Olin koko ala-asteen ns.kova tyyppi, johtui ehkä siitä että olin tyhmä. Uhosin ja olin liian kova puhumaan...tappelu oli myös intohimoista suurin, mutta en koskaan kiusannut ketään, itseasiassa puolustin nuorempia kavereitani tappelemalla. Noh, sitten menin ylä-asteelle jossa minua alettiin välittömästi kiusaamaan 1 pojan toimesta, muut siihen eivät käytännössä puuttuneet, pitivät minua vain luuserina. Tämä henkilö oli minua n.15kg raskaampi tekoinen ja n.10cm pitempi, kiusaaminen tietty johtui siitä että jatkoin uhoamista ja koviksen esittämistä vaikka olin n.165cm/50kg tai alle, eli pienen pieni rääpäle, noh ekan kouluvuoden jälkeen (7lk) menin aivan lukkoon ja minusta tuli hiljainen pelokas nörtti, en uskaltanut mennä kouluun ja halusin olla vain koneella..
Olin kestänyt 3v kiusaamista kun ysiluokan loppu lähestyi, muistan aina välitunnit kuinka yritin piiloutua tältä henkilöltä ja en uskaltanut katsoa silmiin, ettei hän huomaisi minua. Kerran olin tunnilla ja huomasin taas tavalliseen tapaan kun tämä adhd kaveri alkoi pilkata minua, olin tietty hiljaa...sitten meidät laitettiin samaan ryhmätyö porukkaan jossa sitten tilanne kärjistyi, kaveri tuuppi minua ja kilahdin totaalisesti, tuuppasin tätä halveksuvan näköisenä kevyesti päähän, ja tästäkös kiusaaja suuttui ja veti nyrkillä päin näköä kesken tunnin, se oli viimeinen tikki, ajattelin tekeväni henkilöstä jauhelihaa seuraavien minuuttien aikana (and it really feel so good) laukasin kaveria nyrkillä nenään, silmäkulmaan ja huuleen useita kertoja aivan täysillä ideana vahingoittaa tätä niin paljon kuin mahdollista, kunnes opettaja keskeytti meidät. Seuraavana päivänä tulin kouluun pelosta kankeana, "nyt MINUSTA tehdään jauhelihaa" henkilöllä oli paljon kavereita, mutta kun menin kouluun, ei ollut sitä perus aamuista kiusaamista, kuulin kun muut kuiskivat ja osoittelivat että tuo hakkasi sen. Kun näin henkilön tulevan tupakalta, huomasin missä kunnossa hän oli; silmäkulma auki, huuli turvonnut 4 kertaiseksi ja nenässä iso kyhmy.
Sen jälkeen minua ei kiusattu kertaakaan koko lopun puolen vuoden ylä-asteen aikana. Ja henkilö pyysi anteeksi kiusaamistaan ysin päätyttyä...ja se tuntui uskomattoman hyvältä!
Sain itse-tuntoni takaisin enkä ollut enää masentunut, itsemurha-altis taikka pelokas, nyt ns aikuisena, parikymppisenä, ymmärrän kuinka tuosta tapahtuneesta oli apua, enkä mistään hinnasta jättäisi sitä pois elämästäni, olen erittäin vahva luontoinen nykyään en anna kenenkään alistaa minua mutta en myöskään itse ketään yritä alistaa koska tiedän miltä se tuntuu, ja olenkin auttanut muutamia nuorempia kavereitani ettei heitä kiusattaisi enää, ja heille käynyt samoin, kaveri pyydellyt vähän ajan päästä anteeksi. Aloin treenaamaan tapahtuneen takia ja nyt 4v salia 4x viikossa takana, ja olen 182/85kg läskiä ei lähes yhtään. Ilman tuota en olisi tuskin koskaan treenannut muuta kuin kaljan juontia.
Eli pitäkää itsenne lujana! Älkääkä koskaan alistuko toisen tahtoon, v*ttuakos se sinua tulee komentelemaan koska ei hän ole sinua yhtään korkeampi tai parempi ihminen, itseasiassa; huonompi. Vaikka olet pieni, niin pidä puolesi, vie asiat äärirajoille, se toimii aina ja luo sinusta aikuisena vahvan ja sisukkaan yksilön. Eikä myöhemmin jää harmittaman kuinka olet itseäsi antanut kohdeltavan, jos en olisi toiminut tilanteessa kuten piti -> olisin luultavasti tappanut itseni. Tsemppiä teille!! muistakaa että
te ette ole luusereita, vaan kiusaajat ovat :) enkä vain sano näin.
Olin kestänyt 3v kiusaamista kun ysiluokan loppu lähestyi, muistan aina välitunnit kuinka yritin piiloutua tältä henkilöltä ja en uskaltanut katsoa silmiin, ettei hän huomaisi minua. Kerran olin tunnilla ja huomasin taas tavalliseen tapaan kun tämä adhd kaveri alkoi pilkata minua, olin tietty hiljaa...sitten meidät laitettiin samaan ryhmätyö porukkaan jossa sitten tilanne kärjistyi, kaveri tuuppi minua ja kilahdin totaalisesti, tuuppasin tätä halveksuvan näköisenä kevyesti päähän, ja tästäkös kiusaaja suuttui ja veti nyrkillä päin näköä kesken tunnin, se oli viimeinen tikki, ajattelin tekeväni henkilöstä jauhelihaa seuraavien minuuttien aikana (and it really feel so good) laukasin kaveria nyrkillä nenään, silmäkulmaan ja huuleen useita kertoja aivan täysillä ideana vahingoittaa tätä niin paljon kuin mahdollista, kunnes opettaja keskeytti meidät. Seuraavana päivänä tulin kouluun pelosta kankeana, "nyt MINUSTA tehdään jauhelihaa" henkilöllä oli paljon kavereita, mutta kun menin kouluun, ei ollut sitä perus aamuista kiusaamista, kuulin kun muut kuiskivat ja osoittelivat että tuo hakkasi sen. Kun näin henkilön tulevan tupakalta, huomasin missä kunnossa hän oli; silmäkulma auki, huuli turvonnut 4 kertaiseksi ja nenässä iso kyhmy.
Sen jälkeen minua ei kiusattu kertaakaan koko lopun puolen vuoden ylä-asteen aikana. Ja henkilö pyysi anteeksi kiusaamistaan ysin päätyttyä...ja se tuntui uskomattoman hyvältä!
Sain itse-tuntoni takaisin enkä ollut enää masentunut, itsemurha-altis taikka pelokas, nyt ns aikuisena, parikymppisenä, ymmärrän kuinka tuosta tapahtuneesta oli apua, enkä mistään hinnasta jättäisi sitä pois elämästäni, olen erittäin vahva luontoinen nykyään en anna kenenkään alistaa minua mutta en myöskään itse ketään yritä alistaa koska tiedän miltä se tuntuu, ja olenkin auttanut muutamia nuorempia kavereitani ettei heitä kiusattaisi enää, ja heille käynyt samoin, kaveri pyydellyt vähän ajan päästä anteeksi. Aloin treenaamaan tapahtuneen takia ja nyt 4v salia 4x viikossa takana, ja olen 182/85kg läskiä ei lähes yhtään. Ilman tuota en olisi tuskin koskaan treenannut muuta kuin kaljan juontia.
Eli pitäkää itsenne lujana! Älkääkä koskaan alistuko toisen tahtoon, v*ttuakos se sinua tulee komentelemaan koska ei hän ole sinua yhtään korkeampi tai parempi ihminen, itseasiassa; huonompi. Vaikka olet pieni, niin pidä puolesi, vie asiat äärirajoille, se toimii aina ja luo sinusta aikuisena vahvan ja sisukkaan yksilön. Eikä myöhemmin jää harmittaman kuinka olet itseäsi antanut kohdeltavan, jos en olisi toiminut tilanteessa kuten piti -> olisin luultavasti tappanut itseni. Tsemppiä teille!! muistakaa että
te ette ole luusereita, vaan kiusaajat ovat :) enkä vain sano näin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Väkivallallahan ne asiat ratkotaan.
joo, mulla kävi sillai että ala-asteella mua kiusattiin koska olin läski mutta siellä minulla sentään oli pari kaveria joihin olin voinut turvata, no, sitten kun menin yläasteelle ja en samalle kuin muut meidän ala-aste luokilta joten ei ollut samoja kavereita puolustamassa. tai no pari tyyppiä mutta kuitenkin ei kavereita, vaan itseasiassa aika paskoja ihmisiä. ekan ja tokan kuukauden sain helposti kulumaan itsekseni eikä kukaan kiusannut, mutta sitten se meidän koulun "kovis ja pissis jengi" rupes haukkumaan vaikka miten ja kampittaa, ne sano" jos kerrot opelle, me vedetään sua turpiin".. joten en kertonut vaan rupesin laihduttamaan kunnes minusta tuli tikku , ajattelin kiusaamisen loppuvan, mutta EI SE LOPU JUMALAUTA ENNEN KUIN TEKEE JOTAIN!!!!!!!!! siinä kylmä totuus, joten kun eräät paskat sieltä jengistä tuli selkäni taakse eräänä koulu päivänä kun tunnit olivat loppuneet ja välkkä alkamassa.. sitten se yksi "pääpahispissis" sano: " no voi vittu kun sä olet niin luuseri eikä sulla oo kavereita vaikka ootkin laihtunut mutta silti oot sama pikkupaskah!! yms.. niin käännyin ja vedin sitä siinä käytävällä turpaan kaikkien ihmisten ja opettajien edessä, ja porukat ryntää
paikalle ja huutaa: NYT PÄÄSTÄT IRTI!! MEIDÄN KOULUSSAMME EI KIUSAAMISTA SUVAITA!! ei perkele, silloin kun minua kiusattiin katsottiin läpi sormien mutta nyt homma kusi. jälkkää sain mutta siihen se kiusaaminen loppui :) ja kaikille kiusatuille, älkää jumalauta vaan seiskö vaan tehkää jotakin!! ja jos opeja ei homma kiinnosta niin keksikää jotain radikaalia XD
Juu aika hyvin kyl :P. Tulee ihan spiderman 1 mieleen siellä käytävällä..hih :P. Mutta juu on se kumma ku ei niillä *kiusaajilla/koviksilla* oo muuta tekemistä ku puuttua toisen elämään. Hyvä ku osaisi hoitaa omista asioistaan ees huolta saati sitten toisen.
Seuraava kohta kiinnitti huomioni: "tämä adhd kaveri alkoi pilkata minua"
Kerrot olevasi parikymppinen, mutta tuo on 12-vuotiaaltakin asiaton ja tolkuton kommentti.
ADHD positiiviset ovat ylivilkkaita, eivät kiusaajia tai tyhmiä. En toki väitä, ettei tällainenkin tapaus voisi kiusata.
Minulla itselläni ei tätä lääkkeiden avulla kanavoitavaa ongelmaa ole, kunhan kritisoin.
Muuten viestisi oli asiaa, tarkemmin en jaksa sitä kommentoida.