Mitä kuuluu?

kiva "nähdä" taas.

minä ainakin kuulen päällimmäisenä valtavaa huminaa,
jonka korkeuden asteet vaihtelevat. kuulen välillä myös sykkeen hakkaamassa tahtia tälle huminalle. kuulostaa hieman siltä, kuin monen vesiputouksen ja kosken virtaus olisi päässä ja välillä aallot iskisivät rantaan.
hemmetin vaikea kuvailtavaksi tuo eriskummallinen konsertti.

Luulisin, että nuo mainitut huminan kuulemiset ja sykkeen hakaamiset ovat vain fysiologisia ilmiöitä. humina on luultavasti kuuloaistin vuoksi syntynyttä taustahuminaa, jota on koko ajan, mutta aina ei sitä huomata (yksi tapa huomata se on juuri laittamalla sormet tai vaikka vahatulpat tai pumpulipallo korviin) ja sykeen kuuluminen on vain pulssin ääntä. Sitten kuuloaisti voi myös terävöityä joogaamisen (tai mietiskelyn tai hiljentymisen) aikana nii plajon, että esimerkiksi tietokoneen hurina taustalla voi tuntua ihan sietämättömältä meteliltä tai puhelimne soiminen voi todellakin "sattua"

itse en kyllä joogatessa kuule mitään. Alussa juuri tuota huminaa ja joskus pulssin ääntä, mutta sitten mieli hiljenee joogan edetessä kun saa suljettua nuokin äänet pois tietoisuudesta. Ainoat äänet joita sitten kuulen on omia ajatuksia, jos joku liikesarja meni väärin. Meditoidessakaan en oikeastaan kuule mitään, mutta aistin kylläkin erilaisia ääniä ja muita ärsykeitä. Unet taas ovat mahtavia äänten sinfonioita.

Se sisäinen ääni joogatessa on minulle sitä yhteyttä jonka parhaimmillaan saavutta kun milei ja keho tekee kaiken yhtäaikaa ja mahdollisimman täydellisesti. Silloin se tuntuu sinfonialta ja sen voi melkein kuullakin.

Niin. Minullakin aluksi suhisee, humisee ja jumputtaa. Ne ovatkin fysiologisia ääniä verenkierrosta, pulssista yms. mutta kun jatkan pitkään (vähintään 15 min.) nuo fysiologiset äänet vaimenevat taustalle ja tilalle alkaa nousta muita "instrumentteja". Niitä täytyy vain osata kuunnella oikein. Minulla kesti tovin ennenkuin tajusin, että ne soivat pään sisällä, eivät siis korvissa.

Aluksi alkaa aina vieno helinä, kuin lasikelloja tai kristallikruunun kilinää. Sitten mukaan tulee matalia rytmikkäitä huiluja - sellaisia eteläamerikkalaisia. Ihan kuin 3-5 henkilöä puhkuisi samanaikaisesti tyhjiin viinipulloihin. Ja niin konsertti on valmis. Rytmi kiihtyy ja mukaan tulee yhä enemmän instrumentteja kunnes meno on niin mieletön että on pakko tempaista sormet korvista.

Saman konsertin olen kuullut joskus kovassa kuumeessa. Käydessäni Balilla olin lentää hämmästyksestä peffalleni, kun paikallinen gamelan-orkesteri aloitti cesak-seremoniansa: ihan sama soundi!

Pakko kaivaa esiin jostain se jooga-kirja. Eikö täällä ole hinduja linjoilla?