Minä en aio ostaa sijaislapsille kuin kirpputorilta hyväkuntoisia vaatteita kun en osta omillenikaan. Ei tarvitse kuvitella että saisivat merkkivaatetta, kun ei omanikaan saa. Luistimet ja sukset, kaikki ostan käytettyinä.
Ei voi vaatia kalliita joululahjoja tai synttärilahjoja kun ei ole varaa ostaa. Kulukorvauksethan kattavat vain nihkeästi ruokamenot jos niitäkään.
Millä ihmeen oikeudella kukaan voi vaatia, että näillä palkkioilla ostetaan kallista merkkivaatetta, kamerakännykkään, tietokonetta, puhelinta jne...???
Ei voi vaatia kalliita joululahjoja tai synttärilahjoja kun ei ole varaa ostaa. Kulukorvauksethan kattavat vain nihkeästi ruokamenot jos niitäkään.
Millä ihmeen oikeudella kukaan voi vaatia, että näillä palkkioilla ostetaan kallista merkkivaatetta, kamerakännykkään, tietokonetta, puhelinta jne...???
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kyllä minäkin kirppiksillä käyn penkomassa. Mutta jos pelkästään kirppiksen varassa oltasiin, niin sitten jäisivät lapset, varsinkin pojat, ilman vaatteita. Kyllä ainakin meillä yli 10-vuotiaiden poikien vaatteet kuluvat niin loppuun, että ei niistä enää kirppiskamoiksi olisi. Sama näyttää olevan muillakin, koska pojille en yleensä löydä mitään, tytöille kylläkin. Käyn kerran, pari kuussa kirppiksellä ja aina löydän jotakin, mutta jos koko vaatevarasto sieltä pitäisi hankkia ja jos varsinkin tietyn kokoista, tiettyä vaatetta lähtee hakemaan, niin useimmiten jää ilman. Saatan tehdä löytöjä ja ostaa varastoon, mutta tarvittavan tietyn vaatteen löytäminen kirppikseltä on aika onnenkauppaa.
Jos ostan kirppikseltä, yritän myös jokaiselle ostaa jotain uutta, jotta kukaan ei aina joudu käyttämään vain toisen vanhoja. Ompelen itse ja korjaan tarvittaessa.
Eli pääosin ostan kyllä uutena. En tiedä näistä nykyajan merkkivaatteista, meillä ostopaikat ovat ihan vaan Vaatehuone, Tarjoustalo ja Seppälä. Koska lapsia on useita, vaatteet siirtyvät isommilta pienemmille ja ne käytetään loppuun. Minusta ovat siis jokaisen pennin arvoisia. Suomen talvessa nyt ainakin vielä toistakseksi tarvitsee kunnon talvivaatteet ja ne ovatkin kalliita. Mutta kun tietää, että sama haalari kulkee lapselta toiselle, niin summa ei niin (kamalasti...) kirpaise.
Kenkiä en halua ostaa kirppikseltä. Jokaisella on erilainen jalka ja kenkä muotoutuu jalan mukaan.
Koska minulla on kunnon pesutupasysteemit kotona (kuivausrumpu ja -kaappi sekä runsaasti narutilaa), lapset eivät tarvitse montaa vaatekertaa, kun vaatteet saa nopeasti pestyä ja kuiviksi.
Useimmat liikuntavälineet olemme kyllä ostaneet uusina juuri siksi, kun käyttäjiä on niin monia, että hinta vuotta ja lasta kohti ei sitten loppujen lopuksi ole niin suuri. Joskus olen tehnyt löytöjä erityisiltä seurojen järjestämiltä urheilutavarakirppiksiltä. Kauden loputtua ostan usein alennusmyynnistä urheilukamoja seuraavaa kautta varten, alennukset useita kymmeniä prosentteja.
Ei kai kukaan voi vaatia jonkun kalliin tavaran hankkimista, jos todellista tarvetta ei ole ja varaa ei ole. Kun ei ole, niin ei ole.
Näin sivumennen: Ajattelin alkaa taas ommella pitkän tauon jälkeen. Onko kellään suositella jotain nettisivua nuorten vaatteista tai kaavalehteä?
vaatia. Vaikka kuinka tietävät, ettei meillä rahaa ole.
Aina sitä on yritetty venyä ja mahd. hienoa heille ostaa, mutta kun saa vain pahan mielen palkakseen, niin ei kivalta tunnu. Koskaan ei kuitenkaan tarpeeksi hyvään ylletä lasten mielestä.
Vaaditaan ja vaaditaan ja valitetaan.
Sitten kun vaan ilmotan, että sorppa, ei ole rahaa, niin sitten kertovat, kuinka kaverin äitikin ihmetteli, että miksi NE ei osta teille mitä tarviitte, kun niin paljon teistä maksetaankin.
Tai oma äiti soittaa esim. jouluaattona ja kysyy, siis tarkistaa, että ovatko saaneet tarpeeksi arvokkaita lahjoja. Itse ei ole edes joukorttia laittanut. On niillä otsaa.
Tietty. Mutta jos ei ole mistä ottaa niin sitten ei vain ole.
Toki myönnän, että on todella turhauttavaa kuunnella jatkuvaa marinaa. Joskus naksahdan ja vastaan kiukkuisesti, joskus jaksan selittää ja selittää, miksi kaikkea ei voi ostaa. Mutta lopputulos on aika sama: mankuna jatkuu.
Meillä ei ole sentään sitä mitä kuvasit jossain ketjussa eli että lahjojen hintoja verrattaisiin kavereiden lahjoihin. Ei ainakaan minun kuulteni, ei ikinä tähän mennessä. Tiedän kyllä kenellä kaverilla on minkäkinlainen kännykkä, jopa lasten kännykät ovat hienompia kuin omani, en ole ikinä ymmärtänyt miksi pikkuruisessa, epäkäytännöllisessä, nakkisormilla hankalasti käytettävässä kapulassa pitäisi olla pelit, kamerat, radiot, taskulamput, linkkuveitset ja ruokailuvälineet. Mulle se on vain yhteydenpitoväline. No mut, hälläväliä.
Sijaislasten vanhemmat eivät kyllä koskaan ole tulleet esittämään minulle mitään vaatimuksia lasten varusteiden tai vaatteiden suhteen. Onneksi.
Joskus lasten marinan yltyessä olen näyttänyt kuinka paljon rahaa meillä menee ruokaan, miten paljon vaatteisiin ja harrastuksiin. Summat ovat sen verran suuria, että vähäksi aikaa hiljenevät. Mutta vain vähäksi aikaa.
Eivät ole verranneet ja arvostelleet lahjoja muuta kuin positiivisessa mielessä.
Ainahan lapset haluavat sitä sun tätä. Vanhempien tehtävä on kuitenkin suodattaa ja ohittaa osa pyynnöistä. Valitettavasti kaikkea ei voi saada.
itsellä vaan joku käpynen halpis känny, jolla ei voi muuta tehdä, kuin puhua ja tekstailla ja pelata matopeliä, jota en kylläkään osaa.
Lapsilla sen sijaan on jokaisella hienot kameralla ja mp-3 soittimella varustetut, en edes tiedä mitä kaikkea niillä voi tehdä. En ole itse mitenkään merkkitietoinen ihminen.
Usein naurattaakin, kun joku syrittää mulle jotain kaalliita merkkejä selittää, auton, vaatteiden, hajuvesien, ihan minkä vaan, enkä ymmärrä niistä yhtään mitään. Hukkaan menee mulle kehuskelut. Oon niiin tyhmä. Mulle on tärkeintä, et joku koje toimii. Vaatteet ovat kauniit ja istuvat päällä ja puhtaat ja muutenkin siistit. Arvostan kovasti ihmisten huoliteltua olemusta, mutta sen ei tarvi tosiaankaan olla kalliisti hankittua, että mun silmää miellyttäisi.
Toi lahjojen hintojen vertailu oli kyllä mullekin yllätys, kun se vielä tapahtui kaverin toimesta ihan oma-alotteisesti. Otti siis selvää paljonko meidän lasten joku lahja maksoi.
Jälkikätten myös tullut omilta kuittia, et näkivät sen tarjouksessa, eikä maksanut kuin vain sen ja sen verran.
Kyllä tietävät, ettemme ole kroisoksia, mutta eivät vaan haluaisi sitä tosiasiaa mitenkään hyväksyä.
Hyvin usein juuri ulkopuoliset vielä myrkyttävät heidän mielensä, puhumalla meidän vauraudesta, siis oletetusta.
Veloista ei kukaan ole koskaan mitään tainnut mainita.
Se on kyllä kumma miten joitakin täysin ulkopuolisia voi kiinnostaa muiden asiat. Kun muutimme tänne, eräs naapuri yritti pitkään saada selville, mitä maksoimme talosta. Kun ostimme jotain uutta, naapuri seurasi kuljetusautojen liikkumista pihassa ja soitti kysyäkseen, mitä uutta olemme hankkineet ja tietty mitä maksoi. Kun lapset kasvoivat alkoi päivittely ja utelu lasten harrastuksista: noin monia harrastuksia, mahtaa olla kallista jne. Sitten kun tuli tukilapsia ja myöhemmin sijaislapsia, uteluiden määrä nousi ihan uudelle tasolle. Mitä, kuka, mistä, miksi, mistä syystä, kuinka paljon.
Todennäköisesti tienaamme enemmän kuin naapurimme, meillä on akateemiset loppututkinnot ja naapureilla ei jne., mutta lähinnä on kyse valinnoista ja siitä mitä pitää tärkeänä. Jo omassa lapsuudenkodissani saimme harrastaa mitä halusimme, ihan duunarikodista olen kotoisin. Minä tingin omista harrastuksistani ja hankinnoistani, jotta lapset saavat harrastaa. Ja kyllä he harrastavatkin! Jokainen soittaa jotain soitinta. Aluksi soitin on lainassa tai vuokralla ja jos intoa riittää sitten hankitaan oma. Jokaisella on yksi harrastus, parilla kaksi ja joillakin useampia. Voimien ja innon mukaan.
Harrastamiseen satsataan, mutta tuota kertakäyttötavaran ja roinan keräämistä en kannusta. Hajoavaa muovikrääsää saa kärrätä pois ihan liikaa. Lapset itsekin huomaavat, että aika turha ostaa jotain sillä hetkellä suosittua ukkelia ja tavaraa, kun ei se jaksa kiinnostaa kuin hetken, ja sitten se on jo rikki. Mutta kuitenkin niitäkin meille on päätynyt... Itse säästämillään rahoilla sitten niitä hankkivat. Kirjoja ja elokuvia meillä on kyllä PALJON, tunnustan rakastavani kirjoja, niistä on iloa vuosiksi. Olen säästänyt kaikki lapsuuden kirjani ja perinyt sukulaisilta kaikkien kirjat, kirjahulluuteni tiedetään.
Toinen mihin haluaisin tulevaisuudessa satsata enemmänkin jos vain voisi, olisi matkustaminen. Sekin jaksaa hämmästyttää, kun käymme pari kertaa vuodessa Lapissa, "taas", "kaikkien kanssako".
Sijaislasten asioista, korvauksista ja maksuista saa vakituiseen kuulla kyselyitä. Minä nyt pystyn tukkimaan uteliaiden suut, mutta minusta on suorastaan hävytöntä aikuisilta kysellä lapsilta heidän perheoloistaan, mutta lapset ovat kertoneet, että sekin täti kyseli kaikkea. Toiset lapset taas osaavat olla julmia, kun huomauttelevat sijoitetuille lapsille näiden tilanteesta. Yksi lasten kavereista oli paikalla, kun toin kotiin ostamiani vaatteita, ja hän tokaisi, että miksi ostin 'tolle' vaatteita ja osoitti sijoitettua poikaa. Laskinpa ensin kymmeneen ja totesin sitten vain ostaneeni jotain jokaiselle lapselleni.
On se jännä miten tylsää elämää muut ihmiset tässä kylässä näyttävät viettävän, kun meidän arki jaksaa kiinnostaa niin kovasti. :-o
Meillä ovat saaneet vaatteita kirpputorilta, tutuilta ja sukulaisilta, sekä uutena kaupasta niin omat kuin sijoitetutkin lapset. Aika paljon on tullut merkkivaatettakin ostettua ja varsinkin kengät ja ulkoiluvaatteet sieltä kalliimmasta päästä. Luistimet, sukset ja polkupyörät on sijoitetuille ostettu uutena, koska sijoittajakunnat korvaavat ne erikseen - omat ovat käyttäneet pääasiassa käytettyjä joten eipä niistä olisi enää sijoitetuille ollutkaan.
On tullut hankittua kalliimpiakin tavaroita, kuten piano, myös sijoitetuille - emme ole halunneet sijoitettujen elintason olevan sen huonompi kuin muunkaan perheen, vaikka sijoittajakuntien maksamat kulukorvaukset eivät sitten katakaan kaikkia lasten aiheuttamia kuluja.
Ilman muuta on oikein opettaa lapsille, niin omille kuin sijoitetuillekin, että kaikkea ei voi saada ja perheen tulojen ja menojen tulee olla tasapainossa.
Mielestäni hirveen köyhille ei pitäisi sijoituslapsia antaa. Pulaa ja puutetta jos pitää kaiken muun menetyksen lisäksi kärsiä, niin vetäähän se mielen matalaksi. Suomi on väärällään surusilmäisiä sijoituslapsia.
Pride-koulutuksessa pitää alkajaisiksi karsia rutiköyhät perheet pois.
Sulla on sitten Helinä aina sana valmiina. Pitäiskö sun perustaa joku oma pride-ryhmä kun aina siihen vetoat että pride sitä aj pride tätä...Kyllähän nuo perheselvityksessä aika tarkaan taloudenkin tarkastaa ja tuskin kukaan saa lisää lapsia perheeseen jollei oleteta taloudellisesti pärjäävän lasten kanssa. Kohtuttomuuksia on siis turha vaatia. Itse olen tosi tarkka lasten pukeutumisesta. Ostan kyllä käytettyäkin paljon, mutta etsin aina laadukasta ja etenkin kaunista. Mielummin olen sitten vaikka itse ilman jotakin mitä tekisi mieli. Jokainen satsaa varojaan niin eri asioihin. Ja jos alkaa aina miettiä vain sitä mikä on ihan välttämätöntä ja ehdottoman tarpeellista niin ei paljon tarvi ostaa. Itse en ole kyllä siihen koskaan päässyt, koska löytöjen tekeminen on mulle sellanen "harrastus".
Pride-valmennus on ainoa koulutus sijaritehtävän Suomessa. Siksi pidän tärkeänä että edes siihen sitten panostetaan. Miksei mielestäsi Pride-koulutusta tule kehittää sitä mukaa kun epäkohtia ilmenee täällä Suomessa. Pride-aatehan on ikivanha, ilmeisesti jäänyt joiltain osin päivittämättä nykyaikaan. Mielestäni Pride-kouluttajien tulee katsoa peiliin eikä omahyväisesti jämähtää aatteen perustajan aikaiseen, alkeelliseen maailmankuvaan.
Pride ei ole ainoa koulutus, jolla tulevia sijaisvanhempia valmennetaan. Monilla isoilla kaupungeilla ja kunnilla, jotka tekevät yhteistyötä lastensuojelun alalla on ihan omat valmennuskoulutuksensa, osa on ottanut niihin paljonkin Pridesta, osa ei juuri mitään.
Pidän tärkeänä, että sijaisvanhemmille tarjottava koulutus on kuitenkin yhtenäistä eikä erilaisia koulukuntia synny, koska niin moni lapsi kiertää perheestä toiseen ja jos hoitajienkin metodit valmennuksesta riippuen vaihtelevat menee nämä lapsiparat entistä enemmän ristiriitojen repimäksi.
pitäisi kuntien sijoittajien huolehtia siitä, että kaikilla sijaisperheillä, perhetyypistä ja paikkakunnasta riippumatta olisi samat taloudelliset edellytykset tarjota sijoitetuille sitä maallista mammonaa, joka nykyisin tuntuu olevan niin tärkeetä.
Täällä olen saanut ihmetellä näiden summien pienuutta, joita kulukorvauksina jotkut kunnat maksavat.
Sekin vielä, että pitäisi taata kannattavuus taloudellisesti, vaikka sijoitettuja olis vain yksi tai kaksi.
Nythän on niin, että kahdesta, eikä kolmestakaan jää vielä mitään palkkaa itselle.
Kulukorvaus pitäisi olla jokaiselle lapselle niin kattava, että samat asiat ja merkkivaatteet sais sillä ostettua, mitä kavereillakin on.
Eikös se ole lähes tuossa muodossa myös lakiin kirjattuna.
Kauas kavereiden tasosta kyllä tavisperheisiin sijoitetut jäävät, jos kulukorvauksilla tasoa pelkästään yritettäis ylläpitää.
Köyhät sijarit, ehkä pystyvät tarjoamaan kuitenkin varakkaita enemmän lapsille parempia arvoja ja sydämen sivistystä, joten en pankkitiliin tuijottaisi sijareiden sopivuutta arvioitaessa.
Muut arvot pitää kuitenkin olla tärkeämmät, kuin pankkitilin saldo.
Toivon, ettei nyt taas rikkaat sijarit loukkaannu, en siis tarkottanut, ettekö te varakkuuden lisäksi pystyisi tarjoamaan myös sydämen sivistystä, vaan sitä, että olisi surullista, jos sijareista jätettäis pois hyvät ihmiset, pelkästään varattomuuden vuoksi.
Mielummin se puuttuva maallinen mammona pitää tarjota köyhille bioperheille, jotta heille muodostuu resurssit hoitaa säädyllisellä tavalla lapsensa ajautumatta ulosottoon mammonan puutteessa. Leipäjonossahan näkyy lapsiperheitä telkkarissakin, joten ei sossu ole ylenpalttisesti mammonaa jaellut edes rattaissa istuvalle lapselle.
Onhan aivan järjetöntä, että vasta kun bioperhe on ajautunut huostaanottoon ja menettänyt lapsensa, niin sitten ihan lapselle vierasta sijaisperhettä tuetaan, jotta lapsen hoito siellä onnistuisi.
Sydämen sivistys on tietenkin ihan jees, mutta vaatii kodittomalta lapselta liikaa voimavaroja ja henkistä vahvuutta pelkästään sillä porskuttaa edellosten sesonkejen kirpparikuteissa muodikkaammin pukeutuneiden luokkakavereiden keskellä. Päinvastoin, paljon kärsineiltä lapsilta nyt viimeksi saa ruveta vaatimaan mitään maailmanparannusoppejen noudattamista, he ovat jo niin paljon menettäneet. Eikö muka mikään heidän riistämisessään riitä. Häh, elämäntapaköyhäilijät (en tarkota amaliaa), eikö! Sähän kirjotit, että et halua ventovierailta käytettynä jääneitä pukea lasten päälle, mikä oli minusta varsin terve lähestymistapa ja hygieeninen, siis henkisesti hygieeninen.
käsitteitä taas ihan miten sattuu.
Olen sitä mieltä, että sij,huolto ja perheiden tukeminen ennaltaehjkäisevässä mielessä, eivät lyö toisiaan korville.
Rahaa kuitenkin näyttää kunnilla olevan, eivät muuten niin ilosta kiljuen valitsisi sijoituspaikaksi kalliita laitoksia, tai yksityisiä perhekoteja. Rahaa siis on, tahtoa vain puuttuu.
Toisaalta sanoit, ettei lapsilta sovi odottaa enää sopeutumista edellisen sesongin mukaisissa vaatteissa kulkemiseen.
Kun lapset ovat jo sij.perheessä, niin silloin on jo ns. paskat housuissa. Ei siinä vaiheessa enää pidä vikistä, vaan on toimittava sen hetkisen tilanteen mukaan ja taattava riittävillä kulukorvauksilla samanlaiset mahdollisuudet kaikille sijoitetuille taloudellisesti, kuten esitin.
Rahaa pitää osoittaa riittävästi myös ennaltaehkäisevään toimintaan, jotta sijoitukset saatais minimoitua, mutta siinä vaiheessa todella kun ne on jo housussa, ei enää voi vikistä.
kirjoitapa seuraavaksi ihan presidentille ja vaadi sijoitettujen lasten kustannusten korvauksia suuremmiksi, vaikka noin nelinkertaisiksi mitä nyt ovat.
Sitten saisivat surusilmäiset sijoitetut kaikki pelit ja vehkeet.
Katsos kun edelleenkään sijaisvanhempien ei tarvitse omasta pussistaan sijoitettujen menoja kustantaa (ja hah hah käytännössä jos eivät kustantaisi, silloin vasta raasuja sijoitetut olisivat)
Mutta teepä aloite siihen suuntaan ja näytä kerrankin kyntesi vai ovatko ne ihan tyngät?
Hellulla näyttäis aikaa ja tarmoa löytyvän, joten se olisikin hieno juttu, kun rupeaisi ihan tosi toimiin
lasten auttamiseksi.
täysin puutteelliselta monen sijarin kohdalla. Näkeehän sen tuolta päihdeperheiden lasten tukemista käsittelevästä ketjustakin, että taitoa lapsen oikeaan tukemiseen puuttuu. Minusta jo pelkästään se on törkeä puute, puhumattakaan karsinnan tehottomuudesta, että liian moni alalle soveltumaton tulee hyväksytyksi sijariksi.
En vihoittele en. Helinällä vain tuntuu olevan kaikkeen valmis vastaus ja totuus on kuitenkin se että perhehoito on akikkea muuta kuin valmiita vastauksia. Tapauksesta toiseen jokainen on niin erilainen. Ja on niitä virheitä varmasti tehty ja paljon huostaanotoissa ja muissakin asioissa. Tosiasia on se että niin sijaisperhe kuin adoptiorintamallakin aina pääsee läpi myös jokunen "paska perhe", jolle ei oikeasti pitäisi vastuuta lapsesta koskaan antaa. Niin eihän pride siis ole ainoa tapa. Esim. meillä adoptio takana ja siihen pitkät valmennukset yms. niin ei katsottu tarpeelliseksi meitä lykätä prideen vaan sellainen mukautettu "koulutus" jossa huomioidaan erityisesti sijasvanhemmuuden erityispiirteitä a eroja adoptioon nähden. Jos ottaa huomioon kuinka paljon lapsia odottaa perhesijoitusta niin toivotaan ettei silti leikitä alsten kohtaloilla ja oteta perhehoitajiksi tuosta vaan ketä vaan, sillä eihän siihen kaikki pysty, vaikka halua olisikin.
pahaa saa aikaan "paska perhe".Monta vuotta menee ennekuin sosku sen huomaa ja myöntää.
Tietty on hyviä ja huonojakin paikkoja.
Sijaisvanhempana otan osaa keskusteluun ja kantani on se, että yhdellekään perheeseemme sijoitetulle (2) en osta yhtä ainuttakaan kudetta tai muuta kamaa kirppikseltä. Koska en osta muillekaan lapsillemme. Sijoitetuilla on jo yllin kyllin traumoja ilman että heidän tarvitsee kulkea keskivertoa huonommissa kamppeissa. Vauvoille ja ihan pienille kirppikseltä jotain löytyy, mutta en usko että isommille. Kulukorvaukset ovat riittävät siihen, että pystyt hankkimaan lapselle kunnon vaatteet ja ihan kaupasta. Periaatteeni on, että en tarvitse sentin latinkia niistä korvauksista mitä kaupunki noista lapsista maksaa, vaan ne kaikki rahat menevät todella noihin lapsiin ja niiden tarpeisiin.Tiedän, että kaikki eivät ajattele näin.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Minä olen käynyt kirpputoreilla jo 35 vuotta ja jo vuosia niiltä on saanut erittäin hyviä, jopa uusia kenkiä, vaatteita, leluja ja pelejä sellaiseen hintaan, että hirvittää. Missään tapauksessa en osta kirpputorilta huonoa, eivätkä lapsemme todellakaan kulje keskivertoa huonommissa kamppeissa - päinvastoin. Kohta 18-vuotta täyttävä tyttäreni perustelee kirppisostoksensa luonnonvarojen säästämisellä. Totuus on, että jos vaatettaisin kaikki lapsemme pelkästään uusilla vaatteilla, joutuisin ostamaan ne halvemmasta päästä l. tingittäisiin sekä etiikasta ja laadusta. Kirpputorilla myytävänä olevista tuotteista ei tarvitse miettiä onko ne tehty lapsityövoimalla, koska joku on sen kerran jo kaupasta ostanut. Kaupasta ostaessani haluan suosia kotimaista, varmistaa ettei tuotetta ole valmistettu lapsityövoimalla, etsin ekologisesti tuotettuja tuotteita ja pyrin tuotteen pitkäikäisyyteen - kaikki tämä johtaa siihen, että ostamani tuote ei ole halvin eikä edes toiseksi halvin.
ajatella noin.
Itse vierastan myös noita kirppiksiä, joten en niissä käy. En silti tuomitse ihmisiä, jotka käyvät ja käyttävät hyödykseen toisilta ylijääneitä vaatteita.
Otan kyllä mielelläni vastaan vaatteita joita olen saanut suoraan tuttaviltani.
Jotenki vain vierastan ihan ventovieraiden ihmisten
käytössä olleita. Se on ihan mun ikioma ongelma, eikä sillä ole moralisoimisen kanssa mitään tekemistä, olen vain siinä suhteessa jotenkin hölmö.
Meidän sijoitetut ovat hyvin vaativia, kuten olen kertonut, mutta jos heidän sukulaisensa tai muu oma tuttunsa heille tarjoaa, vaikka mitä "paskaa", niin ihan onnessaan kantavat niitä kotiin. siitäkään en pidä ollenkaan. Syynä taas se, että en tunne antajaa ja toiseksi saattaa olla sellasta kamaa, jolla ei juurikaan ole käyttöä, jota en itse kehtaisi kenellekään antaa.
Sääntönä olenkin pitänyt itsellä sitä, mitä laitan kiertoon, että sellaista en toiselle laita, mitä en enää itse voisi pitää. Maksua en käytetyistä vaatteista osais ottaa, mutta en myös antaa.
Alle kouluikäisille voikin kirppareilta ostaa osan vaatteista, mutta isommille ainakaan pojille ei tahdo löytyä hyväkuntoisia.
Itse en käy enään kirppareille kun tosi harvoin.
Meillä tytöt ostavat vaatteensa H&M, Seppälästä, VeroModasta yms. Isommat saavat vaaterahan kuukausittain, jolla ostavat vaatteensa paitsi kenkiin ja päällysvaatteisiin annan vielä erikseen rahaa. Rahatkin on toistaiseksi riittänyt kun ei kerta ole kerjuulle tarvinnut lähteä.
olen sijoitetun lapseni bioäiti (jos joku uusi täällä palstalla keikkuu, eikä sitä vielä tiedä...). ja tungen aina mielelläni tänne "teidän" palstalle kun täällä saa asiallisempaa palautetta.
olen joskus täällä ennenkin puhunut sijaisperheen vaatehankinnoista. mitkä minua suuresti ärsyttää.
poikani puetaan AINA "ylihienosti." ekassa huoltsikassa tästä oli puhetta, sanoin että puette poikani todella siististi. että en itse välttämättä pukisi noin. sij.äiti oli selvästi mielissään ja perusteli sen niin, että heillä on aina pukeuduttu niin. hän tykkää ostaa heidän omalle tytölleen hyviä vaatteita ja tekee samoin pojalleni. heillä ei vaatteista tingitä.
on monta perustetta miksi itse pukeudun, ja myös lapseni pukisin ns. normaalisti. pienelle lapselle on mielestäni järjetöntä ostaa hillittömiä merkkivaatteita, todella kalliita, koska ne menevät nopeasti pieneksi. puhun nyt ihan vauvaikäisestä. kun taas lapsi on leikki-ikäinen, on järjetöntä pukea vaatteet, joissa ei taivu könnimään lattialle. tarkoitan nyt esim. sarkahousuja, joissa poikani tuntuu viihtyvän. samoin kauluspaidat on ällöjä, kera liivin ja pikkutakin.
toisista on hauskaa kun lapset ovat "pikkuaikuisia." itse taas pidän että lapsi saa olla lapsi ja puetaan sen mukaisesti-lastenvaatteisiin. tällä hetkellä pukisin 3v. poikani oikein mieluusti collegehousuihin ja mukavaan paitaan. sattumoisin löysin vielä 90cm:n collegehaalarin, joka on sellainen "vauvamainen." kuvittelisin sen olevan käytännöllinen poikani leikkiessä ja poikani olisi varmasti suloinen se päällään.
mielestäni käytän itse siistejä vaatteita. en elä köyhyysrajamailla, mutta ostan itsellekin vaatteet aina sika-alennusmyynneistä. on kalliita merkkivaatteita, mutta olen maksanut niistä -50 tai -70%. jopa elämäni ensi kerran (kai?) kävin kirpputorilla. löysin sieltä itselleni siistejä hameita ja takin. eikä taatusti kukaan tiedä että ne on kirpputorilta.
eli tyytyisin vallanmainiosti kirppisvaatteisiin tai ale-vaatteisiin, poikani kohdalla. samoin pojalleni ostetaan todella paljon leluja. väitän, että sij.perheen kulukorvaus ei kohdallamme riitä pojan vaatteisiin ja leluihin, saati ruokaan. joutuvat pistämään omiaan.
en ole itse lapsena jäänyt mistään paitsi. minulla oli leluja ihan riittämiin, mieluisia sellaisia. en vain ymmärrä, miksi lapsella pitäisi olla kaikkea? en itse taatusti ostaisi pojalleni joka kauppareissulla jotain lelua, eikö myös vastoinkäymisiä pidä opettaa?
joku minua viisaampi on joskus sanonut, että joskus sij.vanhemmat ostavat sij.lapselle "kaiken", ikäänkuin korvaten sen mitä lapsi on menettänyt-oman perheensä. ehkä säälitään lasta ja huomaamattakin ostellaan vaikka mitä.
saattaa tulla ongelma, jos poikani joskus kotiin pääsee, käymään. minulla ei ole varattu pojalleni juuri mitään leluja tänne.
no, yksi pointti tässä jutussa oli se, että minulla on valtava halu ostaa pojalleni vaatteita ja leluja. tätä ilmeisesti vältetään siksi, ettei kustannukset kuulu tällä hetkellä minulle. myöskin se teki pahan mielen, kun kysyin poikani synttärilahja toiveita (en edes tiedä mitä leluja hänellä on), niin kuitenkin sij.vanhemmat olivat itse ostaneet sen kaikkein mieluisimman: päältä istuttava kaivuri hiekkalaatikolle. kertoisiko joku minulle, miksi tunnen "mustasukkaisuutta" ja valtavaa pettymystä tällaisesta asiasta?
tavatessani lastani, en ikinä vie hänelle mitään. en halua opettaa lasta siihen, että lahjon hänet aina jollakin. helppo olisi heiluttaa karkkipussia kädessä tai viedä joka kerta uusi pikkuauto, mutta miksi ihmeessä? haluan hänen nauttivan äidistään enkä materiavuoresta mikä hänellä pian on ympärillään.
Osuitpa naulan kantaan. Minustakaan ei ole järkeä ostaa pienille lapsille uusia merkkivaatteita, kun ne ovat vain hetken päällä jäätyään pieniksi. En omillenikaan osta uusia vaatteita. Tietysti isommat lapset on asia erikseen tai jos kirpparilta löytyy vain huonoa tavaraa.
Tarkoitan kirpparivaatteilla vaatteita, jotka ovat ehjiä ja siistejä eli siis käyttökelpoisia. Mitään lumppuja en toki ostaisi kenellekkään.
Luistimet jäävät heti pieniksi, ei järkeä ostaa uutena, sen enempää kuin suksiakaan.
osaat ajatella lapsesi parasta pitkällä tähtäimellä ja ymmärrät juuri sen olennaisen, mikä äidin ja lapsen välillä lopulta on se tärkein, eli rakkaus ja se yhteenkuuluvuuden tunne, joka on aito, eikä ostettu rahalla eikä tavaralla.
Samaa yritin sanoa myös näiden meidän poikien äidille, että ei aina toisi jotain erityistä, siis silloin alussa kun vielä yleensä kävi, niin aina just piti olla jotain "lahjuksia".
Minusta tuntui kamalalta, kun lapset odottivat äidin tuloa, niin puhuivat vain siitä, et mitähän se äiti tällä kertaa tuo.
Tuli aina tunne, etteivät niinkään välittäneet äidistä vaan siitä mitä toi.
On aivan väärin opettaa lapsi aina odottamaan jotain ja saamaan myös.
Kun vierailen lastenlasteni luona, pidän myös kiinni siitä, että voivat ilahtua vaan minun näkemisestäni, eikä siitä mitä taas toin.
Ainoastaan synttäreille menen lahjojen kanssa.
Purkkaa mulla on aina käsilaukussa ja sitä lapset sitten multa pyytää joka kertaa.
Meillä on sellanen oma juttu olen tehnyt diilin lasten kanssa, että kolmella suukolla saa kaksi purkkaa. Toimii.
Olisipa sij.perhe yhtä fiksusti ajattelevia kuin sinä. Rahalla ei kuitenkaan ihan kaikkea voi ostaa.
Toivon todella, että saat pian lapsesi kotiin, ennen kuin pieni mieli on päässyt tuon tavarapaljouden alla täysin turmeltumaan.
Mielestäni olet ajatuksinesi täysin oikeassa.
Sanoisin kokemukseeni perustuen sulle kuitenkin, että ne sijarit saa ostaa vaikka kuinka hienoja lahjoja, mutta vieppä itse lapselle, vaikka satukirja, tai vain kortti, niin se on lapsen mielestä kuitenkin se paras lahja. sillä vain on merkitystä kuka sen on antanut. Älä siis suotta ole mustasukkainen siihen sulla tuskin on aihetta oikeesti.
Me sijarit voimme tarjota vaikka mitä materiaa ja kuinka paljon, mutta todellisesti sillä ei lapsille juurikaan ole merkitystä, kun emme ole oikeita vanhempia.
Oliko se niin, että Feroza ei ole koskaan saanut käydä katsomassa sijaisperheen kotona missä oloissa hänen lapsensa siellä asustaa. Mielestäni äidille pitää antaa mahdollisuus edes kerran käydä tsekkaamassa lapsensa asuinpaikka. Jos tämä sijaisperhe on niin heikkohermoinen, että eivät kestä yhden äityliinin pikavisiitistä kodissaan, niin eihän he ole ollenkaan soveliaita sijaisperheeksi. Ferozan kirjoituksista päätellen sossu on ryhtynyt hoitamaan sijaisäitiä Ferozan lapsen sijaan. Onko edes sossu päässyt katsomaan olot, missä tuo lapsi elää arkeaan.
Lisäksi hämmästelen tuollaista pikku aikuiseksi pukemista arkena. Onko sijaisperheellä tietoinen tarkoitus että lapseen kiinnitetään erikoisen pukeutumisen vuoksi huomiota ympäristössään ja lapsen ikätoverit rupeevat pilkkaamaan häntä oudon hienosta juhlapukeutumisesta arkiympyröissä. Kaikki, mitä Ferozan lapselle on huostaanotettuna tapahtunut on epänormaalia, outoa ja sairasta. Mitä salattavaa esimerkiksi sijaisperheen kodissa on, että Ferozaa ei ole kertaakaan päästetty sinne. Elävätkö he niin eritäytyneenä, ettei sinne pääse kukaan muukaan ja pukemalla lapsen erikummallisen hienosti he pitävät huolen, että iän myötäkään lapsi ei tutustu normaalisti ikätovereihinsa vaan häntä kartetaan omituisen pukeutumisen takia ja hänen ainoat ainoat ihmiskontaktinsa ovat sitten isompanakin vain ja ainoastaan salainen sijaisperhe siellä salatun kodin pimennossa, suojassa kenenkään silmiltä ja korvilta. Homma haiskahtaa tarkoitushakuiselta.
hyvä, jos lapsi puetaan kallisiin vaatteisiin. Ei myöskään kirpparivaatteisiin. Sijaisvanhempien pitää ostaa lapselle kaikkea kivaa, eikä sitten pidäkään. Oivasti Helinä käännät kelkkasi AINA sen mukaan, että se varmasti on sijareita vastaan!
Varmaan auttaisi tämän maan sijaisperhetoimintaa, jos sinä Helinä tekisit ihan kirjalliset säännöt, kuinka tulee toimia missäkin tilanteessa? Eiku ai niin! Jos sinä saisit päättää, ei Suomessa olisi huostaanottoja, ei edes aiheellisia.
Lukisit tekstisi joskus uudestaan, niin huomaisit niiden ristiriitaisuuden. Tässäkin ketjussa olet muuttanut mieltäsi jo useasti, aina edellisen kirjoittajan mukaan.
Olen sitä mieltä, että valitettavasti kaikkien kapasiteetti ei aina yllä ymmärtämään mistä milloinkin on kyse. Olisikin liian kunnianhimoinen haave meikäläiseltä saada kaikki suomalaiset ymmärtämään mikä taaperoikäisen aikuismaisessa juhlapukeutumisongelmassa arkiseltaan on se varsinainen epäkohta lapsen kannalta. Luulen, että liivit ja pukupaita pantiin lapsen päälle, koska ne on saatu halvalla kaupan ylijäämävarastosta, kun ei menekkiä ole ollut.
"..Luulen, että.." Tuo juuri on Helinä sun ongelmasi ja syö väistämättä uskottavuuttasi tällä palstalla. LUULET ja OLETAT paljon asioita, todellisen faktaan perustuvan TIEDON jäädessä uupumaan. Mulle on jäänyt edelleen epäselväksi, oletko sijais- vai bioäiti, molempia vai et kumpaakaan?
Sinuna en paljon täällä huutelisi vastoin parempaa, kokemukseen (tai tutkimukseen) perustuvaa tietoa. Älä siis ihmettele, jos sanomisiasi ei oteta tosissaan tai niistä ärsyynnytään. En minäkään haluaisi, että tekemääni työtä tulisi arvostelemaan joku nobody, jolla ei työstäni mitään kokemusta ja/tai koulutusta ole. Sellaiset sen tehköön, kellä siihen oikeasti rahkeita on.
miksi sijaisvanhemmat pukevat laspsen naurettaviin ja poikkeaviin tamineisiin?
katsojan silmässä. Se mikä sinun mielestäsi on "naurettavaa" tai "poikkeavaa" pukeutumista, ei jollekin toiselle ole sitä. Ja kyse ei nyt olekaan mistään pukeutumisesta, vaan ylipäätään sinun tavastasi kommentoida TIETÄMÄTTÖMYYTTÄSI milloin mihinkin ja markkinoida mielipiteitäsi totuutena. Se jos mikä on naurettavaa.
Pikkuaikuiseksi pukeminen viittaa siihen, että he käsitttelevät Ferozan poikaa maskottina.
on tietenkin vain sinun mielipiteesi, joten ole hyvä ja pidä se. Siihen toki jopa sulla on oikeus.
oma biologinen vanhempi osta omalle lapselleen vaatteita?
Kuulostaapa kovin oudolta...
Muuttuuko tuo tilanne pelkästään siksi että lapsi on sijoitusperheessä?
minun ei kuulu ostaa vaatteita, näin sanoo sossu.
ja kun joskus kysyin sij.isältä, voisinko ostaa pojalleni jonkin lelun tai olisiko syksyn tullen jokin vaatehankinta edessä, niin vastaus oli tyly: pojallani on jo kaikkea.
luulen, että tässä on takana myös se, etten osaa ostaa sij.vanhempien mieleen vaatteita. hehän poikani kanssa julkisilla paikoilla pyörivät, ja entäpä jos ostaisinkin heidän mielestään jonkin nolon tai epäsopivan vaatteen? he häpeäisivät kulkea poikani kanssa. eli vaatemaku on meillä niin eri. sentään pellepukuun en poikaani kuitenkaan pukisi...
olen ostanut pojalleni syyspuvun, kypärämyssyn, paidan ja housut. näistä olen nähnyt käytössä kypärämyssyn. biosukulaisen ostama risto-matti ratian paita on ollut käytössä. ja sij.vanhemmat itse ovat sanoneet, että laittavat pojalleni aina tapaamisiin meidän ostamia vaatteita.
tuntuisi vaan niin hyvältä nähdä se poika sellaisissa "omimmissa" vaatteissa. ja poika saisi sij.perheessä muistella että tämä paita on äidin ostama. mutta ei.
mummin neuloma pipo ja lapaset olivat pojan mieleen kovasti =) kirkkaan oranssit.
aikasemminkin vastasin, niin se on just se juttu, et olis ne ihan minkälaiset tahansa ne lapaset, kun ne on oman mummin tekemät, niin ne on lapsen mielestä maailman parhaat.
Sama koskee kaikkea mitä sinä lapsellesi annat.
Saa siinä sitten sijarit ihmetellä, kun kallis
kaivuri ei merkkaakaan mitään pienen muovilapion rinnalla, jos vaikka sellaisen päättäisit antaa.
ostaa, eikä olisi oikeinkaan vaatia, koska yhteiskunta on ottanut lapsen huolekseen ja silloin yhteiskunta myös maksaa sen mitä lapsi tarvitsee.
Hyvin usein, kun biot eivät saa edes lapsilisiä, ei heillä olisi monella tyttömänä edes varaa ostaa vaatteita.
Mitään kieltoa ei silti ole, jos vanhemmat tai sukulaiset haluavat ostaa esim. lahjoiksi, niin normaalisti ei ole mitään estettä.
Ne omilta saadut vaatteet lisäksi lämmittävät parhaiten.
Joskus on itseäkin suututtanut, kun lapset ovat lomilta tuoneet esim. kerrankin aivan liian ison t-paidan, silmät loistaen, kertoivat kuinka hienon paidan isä löysi roskiksesta ja pesi vain ja antoi mulle. Se oli niin rakas paita.
Toinen toi joltain sukulaiselta jonkun pelipaidan, eikä meinannut luopua siitä millään, vaikka se oli jo niin kauheessa kunnossa, että oikein hävetti.
Sitä on vaan yritettävä olla lasten onnesta itsekin iloinen, vaikka välillä hampaat "irvessä".
ei varmaan tarpeellista sanoa, mutta haluan kuitenkin: ostamassani harmahtavassa syyspuvussa oli oranssit somisteet, niin mummi halusi neuloa siihen sopivat pipon ja lapaset. eli ovat ihan tarkoituksella kirkkaan oranssit =) mummi-rassukka vielä juoksi 20:40 kauppaan mallilangan kanssa vertaamaan sävyä syyspukuun. että näin tarkkoja meillä ollaan...
nyt pitää kiiruhtaa nukkumaan, aamulla klo 8:00 vihdoinkin poikani 3v. neuvola. saan olla mukana =) sij.äiti ei varmastikaan taaskaan tule, mikä aiheuttaa minussa ihmetystä.
alan pienessä päässäni pohdiskella jo kaikenlaista. uskottelen itselleni, että sij.äidille on kova paikka olla yhtä aikaa kanssani läsnä poikani kanssa. aikuisten pitäisi kestää tunteet, tätähän minulle on hoettu. mutta koska hän on näin pitkään "piilotellut" itseään, alan ymmärtää sen niin, että pelkää jos minä olenkin pojalleni se tärkeämpi äiti. kamalaa vertailla tällä tavalla äitejä, mutta poikanihan sen lopulta "valitsee." minusta on täysin ymmärrettävää, jos poikani kääntyy sij.äidin puoleen, onhan hän asunut siellä n. 2,5 vuotta. mutta jos poikani turvautuukin minuun, se on kova kolaus sij.äidille.
ilkeätä sanoa näin, mutta tunnen mielihyvää siitä jos jonakin päivänä poikani tulee kotiin ja sij.äiti saa kokea sen mitä on menettää hänet. sen kaipuun. ja tuskan. sen kodin tyhjyydyn.
vain siten hän voi ymmärtää miltä minusta on voinut edes puoleksi tuntua. etenkään kun hän ei tiedä läheskään kaikkea kokemaani vääryyttä huostaanoton varrelta. taidankin ensi palaverissa nostella vähän kissoja pöydälle, luulen että sij.vanhemmat eivät usko puoliakaan todeksi mitä minulle on tehty. ehkä se vähän avartaa heidän näkemyksiään huostaanotoissa suomessa.
nyt poikkesi ja pahasti kirpputoriaiheesta.
totta tuo mitä ajattelit, jos sij.äidille on noin kova paikka sun kohtaaminen. Onneksi se isä sentään uskaltaa tuoda poikaa.
Sanon vaan, että sij.äiti ei ole tehtävänsä tasolla. Hän on alkanut ilmeisesti omia lastasi, eli pitää myös mustasukkaisena otteessaan, eikä kestä, että lapsi mitenkään huomioisi sinua.
Se nyt on kuitenkin hänen ongelmansa, eikä saa mitenkään vaikuttaa esim. huostan purkuun.
Niin eri tavoin suhtaudumme ja asiat koemme.
Minä aina pelkäsin sellaista tilannetta kuollakseni, kun oltiin bioäidin kanssa yhtä aikaa paikalla, että jos lapset vaistomaisesti kääntyvätkin mun puoleen ja puhuttelevat minua äidiksi, kuten heillä oli tapana.
Pelkäsin siitä syystä, että ajattelin, että tosi nolo tilanne, että miltä omasta äidistä mahtaa siloon tuntua. Yritin niissä tilanteissa aina olla mahdollisimman taustalla.
Lapset kyllä jo pienestä tiesivät varoa äidin kuullen minua äidittelemästä, koska äitinsä ei siitä pitänyt.
Onneksi en ole yleensäkään mustasukkaista laatua ja vielä vähemmän olen koskaan tuntenut mustasukkaisuutta toisten lapsista.
tiedän, etten voisi mitenkään kilpailla oman äidin kanssa, eikä siihen ole tarvettakaan.
Nolo tilanne mulle sattui myös, ihan hajamielisyydestäni johtuen, kun yksi lapsista pääsi ripille ja siellä kirkon ulkopuolella sitten odoteltiin häntä yhdessä bioäidin ja muiden sukulaisten kanssa.
Minä tietysti heti pojan nähtyäni hyökkäsin häntä onnittelemaan, koska yleensä vain minä olen vastaavissa tilanteissa ollut paikalla.
Samaan aikaan luonnollisesti starttasi oma äiti poikaansa onnittelemaan. Ihan nolona siinä sitten peräännyin, että olinpas tyhmä.
Äitinsä siinä vain naureskeli ja pisti leikiksi, mutta ehkä se kuitenkin jotenkin satutti, tai jurppi myöhemmin. Toivottavasti ei kuitenkaan.
Taidan olla nolojen tilanteiden nainen.Haa.
Minä sanoisin, että ei tarvitse, mutta saa ostaa jos haluaa. Jos joku biovanhemmista haluaa ostaa, niin ei minulla mitään sitä vastaan olisi, varmistaisin vain, että hän tietäisi sen, että minun velvollisuuteni on ostaa vaatteet.
Pari kertaa oli erään sijoitetun tytön äiti mukana valitsemassa vaatteita. Ei se minusta minun maustani ole kiinni, mitä lapset päälleen pukevat. Eräs lapsistani pukeutuu useimmiten mustaan. Toinen rakastaa värejä ja pukeutuu oranssiin, punaiseen ja vihreään. Yksi käyttää solmiota ja valkoista paitaa. Kirjavaa sakkia taidamme olla. Minä huolehdin vain vaatteiden puhtaudesta ja siitä että ovat ehjiä.
Kyllä muuten tulee vaatekaupan myyjiin vauhtia, kun marssii paikalle viiden lapsen kanssa ja sanoo, että tälle sakille täysi talvivaatetus. :-D