opiskelu on

Hei.

Entäpäs sivuaineet ja niiden puitteissa muihin opiskelijoihin tutustuminen? Tai erilaiset yliopistossa toimivat harrastekerhot, niin ja tietenkin ainejärjestötoiminta tai ylioppilaskuntatoiminta. Sieltä varmasti löytyy ystäviä - älä rajoitu vain oman pääaineen kuvioihin.

Itse opiskelen toista yliopistotutkintoa ja pääsin sisään yliopistoon vapaamuotoisella hakemuksella muutama vuosi sitten. Silloin en osallistunut fuksitouhuihin lainkaan enkä myöskään ole käynyt luennoilla kuin vasta nyt tämän syksyn aikana - sivuaineen luennoilla nimittäin. Kyllä siellä on tutustunut pikkuisen ihmisiin ja voisi jopa ehkä ystäviäkin saada. Minulla ongelma on se, että vaikka ihmiset ottavatkin minuun "kontaktia", niin itse en hirveästi avaudu tai se kestää hyvinkin pitkään minulla että varsinaisesti "ystävystyisin". Hyvän päivän tuttuja siis riittää, mutta ei juuri ystäviä.

Mulla oli vastaava tilanne (eri ala) puolen vuoden ajan, mutta sinkulle yksinäisyys pamahtaa vielä rajumpana :/ Joskus oikein laskin, että olen viikon aikana puhunut alle 20 sanaa, kaikki tyyliin "kiitos" kaupan kassalla. Alkoi oikein pelottaa.

Sittemmin olen aktivoitunut määrätietoisesti, ja huomasin että tutustuminen on jännä laji. Sitä voi periaatteessa tehdä luennoilla, harrastuksissa, opiskelijajärjestöissä ja bileissä. Mutta jos samoja typpejä näkee vain yhdessä näistä eikä muita yhdistäviä tekijöitä ole, tutustuminen on jotenkin nihkeää ja teennäistä. Tarvitaan useampi yhdistävä tekijä, jotta hommasta tulee luontevaa.

On ne tututkin ajan myötä löytynyt, ja tähän mennessä tuttavapiirini on (seurustelukumppanin puutetta lukuunottamatta) kutakuinkin sen laajuinen mikä sopii omaan ajankäyttööni ja mihin olen tyytyväinen. Hiljaa hyvä tulee, jos ei itsekseen niin sitten tarvitaan enemmän omaa vaivannäköä.

Nakittautuminen jonkin itselle mieluisan järjestön vastuulliseksi toimijaksi on yllättävän tehokas tapa tutustua ihmisiin. Hintana joutuu maksamaan jonkin verran aikaa ja vaivaa, mutta kun viettää aikaa ihmisten kanssa niin sehän on tutustumista parhaimmillaan. Toimijana saa ujokin luontevan syyn tulla tapahtumiin joihin ei muuten menisi, ja kanssatoimijoihin tulee tutustuttua varsin hyvin jos toimenkuva on yhtään sosiaalinen.

opiskelen ensimmäistä vuotta humanistisessa tiedekunnassa ja kovin yksinäistä on ollut:( en vaan osaa luennoilla tutustua uusiin ihmisiin ja pienryhmistäkään en ole löytänyt kavereita. olen jopa alkanut miettimään pääaineen vaihtoa tämän takia.. monilla vaan on jo omat jenginsä eikä niihin uusia tyyppejä kaivata..