ufot ovat todellisuuta .

lotorp kirjoitti:

Haluaisin kertoa omasta kokemuksestani ,joka tapahtui vuonna 1980 eteläruotsissa.Olimme silloisen mieheni ja viisivuotiaan poikamme kanssa viettämässä juhannusta järvenrannalla .Tämä paikka oli ns. tehdastyöläisten virkistyspaikka . Paikka sijaitsi noin kymmenenkilometrinpäässä päätieltä ja oli metsänkeskellä ihanan sisäjärvenrannalla. Sinne oli kokoontunut muutamia perheitä telttailemaan ,mukavaa juhannusaattoa vietettiin sitten leikkien ja makkaranpaiston merkeissä .Kaunis ilma jatkui vielä juhannuspäivänä ja me päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi ,muut perheet päättivät lähteä takaisin kotiin.Nukuimme pienessä vihreässä harjateltassamme siinä järven ja kuusikon välissä .Heräsin yöllä "johonkin" huomasin että oli kauhea pissahätä ,kömmin ulos teltasta varovasti etten herättäisi muita.Menin siihen muutaman metrin päähän teltastamme , yhtäkkiä kuulin hiljaista surinaa ja ajattelin, että kuka siellä järvellä tähänaikaan ajelee moottoriveneellä ? Ihmettelin kuitenkin äänen kummallisuutta , se oli ihmeellistä aika hiljaista hyrinää .Katselin ympärilleni ja kuuntelin, tämä ääni lähestyi kokoajan ja tuli mielestäni jostain metsänreunantakaa.Yhtäkkiä näin puittenlatvojentakaa nousevan valtavansuuren aluksen ,joka oli lautasenmallinen, aivan kuin kaksi syvää lautasta olisi pantu vastakkain.Siinä aluksen keskellä oli tosi himmeä valo jota tuskin erotti . En ole mikään pelkuri, mutta säikähdin tosissani ja menin salamana telttaan ja herätin mieheni . Tuntui, että kului ikuisuus ennekuin hän sai silmänsä auki ja pääsi ulos teltasta.Mitä helvet...tämä on ,oli hänen ensimmäinen reaktio .Puiden yläpuolella paikallaan leijaili tämä valtavan suuri alus.Mieheni joka oli aina niin sanavalmis ja peloton ,jäykistyi pelosta paikoilleen .Ymmärsimme heti että nyt on tosi kysymyksessä ,meitä pelotti tosissaan .Herätimme poikamme nopeasti ja menimme teltanvieressä olevaan autoomme .Yritimme vajota ,niin matalalle auton lattia tilaan kuin vain oli mahdollista ,poikamme rupes itkemään ...hellävaraisesti yritin pitää kättä hänen suunsa päällä ja rauhoittaa .Alus oli paikoillaan arviomme mukaan noin ehkä 5- 10 minuuttia ,siitä kun mentiin autoon piiloon .Tiesimme ja tunsimme kuitenkin molemmat, että he tietävät missä olemme. Seurasimme kokoajan autonikkunasta tilannetta , yhtäkkiä tämä alus lähti siitä sellaisella nopeudella ,että tuskinsilmä pysyi perässä , pieni piste jäi vain taivaalle.Niin nopeaa teltankokoamista ei ole tapahtunut koskaan meidän perheessä. Teltta vedettiin maasta keppinnen ja tavaroineen päivineen ja nakattiin auton takakonttiin . Lähdettiin ajaan heti kotia kohden ,kymmenenkilometrin mettätaipale tuntui pitkältä kuin nälkävuosi.Kun päästiin päätielle ,niin huokahdettiin helpotuksesta oli ihana päästä kohta kotiin .Me päätimme ettemme kerro kokemuksestamme kellekkään muulle, kuin lähimmille ystäville .Emme halunneet mitään "hullun leimaa" itsellemme .Meiltä molemmilta yritettiin "pyyhkiä pois" tämä tapahtuma mielestä ,niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin . Tämä tapahtuma on totta , eikä sitä voi panna minkään kuumailmapallojen tai muunkaan tämänmaailman härvelien laskuun. Paikallislehti kertoi juhannuspyhien jälkeen ,että valoilmiö oli nähty tuolla kyseisellä alueella .Kokemusta en unohda koskaan ja minua hymyilyttää ne ihmiset jotka luulevat, että olemme yksin täällä maailmankaikkeudessa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä