olisin kysynyt miehiltä minkä takia naimisiin on niin vaikeaa mennä? jos on avopuoliso jonka kanssa on ollut jo monta vuotta ja kaikki on mennyt todella hyvin, niin miksi kun otan avioliiton puheenaiheeksi nousee miehellä niskakarvat pystyyn. jos todella rakastaa toista ja haluaa viettää lopun elämän hänen kanssaan niin eikö silloin voisi mennä naimisiin?
kyllä mäkin ennen mietin että miksi pitäisi mennä naimisiin, mutta nyt olen ruvennut ajattelemaan että miksikäs ei.
haluaako miehet pitää kiinni vielä "viimeisestä vapaudesta", vai mistä on kyse?
miksi avioliitttoa pelätään?
eipä silti, pysyn kyllä elämään ihanan avomieheni kanssa näinkin loppuelämän jos on pakko, mutta pakko myöntää että pieni pettymys jää sisälleni kuitenkin kalvamaan... vai enkö sitten ole "vaimomatskua"...
kyllä mäkin ennen mietin että miksi pitäisi mennä naimisiin, mutta nyt olen ruvennut ajattelemaan että miksikäs ei.
haluaako miehet pitää kiinni vielä "viimeisestä vapaudesta", vai mistä on kyse?
miksi avioliitttoa pelätään?
eipä silti, pysyn kyllä elämään ihanan avomieheni kanssa näinkin loppuelämän jos on pakko, mutta pakko myöntää että pieni pettymys jää sisälleni kuitenkin kalvamaan... vai enkö sitten ole "vaimomatskua"...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen mies.
Ei sinussa vikaa ole. Koska haluat naimisiin olet "vaimomatskua" mitä se sitten tarkoittaneekaan, itse en jaoittelesi tuolla tavoin.
Olin 6 vuotta avoliitossa ja se ei ollut kummallekaan hyvä. Nyt 24 vuotta naimisissa toisen naisen kanssa ja kaikki on O.K.
Halusin itse naimisiin ja nykyinen puolisoni ei olisi suostunut avoliittoon. Tästä olemme tosin vasta myöhemmin keskustelleet. Mielestäni avioliitto on reilua sitoutumista ja ainakin meidän on helppo tähytä tulevaisuuteen.
Mietin kysymystäsi, onko sen pohjana kiinnostus aiheeseen keskustelutasolla, vai etsitkö tosiaan vastausta siihen, miten etenisit asiassa?
Itse kysyisin puolisoltani mistä homma kiikastaa ja miksi hermostut kun otan asiaa esille.
Monelle avoliitto on jonkinlainen muotiasiakin ja ei haluta muita sekaantumaan siihen. Et ole kuitenkaan ulkopuolinen asiassa ja elämäsi on sinun joten silloin on oikeus saada tietää mistä on kysymys. Puoliskosi joko suuttuu, tai muuttuu, mutta itsellesi asia selviää. Tiedän, että useammalle naiselle avioliitto on suuri haave ja osaltani olen ollut toteuttamassa meidän suhteessa tätä. (toki avioliitto on minulle myös se ykkösjuttu).
Tuntuipa hyvälle lukea reilun ja fiksun miehen mielipide tästä aiheesta.Varmasti aihe on kipeä pala monille avosuhteissa eläville,jos mielessä kaihertaa kokoajan sitoutumisen halu.Naisen on nolo mennä kosimaan,koska se on perinteisesti ollut miehen tehtävä.On siis vain odotettava,että sellainen päivä eteen tulee.Jos tulee.Mutta entä jos ei tulekaan?Kuukaudet vaihtuvat vuosiksi ja odotat sitä ainoaa toivettasi kuuluville.Jospa sittenkin uskaltaisi itse kysästä.....Niin,jos on varma toisen tunteista,se on hyvä ajatus.Näin uskoin minäkin ja kysäsin...sen kysymyksen ja vastauksen jälkeen en ole itseni sitten ollutkaan,itsetunto meni ja nöyryytys oli kova isku,joka ei hetkessä parane.Mutta eteenpäin on elämässä mentävä.Onnea vain kaikille,jotka uskovat sitoutumiseen ja rakkauteen,se on kumminkin se,jolla osoittaa hänelle,että olet se oikea ja haluan jakaa kanssasi elämäni.
Tuollaisen ajatusmaailman minäkin toivoisin avokillani olevan.Oikeastaan hän on minulle ilmoittanut että naimisiin mennään,jopa ens vuonna.Mutta kummaa vain on ettei hän saa aikaikseksi kihloja,eikä me oikeeastaan mitenkään tehdä konkreettisia alustavia suunnitelmia!!Hitsi kun kaikkea tulevaisuuden suunnitelmia tehdään mutta ne ei vain kon´kretisoidu.Juuu useamman vuoden olemme asuneet yhdes.Minulle tuo olisi tärkeää,johan täs on käyny selväksi että yhes ollaan mutta kun asiaa puhutaan tulee tunne että mies haluaa ohittaa sen nopeasti ja se siitä.Kerran suutuksissani sitten uhkasin häntä kosia kun ei vaan tapahdu,no hän tykkäsi että miehen hommia!! Mutta mikä estää,ei vaan tapahdu.Mua tympii ja tuleepa ajatus että paljonhan ne miehet puhuu...Eihän miehiä saa painostaakkaan eikä se tunnu hyvältä tehdäkkään.Tahtoisin vain että tuo mies ottaisi suitset käteen ja ohjais tän homman kohilleen kuten puhuu!!
että oletko vaimo matskua. Sillä me vaimot emme vähempään olisi tyytyneetkään.
Avopuolisosi ei ole ihana jos ei sinua/toiveitasi kunnioita.
Muista kuitenkin että avioliitto on muutakin kuin se että näytät juoruakoille. Se on juridisesti oikeuksiasi/velvollisuuksiasi muuttava olotila, eikä siihen kannata syöksyä suinpäin. Ennen sitä, on suositeltavaa tehdä kirjallinen avioehto joka virallistetaan maistraatissa. Se ei ehkä tunnu nyt tarpeelliselta, mutta te peritte vanhempanne /tai toinen puolisoista ottaa ison lainan... kaikkea tälläistä elämään sitten mahtuu.
Hyvä kysymys. Olen miettinyt ihan samaa.
mieheni on ollut kerran kihloissa ja melkein heti tuon kihlauksen jälkeen eukko oli lähtenyt toisen miehen perään. tuosta olen päätellyt että pelkää ehkä sen takia sitoutumista että jos homma menee sormusten jälkeen tylsäksi.
olen myös yrittänyt ottaa asiaa aina silloin tällöin esille, mutta painostaakaan ei tietenkään voi. minua "helpottaisi" jo suuresti jos hän edes kihlaisi minut. naisille tuo sitoutuminen on näemmä tärkeämpää, olen ainakin lähipiirissä sen huomannut.
ei kyse varmastikaan ole siitä, ettetkö olisi vaimomatskua. mies varmaan pelkää juurikin tuota "vapauden lopullista menetystä" tai jotain. minä elän kuitenkin vielä siinä toivossa että josko jonain päivänä ukko polvistuisi eteeni ja lausuisi maagiset sanat. kyllä se siitä, ei lannistuta! :)
Periaatteessa jos asia hoidettaisiin maistraatissa, eikä ketään kutsuttaisi, niin ehkä se olisi mahdollista. Kuitenkin kun nykyisin asiaan liittyy tuo yhä suuremmaksi paisuva juhlintakoneisto, niin eikö ole luonnollista että vain koristeeksi itsensä kokeva osapuoli vierastaa ajatusta.
Miksi on niin, että naisille on tullut tuosta operaatiosta tapa leikkiä prinsessaa ja varsinainen asia on ihan sivuseikka.
Voisiko niitä prinsessatilanteita järjestää jotenkin muuten kuin avioliiton yhteydessä.
mä nimenomaan haluaisin naimisiin maistraatissa ja järjestää vain hyvin pienet kinkerit parhaille ystäville ja läheisille. En missään nimessä halua "prinsessajuhlia", koska en ole prinsessa typpiä...
asian ydin tässä kysymyksessä oli avioliitto eikä juhlat.
Avomieheni on sitä mieltä, ettei ole mitään syytä mennä naimisiin. Me olemme sitoutuneet toisiimme jo, rakastamme toisiamme ja haluamme olla aina yhdessä. Teemme tarvittaessa töitä suhteemme eteen. Meille ei ole nuorina ihmisinä kertynyt juuri mitään omaisuutta, eikä lapsia ole.
Mies ei siis pelkää avioliittoa, mutta ei koe sitä tarpeelliseksi näissä olosuhteissa. Myöhemmin juridisen turvan vuoksi voisimme avioituakin, mutta ei nyt, kun se ei ole ajankohtaista.
Itse olen aivan täysin samaa mieltä asiasta. Kaikki aikanaan, mutta ei romantiikan tai sitoutumisen vuoksi. Sitoutua voi ilman sormuksiakin, se lähtee meistä itsestämme.
Siellä monenlaista mielenkiintoista pohdintaa aiheesta...
Ymmärrän tilanteesi hyvin. Elän itsekin avoliitossa ja kaikki on mennyt mukavasti.Avioliitto on minulle tärkeä asia, mutten sen kummemmin tuntenut asiasta painetta ennen kuin lyhyen ajan sisään sekä paras ystäväni että läheinen pikkuserkkuni kihlautuivat kumppaniensa kanssa - kumpikin oli tuntenut tulevan puolisonsa lyhyemmän aikaa kuin minä omani. Ja kun lähipiiri "ystävällisesti" kuittaili asiasta, sain henkisiä paniikkikohtauksia. Avomieheni tuntee minut hyvin huomatakseen, että jotain oli pielessä ja tarkkanäköisesti tiesi asiankin. Hän sanoi, että on ajatellut, että mekin voisimme mennä kihloihin, hän on tässä odotellut sopivaa aikaa... Saa nyt sitten nähdä, että milloin se sitten koittaa, mutta paniikkini loppui siihen( koska samalla toki mietin, että avoliitto ei ole virallinen sitoutuminen, josta lähteminen on helpompaa).