Kiinnostaisi tietää minkälaisia kokemuksia muilla on suhteessa omaan parisuhteeseen.
Itse olen seurustellut mieheni kanssa neljä vuotta. Olin 41 vuotias kun tapasimme, mieheni oli silloin 36 vuotias.
Minulle on kuluneen vuoden aikana ilmentynyt vaihdevuosien oireita, jotka nyt ovat paukahtaneet päälle täysillä. Olen tällä hetkellä sairaslomalla oireiden vuoksi; itkuisuus, mielialan voimakkaat muutokset, rintojen arkuus, aloitekyvyttömyys/voimattomuuden tunne, jalkojen särky/puutuminen, alaselän jäykkyys, aina paleltaa jne..
Kuulen usein nykyään mieheltäni kommentin: mikä sua oikeen vaivaa.
Mielestäni tappelemme useammin kuin ennen ja pidämme mykkäkoulua. Olemme molemmat aika itsepäisiä luonteeltamme.
Olen jo alkanut miettiä, että eikö mieheni kestä menopaussiani? Voiko suhteemme loppua näiden vuoksi? Pitäisikö minun "ymmärtää" enemmän miestäni? Kuka minua "ymmärtää"?
Onko nämät muille tuttuja tuntemuksia ja ajatuksia? Kuuluuko tämäkin (pelko suhteen jatkuvuudesta) osaltaan menopaussiin?
Onko jollakin suhde tosiaan loppunut tämän asian vuoksi?
Pelottaa tavallaan nämät omat ajatukseni suhteen jatkuvuudesta. Itse rakastan miestäni todella paljon, mutta tällä hetkellä en osaa sanoa miten mieheni laita on.
Mieheni on työssä, jossa ollaan viikot pois ja viikonloput kotona eli viikot puhumme puhelimessa paljon ihan yleisistä asioista.
Olemme molemmat aika huonoja keskustelemaan vakavista asioista. Itse haluaisin keskustella monistakin asioista tämän osalta, mutta aloittaminen tuntuu vaikealta.
Kuulisin mielelläni kommenttejä jos jollain on nämät asiat tuttuja.
Itse olen seurustellut mieheni kanssa neljä vuotta. Olin 41 vuotias kun tapasimme, mieheni oli silloin 36 vuotias.
Minulle on kuluneen vuoden aikana ilmentynyt vaihdevuosien oireita, jotka nyt ovat paukahtaneet päälle täysillä. Olen tällä hetkellä sairaslomalla oireiden vuoksi; itkuisuus, mielialan voimakkaat muutokset, rintojen arkuus, aloitekyvyttömyys/voimattomuuden tunne, jalkojen särky/puutuminen, alaselän jäykkyys, aina paleltaa jne..
Kuulen usein nykyään mieheltäni kommentin: mikä sua oikeen vaivaa.
Mielestäni tappelemme useammin kuin ennen ja pidämme mykkäkoulua. Olemme molemmat aika itsepäisiä luonteeltamme.
Olen jo alkanut miettiä, että eikö mieheni kestä menopaussiani? Voiko suhteemme loppua näiden vuoksi? Pitäisikö minun "ymmärtää" enemmän miestäni? Kuka minua "ymmärtää"?
Onko nämät muille tuttuja tuntemuksia ja ajatuksia? Kuuluuko tämäkin (pelko suhteen jatkuvuudesta) osaltaan menopaussiin?
Onko jollakin suhde tosiaan loppunut tämän asian vuoksi?
Pelottaa tavallaan nämät omat ajatukseni suhteen jatkuvuudesta. Itse rakastan miestäni todella paljon, mutta tällä hetkellä en osaa sanoa miten mieheni laita on.
Mieheni on työssä, jossa ollaan viikot pois ja viikonloput kotona eli viikot puhumme puhelimessa paljon ihan yleisistä asioista.
Olemme molemmat aika huonoja keskustelemaan vakavista asioista. Itse haluaisin keskustella monistakin asioista tämän osalta, mutta aloittaminen tuntuu vaikealta.
Kuulisin mielelläni kommenttejä jos jollain on nämät asiat tuttuja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Moni nainen voi pelätä, ettei vaihdevuosien tultua enää ole yhtä viehättävä kuin ennen ja että mies haluaa vaihtaa nuorempaan. Minulla ei tällaista pelkoa ole koskaan ollut, koska mies vanhenee samaa tahtia, ja toisaalta minun itsetuntoni ei ole koskaan perustunut ulkonäköön. Joillekin naisille on tärkeä naisellisuuden osa tieto siitä, että voi vielä tulla raskaaksi.
Miehesi on vielä niin nuori, ettei hän voikaan ymmärtää, että sinun käytöksesi voisi johtua vaihdevuosista. Ainakaan hän ei ymmärrä, jos et sitä hänelle kerro - oletko kertonut?
Koska suhteenne on vielä melko tuore, olette minusta vaaravyöhykkeessä, jos ette pysty puhumaan siitä, mikä aiheuttaa mielialan vaihtelut ja erimielisyydet.
Minusta on tärkeää puhua avoimesti vaikeistakin asioista, ja samalla opetella myös kuuntelemaan toista. Jos tapaatte harvoin ja aina silloin riitelette, eihän se kauhean hyvää ennusta. Voisit aloittaa vaikka siitä, että kerrot, kuinka pahalta sinusta tuntuu ja ennen kaikkea sen, ettei miehesi ole tämän pahan olon aiheuttaja.
Kannattaisi käydä gynekologin luona juttelemassa, kyllä hormoneja voidaan määrätä, vaikka kuukautiset jatkuisivatkin. Hormonihoito usein tasaa myös mielialavaihteluita.
Kiitos kommentistasi.
Olemme siis nyt minä 45 vuotias ja mieheni 40 vuotias. Aloituksessani kirjoitin iät jotka olivat suhteemme alkaessa.
Tuo kun totesit miehesi vanhenevan samassa tahdissa kuin sinäkin, niin en mielestäni koe olevani erilaisessa asemassa.
Meidän kohdalla viisi vuotta ei mielestäni ole niin paljon, että voitaisiin puhua asiasta josta mies ei voisi tietää.
En siis pelkää naisellisuuteni vähentymistä, enemmänkin näiden käytökseni muutoksen johdosta tuomaa vaikutusta suhteessa.
Minulla on kohtu leikattu pois vuotavan myoman vuoksi noin 10 vuotta sitten, joten kuukautiset ovat olleet pois jo niin kauan. Munasarjat jätettiin, joten en ole vielä syönyt mitään hormoonivalmisteita. Todennäköisesti kohta kylläkin.
Olen menossa kuukauden kuluttua gynekologille, joten silloin selvitetään kokeilla tämä asia, jonka jo itsekin tiedostan.
Olemme puhuneet mieheni kanssa tästä mahdollisesta menopaussistani tämän sairaslomani yhteydessä, mutta emme kovin syvällisesti kuitenkaan. Itsellekin tuo asia on valjennut vasta äskettäin.
Kysyit, onko jollakin suhde todella loppunut menopaussioireiden vuoksi.
Minä olin onnellisesti naimisissa 10 vuotta, mutta mies ei ymmärtänyt mielialan vaihteluita eikä ajoittaista jaksamattomuutta. En kyllä tuolloin itsekään tajunnut, että kyse oli pre-menopaussioireista. Olin silloin 44-vuotias.
Ulkoisen viehätysvoiman puutteesta ei ollut kyse, vaikka mies oli minua 8 vuotta nuorempi. Olin silloin kaunis ja olen nyt 50-vuotiaana edelleen.
Nykyinen mieheni on minua 5 vuotta nuorempi ja hän jaksaa temperamentin heilahteluja ja ajoittaista äkäisyyttäni oikein hyvin. ;-)
Me kyllä keskustelemmekin kaikesta mahdollisesta, toisin kuin edellisen mieheni kanssa.
Itsekin olen ollut jo monta vuotta kuin itte pääpiru. KOko ajan kiukkuinen ja äksy. Ihme on ettei munkin mies ole jo lähtenyt lätkimään. Edes mielialalääkkeet ei ole tuonut minkäänlaista iloa elämään. Olen jotenkin kuvitellut että tämä olis masennusta tai jotain serotoniinin puutetta. Pari viikkoa sitten aloitin Bio-Carnosin Lady soyan, kun ajattelin kokeilla että olisko tää raivoaminen sittenkin jotain hormoniperäistä.
Ja hyvä ihme! Olo alkoi helpottamaan aika pian ja nyt on mennyt tämä toinen viikko jo kokonaan ilman raivareita. Ihan kuin olisi sellainen oma itsensä kuin kuuluukin. Muutaman päivän ajan ollut lievää päänsärkyä ja sitä tuossa kyselinkin että voiko tulla soijasta. Voi se kyllä tulla kalaöljystäkin kun aloitin sen samaan aikaan. Mutta kannattaa ainakin kokeilla, vaikuttaa positiivisesti myös ihon laatuun kun karnosiinilla pitäis olla jotain hyviä vaikutuksia kollageeniin. Oli miten oli, pääasia että nää raivarin on nyt ainakin tauolla. En tiedä kauanko vaikutus kestää, mutta nyt on ihan hyvä olla.
Olipa surullista, mutta onneksi sinulla nyt hyvä ja sopiva mies.
Itsellänikin on käynyt mielessä, että jos mieheni näiden vuoksi lähtee, niin sille ei sitten voi mitään. Ehkä hän ei kuitenkaan ole oikea mies minulle vaikka hirveäähän sellainen vaihtoehto olisi.
Toivottavasti miehelläni riittäisi ymmärtämysta kun nyt kuitenkaan ei ole kyse asiasta, jolle itse voisi mitään.
Aion ehdottomasti kokeilla tuota Lady soyaa :)
Kokeilen itseni vuoksi koska en missään nimessä halua olla tälläinen bitch ja tietenkin oman ihanan mieheni vuoksi.
Hassua miten näinkin säyseä ja kiltti ihminen voi muuttua näin oikukkaaksi. Oudosti elämä heittelee.
joskin eri pillereitä. Olen käyttänyt jo pitkään Ladyvita50 :aa ja Triomega Womania (parempi kuin tavallinen kalaöljykapseli). Niistä ainakaan en saanut tarpeellista apua. Vasta hormonikorvaushoito estrogeenitableteilla auttoi lopullisesti. Käytän kyllä noita luontaistuotteita edelleen, lähinnä niiden hivenaineiden ja vitamiinien takia ja ainakin iho on pysynyt hyvässä kunnossa.
Yksi ilman reseptiä saatava aine, josta voi olla apua mielialan vaihteluihin ja raivareihin, on B6-vitamiini. Valmisteen pitää vain olla melko voimakas, joten monivitamiinitabletteihin sisältyvä B-vitamiinin määrä ei riitä. Kysykää apteekista sellaisia, joissa on pelkkää B-vitamiinia, esimerkiksi Neurobion Forte. Minulla auttoi jonkin verran, erityisesti äksyily laantui.
Nyt ei ole oikea aika pihtailla kunnon rasvoista. Kylmäpuristettuja kasvisöljyjä, voita ja kermaa pöytään! Kalaa, vihanneksia!
Monet rasvaa kaihtavat, margariininsyöjänaiset rypistyvät ennen aikojaan ja saavat hankalat vaihdevuodet.
Rasva on hormonitoiminnalle välttämätön! Nimenomaan luonnollinen rasva, ei teollisesti pitkälle käsitelty kuten kevytlevitteet!
Itse voin hyvin, ei mitään oireita!
minä olen 48v mies ja naiseni on nyt 52v jolla on parhaillaan menossa vaihdevuodet .kyllä meidän suhtde on ollut kovalla koitoksella kun usestai naiseni on suhdetta lopettamassa vaikka rakastamme toisiamme paljon ja eikä muutenkaa ole mitään ongelmia suuria .mutta naiseni on lopettamassa suhdetta kun minulla oli aikoinaan enne häntä kihloissa toisen naisen kanssa ja kihlauksen loputtua kävimme kavereina sen kanssa tanssimassa josta nykyinen naiseni on mustasukkanen ja mainitsee useasti syyn lopettaa nykyinen suhde. minusta ainakaan ei ole mikään synti jos on viel seurusteluvaihessa käynyt ex naisen kanssa tanssimassa ja mitään muuta ei ole tapahtunut hänen ja minun välillä .ainoastaa olemme vain ex naisenin kanssa kavereita .kyseistä asiaa nykyinen naiseni ei voi ymmärtää että entinen ex nainen voi olla kaveri ja ystävä. kyllä nykyinen naiseni tunnustaa ja tietää että vaihdevuosine oikkuja joille ei mahda mitään kun tulevat mutta jospa meidän suhde viel kestäs eteenkin päin kaikki vaikeat hetket. toiovon ainakin suuresti mutta pelkään pahinta että naiseni lopettaa suhteen ja menee jonkun uuden miehen kanssa .toivotaan parasta ja pelätään pahinta.hyvää kesää ja onnea kaikille jotka taistelee vaihdevuosien takia suhteesta .minä en ainakaan mitenkään aliarvioi kyseistä asiaa vaan olen kaikessa tukena naiseni ongelmaan. t peke