Tästä osiosta tulee aika pitkä, mut toivottavasti jaksaa lueskella ja kommentoida...
Enyn luokse ei ollut pitkä matka, mutta silti piti kulkea metsän poikki. Ewe oli kulkenut tästä monen monta kertaa, sillä olihan Eny hänen lapsuuden parhaimpia ystäviä.
Metsän läpi kulki pieni polku, josta Ewellä oli tapana kulkea. Yleensä metsässä ei näkynyt pokemoneja, mutta nyt Ewe näki pienen rattatan poikasen vähänmatkanpäässä polulla. Kun poikanen näki hänet, se vilahti nopeasti viereiseen pusikkoon.
Ewe ei jäänyt kurkkimaan pusikkoon, niinkuin joku muu olisi voinut, sillä hän ei pitänyt pokemoneista. Ei ainakaan kauhean paljon. Vaikka tämän isä olikin työskennellyt pokemonien parissa, ei innostus ollut tarttunut tyttäreen.
Heidän talon takapihalla oli pieni harjoituskenttä, jossa hänen isällään oli ollut tapana kouluttaa 125 pokemoniaan. Huhu kertoi että Ewen isä omisti kaikki 150 pokemonia, jopa Mewtwon. Ewe ei uskonut tuohon, sillä olihan hänen isänsä sanonut omistavansa vain 125 pokemonia.
Samassa Ewe huomasikin Enyn talon. Hän oli ollut niin omissa ajatuksissaan, ettei ollut huomannut kävelevänsä näinkin nopeasti.
Talon ovi avautui ja ulos astui pinkki-hiuksinen, 12-vuotias tyttö. Tämä vilkutti Ewelle. Ewe vilkutti takaisin.
- Moi Eny! Hän sanoi tultuaan pihalle. Piha oli kaunis ja Enyn äiti hoiti sitä useammin kuin kerran viikossa.
- Moi itsellesi, tyttö vastasi innoissaan. - Odotinkin että tulisit!
Samassa ovesta putkahti vulpix. Se jäi rappusille tutkailemaan tulijaa. Ewe tuijotti takaisin.
- Eikö olekkin söpö? Eny kysyi haltioissaan, ja kun ei saanut vastausta, jatkoi: - Se on minun ensimmäinen pokemon. Minä ja Rose ajateltiin jos lähdettäisiin kolmestaan, siis sinä, minä ja Rose, kiertämään maailmaa ja kouluttamaan pokemoneja. Mitäs sanot?
Vasta nyt Ewe nosti katseensa häneen.
Huhhuh, niskat on kipeet... mutta kommentoikaa, niin on mukavampi jatkaa(jos jatkaa)
Ai niin ja "diton" iloksi pieni Ewe-fakta:
NIMI:Ewe (yllätys, yllätys)
SILMÄT:siniset
HIUKSET:tummanpunaset
PITUUS:154
PAINO:41
IKÄ:12
Enyn luokse ei ollut pitkä matka, mutta silti piti kulkea metsän poikki. Ewe oli kulkenut tästä monen monta kertaa, sillä olihan Eny hänen lapsuuden parhaimpia ystäviä.
Metsän läpi kulki pieni polku, josta Ewellä oli tapana kulkea. Yleensä metsässä ei näkynyt pokemoneja, mutta nyt Ewe näki pienen rattatan poikasen vähänmatkanpäässä polulla. Kun poikanen näki hänet, se vilahti nopeasti viereiseen pusikkoon.
Ewe ei jäänyt kurkkimaan pusikkoon, niinkuin joku muu olisi voinut, sillä hän ei pitänyt pokemoneista. Ei ainakaan kauhean paljon. Vaikka tämän isä olikin työskennellyt pokemonien parissa, ei innostus ollut tarttunut tyttäreen.
Heidän talon takapihalla oli pieni harjoituskenttä, jossa hänen isällään oli ollut tapana kouluttaa 125 pokemoniaan. Huhu kertoi että Ewen isä omisti kaikki 150 pokemonia, jopa Mewtwon. Ewe ei uskonut tuohon, sillä olihan hänen isänsä sanonut omistavansa vain 125 pokemonia.
Samassa Ewe huomasikin Enyn talon. Hän oli ollut niin omissa ajatuksissaan, ettei ollut huomannut kävelevänsä näinkin nopeasti.
Talon ovi avautui ja ulos astui pinkki-hiuksinen, 12-vuotias tyttö. Tämä vilkutti Ewelle. Ewe vilkutti takaisin.
- Moi Eny! Hän sanoi tultuaan pihalle. Piha oli kaunis ja Enyn äiti hoiti sitä useammin kuin kerran viikossa.
- Moi itsellesi, tyttö vastasi innoissaan. - Odotinkin että tulisit!
Samassa ovesta putkahti vulpix. Se jäi rappusille tutkailemaan tulijaa. Ewe tuijotti takaisin.
- Eikö olekkin söpö? Eny kysyi haltioissaan, ja kun ei saanut vastausta, jatkoi: - Se on minun ensimmäinen pokemon. Minä ja Rose ajateltiin jos lähdettäisiin kolmestaan, siis sinä, minä ja Rose, kiertämään maailmaa ja kouluttamaan pokemoneja. Mitäs sanot?
Vasta nyt Ewe nosti katseensa häneen.
Huhhuh, niskat on kipeet... mutta kommentoikaa, niin on mukavampi jatkaa(jos jatkaa)
Ai niin ja "diton" iloksi pieni Ewe-fakta:
NIMI:Ewe (yllätys, yllätys)
SILMÄT:siniset
HIUKSET:tummanpunaset
PITUUS:154
PAINO:41
IKÄ:12
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikki on tollasia lyhyehköjä, tosin mä taidan olla aika hujoppi...*=)* Joo mut hyvä stoori...;=)