että lapsi joka on sij.perheessä ei saisi tutustua
eikä jutella saati kirjoitella esim mun uuden nais
ystäväni kanssa??En oikein ymmärrä???
eikä jutella saati kirjoitella esim mun uuden nais
ystäväni kanssa??En oikein ymmärrä???
onko tässä
mitään järkeä
10562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
lapsi pelkäsi jo etukäteen ihan kamalasti älyttömään sijoitukseen lähtöä ja alkoi puhua ikävästään, myönsin myös oman ikäväni häntä kohtaan.
Ai vanhemman pitäisi esittää jotain jääkylmää tunteetonta robottia lapselle? Ja lapsi kuvittelisi, että hänet annetaan mielellään pois kotoa! Jos ei kaipaa, niin silloin ei rakastakaan, jo hyvin pieni lapsi käsittää tämän. Rakastamansa ihmisen luota ei kerta kaikkiaan pysty olemaan pois ilman kaipausta.
Yksi suurimpia älyttömyyksiä suomalaisessa sijaishuollossa on juuri tuo hinku KOTIUTTAA lasta väliaikaiseksi, mahdollisimman lyhyeksi tarkoitettuun olinpaikkaansa.
Kun otetaan huomioon, että iso osa huostaanottoja on täysin turhia ja yhtä iso osa olisi oikealla tuella estettävissä tai jokun muu apu olisi parempi kuin huostaanotto, niin jäljelle jää hyvin pieni osa kaikista sijoituksista, joissa vanhempien päihteidenkäyttö tai mielenterv.ongelmat ovat niin pitkälle kehittyneitä, että lapsen kotiuttaminen ei näytä vuosikausiin ajankohtaiselle.
Muuten saisivat hypätä järveen puheineen lapsen kotiuttamisesta sijaishuoltoon ikinä!
kävi, että tuo edellinen vastaus livahti väärän ketjun vastaukseksi :(
Olisi kiva, kun omia tekstejään pystyisi muokkaamaan tälläkin palstalla, mutta kun ei, niin ei.
kieltää? Millä perusteella?
Meillä on tällä yhdellä äidillä miehet vaihtuneet aika tiuhaan ja kaikki on tuotu meille näytille.
Lapset ovat edelleen "kavereita" monien entisten poikaystävien kanssa ja uutta miestä pukkaa.
Saas nähdä koska tuo senkin näytille.
jopa suotavaa, että lapsi "ystävystyy" biovanhempiensa uusiin kumppaneihin. Tietenkään ei ole lapselle hyväksi, jos kumppanit alati vaihtuvat... Meillä lapset ovat hyväksyneet ja ystävystyneet isänsä uuden vaimon kanssa, samoin he tulevat erittäin hyvin toimeen minun miesystäväni kanssa. On se kumma, mitä ihmeellisempiä asioita sijoitetuilta lapsilta kielletään... ikäänkuin yritettäisiin estää kaikki mahdollisuudet normaaliin elämään ja sosiaalisiin ihmissuhteisiin. En tarkoita viimemainitulla sos.toimea ;)
Kirjoitit, että kysymys on sinun UUDESTA naisystävästäsi. Et kertonut, kuinka uudesta suhteesta on kysymys.
Noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että sinun pitää ensin itse oppia tuntemaan uusi kumppanisi perin pohjin.Jos sitten tunnet, että hän on sellainen ihminen, jonka haluat kuuluvan läheistesi elämään, niin sitten vasta yrität tutustuttaa hänet lapseesi. Muutaman viikon kestäneitä ihastuksia ei pitäisi esittää lapselle ollenkaan. Maltti on valttia.
pitäisi sitten lapsilta kieltää tutustumasta esimerkiksi
opettajien sijaisiin koulussa
tai yleenä muihinkaan
uusiin (pitkä- tai lyhytaikaisiin tuttavuuksiin)
ihmisiin elämänsä aikana........
että isien ja äitien uudet kumppanit suhteessa lapseen ovat samassa asemassa kuin ketkä tahansa opettajan sijaiset tai satunnaiset tuttavuudet. (Aika uskomaton tapa ajatella!) Kuitenkin jotkut saattavat olla hyvinkin innokkaita ikäänkuin esittämään lapselle, että tässä on nyt sinulle uusi äiti/isä. Tulevat lapsen elämään ja lähtevät taas pois. Joskus käy niin, että lapselle ei selitetä mitään. Suhteen mahdollisesti karahtaessa kiville, ihminen vain häipyy.
Kuitenkin voi ajatella, että lapsi, jonka elämä on ollut turvatonta, vailla luotettavaa suhdetta aikuiseen, on rakkauden kaipuussaan enemmän kuin valmis kiintymään isän uuteen naisystävään, joka vieläpä haluaa osoittaa hänelle huomiota. Tässä suhteessa pitäisi kuitenkin olla jatkuvuutta ja vakautta, ettei lapsi taas kerran joutuisi pettymään.
Siksi ei pitäisi yrittää luoda suhdetta isän uuteen kumppaniin lapselle liian nopeasti.
Aloittaja ei kuitenkaan kertonut minkälaisesta suhteesta uuden naisystävän kanssa on kysymys. Asuvatko yhdessä, esimerkiksi?
tarkemmin, ei tarvitsisi heti lähteä selittämään, miten JOTKUT hoitavat seurustelusuhteitaan. Ei asioista aina tarvitse nähdä niitä kaikkein mustimpia vaihtoehtoja, ei ainakaan ennen kuin tietää tilanteesta enemmän.
Yleistyksillä vain turhaan loukkaa helposti kysyjää, tilanteita on joka lähtöön. Esim. minun lapseni ei ole koskaan kokenut kotona turvattomuutta, ei edes vanhempien eron aikoihin. Ainoa asia, joka lasta huoletti, oli isän tapaamisen jatkuminen. Ja kyllä on jatkunut ja on saanut tavata, ei aivan säännöllisesti, mutta aina kun tilanne on ollut mahdollinen. Eikä kummallakaan vanhemmalla ole ollut yhtään seurustelukumppania, satunnaista tai pitempi aikaista eron jälkeen.
vanhemmat aina pelkästään negatiivisessa valossa. Vaikka ei asioista mitään tiedetä, niin usein tunnutaan tyrkkäävän joka lähtöön vain huonoin mahdollinen vaihtoehto vanhemmista esille, tällainen käsitys ainakin sijaripalstaa lukemalla muodostuu.
Menee sivuun tämän ketjun aiheesta, mutta tuosta palstasta vielä:
Minua inhottaa se, miten siellä haukutaan erästä nimimerkillä kirjoittavaa äitiä esim. Pride-kurssin arvostelusta. Jos perheisiin sijoitetaan yleensä päihdeperheiden lapsia, niin on käsittämätöntä se itkuvirsien määrä tuolla palstalla alkoholistivanhempien epäluotettavuudesta lasta kohtaan!
Kyllä nyt jokaisen aikuisen pitäisi alkoholistin epäluotettavuus tietää kaikkien asioiden hoitamisessa, ei vain lasta kohtaan. On käsittämätöntä, että sijariksi ryhtyy ihmisiä, joille noin keskeinen asia tuntuu tulevan yllätyksenä! Miten heille edes annetaan lapsia päihdeperheistä? Kun ei näin alkeellista asiaa käsitellä asianmukaisesti sijareita valmistavassa kurssituksessa, niin kyllä on aihettakin arvostella Pridet ja kaikki sijaisten valintamenettelyt.
Ja sitten kauhistelaan loputtomiin, miten joku juoppo taas KYMMENENNEN kerran jätti tulematta tapaamiseen tai petti jonkin muun lupauksensa! No ei kai hän alkoholisti olisi, jos ei niin tekisi! Ja kauhea numero tehdään lasten kokemasta pettymyksestä noissa tilanteissa. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun vaikuttaa, että suurin osa sijareista on täysin kyvytön tukemaan lasta noissa tilanteissa! Siis osaltaan koko sijoituksen perusidea jää toteutumatta ja sijareilla tuntuu olevan vain yksi lääke ongelmaan eli katkaista välit juovaan vanhempaan, mikä menee vielä enemmän metsään sekin.
Itse olen melkein 10 v sitten eronnut lapsen tuurijuoposta isästä ja lasta oikealla tavalla tukemalla ei lapselle mitään traumoja aiheudu alkoholistivanhemman aiheuttamista pettymyksistä. Ja mikä tärkeintä, lasta pystyy säästämään noilta pettymyksiltä, kun vain on halua ja kykyä toimia ikään kuin suodattimena valheellisten lupausten ja lapsen välillä.
Joskus reilu puoli vuotta sitten sijareille oli kirjoitettu hyviä tekstejä tästä aiheesta, vähän aikaa siellä olikin hiljaisempaa, mutta nyt osittain sama laulu näyttää jatkuvan taas kirjoituksissa. Pelkästä ruoka- ja vaatehuollostako heille palkka maksetaan ja lapsen tukeminen noin keskeisessä asiassa saa jäädä retuperälle. Älytöntä!
kovin kummoista ei valinnan jälki voi ollakaan.
outoa ja ihmeellistä on juuri se
että suurin osa alkoholin vuoksi vanhemmilta huostaanotetuista lapsista
sijoitetaan perheisiin joilla ei ole mitään
ei edes peruskäsityksiäkään siitä asiasta
kuinka käsitellä sijoitetun lapsen kanssa näitä vaikeitakin alkoholin käyttöön liittyviä asioita; lupauksia, pettymyksiä, jne.
mutta toisaalta kun tämä suomalaisen lastensuojelun todellinen taso alkaa tässä pikkuhiljaa valitettavasti hahmottua
niin tämä sijoituspaikkojenkin
kykenemättömyys sijoitetun lapsen sijaisvanhemmuuteen
eipä sekään mitään uutta ja ihmeellistä ole.