Ennen työpaikoilla , varsinkin sellaisilla, joissa tehtiin töitä urakalla, oli Kellokallet.
Näitten tehtävänä oli laskea ja kellottaa urakkahinnat kohilleen.
Usein Kellokalle oli liikkeellä työnjohdon toimeksiannosta, kun joku urakka alkoi mennä
liian hyvin.
Kellokalle kutsuttiin myös työkohteeseen tekijän toimesta, jos urakassa ei pärjätty, tai
työtehtävissä oli tapahtunut olellisia muutoksia.
Kellokallen tehtäviä hoiti usein teknisestäkoulusta valmistuneet nuoret teknikot, joilla ei juurikaan työkokemusta ollut.
Ihan oma taiteenlajinsa oli, kuinka heitä huijattiin, jotta urakoihin saatiin paremmat ajat
ja hinnat.
Pakinoitsija Yrjö kertoo jossain kirjassaan, ettei firman pikkujoulu ollut juhlakaan, ellei
Kellokallea ainakin kerran vedetty kunnolla turpaan.
Mutta aika on muuttunut, nyt tietokoneaikana joudumme Kellokallen tehtävät hoitamaan ihan
itse.
Työraporttiin kirjataan työn aloitu-, lopetusaika ja vieläpä on laskettava paljonko siihen
kului aikaa. Nämä on talletettava pikkutarkasti tietokonekaavakkeseen, josta työnantaja
tilasto-ohjelmalla pystyy seuraamaan miten on touhuttu, kuka tekijöistä on tehokkai ja kuka
on seuraavassa yrityssaneerauksessa lähtijä.
Kyllä ennen oli paremmin, jospa joskus saisimme Kellokallet takaisin ja tietokoneet roskiin,
ettei tervisi pätkiä itseä turpiin.
Näitten tehtävänä oli laskea ja kellottaa urakkahinnat kohilleen.
Usein Kellokalle oli liikkeellä työnjohdon toimeksiannosta, kun joku urakka alkoi mennä
liian hyvin.
Kellokalle kutsuttiin myös työkohteeseen tekijän toimesta, jos urakassa ei pärjätty, tai
työtehtävissä oli tapahtunut olellisia muutoksia.
Kellokallen tehtäviä hoiti usein teknisestäkoulusta valmistuneet nuoret teknikot, joilla ei juurikaan työkokemusta ollut.
Ihan oma taiteenlajinsa oli, kuinka heitä huijattiin, jotta urakoihin saatiin paremmat ajat
ja hinnat.
Pakinoitsija Yrjö kertoo jossain kirjassaan, ettei firman pikkujoulu ollut juhlakaan, ellei
Kellokallea ainakin kerran vedetty kunnolla turpaan.
Mutta aika on muuttunut, nyt tietokoneaikana joudumme Kellokallen tehtävät hoitamaan ihan
itse.
Työraporttiin kirjataan työn aloitu-, lopetusaika ja vieläpä on laskettava paljonko siihen
kului aikaa. Nämä on talletettava pikkutarkasti tietokonekaavakkeseen, josta työnantaja
tilasto-ohjelmalla pystyy seuraamaan miten on touhuttu, kuka tekijöistä on tehokkai ja kuka
on seuraavassa yrityssaneerauksessa lähtijä.
Kyllä ennen oli paremmin, jospa joskus saisimme Kellokallet takaisin ja tietokoneet roskiin,
ettei tervisi pätkiä itseä turpiin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oletko varma ettei kellokalle ollut ensisijaisesti tsekkaamassa kuinka monta henkilöä töihin oikeasti tarvitaan ja vasta toissijaisesti määrittämässä työnarvoja palkanmaksun perusteeksi?
Mitenkäs nykyisin kun kirjaatte työraporttiin aloitus- ja lopetusajat, niin kirjaattekos myös tauot joita työn aikana mahdollisesti ilmeni? Jos ette, niin eipä taida työnantaja silloin pystyä työnarvoa tilastollisesti määrittämään.
Kyllä kannattaisi ottaa Kalle takaisin töihin vilkkaasti, muuten menee koko pajan pitäminen arpomiseksi parissa vuodessa. Voin kertoa että jos työnarvot eivät ole oikein, niin menee viisaampi, kilpaileva paja aina tarjouslaskennoissa teistä ohi. Miettiköön työnjohtajohto sitä sitten kun latoo porukkaa joukoittain katuja mittaamaan.
Ulkopuoliset saneeraajat ne vasta vittumaisia ovatkin, niillä kun ei ole pienintäkään sympatiaa teitä ja teidän perheenne toimeentuloa kohtaan.
kyllä niitä kuule vielä löytyy...just kun on saatu hyvät urakat niin johan se taas sieltä tulee..kuule perseestä on..onneks osataan huijata sitä.mutta kyllä on entisestä palkat tullu alas..onko se siis hyvä..EI,kun ei muutenkaan pääse rikastumaan. vittu turpaan vaan ja onnea ite vetää tehas miljardeja voittoa,ja kenen selkänahasta.
Kerrotkos Hikilinko miten te sitä kellokallea oikein huijaatte? Teettekö te ylimäräistä työtä, jota ette yleensä sitten urakkaa tehdessä tee, vai hidasteletteko te, vai miten te sen homman hoidatte?
Miten te oikein saatte hyvät urakat aikaiseksi?
Varmin tapa saada kellotusaika pitkäksi on keksiä syy pysäyttää kone vaikka lastujen poiston ajaksi tai kappaleen keskityksen tarkistusta varten.
Pultteja, teriä voi kiristellä ja vaihtaa.
Yleensä kellotettaissa koneurakoita on koneaika saatava pitkäksi, sitä ei työnjohto pysty leikaamaan. Sensijaan urakkaan liittyvät käsiajat on muokattavissa tavalla tai toisella, yleensä pienemmiksi.
Ylimääräistä työtä on tehtävä ja vielä yskottavasti, eli semmoista jota ei sitten normaalisti tarvi tehdä.
Kokoajan on oltava työntouhussa ja mieluummin siten että hiki lentää.
Hiki saadaan lentämään juomalla litra vettä ja lisäämällä vaatetusta.
Eräässä työpaikassa ruotsissa hiomakoneitten työtä kellottivat. Ja kun hiojat oli ammattimiehiä, niin osasivat konstinsa.
Laikkaan 20 % lisää kierroksia, joka oli tietenkin kellokallen mieleen, mutta aiheutti välittömästi laikan tylsymisen ja tukkeutumisen, siten se lakkasi leikkaamasta.
Hiontapaineita lisäämällä saatiin näytettyä tehokasta työstöä, mutta ainetta ei poistunut, sen sijaan melu vain kasvoi.
Porukka sai hyvät urakka-ajat, niin että itteäkin hirvitti.
Usein olikin, että tuntityönä moni juttu olisi valmistunut nopeammin ja halvemmalla.
Kiitoksia vinkeistä,
Näitä tarvitaan ehdottomasti lisää! Tuo Ruotsin tarinahan oli ihan loistava.
Mitä muuten ovat tarkalleen koneaika ja käsiajat? Anteeksi tyhmä kysymys...
Käsiajalla tarkoitettiin tuolloin koneistukseen valmistautuvia käsin tehtäviä töitä.
Tällaisia olivat, työmääräimen nouto ja siihen tutustuminen.
Työstettävän kappaleen nouto ja asennus koneelle.
Varastollakäynnit, lastujen siivous, nosturin odotus / jonotus, terien teroitukset ja asennukset. Kaikkea tällaista, joka on työn valmistumiseksi tehtävä... kaikki touhut vie aikansa.
Koneajalla tarkoitettiin itse koneistuksessa käytettyä aikaa. Itseasiassa tuon olisi pystynyt laskemaan kellottamattakin esim. sorvilla syötöstä, kierroksista ja kappaleen pituudesta.
Hiomakoneella , porilla ja työstökeskuksissa on sitten koneajassa enempi muuttujia, ettei siellä kellotus onnistu ihan laskemalla.
Selvä, nyt rupeaa valottumaan!
Onkos sorvin sammuttamiseen liittyvä pysähtymisen odottaminen kone- vai käsiaikaa?
Mikä nyt on sitten ongelmana jos kerran kaikki työhön kuluva aika otetaan huomioon? Eikös kaiken järjen mukaan silloin pitäisi ennättää tehdä kaikki työhön liittyvät toimenpiteet jos kerran kaikki ne on tehty mittauksenkin aikana (ja lukemani mukaan muutamat ylimääräiset jutut myös). Ei kai kellottaja voi aikaa hävittää niistä mittaamistaan tuloksista? Uskoisin että ei voi...
Olen samaa mieltä: kellokallet takaisin. Nuo metallihommat ovat kaiken kaikkiaan aika yksitoikkoista puuhaa; kallet toisivat sentään jotain vanhasta hyvästä ajasta takaisin. Ja nimenomaan pitäisi ottaa juuri noita amk :sta valmistuneita pojankloppeja siihen hommaan. Loisi oikean tyyppistä vastakkainasettelua verstaisiin, jota oli silloin kun minäkin vielä sillä alalla työskentelin.
Meidän poikaa saa paperit ulos koulusta kun on päättötyö tehty. Ajattelin että hänen olisi hyvä oppia noita kellotushommia. Veli on luvannut ottaa pojan töihin metallifirmaansa mutta voisi olla hyvä saada tuon sorttista koulutusta ennen sitä. Onko Hämeen puolessa enää yhtään firmaa joka käyttäisi kellokalleja
Työntutkimuksen ja toimintojen kehittämisen pätevää koulutusta antaa ainoana Suomessa, niin että SAK:kin hyväksyy tulokset, Johtamistaidon Opisto Kirkkonummella.
Yleensä koulutuksen maksaa työnantaja, joten koulutukseen päästään useimmiten työn puolesta. Koulutus kestää kurssimuotoisena vähän reilut puoli vuotta. Lisätietoja antaa JTO.
Työntutkijoita on vielä paljon eri yrityksissä, mutta nimike on yleensä jokin muu. Työ ei ole kadonnut mihinkään, sillä valveutuneet yritykset yleensä tietävät jo tässä vaiheessa mikä tilanne on edessä jos toimintoja ei kehitetä ja tutkimuksia tehdä.
Työntutkimukset eivät välttämättä liity urakalla tehtävään työhön millään lailla, tutkimuksia tehdään myös tuntityöllä tai muulla perusteella tehtävissä töissä.
Työnarvoja määritetään edelleen olkoon palkanmaksun peruste sitten mikä tahansa. Asia on näin sen vuoksi että henkilömäärä joka jonkin työn tekemiseen tarvitaan tulee tietää riittävän tarkasti, jotta tiedetään paljonko henkilöitä tarvitsee ottaa töitä tekemään.
Työnarvoja tarvitaan siis johtamisen avuksi ja laskelmien pohjaksi. MUTTA työnarvoja voidaan käyttää myös palkkauksen perusteena. Haluan siis samalla korjata tässä harhaluulon joka tätä keskustelua on vaivannut alusta pitäen: mittauksia EI tehdä pelkästään liksojen viilaamista varten!