kävelykadun vilinässä
messualueen tungoksessa
kirjaston hiljaisuudessa
missä tahansa
tiedän että jossakin
olet olemassa minua
ja meitä varten
päivästä toiseen
yöstä yöhön
kuljen väsymättä
avoimin silmin
koska uskon
että tunnen sinut
ja katseiden kohdatessa
sinäkin tunnet minut
en kestä ajatusta
että tiemme kohtaavat
mutta minä
en huomaisikaan sinua
lupaathan, vanno
että otat minua kädestä
jos tunnet minut
avaa silmäni
ja kuiskaa minut hereille
sillä pelkään
että liian monet kasvot
kaikki tutkitut katseet
tuhansien askelten äänet
turruttavat aistini
huomaamasta
messualueen tungoksessa
kirjaston hiljaisuudessa
missä tahansa
tiedän että jossakin
olet olemassa minua
ja meitä varten
päivästä toiseen
yöstä yöhön
kuljen väsymättä
avoimin silmin
koska uskon
että tunnen sinut
ja katseiden kohdatessa
sinäkin tunnet minut
en kestä ajatusta
että tiemme kohtaavat
mutta minä
en huomaisikaan sinua
lupaathan, vanno
että otat minua kädestä
jos tunnet minut
avaa silmäni
ja kuiskaa minut hereille
sillä pelkään
että liian monet kasvot
kaikki tutkitut katseet
tuhansien askelten äänet
turruttavat aistini
huomaamasta
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voi miten surulliselta runosi kuulosti.
Elämässä joku tärkeä asia,
voi mennä ohi yhden pienen nanosekunnin aikana/takia!
Vaan, mitä jos sitä ei saa koskaan tietää?
Jatkaa vain matkaa.........
Mutta runosi raapaisi minua taas.
Kiitos siitä.
...Marin!
Täytyy toivoa että niitä ainoita oikeita on useampia, koska sitä yhtä ainoaa ei varmaan ikinä huomaisi :o).
En voi olla huomaamatta Sinua
muistamatta ja tuntematta,
koska silloin kun kohtasimme
jätit ikuisen piirron sisinpääni.
Odotan uudelleenkohtaamista
sitä
että saan tarttua uudelleen käteesi,
suudella katseellani silmiäsi.
Ja kuiskata kauan odottamasi sanat
" jää luokseni "
Sillä vain Sinun läsnäolosi
saa aistini heräämään.
...runostasi!
On mukava jos runo synnyttää toisen. Silloin se on toiminut oikein.
miellytti lukijaansa. Toi mieleen oman painajaiseni, entäs jos kuljen hänen ohitseen tuntematta häntä enää.
Kiitos lukuhetkestä
...Amidala, Naboo??
Tuo ajatus on oikeasti ahdistava. Se varmaan paistaa läpi monessa mun runossa. Ajatus siitä että on kaksi ihmistä jotka kuuluisivat yhteen ja kulkevat melkein pahki, mutta eivät koskaan saa sitä tietää. Korkeintaan katseet kohtaavat tuokion ajaksi.
Kiitos kommentistasi!
Kuules nyt! Se olin minä jolle kiroilit kun törmättiin kirjamessuilla.
Muistatko? Juuri se jolla oli pino Kyllikki Forssellin elämänkertoja naamallaan, ja jolta ei kirjamuurin takaa näkynyt kuin korvat.
Sinäkö se olit? En minä sinulle suoranaisesti kiroillut vaan tuskissani, kun hoippuessasi potkaisit minua sääriluuhun. Käännyin kyllä katsomaan taakseni, ja katsoinkin pitkään...
Lähsin jopa perääsi tarjotakseni apuani, mutta sitten tuli se hevosen kokoinen (ja näköinen) mies ja otti taakkasi kantaakseen.
Palasin etsimään Henry Troyatteja, mutta valvoin kyllä seuraavan yön ja kertasin mielessäni päivän tapahtumia...
Kyllä sitä nyt lirkutellaan.
Se hevosen kokoinen möhkäle oli pitkänhuiskea E Tuomioja, joka oli jättänyt (onneksi) olkalaukkunsa kotiin ja suorastaan singahti auttamaan minua tolkuttoman kirjakerroksen alta.
Tämä tapahtui juuri ennen kuin Arto Paasilinna ehti hätiin hoikistuneine elementteineen. Siinä tohinassa jäi P Karhuvaara jalkoihin, mutta se ei ole tässä kylässä mikään yllätys.
Herroilla oli kanssani oikein hauskaa, pitelivät kirjojani ja minä paasasin heille siitä miten tätä maailmaa pitää kehittää.
Joskus minua ärsyttää kun minulle ymmärtävästi vain hymyillään ja nyökytellään.
Troyat on mainio etsimisen kohde. Se jotenkin sopi hänelle... ja sopii kaikille muillekin.
...sitä sielläkin asioita kaunistellaan. Se avustaja kuitenkin nähdäkseni oli muuan entinen kansanedustaja-nyrkkeilijä jolle tämä kirjankantaja näytti itse hymyilevän ja nyökyttelevän silmät raukeasti räpsyen kasvoillaan huumaantunut palvonta...
Käsitykseni ihmisyydestä on monimutkainen, mutta ei sentään noin mutkikas että se kuulostaa yksinkertaisuudelta.
En tule kuiskaten
huudan kuin hinaaja
korvasi juuressa
koputan ikkunaasi
hakkaan oveasi
potkin postilaatikkoasi
Jo on hitto
ellet huomaa!
...juuri tarkoitin ja pyysin! Herätä minut! ;o)