Eläissänne.
Ihminen on näköjään rahan edessä täysi susi.
Hautajaisissa itketään käsikädessä ja jo muutaman kuukauden päästä ollaan verivihollisia. Todennäköisesti loppuelämäksi. Onko raha sen väärti?
Ihminen on näköjään rahan edessä täysi susi.
Hautajaisissa itketään käsikädessä ja jo muutaman kuukauden päästä ollaan verivihollisia. Todennäköisesti loppuelämäksi. Onko raha sen väärti?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oon samaa mieltä. Ensin kauhistuin läheisten susimaisuutta, sitten masennuin ja olin vihainen, mutta nyt annan palaa.
Kaikki riita lähti perinnöstä ja vielä sellaisten taholta joilla ei lain mukaan ole vielä mitään asiaa perintörahoihin.
Saavat ne kun minä kuolen, mutta luulen että en jätä mitään. Ahneella on paskainen loppu.
Meilläkin menossa riita jo vuosia kestänyt.
Veljeni eikä veljeni vaimo puhumattakaan lapsista ovat olleet minulle vihoissaan kohta 2 vuotta ja miksikö.
Veljen vaimo olisi huolinut ison pyöreän antiikkipeilin itsellensä mutta mummo antoi sen oikein paperilla minulle.Syystä että hoidin mummoa viimeiset vuodet ja veli asui pohjoisessa.
Peilin hinta arvioitiin 400euron hintaiseksi. Sen hintainen oli minun sukulaisuus.
että joku saa enemmän kuin toiset. Esim. perunkirjoituksessa paljastuu, että yksi on saanut suurimman osan omaisuudesta puoli-ilmiaseksi tai muodollisella kauppakirjalla. No, sitähän saa antaa omaisuutensa kenelle haluaa, mutta siitä se katkeruus tulee, kun yhtä lasta pidetään parempana kuin muita. Sitten on tietysti niitä riitoja, että aina näyttää että minä saan vähemmän kuin muut! Se pitäisi ymmärtää, että joka on sairasta vanhusta hoitanut vuosikaudet, on oikeutettu johonkin korvaukseen siitä, sitä ei pitäisi kenenkään kadehtia. Ei nimittäin ole mitään helppoa hommaa, ei fyysisesti eikä psyykkisesti.
Todellakin antaa kenelle vaan?
Minun velkani ainakin kirjattiin ennakkoperinnöksi 50.000 markkaa aikoinaan. Siis sain sen verran vähemmän kuin muut.
Olkaa tarkkoja papereiden kanssa.
Pankista saa kyllä tilitietoja.
tietysti tai luultavasti asiaa käsitellään sitten aikanaa perinnönjaossa. Jos asiasta on kulunut tarpeeksi kauan, niin se voi mennä niin, että sitä ei ennakkoperinnöksi lasketa. ja luovutpapereihin voi kirjoittaa, että ei ole ennakkoperintöä.
Sitten on nämä, jotka suosivat yhtä lastenlasta, siinä ei kai voi kukaan mitään perunkirjoituksessa, jos paappa on kaiken luovuttanut lapsenlapselle, sehän ei ole ennakkoperintöä kun yksi sukupolvi on jätetty väliin!!!
Mennä.
Mutta lahjavero on maksettava vielä.
Tohon en osaa kyllä vasta mutta jos tiedät niin ok.
Aika keljua muille, eikö?
Voiko se olla noin yksinkertaista?
Ei mikään sukupolvi jää väliin. Ensin perii ne joilla on laissa siihen oikeus, eli rintaperilliset, vainajan lapset. Sitten tulevat vasta lapsenlapset ja nekin vaan siinä tapauksessa, että heidän vanhempansa luopuvat omasta oikeudestaan perintöönsä lastensa hyväksi.
Milläs saat selville mitä vainaja on jakanut eläessään, ellei pistä polisitutkintaa käyntiin ja riitauta asiaa. Meillä sisko pelkäsi ilmeisesti sitä, koska onnistui riitelemään jo ennen vanhuksen kuolemaa. Kinusi vielä perunkirjoituksessa lisää rahaa vedoten isän hoitamiseen. Mitä hoitamista on jos ihmisellä on jo kaksi omahoitajaa ja käy vaan höperön asioita hoitamassa, joita ei osannut edes hoitaa, vaan delokoi ne mulle. Ei ne sitten kyllä menneet läpikään, mutta kyllä oli ahne korkkiruuvi.
Sain mitä jäljelle oli jäänyt ja nyt ne palaa, kun omat kakarat katsoivat että heidänkin olisi pitänyt nyt jo saada jotain. Ahne paska suku johon en tule pitämään mitään yhteyttä.
voi mennä ilman mitään lahjaveroa...Ainakin meidän suvussa vanhemmat antoivat pikkuhiljaa kaiken tilalle jäänelle lapselle ja hänen lapsilleen... ensin yksi sisaruksista sai tilan täysin velattoman ilmaiseksi, kun me muut olimme kiitollisia että edes yksi jatkaja löytyi.
Vanhemmat jäivät syytingille, mutta käytännössä rahoittivat pitkälle koko perhettä. Enää toinen vanhuksista on elossa, mutta maksaa edelleen, jotta saa asua...
Hän kenen suu on lähinnä, hyötyy yleensä eniten ja kun ihminen saa antaa rahansa ja varansa kenelle vaan, niin toiset ei voi mitään.
Tietysti voi tehdä mitä vaan omilla rahoillaan. Olet ihan oikeassa, että jos vähitellen niitä rahoja jakelee, niin voihan sen tehdä, eikä tartte maksaa edes veroja kun tulee olemaan 20000 euroa.
Ja nää vanhuksethan nauttivat kun saavat jälkeläiset lapsenlapsista alkaen toisiaan vastaan. Kun ne huvit alkaa olla vähissä ja se todellinen luonnekin alkaa paljastumaan, niin rumaa jälkeä tulee.
Siksi mulla tää happening onkin menossa. Otan nyt vähän korvausta kaikista itkuista, mitä mulle on annettu korvaukseksi asioiden hoitamisesta.
Oikein jos perintöriitoja syvälle tutkitaan, niin syy ei olekaan rahassa vaan rakkaudessa. Olenko vähemmän rakkauden arvoinen kuin sisaruksieni? Eikö vanhempani rakastaneetkaan minua yhtä paljon kuin sisarustani?
kauheimpia.
Olet varamaan ihan oikeassa.
Toiselle annetaan jo eläissä rahaa ja mammonaa. Mutta voiko raha olla tosiaan rakkauden korvike.
Ja olen huomannut myös sen että mitä enemmän on saanut sitä enemmän haluaa.
Yhden onneksi pienen perintöriidan läpikäynyt olen minäkin.
Itse en ottanut enkä ota kantaa koko riitaan.
Tai myös silkasta ahneudestakin on kyse. Kun niitä vain on sellaisia ihmisiä jotka haluu kaiken muista välittämättä.
hautajaisissakaan. Oma sisar(puoli) tuli hautajaisiin julma ilme naamallaan, leski kainalossaan. Hän on suurinpiirtein kidnapannut lesken hoitopaikastaan, suunnitellen ryöväävänsä kotitalon itselleen lesken 'hoitamisesta'. Leski on jo luovuttanut hänelle oman omaisuutensa, ja varmaan on suunnitelmissa saada vainajankin omaisuus sisarusten selän takana. Sen psykopaatin valokuviakin katsellessa käy kylmä väre selkäpiitä pitkin. Raa'at juonteet, rakkaudeton katse, uhmaava asento. Yhteiskuntamme kuonaa.
Leski ei voi luovuttaa kaiketi omaa osuuttaan.
Sisarpuoli oli ilmeisesti lesken omaisuutta.
Ottakaa tuomari niin asiat menee oikein.
Heitä ne valokuvat pois ettei tarvitse kiusata ihmisiä
Miten mahtaakaan muutamien vuosien päästä kun uusperheet alkavat vaatia osuuksia?
Onneksi on lakia.