Silloin kun et ollut
olemassa minulle,
olemassaolosi oli vajaata.
Ja kun olin elämässäsi,
se oli ihanaa ja kipeää,
sanoit niin.
Et rakastanut minua,
kun tulit elämääni, luulen.
Kun lähdit, rakastit.
Sanoit ainakin.
Uskon sinua.
Ennen sinua uneksin
jostain sellaisesta
kuin sinä olit.
- Voisinko olla rakastamatta?
Nyt, kun olet poissa,
olet taas unissani.
olemassa minulle,
olemassaolosi oli vajaata.
Ja kun olin elämässäsi,
se oli ihanaa ja kipeää,
sanoit niin.
Et rakastanut minua,
kun tulit elämääni, luulen.
Kun lähdit, rakastit.
Sanoit ainakin.
Uskon sinua.
Ennen sinua uneksin
jostain sellaisesta
kuin sinä olit.
- Voisinko olla rakastamatta?
Nyt, kun olet poissa,
olet taas unissani.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun emme olleet olemassa toisillemme
Sinä ja minä
olimme vajaita elämälle ja rakkaudelle.
Emme tienneet siitä muuta
kuin sen
mitä toisissa näimme sitä kokematta.
Kuinka sen kohdatessamme
olimme kuin uudestisyntyneet
ja kuinka kaikki sitten päättyi ?
Rakkauden ihanuus vaihtui kipuun
joka ei anna vieläkään vapautta
ei Sinulle eikä minulle.
Unissa ehkä omistamme edelleen toisemme
mutta valveilla ollessa
vain tyhjyys lyö kasvoihin
ja syksyn viima.
Miksi meille kävi näin ?
---
Anteeksi nyt Lekart, mutta en voinut tai en kai
osannut muuta, kuin vastata runoosi tekeleellä.
Satuttavaa kaipausta runosi, niin satuttavaa.
Kaikesta huolimatta tiedät, että olet minulle
läsnä. Se ei ole paljon, mutta ehkä pieni lohtu.
ei aihetta anteeksipyyntöön. Kirjoitat hämmästyttävän tarkalla vaistolla, kuin olisit itse kokenut kaiken. Minua se ei loukkaa, koska tiedän hyvän tahtosi ja tarkoituksesi.
Ehkäpä on niin, että ymmärtääkseen elämää, pitää kokea elämää. Tuskin kenelläkään on viisautta syntyessään, vain mahdollisuus siihen.
Kirjoitit olennaisen.
Kun on paikalla, tekee kipeää,
kun on poissa, tekee vieläkin kipeämpää.
Runosi olit kasannut hienosti ja
kipu.. se tuntui täällä asti.
Unet, monasti ystäviä,
osaavat olla myös "vihollisia".
alan pitää sinusta. Sinusta löytyy jotain, sielua ja älyä, koska, no.. en sano enempää.
sanot sen ehkä sitten toisen kerran?
Voisin haluta kuulla sen... :B
mietin asiaa sopivaan yhteyteen. Ehkäpä johonkin runoosi, josta erityisesti pidän. - Kommentoin harvoin.
'Ennen sinua uneksin jostain sellaisesta kuin sinä olit. - Voisinko olla rakastamatta'
Lause jota voi uskoa! Ajatuksia herätti - niitä hyviä! :)
Kauniita unikuvia,, niistä saa voimaakin....
Rauhaisaa iltaa, Lekart sinne sinulle! :} *Muru huiskuttaa*
sinunkin vastauksesi herättää mukavia ajatuksia. Hyvä jos runoni toimi niin. En yleensäkään pyri runossa loukkaamaan. Loukkauksia on tarpeeksi. Hyvää iltaa sinullekin!
Sinulla on koskettavia runoja. Melkein kuin omasta elämästäni. Siksi niitä on niin mielenkiintoista lukea.
Itsekin koin jotain samaa hetkellistä viime keväänä. Silloin vasta muistin mitä tuskaa voi tuottaa, jos pitää väärästä ihmisestä.
Unessa ja unelmissa kaikki on helpompaa.
pidän vastauksistasi; niissä tuntuu oman elämän kokeminen ja sen kautta ymmärtäminen.
Itse en lopultakaan usko, että ihmisyys, ihmisen tunteet tai muu, ovat mitenkään sidoksissa sukupuoleen. Molemmat sukupuolet rakastavat yhtälailla. Menettävät ja kaipaavat samoin.
Ja suru on sama. Joskus ilokin.
osoitteesi ei toimi tai sitten sinulla on postiluukku täynnä.???
Osoite oli vajaa. Pitäisi olla karlet94. Anteeksi.
Voihan se hyvin olla niin kuin ajattelet. Kuitenkin monesti se eletty elämä muokkaa ihmistä. Toisilla on hyviä kokemuksia,ja toisilla huonoja. Se miten ne ottaa vastaan riippuu kuitenkin paljon ihmisestä,ei ehkä sukupuolesta.
Itselläni todellakin on paljon kokemusta elämästä niin huonoista,kuin hyvistäkin puolista.