" Tulin tänne avautumaan..
Epävirallisesti erosin miehestäni 1,5 vuotta sitten kun sain selville hänen pettäneen minua moneen otteeseen. Puoli vuotta suhde "toimi"on/off-periaatteella, ei vaan uskaltanut irrottaa kun pitkään oltiin oltu jo yhdessä.
Puolivuotta tuosta kului ja tapasin elämäni miehen, sen jota olen etsinyt ala-asteelta asti :D
Exäni vihdoin muutti pois jaloista, aiemmin hän ei suostunut lähtemään eikä ymmärtänyt että olin tosissani.
Meillä yhteinen lapsi suhteesta.
Ensin alkoi soitot jossa hän selitti kuinka olen pilannut hänen elämänsä. (ymmärrettävää että hän oli loukkaantunut,koska tiesi että olin löytänyt toisen). Viestejä ja puheluita tuli tiuhaan tahtiin. Sitten alkoi soitot juovuksissa joissa uhkasi tappaa itsensä. Jouduin kerran soittamaan poliisit paikalle jossa hän kertoi olevansa ja joutui putkaan koska oli aikeissa hypätä.
Hänen äitinsä alkoi laittamaan viestiä miten olen pilannut kaiken.
(kaikki oli unohtanut kummasti että ketä tässä oli pettänyt...)
Pian uusi puolisoni muutti minun ja pikkuisen kanssa asumaan samaan talouteen.
Kävimme exän kanssa tekemässä sopimukset sossussa ja aluksi kaikki näytti menevän hyvin. Ex sai asunnon ja hommasi lapselle kaiken tarvittavan.
Ensin tapaamisia oli viikolla & joka toinen viikonloppu. Aluksi lupsuttiin viikkotapaamisista ja sitten viikonlopuista. Puhelimet laitettiin kiinni tai ei oltu kotona kun piti.
Ex sai potkut töistä ja pian menetti asunnon koska ei ollut varaa pitää sitä.
Sosiaalissa uudet sopimukset joissa tapaamiset vain joka toinen viikonloppu.
Puoli vuotta hän oli asunnotta ja näki lasta jokatoinen lauantai koska hänellä ei ollut omaa asuntoa jossa pitää lasta.
Ex meni kouluun ja viihtyi siellä muutaman viikon. n. 2 kk sitten sai oman asunnon, kertoi että on löytänyt töitä. lapsi kävi kokeilemassa yöpymistä. juttelin sosiaalissa että en voi luottaa onko isä todella lapsen kanssa vai hoitaako joku toinen häntä jos isä vaikka töissä viikonloppuna.
pyysin exältä työvuorolistoja johon vastasi kertovansa että koska on töitä ja koska ei.
meni pari viikkoa ja keskustelimme jostain ja sain selville ettei hänellä ole edes enää töitä, ei ole ollu hetkeen. joten hän valehteli että on vielä töissä..
kerroin että aiomme ehkä muuttaa 30km päähän johon alkoi uhkailemaan että alkaa hakemaan yksinhuoltajuutta ja tekee kaikkensa etten pääse pois tästä kaupungista lapsen kanssa koska hän asuu täällä...
oli taas aika lapsen tavata isäänsä ja meille olisi ollu todella tärkeätä hieman muuttaa tapaamisaikaa josta ei ex ei suostunut joustamaan minuuttiakaan, alkoi tappelemaan.
kun taas kahden viikon päästä olisi ollut aika tavata tuli viestiä että hän on muuttanut 120km päähän ja on saanut töitä.
puhuimme puhelimessa ja hän sanoi että etsii asuntoa ja on jo ehkä saamassa yhden. tällähetkellä asuu ystävänsä luona tyttöystävänsä kanssa. sovimme että tänä viikonloppuna olisi ollut tapaaminen yhdeksi yöksi koska hänellä olisi töitä. laitoin viestiä alkuviikolla maanantaina jossa selitin että meidän olisi mahdoton tuoda lapsi hänelle ja jos hän pystyisi hakemaan ettei tapaamista jouduttaisi perumaan. ei vastausta.
lähetin toisen viestin torstaina jossa kysyin joko hän on saanut asunnon ja ottaako lasta. ei vastausta.
ei soittoa ei viestiä, en viitsinyt soitella perään.
eli siis yhteenveto.
alkaa todella kyrsimään tämä tilanne.
ex on pompottanut meitä lapsen suhteen mennen tullen. minä en ole kertaakaan luistanut tapaamisista saatika laittanut puhelimia kiinni.
ymmärrän että voi olla vaikeata seurata kun entinen puoliso rakentaa näin pian uutta perhettä jne..
mutta mielestäni exäni tekee hallaa vaan itselleen ja lapselle.
pelkään miten meitä kenties mustamaalataan lapsen silmissä. tottakai minäkin haukun exää toisinaan mutta en koskaan niin että lapsi ymmärtää kenestä puhun. enkä hauku lapselle vaan miehelleni.
koko yhdessäoloaikamme exällä oli ongelmia juomisen kanssa ja useasti tappelimme tästä syystä. en pystynyt edes luottamaan etteikö hän joisi sinä aikana kun on yksin lapsen kanssa..
tämä osoittaa kuinka epätasapainossa on koko ihminen. hän ei pysty pitämään työpaikkaa/koulupaikkaa, ei omista omaa asuntoa ja asuu vuorotellen ties missä.
onko tämä hyvä esimerkki elämästä lapselle? EI!
kerran juttelimme puhelimessa exän kanssa hänen juomisesta ja hän itse sanoi puhelimeen:
nytki oon ollu hei viikon juomatta!
ja oli ylpeä tuosta :O ei normaali-ihminen ylpeile sillä että on pystynyt olemaan ilman alkoholia viikon..
haluaisin elä'ä rauhassa uutta elämää ja vain pakollisissa tapauksissa oli tekemissä exän kanssa mutta hän tahallaan tekee tätä "pientä" kiusaa kokoajan..
sosiaaliin soitan maanantaina tämän viikonlopun tempun jälkeen ja sanon että haluan alkaa hakemaan yksinhuoltajuutta.
mitä luulette, onko hyvät mahdollisuudet kertomani perusteella...?"
tämä 2kk sitten, nyt tilanne tämä:
käräjille menee juttu ens viikolla.
isä ei oo nähny lapsia melkeen 3kk, joka kerta ku on pitäny nähä ni ei oo tullu eikä mitään oo ilmotettu.
viimisin tempaus oli ku syntymäpäivänä sanoi tulevansa hakemaan aamusta, odotettiin ja ketään ei näkyny. lapsi kyseli missä isi ja sanoin vaan etten tiedä. 20min myöhemmin tuli viesti hänen äidiltä että ko. hlö ei saanu kyytiä. juju on se että on tienny ton kyytiasian jo klo:9 koska 1h kestää ajaa tänne..
nyt on myös useaan otteeseen alkanu soittelee/lähettää viestejä viikonloppusin iltasin/öisin kännissä. ei koskaan siis viikolla/päivällä.
muuttanut nyt yhteen hyvän kaverinsa kanssa. molemmat villejä ja vapaita. sanoin sosialiin että sinne ei yöksi mennä. on sovittu että täällä kaupungissa saa nähä yhtenä päivänä mut eipä oo ex:ää kiinnostanu...
nyt kysyn te joilla kokemusta että kuinka kalliiksi tuo käräjöinti voi tulla? oikeusaputoimistossa mun omavastuu tällähetellä 0%.
Epävirallisesti erosin miehestäni 1,5 vuotta sitten kun sain selville hänen pettäneen minua moneen otteeseen. Puoli vuotta suhde "toimi"on/off-periaatteella, ei vaan uskaltanut irrottaa kun pitkään oltiin oltu jo yhdessä.
Puolivuotta tuosta kului ja tapasin elämäni miehen, sen jota olen etsinyt ala-asteelta asti :D
Exäni vihdoin muutti pois jaloista, aiemmin hän ei suostunut lähtemään eikä ymmärtänyt että olin tosissani.
Meillä yhteinen lapsi suhteesta.
Ensin alkoi soitot jossa hän selitti kuinka olen pilannut hänen elämänsä. (ymmärrettävää että hän oli loukkaantunut,koska tiesi että olin löytänyt toisen). Viestejä ja puheluita tuli tiuhaan tahtiin. Sitten alkoi soitot juovuksissa joissa uhkasi tappaa itsensä. Jouduin kerran soittamaan poliisit paikalle jossa hän kertoi olevansa ja joutui putkaan koska oli aikeissa hypätä.
Hänen äitinsä alkoi laittamaan viestiä miten olen pilannut kaiken.
(kaikki oli unohtanut kummasti että ketä tässä oli pettänyt...)
Pian uusi puolisoni muutti minun ja pikkuisen kanssa asumaan samaan talouteen.
Kävimme exän kanssa tekemässä sopimukset sossussa ja aluksi kaikki näytti menevän hyvin. Ex sai asunnon ja hommasi lapselle kaiken tarvittavan.
Ensin tapaamisia oli viikolla & joka toinen viikonloppu. Aluksi lupsuttiin viikkotapaamisista ja sitten viikonlopuista. Puhelimet laitettiin kiinni tai ei oltu kotona kun piti.
Ex sai potkut töistä ja pian menetti asunnon koska ei ollut varaa pitää sitä.
Sosiaalissa uudet sopimukset joissa tapaamiset vain joka toinen viikonloppu.
Puoli vuotta hän oli asunnotta ja näki lasta jokatoinen lauantai koska hänellä ei ollut omaa asuntoa jossa pitää lasta.
Ex meni kouluun ja viihtyi siellä muutaman viikon. n. 2 kk sitten sai oman asunnon, kertoi että on löytänyt töitä. lapsi kävi kokeilemassa yöpymistä. juttelin sosiaalissa että en voi luottaa onko isä todella lapsen kanssa vai hoitaako joku toinen häntä jos isä vaikka töissä viikonloppuna.
pyysin exältä työvuorolistoja johon vastasi kertovansa että koska on töitä ja koska ei.
meni pari viikkoa ja keskustelimme jostain ja sain selville ettei hänellä ole edes enää töitä, ei ole ollu hetkeen. joten hän valehteli että on vielä töissä..
kerroin että aiomme ehkä muuttaa 30km päähän johon alkoi uhkailemaan että alkaa hakemaan yksinhuoltajuutta ja tekee kaikkensa etten pääse pois tästä kaupungista lapsen kanssa koska hän asuu täällä...
oli taas aika lapsen tavata isäänsä ja meille olisi ollu todella tärkeätä hieman muuttaa tapaamisaikaa josta ei ex ei suostunut joustamaan minuuttiakaan, alkoi tappelemaan.
kun taas kahden viikon päästä olisi ollut aika tavata tuli viestiä että hän on muuttanut 120km päähän ja on saanut töitä.
puhuimme puhelimessa ja hän sanoi että etsii asuntoa ja on jo ehkä saamassa yhden. tällähetkellä asuu ystävänsä luona tyttöystävänsä kanssa. sovimme että tänä viikonloppuna olisi ollut tapaaminen yhdeksi yöksi koska hänellä olisi töitä. laitoin viestiä alkuviikolla maanantaina jossa selitin että meidän olisi mahdoton tuoda lapsi hänelle ja jos hän pystyisi hakemaan ettei tapaamista jouduttaisi perumaan. ei vastausta.
lähetin toisen viestin torstaina jossa kysyin joko hän on saanut asunnon ja ottaako lasta. ei vastausta.
ei soittoa ei viestiä, en viitsinyt soitella perään.
eli siis yhteenveto.
alkaa todella kyrsimään tämä tilanne.
ex on pompottanut meitä lapsen suhteen mennen tullen. minä en ole kertaakaan luistanut tapaamisista saatika laittanut puhelimia kiinni.
ymmärrän että voi olla vaikeata seurata kun entinen puoliso rakentaa näin pian uutta perhettä jne..
mutta mielestäni exäni tekee hallaa vaan itselleen ja lapselle.
pelkään miten meitä kenties mustamaalataan lapsen silmissä. tottakai minäkin haukun exää toisinaan mutta en koskaan niin että lapsi ymmärtää kenestä puhun. enkä hauku lapselle vaan miehelleni.
koko yhdessäoloaikamme exällä oli ongelmia juomisen kanssa ja useasti tappelimme tästä syystä. en pystynyt edes luottamaan etteikö hän joisi sinä aikana kun on yksin lapsen kanssa..
tämä osoittaa kuinka epätasapainossa on koko ihminen. hän ei pysty pitämään työpaikkaa/koulupaikkaa, ei omista omaa asuntoa ja asuu vuorotellen ties missä.
onko tämä hyvä esimerkki elämästä lapselle? EI!
kerran juttelimme puhelimessa exän kanssa hänen juomisesta ja hän itse sanoi puhelimeen:
nytki oon ollu hei viikon juomatta!
ja oli ylpeä tuosta :O ei normaali-ihminen ylpeile sillä että on pystynyt olemaan ilman alkoholia viikon..
haluaisin elä'ä rauhassa uutta elämää ja vain pakollisissa tapauksissa oli tekemissä exän kanssa mutta hän tahallaan tekee tätä "pientä" kiusaa kokoajan..
sosiaaliin soitan maanantaina tämän viikonlopun tempun jälkeen ja sanon että haluan alkaa hakemaan yksinhuoltajuutta.
mitä luulette, onko hyvät mahdollisuudet kertomani perusteella...?"
tämä 2kk sitten, nyt tilanne tämä:
käräjille menee juttu ens viikolla.
isä ei oo nähny lapsia melkeen 3kk, joka kerta ku on pitäny nähä ni ei oo tullu eikä mitään oo ilmotettu.
viimisin tempaus oli ku syntymäpäivänä sanoi tulevansa hakemaan aamusta, odotettiin ja ketään ei näkyny. lapsi kyseli missä isi ja sanoin vaan etten tiedä. 20min myöhemmin tuli viesti hänen äidiltä että ko. hlö ei saanu kyytiä. juju on se että on tienny ton kyytiasian jo klo:9 koska 1h kestää ajaa tänne..
nyt on myös useaan otteeseen alkanu soittelee/lähettää viestejä viikonloppusin iltasin/öisin kännissä. ei koskaan siis viikolla/päivällä.
muuttanut nyt yhteen hyvän kaverinsa kanssa. molemmat villejä ja vapaita. sanoin sosialiin että sinne ei yöksi mennä. on sovittu että täällä kaupungissa saa nähä yhtenä päivänä mut eipä oo ex:ää kiinnostanu...
nyt kysyn te joilla kokemusta että kuinka kalliiksi tuo käräjöinti voi tulla? oikeusaputoimistossa mun omavastuu tällähetellä 0%.
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin ja molemmissa ranteissa näkyy isot jäljet että ranteet viilletty auki, ja kerran kun haki lasta ni lapsi kysy: onko pipi parantunu jo?
haluat tapaavan lasta?
Sinuna olisin onnellinen että ei edes yritä tavata, anna olla, kyllä tuokin asia joskus kaduttaa miestä.
Karua kertomaa on tarinanne. Minulla samantapaista vuosien takaa. Lopulta ex-puolisoni teki itsemurhan eli niin surullisesti päättyi hänen elämänsä ja lapsiltani riistettiin isä lopullisesti.
Sinuna en lähtisi tappelemaan asiasta. Tiedostat takuulla itsekin, että tuo mies voi tehdä ihan mitä tahansa - ja jopa lapsesi aikana. Hän ei humalapäissään varmasti edes muistaisi, että lapsi on hänen hoidossaan. Voisi jättää lapsen yksin, ryypätä kavereiden kanssa, kaverit voisivat tehdä mitä tahansa lapsellesi....exäsi voisi vaikka lopulta tappaa itsensä vaikka lapsenne olisi vieressäkin. Täysin edesvastuuttomalta vaikuttaa tyyppi eli ole ONNELLINEN, ettet joudu huolehtimaan sydän kylmänä lapsesi isänsä luona olosta!
Ja ymmärtääkseni käräjille on vähän turha lähteä, koska mikään lakihan ei VELVOITA etävanhempaa tapaamaan lastaan. Sitä voidaan vain toivoa, mutta jos kyseessä on mielenterveyshäiriöinen (siltähän tuo mies vaikuttaa) alkoholisti, niin eikös ole PALJON parempi lapsesi kannalta, ettei joudu hänen seurastaan kärsimään. Oikeasti! Hän oppii siihen, että isäänsä ei tapaa ja kohta se on "normaalia" lapsesta. Sen sijaan jos sinä jatkuvasti annat toiveita lapselle isänsä näkemisestä, hän suree asiaa eikä pysty unohtamaan.
Nauti uudesta parisuhteestasi ja anna tytön pitää uutta miestäsi mallinaan, kaverinaan, kuin isänään! Onnea teille!!
tuolla perusteellahan ei enää ole yöreissuja koska alkoholinkäytöstä ei ole varmuutta. ja kun yhden pullon avaa ni ei se lopu ennenku sammuu, niin monta kertaa tästä asiasta tapellut joskus..
siis kun asia on nyt se että hän on alkanut vaatimaan tapaamisia ja mä en uskalla/halua antaa.
en muista kerroinko jo että kun lapsi tuli hoidosta ni leikki polttavansa tupakkaa ja on jopa haistatellu mulle ja ikää nyt 3v...
Taisin siis lukea liian hätäisesti kirjoituksesi.
Ilman muuta on selvää, että tuollaiselle isälle ei voi lasta antaa AINAKAAN yöksi, ei todellakaan.
Selvitä asiat sos.toimen/muiden viranomaisten kanssa avoimesti kertoen lapsen isän elämäntyylistä ja huolestasi lapsen puolesta. Itse en antaisi tuollaiselle miehelle lasta. Valvotuissa olosuhteissa kyllä ehkä (mikä varmasti hankalaa järjestää välimatkan vuoksi, mutta sos.toimella velvollisuus järjestellä näitä asioita LAPSEN PARHAAN mukaisesti.
Pysy päättäväisenä asiassa! Et ainakaan tule katumaan sitä, että päästit lapsen holtittomalle isälleen - ja jotain todella järkyttävää tapahtui.
Paljon voimia! Usko vaan, kyllä tilanne selkiytyy ja elämänne alkaa sujua...