Siniasuinen tyttoni

Hei taas kaikille taalta thaimaan lammosta. Nyt minulla on kuuma, todella kuuma, suorastaan tukahduttavan kuuma! En tieda johtuuko se tasta thaimaan ilmastosta vai siita etta nykyaan aherran tyokseni ananasten viljelysalueella.
Olen kaivanut ananasta pellosta SiSu-pastilli suussa tyyliin Suo, Kuokka ja Jussi. Kuokin ja kuokin mutta mitään en ole loytanyt. Ehka se on ollut vain huonoa tuuria.
Taalla pellolla kasvaa semmoisia metrin korkuisia kasveja joissa roikkuu valtavan kokoisia kapyja. Ne haittaavat ananasten loytymista joita kuokkani avulla yritan mullan alta kaivaa.
Tassa tyoyhteisossamme on lisaksemme, siis minun ja Buddha-patsaan, paljon naisia. Meidat kaikki kuljetetaan tanne tyopaikallemme yhteiskuljetuksella. Se on sellainen suuri lava-auto jota kuorma-autoksikin kutsutaan.
Ananasten poimijat ovat pukeutuneet kuten me, valjiin hyvinhengittaviin asusteisiin ja kookkaaseen paata auringolta suojaavaan paahineeseen. Olen tassa pellolla pyoriessani iskenyt silmani jo muutamaan kauniskasvoiseen maalaistyttoon. He ovat hieman ujonpuoleisia niinkuin thaimaalaiset yleensakin. Yleensa aloitan keskustelun ronskeilla alapaa aiheisilla vitseilla. Ne tuntuvat nolostuttavan heita. Illaksi olenkin sopinut jo treffiseuraa eraan sinertavasavyisessa tyoasussa tyoskentelevan tyton kanssa.
Tyot loppuvat auringon laskiessa ja aamulla olemme taas pellolla kello 5. Kylla siina hyvin ehtii karaokea laulaa ja hauskaa pitaa, ei tama nyt niin raskasta tyota ole.
Nyt minulla onkin nalka. Onneksi olen ottanut evaskorini mukaan. Siella on tuotteita kahden henkilon tarpeisiin, minulle ja Buddha-patsaalle. Evaskorissa meilla on mukana peltitolkki jonka ystavani lahetti minulle suomesta. Se sisaltaa herkullista ananasta. Tasta kylla riittaa tuoretta ananasta meille molemmille varsinkin kun tuo kumppanini on niin pieniruokainen. Ongelma on kuinka saan avattua tuon tiiviin purkin. Ehkapa se onnistuu kuokalla. Lisaksi meilla on ananaksen makuista mehujuomaa, se kylla maistuu taalla ananaspellolla, nam!
Taalla pellolla nakee outoja asioita. Olen esimerkiksi nahnyt kuinka puukepit liikkuvat. Olisivatko ne sittenkin kaarmeita? En usko silla hetki sitten Buddha-patsaan ymparilla ja paalla luikerteli useita keppeja. Ystavani ei reagoinut asiaan mitenkaan. Jos ne olisivat olleet kaarmeita niin uskoisin etta han olisi hatyytellyt niita pois luotaan. En halunnut nayttaa pelokkaalta tai huonommalta kuin tuo patsasteleva ystavani. Istahdin patsaani vierelle samanlaiseen polviasentoon. Olin liikkumatta ja hiiren hiljaa. Kepit todellakin liikkuivat. Ne luikertelivat paitani ja jopa housujeni alle. Kepit nayttivat hampaitaan, oikeasti ne olivat haarautuvia pienia oksia jotka nipistelivat. Ne jattivat iholle sellaiset kaksi pistosjalkea jotka sattuivat suunnattomasti.
Ai mutta mita minä nyt naenkaan. Sinertavapukuinen tyttoni tulee vierelleni. Han tarjoaa minulle palan ananasta jonka oli loytanyt pellolta. Se maistuu paljon tuoreemmalta kuin minun sailykepurkista syomani vaikka viimeinen myyntipaiva purkin mukaan on syyskuussa 2009.
Nyt on aika taas menna sorvin aaren ja etsimaan ananaksia.
Olen opettanut thaimaalaisille poimijakolleegoilleni mukavan laulun jota rallattelemme taalla pellolla paivien iloksi. "Ala pure mun ananasta" -laulu raikaa naapuripelloille asti.
Nyt minun taytyy kylla lopettaa kirjoittaminen silla tyot kutsuvat. Ehka loydan sen ensimmaisen ananaksen tanaan. Yksikin onnistuminen saattaisi niinsanotusti pudottaa apinan selasta ja se luultavasti poikisi uusia onnistumisia.
Hyvaa paivanjatkoa kaikille taalta ananaspellolta. Terveisin Pellervo ja B-patsas