisin sen taulukkona:

private static int smallest(int s[])
{
int smallest = 0;

for(int i = 0; i < s.length; i )
if (smallest > s[i]){
smallest = s[i];
}
return smallest ;
}

Lue lisää

"Toimii 1.6:ssa.
java.lang.Math.min((float)3.3,(int)2)"

Kas, vain. Syöpä kehittyy.

"Itse toteuttaisin sen taulukkona:"

Ja senkin väärin: mitäs se palauttaa jos taulukko on [3,4,5] ja miten ne floatit ja intit ja murtoluvut saa siihen *samaan* taulukkoon.

Itse asiassa Javassa on (1.5 lähtien) mahdollisuus antaa metodille mielivaltainen määrä argumentteja eli oikea ratkaisu olisi:
int pienin(int ... numerot) {..koodia..}

Ja myös eri tyyppejä voi antaa jolloin tulisi:
double pienin(Object... numerot) {..koodia..}

Mutta ongelmaksi jää vielä tuo palautuksen tyyppi - Python ja Lisp osaavat palauttaa sen oikean tyyppisenä:
num = max( 3, 4, 5) # num int tyyppiä
num = max( 3, 4, 5.0) # num float tyyppiä

Kummastuttavaa on että Javaan tuli vasta 1.5 (2004) tämä muuttuva argumenttien määrä, kun se on ollut iät ja ajat monissa muissa kielissä, jopa C:ssä. Ja vielä oudompaa on Javan suosio, kun se on noin alkeellinen (Sunin markkinointiosasto taitaa olla huippua alallaan). Ehkä 10-vuoden päästä se saavuttaa nykyisen Pythonin tason.

Kai kaikki nyt ymmärsi tämänkin esimerkin valossa että mm. Python ja Lisp ovat selvästi korkeamman tason kieliä kuin Java. Vai änkyttääkö joku vielä vastaan?

(ps. tuolta löytyy oikein tehdyt min ja max: http://today.java.net/pub/a/today/2004/04/19/varargs.html tosin "yksi"-tyyppisinä)

imettäjä! kirjoitti:

Ime stagaa, Modi!
Mä pätkin sua motarilla, lisp-luuseri!

Mitä se Java-pelle siellä läähättää? Varo ettet saa daijuus. (Staga on maila, mutta mikä on motari?)

Nyt sekin on nähty. Jotkut pitävät lispiä nykyaikaisena. Mitkä ovat ne huippunykyaikaiset sovellukset, joka on tehty lispillä? Oletko unohtanut tulevaisuuden kielet cobolin ja adan?

*Modi* kirjoitti:

"Toimii 1.6:ssa.
java.lang.Math.min((float)3.3,(int)2)"

Kas, vain. Syöpä kehittyy.

"Itse toteuttaisin sen taulukkona:"

Ja senkin väärin: mitäs se palauttaa jos taulukko on [3,4,5] ja miten ne floatit ja intit ja murtoluvut saa siihen *samaan* taulukkoon.

Itse asiassa Javassa on (1.5 lähtien) mahdollisuus antaa metodille mielivaltainen määrä argumentteja eli oikea ratkaisu olisi:
int pienin(int ... numerot) {..koodia..}

Ja myös eri tyyppejä voi antaa jolloin tulisi:
double pienin(Object... numerot) {..koodia..}

Mutta ongelmaksi jää vielä tuo palautuksen tyyppi - Python ja Lisp osaavat palauttaa sen oikean tyyppisenä:
num = max( 3, 4, 5) # num int tyyppiä
num = max( 3, 4, 5.0) # num float tyyppiä

Kummastuttavaa on että Javaan tuli vasta 1.5 (2004) tämä muuttuva argumenttien määrä, kun se on ollut iät ja ajat monissa muissa kielissä, jopa C:ssä. Ja vielä oudompaa on Javan suosio, kun se on noin alkeellinen (Sunin markkinointiosasto taitaa olla huippua alallaan). Ehkä 10-vuoden päästä se saavuttaa nykyisen Pythonin tason.

Kai kaikki nyt ymmärsi tämänkin esimerkin valossa että mm. Python ja Lisp ovat selvästi korkeamman tason kieliä kuin Java. Vai änkyttääkö joku vielä vastaan?

(ps. tuolta löytyy oikein tehdyt min ja max: http://today.java.net/pub/a/today/2004/04/19/varargs.html tosin "yksi"-tyyppisinä)

Lue lisää

"Mutta ongelmaksi jää vielä tuo palautuksen tyyppi - Python ja Lisp osaavat palauttaa sen oikean tyyppisenä:
num = max( 3, 4, 5) # num int tyyppiä
num = max( 3, 4, 5.0) # num float tyyppiä "

...ja missä tapauksessa tämä on oikea tapa?

Minä käytän min/maxia yleensä rajatessa luvun esim 0-100 välille.

float rajattava=120;
rajattava = max( rajattava, (int)100);
rajattava = min( rajattava, (int)0);

Katastrofaalista jos rajattava muuttuisi int-tyyppiseksi.

*Modi* kirjoitti:

Mitä se Java-pelle siellä läähättää? Varo ettet saa daijuus. (Staga on maila, mutta mikä on motari?)

Ime viddu mailaa, Modi! Ja lopeta lisp-läähätys. Lisp haisee ja python se vasta haiseekin.
Mä pätkin sua motarilla, python-luuseri!

*Modi* kirjoitti:

"Toimii 1.6:ssa.
java.lang.Math.min((float)3.3,(int)2)"

Kas, vain. Syöpä kehittyy.

"Itse toteuttaisin sen taulukkona:"

Ja senkin väärin: mitäs se palauttaa jos taulukko on [3,4,5] ja miten ne floatit ja intit ja murtoluvut saa siihen *samaan* taulukkoon.

Itse asiassa Javassa on (1.5 lähtien) mahdollisuus antaa metodille mielivaltainen määrä argumentteja eli oikea ratkaisu olisi:
int pienin(int ... numerot) {..koodia..}

Ja myös eri tyyppejä voi antaa jolloin tulisi:
double pienin(Object... numerot) {..koodia..}

Mutta ongelmaksi jää vielä tuo palautuksen tyyppi - Python ja Lisp osaavat palauttaa sen oikean tyyppisenä:
num = max( 3, 4, 5) # num int tyyppiä
num = max( 3, 4, 5.0) # num float tyyppiä

Kummastuttavaa on että Javaan tuli vasta 1.5 (2004) tämä muuttuva argumenttien määrä, kun se on ollut iät ja ajat monissa muissa kielissä, jopa C:ssä. Ja vielä oudompaa on Javan suosio, kun se on noin alkeellinen (Sunin markkinointiosasto taitaa olla huippua alallaan). Ehkä 10-vuoden päästä se saavuttaa nykyisen Pythonin tason.

Kai kaikki nyt ymmärsi tämänkin esimerkin valossa että mm. Python ja Lisp ovat selvästi korkeamman tason kieliä kuin Java. Vai änkyttääkö joku vielä vastaan?

(ps. tuolta löytyy oikein tehdyt min ja max: http://today.java.net/pub/a/today/2004/04/19/varargs.html tosin "yksi"-tyyppisinä)

Lue lisää

"num = max( 3, 4, 5) # num int tyyppiä
num = max( 3, 4, 5.0) # num float tyyppiä"

onnistuu myös javalla, palautustyyppi on vaan Object.

varargs ei tarjoa isommin hyötyä, koska kääntäjä käsittelee sitä kuin taulukkoa, ainoastaan syntaksi on selkeämpi.

taitaa olla herralle java ylivoimaisen vaikeaa, kun noin katkeraa tilitystä tulee?

katkeraa tilitystä kerrakseen kirjoitti:

"num = max( 3, 4, 5) # num int tyyppiä
num = max( 3, 4, 5.0) # num float tyyppiä"

onnistuu myös javalla, palautustyyppi on vaan Object.

varargs ei tarjoa isommin hyötyä, koska kääntäjä käsittelee sitä kuin taulukkoa, ainoastaan syntaksi on selkeämpi.

taitaa olla herralle java ylivoimaisen vaikeaa, kun noin katkeraa tilitystä tulee?

Lue lisää

"onnistuu myös javalla, palautustyyppi on vaan Object."

No, tee se koodi ja lähetä tänne. Huomaatko että silloin tuhlaat aikaasi alkeellisen Javasi kanssa, kun vastaavassa tilanteessa Python tai Lisp koodari kirjoittaa tasan *yhden* sanan (min/max). Oletko niin mielipuoli että pidät tätä Javan tapaa parempana.

"taitaa olla herralle java ylivoimaisen vaikeaa, kun noin katkeraa tilitystä tulee?"

Paremminkin hidasta, työlästä, ärsyttävää ja rumaa koodia.

WinBasic kirjoitti:

"Mutta ongelmaksi jää vielä tuo palautuksen tyyppi - Python ja Lisp osaavat palauttaa sen oikean tyyppisenä:
num = max( 3, 4, 5) # num int tyyppiä
num = max( 3, 4, 5.0) # num float tyyppiä "

...ja missä tapauksessa tämä on oikea tapa?

Minä käytän min/maxia yleensä rajatessa luvun esim 0-100 välille.

float rajattava=120;
rajattava = max( rajattava, (int)100);
rajattava = min( rajattava, (int)0);

Katastrofaalista jos rajattava muuttuisi int-tyyppiseksi.

Lue lisää

Pythonissa näin:
rajattava = max( rajattava, 100.0) # pysyy floatina

Lispjacobol kirjoitti:

Nyt sekin on nähty. Jotkut pitävät lispiä nykyaikaisena. Mitkä ovat ne huippunykyaikaiset sovellukset, joka on tehty lispillä? Oletko unohtanut tulevaisuuden kielet cobolin ja adan?

Lue lisää

Vaikkapa nuo:
http://en.wikipedia.org/wiki/Common_Lisp#Applications

*Modi* kirjoitti:

"onnistuu myös javalla, palautustyyppi on vaan Object."

No, tee se koodi ja lähetä tänne. Huomaatko että silloin tuhlaat aikaasi alkeellisen Javasi kanssa, kun vastaavassa tilanteessa Python tai Lisp koodari kirjoittaa tasan *yhden* sanan (min/max). Oletko niin mielipuoli että pidät tätä Javan tapaa parempana.

"taitaa olla herralle java ylivoimaisen vaikeaa, kun noin katkeraa tilitystä tulee?"

Paremminkin hidasta, työlästä, ärsyttävää ja rumaa koodia.

Lue lisää

en kyllä näe kauheasti tilannetta missä palautetun numeron tyyppi pitää olla tiedossa, koska voi vain käyttää suurimman tarkkuuden tyyppiä (double) ja tarvittaessa käyttää tyyppimuunnosta. mutta kuitenkin:

public static Number min(Number[] args)
{
Number val = Double.MAX_VALUE;   

for(Number arg : args)
if(arg.doubleValue() < val.doubleValue())
val = arg;
return val;
}
...

// palauttaa -128 tyyppiä tavu
Number n = min(new Number[] {-1, -11.0, -111,( byte)-128});
   
// palauttaa -100000 tyyppiä double
n = min(new Number[] {-10, -100.0, -1e5, (float)-9999.0});

jos on tarvis kirjoitti:

en kyllä näe kauheasti tilannetta missä palautetun numeron tyyppi pitää olla tiedossa, koska voi vain käyttää suurimman tarkkuuden tyyppiä (double) ja tarvittaessa käyttää tyyppimuunnosta. mutta kuitenkin:

public static Number min(Number[] args)
{
Number val = Double.MAX_VALUE;   

for(Number arg : args)
if(arg.doubleValue() < val.doubleValue())
val = arg;
return val;
}
...

// palauttaa -128 tyyppiä tavu
Number n = min(new Number[] {-1, -11.0, -111,( byte)-128});
   
// palauttaa -100000 tyyppiä double
n = min(new Number[] {-10, -100.0, -1e5, (float)-9999.0});

Lue lisää

Jaa, aikaa piti tuohonkin tuhlata ...

"for(Number arg : args)" - mielenkiintoista, Javassa on "jo" for-each luuppi (1.5:ssäkö se tuli?). Milloinkohan saadaan funktio-osoittimet?

*Modi* kirjoitti:

Jaa, aikaa piti tuohonkin tuhlata ...

"for(Number arg : args)" - mielenkiintoista, Javassa on "jo" for-each luuppi (1.5:ssäkö se tuli?). Milloinkohan saadaan funktio-osoittimet?

Lue lisää

public class Luokka
{

public String func1(String str)
{
return str;
}
   
public static String func2(String str1, String str2)
{
return str1 str2;
}   

public void test()
{
try
{
// tulostaa 'Func1 kutsuttu'
Method m = Luokka.class.getMethod("func1", new Class[] {String.class});
       System.out.println(m.invoke(this, new Object[] {"Func1 kutsuttu"}));

// tulostaa 'Static Func2 kutsuttu'
m = Luokka.class.getMethod("func2", new Class[] {String.class, String.class});
       System.out.println(m.invoke(null, new Object[] {"Static", " Func2 kutsuttu"}));      

}
catch(Exception e)
{
}

}

"oikea" tapa tehdä asia on kuitenkin rajapinnoilla, funktio-osoittimet joutaa puhtaasti funktionaalisiin kieliin joissa esim. callback-toiminnallisuutta ei voi muuten toteuttaa.

ei osoittimia kirjoitti:

public class Luokka
{

public String func1(String str)
{
return str;
}
   
public static String func2(String str1, String str2)
{
return str1 str2;
}   

public void test()
{
try
{
// tulostaa 'Func1 kutsuttu'
Method m = Luokka.class.getMethod("func1", new Class[] {String.class});
       System.out.println(m.invoke(this, new Object[] {"Func1 kutsuttu"}));

// tulostaa 'Static Func2 kutsuttu'
m = Luokka.class.getMethod("func2", new Class[] {String.class, String.class});
       System.out.println(m.invoke(null, new Object[] {"Static", " Func2 kutsuttu"}));      

}
catch(Exception e)
{
}

}

"oikea" tapa tehdä asia on kuitenkin rajapinnoilla, funktio-osoittimet joutaa puhtaasti funktionaalisiin kieliin joissa esim. callback-toiminnallisuutta ei voi muuten toteuttaa.

Lue lisää

Onpas kaunista, selkeää ja tosi simppeliä koodia. Tuossa silmä lepää. Pythonilla vastaavahan olisi näin karmean rumaa ja totaalisen käsittämätöntä:

def func1(str):
   return str

def func2(str1, str2):
   return str1 str2

funptr = func1
print funptr("sika")
funptr = func2
print funptr("sika", " rumaa")

Jopa sokea Reettakin näkee, kuinka ylivoimaisen hieno tuo Java-toteutus on verrattuna mössö-Pythoniin.

"funktio-osoittimet joutaa puhtaasti funktionaalisiin kieliin"

Höpö höpö, veikkaanpa että ne on *jopa* Javassakin muutaman vuoden/version päästä, sillä mitä haittaa ko. ominaisuudesta olisi ja eihän sitä olisi *pakko* koskaan käyttää jos ei huvita. (Toisaalta vapaushan ei kuulu Javaa: Te teette OO:ta tai itkette ja teette!)

*Modi* kirjoitti:

Onpas kaunista, selkeää ja tosi simppeliä koodia. Tuossa silmä lepää. Pythonilla vastaavahan olisi näin karmean rumaa ja totaalisen käsittämätöntä:

def func1(str):
   return str

def func2(str1, str2):
   return str1 str2

funptr = func1
print funptr("sika")
funptr = func2
print funptr("sika", " rumaa")

Jopa sokea Reettakin näkee, kuinka ylivoimaisen hieno tuo Java-toteutus on verrattuna mössö-Pythoniin.

"funktio-osoittimet joutaa puhtaasti funktionaalisiin kieliin"

Höpö höpö, veikkaanpa että ne on *jopa* Javassakin muutaman vuoden/version päästä, sillä mitä haittaa ko. ominaisuudesta olisi ja eihän sitä olisi *pakko* koskaan käyttää jos ei huvita. (Toisaalta vapaushan ei kuulu Javaa: Te teette OO:ta tai itkette ja teette!)

Lue lisää

esimerkki oli vain siksi jotta nähdään että javalla voi leikkiä funktio-osoittimien käyttöä, jos välttämättä haluaa. en kuitenkaan sano että näin kannattaa tehdä, vaan käyttää parempaa lähestymistapaa (=interface).

olio-ohjelmointi nyt tuo loogisesti mukanaan ylimääräistä koodin naputtamista. koodaus kuitenkin on vain yksi osa koko roskaa, joten en jaksa alkaa väittelemään eri kielten paremmuudesta saatikka koodikiekuroiden hienouksista. tärkeintä, että asiat on ratkaistavissa.

ps. funktio-osoittimia (siis metodi-osoittimia, jos tarkkoja ollaan) ei varmasti javassa tulla näkemään, siitä lyön vetoa.