kirjoituksia. Ne ovat kaikki samantapaisia, eli ex vaimo paha, minä hyvä. Miehen lapset pahoja ja örsyttäviä, mutta minun omat ihania ja älykkäitä!
Poikkeuksetta tätä samaa.
Onko maailma niin pieni, ettei epävarmana ihmisenä enää ajattele miehen läheisistä muuta kuin pahaa? Ihmettelen suuresti, ettei mies siitä loukkaannu, vaan jatkaa kuin ei mitään?
Omahyväisyys on kauheaa mitä hohkaa joka kirjoituksessa. Mikä tekee äidistä huonon ja lapsita hirviöitä sen jälkeen, kun vanhemmille tulee ero?
Eikö hän ole sama äiti kuin ennenkin lapsille, eihän siinä mikään muu muutu, kuin että isä on päättänyt lähtä.
Uusien naisten arvostelu on huikeaa ja julmaa, ja johtuu pelosta ja epävarmuudesta. Pitää saada uhka pois ja pian, jotta mikään ei riko hänen onneaan.
Ja kaiken huipuksi, syy on aina ex vaimon??? Se on kumma yhtälö, jota en jaksa ymmärtää. Miten ihminen jolta on perhe rikottu, voi olla syy siihen että mies ei jaksa enää leikkiä kotia? Jos jouku mulle selittäisi sen, niin ehkä saattaisin ymmärtää.
Mutta seli seli... vaimon vika se on, ei koskaan perästä tulijan, joka on se toinen..!
Poikkeuksetta tätä samaa.
Onko maailma niin pieni, ettei epävarmana ihmisenä enää ajattele miehen läheisistä muuta kuin pahaa? Ihmettelen suuresti, ettei mies siitä loukkaannu, vaan jatkaa kuin ei mitään?
Omahyväisyys on kauheaa mitä hohkaa joka kirjoituksessa. Mikä tekee äidistä huonon ja lapsita hirviöitä sen jälkeen, kun vanhemmille tulee ero?
Eikö hän ole sama äiti kuin ennenkin lapsille, eihän siinä mikään muu muutu, kuin että isä on päättänyt lähtä.
Uusien naisten arvostelu on huikeaa ja julmaa, ja johtuu pelosta ja epävarmuudesta. Pitää saada uhka pois ja pian, jotta mikään ei riko hänen onneaan.
Ja kaiken huipuksi, syy on aina ex vaimon??? Se on kumma yhtälö, jota en jaksa ymmärtää. Miten ihminen jolta on perhe rikottu, voi olla syy siihen että mies ei jaksa enää leikkiä kotia? Jos jouku mulle selittäisi sen, niin ehkä saattaisin ymmärtää.
Mutta seli seli... vaimon vika se on, ei koskaan perästä tulijan, joka on se toinen..!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei poikkeuksetta: Minä "uusi nainen" (tiedä häntä sitten olenko naisena uusi tai vanha) olen kehunut täällä mieheni exää. Ja taisi pari muutakin samassa aiheessa kehaista exiä. Eli aina löytyy poikkeuksia - jopa suomi24:ltä. Ja siitäpä päästiin syyhyn: Suomi24. Itselleni ei tulisi mieleenkään täällä sen enempää kirjoitella, jos kirjoitan niin se on positiivista. Sillä niin katkeraa/kiukkuista/ties mitä negatiivista kirjoitukset tuntuvat olevan, olivat ne exien, nyxien, sinkkujen, varattujen, naisten, miesten tai kenen tahansa kirjoittamia missäkin roolissaan elämässä. Enkä tuon perusteella lähtisi arvioimaan mitenkään mitään muuta ihmisryhmää, en exiä enkä nyxiä. Kun siirtyy rekisteröitymistä vaativalle palstalle, niin yleensä se angstisuus teksteissä muuttuu normaalimmaksi ja ihmiset keskittyvän ongelmanratkomiseen toistensa haukkumisen sijaan. Julmia täällä on 99 prosenttia sakista, ei vain existä tai nyxistä.
Ja kas kummaa kuin se positiivinen-palaute ketju ei paljoa lukijoita kerännyt: Johtuisiko myös lukijoista? Ainoastaan negatiiviset asiat kiinnostaa tai ongelmat - ei se, että jollakin menee hyvin. Positiivisilta asioilta suljetaan silmät täysin. Siksi aika turhauttavaa kun täälläkin ihmiset ihmettelee miksi aina ne nyxät ja exät vaan haukkuu. Sen vuoksi, että suomi24:llä ei kiinnostaa muuta kuin haukut, onnettomuus ja riidat. Mutta ei kun ei. :)
Mitenkä aina oletetaan, että mies on lähtenyt toisen naisen matkaan? Onko se siis yleisin kuvio uusperheissä? Meillä ainakaan ei ole näin. Mieheni erosi exästä, koska halusivat molemmat eroa (minä en edes tuolloin tuntenut miestä). Itseasiassa mieheni exä alkoi ensin puhua erosta, melkein painostaen miestäni.
mieti nyt sitä kun kirjoitit että ex-vaimolta perhe rikottu kukahan sen on rikkonut eleensä SE EX-VAIMO IHAN ITSE ja sen jälkeen alkaa mollaus jos eron jölkeen mies löytää UUDEN NAISEN SIINÄ SE POINTTI
örsyttävä on?
Varmaan tällekin palstalle päätyy ne kärjistyneimpien tilanteiden tekstit. Valitettava totuus on se, että kaikki exät eivät kykene käyttäytymään järkevästi. Itse olin aivan varma, että oma exäni tulisi olemaan fiksu eron jälkeenkin - olihan sitä aluksikin, mutta uuden miesystäväni myötä asenne muuttui. Toivoa voi vain, että tilanne tasaantuisi sen myötä kun hänkin oman onnensa löytää, mutta onhan se tällä palstallakin nähty että kyllä ne exät osaa olla hankalia vaikka olisi uudet puolisotkin..
Lapsiin asennoitumista ihmettelen täällä suuresti. Kuinka voi puolisonsa lapsesta sanoa, että ei siedä tätä silmissään? Itselleni miesystävän lapsi on yhtälailla rakas kuin omakin, vaikka hänellä oma äitinsä onkin. Kohtelen häntä kuin omaani, kuten tahdon miesystävänikin tekevän. Ja onneksi hän on siitä täysin samaa mieltä :)
Tulet huomaamaan ettei uusioperheen arki ole niin ruusuista. Tulee aikoja jolloin miehesi ei voi sietää lastasi ja toisinperin, se menee ohi tai sitten ei. Toisen lasta on vaikea rakastaa yhtä paljon kuin omaa. Eron tullessa haluaist varmasti huolehtia myös hänen lapsesta yhtälailla kuin omasta. Ottaisitko miehesi lapsen huollettavaksi myös?
Useamman vuoden yhdessäolosta uskoisin että puolison lastakin voi rakastaa, mutta muuten..
Kirjoitit että exät osaa olla hankalia, muistathan että ex olet sinäkin lapsesi isälle.
Sanoipa täällä mitä tahansa, aina alkaa pyöriä sama levy; "tulet huomaamaan, ettei arki ole ruusuista.." :D
Kuka tässä arjesta mitään puhuikaan? Tottakai arjessa on välillä vaikeita hetkiä, oman lapsen kanssa ja niitä onkin riittänyt! Ei se silti mitenkään vähennä sitä rakkauden määrää, vaikka välillä olisi kuinka ikäviä ajatuksia, joita alkaa olla vähemmästäkin kuin reilun vuoden univeloista, valvomisista, päiväunitaisteluista..
Tiedän kyllä että olen myös ex, mutta minulla ei ole ollut eikä tule olemaan mitään tarvetta hankaloittaa oman exän elämääni - ei puhua hänestä p*skaa, eikä haukkua hänen tulevia uusi naisystäviään. Sen sijaan oma exäni harrastaa tätä päivittäin. Sellainen on hankalaa ja ärsyttävää, etenkin kun joutuu lapsen takia olemaan tekemisissä niin siihen ei kaipaisi vittuiluja päälle omasta elämästään ja miehestä, jota ex ei ole edes tavannut (ei halua tavata).
Sanot, että toisen lasta on vaikea rakastaa yhtä paljon kuin omaa. Millaisia tunteita luulet esim. adoptiovanhemmilla olevan? Uskon vakaasti, että he rakastavat adoptiolastaan yhtä paljon kuin rakastaisivat biologistakin. Minulle se verisukulaisuus ei ole millään tavoin oleellista. Voisin adoptoida ja rakastaisin lasta yhtä paljon ja jonain päivänä tulen varmastikin toimimaan sijaisvanhempana, ja välitän niistäkin lapsista ja kohtelen heitä samoin kuin omiani. Ehkä se joillekin on niin hankalaa, se taas on erittäin surullista uusioperheiden lasten kannalta. Kannattaako sellaiseen edes ryhtyä, jos omaa kylmiä tunteita rakastamansa (!?!?) uuden puolison lasta kohtaan..
että, ehkä ex-miestäsi huolestuttaa ja harmittaa se, että uusi mies astuu hänen tilalleen ja jokapäiväiseksi osaksi hänen lapsensa elämää ja itse jää ihan käytännön syistä huomattavasti pienempään osaan?
Käsittääkseni erostanne ei ole kovin kauan aikaa kulunut (pari-kolme kuukautta?) ja siinä ajassa hänen maailmansa, ja kuten teidän kaikkien, on muuttunut suuresti. Onhan se tietysti tyhmää, jos hän naljailee, mutta häntä varmasti ottaa päähän tuo tilanne, että uusi mies on astunut hänen lapsensa ja sinun elämään, ja hänet on sysätty syrjään nopealla aikataululla.
On mielenkiintoista, kuinka niin internetissä kuin oikeassa elämässä ihmiset tulevat arvostelemaan minua nopeasta aikataulusta. Kyllä siinä vuosien aikana valheita kuunnellessa ehtii tunteet toista kohtaan kuolla, eikä useampi vuosi mielestäni ole nopea aikataulu ollenkaan. Pikemminkin turhan pitkään kuuntelin exän valheita.
No miksi ihmeessä hankit sellaisen miehen kanssa lapsen ja toisesta haaveilit vielä hetki sitten?
Täällä on kaikki yleistä riistaa. Mitä tahansa täällä kertoo itsestään ja omasta elämästä, täytyy olla varautunut siihen arvosteluun ja tilittämiseen. Mutta oma päätös on vetää se raja mitä haluaa kertoa ja mitä ei. Aika pommihan se on täällä että erositte, koska olit kuitenkin antanut niin hyvän kuvan parisuhteestanne.
Uusioperheestä, hyviä kokemuksia minulla. Tosin miehellä ei ole lastta aiemmista suhteista, minulla on. Mies kyllä rakastaa lasta, onhan hän ollut mukana melkeen alusta asti, mutta jos tulisi ero niin en todellakaan tiedä miten asiat siitä menisisvät eteenpäin. Ihmiset kun muuttuvat ihan erilaisiksi eron tullessa. En voi olettaa että mies olisi lapsen kanssa enää sen jälkeen, vaikka isänään pitää. (vaikka näin uskoisin)
Jos miehellä olisi myös lapsi niin uskoisin että osaisin rakastaa toisen lasta, mutta en heti, se vaatii totuttelemista ja yhdessäoloa.
Adoptiossa uskoisin olevan asiat hieman erilailla koska silloin oikeasti ollaan haluttu ja odotettu sitä lasta kauan, mutta uusioperheessä on pääasiassa löydetty itselleen kumppani, jolla sattuu olemaan lapsia. Sanosin näin että uusioperheessä kasvaa rakastamaan toisenkin lapsia, ajan mittaan. Tai sitten ei, riippuu niin paljon ihmisestä.
Uusioissa on kyllä omat hankaluutensa, mutta niin on ydinperheessäkin, ongelmat ovat vaan vähän erilaisia.. Näin omasta vinkkelistä.
Onnea uuteen elämään, ja uuteen perheeseen :)
No en nyt kyllä oikein tajua, mitä tarkoitat? Ovatko tunteesi siis olleet kuolleet kaikkien teidän yhdessäolovuosien ajan? Tai että huolimatta yhteisestä lapsesta ja toisen lapsen yrittämisestä juuri ennen eroa, olisi miehesi pitänyt ymmärtää, että suhteenne on katkolla jatkuvasti? En tiedä yksityiskohtia, mutta aika ristiriitaiselta vaikuttaa.
Ja nopeus ei ollut pointti, vaan se, että ehkä ex-miestäsi v**tuttaa kun uusi mies astuu hänen lapsensa arkipäivään. Luulisin, että itsekään et olisi heti ystävystymässä eksäsi uuden puolison kanssa, jos tilanne olisi toisinpäin, eli lapsi olisi miehellä.
...
Tarkoitin, että jos Jihuun oma lapsi asuisi ex-miehen luona ja miehellä olisi uusi kumppani joka asuisi siinä taloudessa.
Eka oli huonosti kirjoitettu.