Moi.
Nyt alkoi ihan tosissaan ottamaan päähän kaikki omat rajani, joita on mielestäni ihan liikaa. Olen siis 13, ja olen tytö. Koulusta minun pitää tulla suorinta tietä kotiin, jonka jälkeen minun pitää tehdä läksyt ja syödä. Sen jälkeen on liuta kaikkia askareita, joita pitää tehdä.
Imuroida/muuten siivota pitää 2 kertaa viikossa. Herkkuja saan syödä yhden kerran viikossa. En saa mennä minnekään, jos äitini ei tiedä. En saa olla netissä kun ehkä kerran tai pari viikossa. Sekin aina on valvotun silmän alla. Kavereitani saan tavata vain sovittuna aikana, ja äitin pitää tietää, että kenen kanssa olen. Eli käytännössä mun pitää tuoda uudet kaverini aina 'näytille'...Kotiin pitää joka päivä tulla kuudelta.
Tämän pääsin kirjoittamaan vaan sen takia, että äitini lähti uimaan, eikä ole kotona. Muuten en nytkään saisi olla netissä, koska äitini ei ole valvomassa.
Minulla on 6v pikkuveli, jolla on mielestäni minuun verrattuna kuitenkin vähemmän rajoja. Mutta kun veljeni on mentävä nukkumaan viimeistään puoli kymmenen, on silloin minunkin mentävä nukkumaan. yleensä veljeni menee nukkumaan jo yhdeksältä. Eli silloin minunkin pitää mennä nukkumaan.
Rahaa san kotitöitä vastaan noin 2-3e. Jaan huoneeni veljeni kanssa. ELi jokainen voi päätellä, että kuinka paljon saan rauhaa, kun 6v pikkuveli luuhaa samassa huoneessa joka päivä! Koulujuttujakin on pakko tehdä justiinsa se määrä, mitä on 'sovittu'..
Eli suomeksi sanottuna äiti sanoo miten hommat tehdään, ei vaihtoehtoja. Tiedän, että rajat on rakkautta, mutta nyt menee jo yli. Tuntuu, ettensaa ikinä OMAA aikaa, omaa rauhaa ja silleen. Aina välillä tuntuu, että elän jollain vankileirillä suunnilleen -.-
Mikäköhän vois auttaa? Äiti ei suunnilleen suostu puhumaan asiasta, eikä hänen mielestään edes tarvitse puhua.
Nyt alkoi ihan tosissaan ottamaan päähän kaikki omat rajani, joita on mielestäni ihan liikaa. Olen siis 13, ja olen tytö. Koulusta minun pitää tulla suorinta tietä kotiin, jonka jälkeen minun pitää tehdä läksyt ja syödä. Sen jälkeen on liuta kaikkia askareita, joita pitää tehdä.
Imuroida/muuten siivota pitää 2 kertaa viikossa. Herkkuja saan syödä yhden kerran viikossa. En saa mennä minnekään, jos äitini ei tiedä. En saa olla netissä kun ehkä kerran tai pari viikossa. Sekin aina on valvotun silmän alla. Kavereitani saan tavata vain sovittuna aikana, ja äitin pitää tietää, että kenen kanssa olen. Eli käytännössä mun pitää tuoda uudet kaverini aina 'näytille'...Kotiin pitää joka päivä tulla kuudelta.
Tämän pääsin kirjoittamaan vaan sen takia, että äitini lähti uimaan, eikä ole kotona. Muuten en nytkään saisi olla netissä, koska äitini ei ole valvomassa.
Minulla on 6v pikkuveli, jolla on mielestäni minuun verrattuna kuitenkin vähemmän rajoja. Mutta kun veljeni on mentävä nukkumaan viimeistään puoli kymmenen, on silloin minunkin mentävä nukkumaan. yleensä veljeni menee nukkumaan jo yhdeksältä. Eli silloin minunkin pitää mennä nukkumaan.
Rahaa san kotitöitä vastaan noin 2-3e. Jaan huoneeni veljeni kanssa. ELi jokainen voi päätellä, että kuinka paljon saan rauhaa, kun 6v pikkuveli luuhaa samassa huoneessa joka päivä! Koulujuttujakin on pakko tehdä justiinsa se määrä, mitä on 'sovittu'..
Eli suomeksi sanottuna äiti sanoo miten hommat tehdään, ei vaihtoehtoja. Tiedän, että rajat on rakkautta, mutta nyt menee jo yli. Tuntuu, ettensaa ikinä OMAA aikaa, omaa rauhaa ja silleen. Aina välillä tuntuu, että elän jollain vankileirillä suunnilleen -.-
Mikäköhän vois auttaa? Äiti ei suunnilleen suostu puhumaan asiasta, eikä hänen mielestään edes tarvitse puhua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kieltämättä aika tiukalta tuntuu. Vanhempien on joskus vaikea ymmärtää lasten kasvavan ja höllätä vähän.
Ymmärrän että samat säännöt monta vuotta nuoremman veljen kanssa on tuskallista. Mielestäni sinun nukkumaanmeno aikasi on ihan ok, mutta veljesi menee myöhään nukkumaan meillä tuon ikäiset menivät nukkumaan klo 20.
Tuo kotiintuloaikasi on kyllä myöskin aikaisin jos jo läksyt on tehty, kyllä tunti puolitoista lisää olisi paikallaan.
Murrosiässä alkaa kaivata omaa aikaa ja rauhaa, joten olisi kyllä hyvä jos saisit äitisi kanssa juteltua ja kerrottua omia tunteitasi.
Vaikea sanoa kun ei tunne teitä ja tilannetta sen paremmin.
Liian tiukoilta rajoilta nuo vaikuttaa. Ja varsinkin kun ei ole omaa huonetta. 6v ja 13v ovat täysin erilaisia tarpeiltaan ja tuntuu, ettei sun tarpeita oteta nyt riittävästi huomioon.
Oletko jostain syystä menettäny luottamuksen? Mokannut pahasti tai jotain?
Äitisi oma lapsuuskin vaikuttaa. Tiedätkö minkälaista hänellä oli? Onko äitisi äiti hyvä tyyppi, eli voitko puhua hänelle?
haluaisit lisää? Mitä muuttaa? Teeppä lista asioista, ja "unohda" se keittiön pöydälle.
Luulenpa että asiasi tulee käsiteltyä, ennen kuin luuletkaan!
..jutella asioista vaikkapa koulusi kuraattorille.
Rajasi ovat liian tiukat ja estää sinun henkisen kasvusi ja itsenäistymisen joka pikkuhiljaa alkaa.
Ei tuon ikäisen tytön perässä tarvitse koko ajan olla kyttäämässä. Äitisi haluaa ehkä rajoillaan estää sinua todellakin tekemästä mitään typeryyksiä ja valvoo ettei tupakat/alkoholi/poikaystävät pääse elämääsi mikä tietenkin toisaalta on hyvä mutta joskus käy niin että liiallinen kyttääminen aiheuttaa uhman ja nuori alkaakin tehdä juuri niitä asioita mitä vanhemmat pahiten pelkäävät.
Ymmärrän ahdistuksesi ja vihaisuutesi, täytyy nuorella olla omaa aikaa omille kavereille ja täytyyhän sitä luottamustakin olla.Ei ole kiva tunne kun hengitetään niskaan ja jokaisesta tekemisestä täytyy tehdä tiliä.
Jos äitisi kanssa keskustelu ei auta, ota yhteyttä esim. nuorten puhelimeen nimettömänä, keskustele rajoista muidenkin aikuisten kanssa.
Minusta taas koulusta kotiin, läksyt, ruoka, sitten vasta omat menot kuullostavat ihan normaalille elämänrytmille. läksyjen tekeminen on työn tekemistä oman tulevaisuutesi eteen.
Jos haluat käydä jossain suoraan koulun jälkeen, kerro äidillesi siitä. Kerro mihin menet, kenen kanssa, koska tulisit kotiin ja missä välissä hoidat läksysyi.Kun osoitat, että sinulla on selkeä suunnitelma ja hoidat asiasi, saat helpommin luvan. Noudata myös sovittuja aikoja, vaikka ne eivät sinua miellyttäisikään, sillä siitä luottamuksessa on kyse.
Vanhempien tehtävä on rajoittaa lasten netin käyttöä. Samoin huolehtia, että nukut tarpeeksi.
Moneltako joudut kouluaamuina heräämään? Jos olet ns. pitkän matkan kuljetusoppilas ja joudut heräämään paljon ennen seitsemää, puoli kymmenen pitäisikin olla nukkumassa.
Pikkuveljellesi on vähemmän vaatimuksia, sillä hän on vielä ihan pieni. Ei sinunkaan ole tarvinnut imuroida 6-vuotiaana, eihän. Jos ette asu missään isossa talossa, ei imurointi 2 kertaa viikossa ole mikään valtava taakka. Itsekin olen äiti ja haluan nähdä lasteni kaverit. Vanhemmillasi on tiukat rajat kanssasi, mutta mitenkään yliampuville ne eivät kuullosta. Omilla näytöilläsi ja olemalla luottamuksen arvoinen, voit keskustella rajojen joustamisesta. Esimerkiksi sanoisin, että pyydä äidiltäsi, että saisit valvoa iltaisin 10. Sano, että hiivit nukkumaan niin, ettei pikkuveljesi herää. Kerro, että luet kirjaa/katselet telkkaria hiljaa toisessa huoneessa, niin ettei pikkuveli herää. Ja voit esimerkiksi pyytää, että kokeilisitte näin vaikka jouluun saakka ja tammikuussa palaisitte vanhaan käytäntöön, jos äidin mielestä homma ei toimi.
Ja minä luulin, että mulla oli lapsena tiukat rajat.. ja olihan ne. Suosittelen ihan sun mielenterveyden, henkisen kasvun ja tulevaisuuden takia pikku hiljaa ottamaan asioita omiin käsiin. Melkein vois sanoa, mitä pikemmin sen parempi mutta ei liian nopeasti. Sun äitis on ylihuolehtiva ja susta voi tulla melko omituinen tapaus, jos et itsenäisty ajoissa. Puhun osittain kokemuksen rintaäänellä.. ;)
Kyllä nuorella tuossa on oltavaki nykyisin kunnolla rajat ja vanhempien tiedetttävä kaikki kenen kanssa liikkuu ja missä ja hyvää tarkoitaa äitisi ja uskon näin olevan monella muullakin teinitytön kohdalla säännöt .
Niitä on iha riittämiin joilla menee huonosti kun ei ole rajoja eikä kotiintuloaikoja eikä pidetä silmällä millaisessa porukassa liikkuu ja kenen kanssa . Myös se että siivoa ja osallistuu kotitöihin on hyvä tulee kunnolla sittne aikuisenakin tehtyä noi hommat hyvä oppia nuorena eikä sitä liikaa ole vaivaa ja työtä
Alle 16 vuotiaan ei tarvii luuhata yhtään missään vielä koulu läksyt ja koti on tärkeintä ja kaverit on hyvä ollakin tiedossa joiden kanssa sitten on sitä vapaa ajanviettoa sallituissa ajoissa ja tiloissa .
KEstä vain sinun parasta se on ja ehdit sinä kadulla ja kylillä luuhata ja bailata sitten myöhemmin ja mieluimmin järkevämpänä
nyt vain on vaikea niitä rajoja kestää kun on se kapina murrosikä ja vanhempien sanomiset on vaikea ottaa vastaan varsinkin tyttätrellä se äidin kanssa on vaikeinta mutta ne välit sitten korjaantuu aikuisena ja huomaat itsekin että näin se olikin parasta .
Alle 18 vuotiaana olet vanhempien vastuulla joten he ovat ne jotka asettaa rajat ja säännöt mitä noudatetaan ja miten eletään .Sinulla on hyvä äiti kun välittää sinusta paljon
Itsellänikin on teinitytär,vuotta sinua vanhempi.
Meillä on myös ollut tiukat rajat aina.Olemme kuiteskin päässeet yhteisymmärrykseen,vaikka välillä "ketuttaakin" puolin ja toisin.
Ymmärrän tytärtäni kuitenkin ,koska muistan oman nuoruuteni.
Mutta Sinulle haluan sanoa sen , ettei äitisi tahallaan sinulle rajoja aseta.Rakkautta se on,vaikka kuinka hankalalta se sinusta tuntuukin.
Mukavaa olisi jos pystyisitte rauhallisesti puhumaan rajoituksista (edes joskus).Äitisi tarkoittaa parastasi kuitenkin,vaikkei se sinusta siltä tuntuisikaan.
Menkää vaikka viekukkain aidin kanssa joku ilta ja jutelkaa peiton alla asioista ennen kuin nukahdatte.Meillä se toimii ainakin ihan hyvin.
En tiedä kuinka se toimisi muilla mutta kannattaa kokeilla.Tsemppiä!
Löytyy niitä rajoja mullaki en saa katsoa k15 elokuvia vaikka naapurin 9v poikakin saa en saa ostaa mitään ilman äidin lupaa jos ostan limua joudun maksamaan sittä isälle ja kotiin tulo aika klo 6 vaikka kavereilla se on klo 9 kannattaa jatkaa kapinaa koska ennen pitkää vnhemmat kyllästyy
totella, niin pääsette pikemmin pois. Jos alatte osoittaa olevanne luottamuksen arvoisia, vanhempanne uskaltavat pikkuhiljaa löysätä rajoja.
Jos pullikotte vastaan, ote vain tiukkenee; vastaankapinointi pahentaa asioita.
13vuotias on kuitekin vielä lapsi, josta aikuinen on vastuussa. Nykymaailma on ihan oikeasti hurjempi paikka mitä vanhempienne ollessa samanikäisiä. Voi olla että jonkun vanhemmat pitävät lapsillaan rajat, koska ovat itse olleet täysin vailla huolenpitoa ja valvontaa, eivätkä halua omille lapsilleen yhtä turvatonta lapsuutta ja nuoruutta.
Se, että naapurin 9v. saa katsoa k15 elokuvia on todella huono asia, ja kertoo siitä, ettei hänen vanhempansa ehkä täytä tehtäväänsä vastuullisena aikuisena. Hänestä on kenties kasvamassa hyvin turvaton ja liian varhain omilleen joutunut ihminen.
Ihan omasta kokemuksesta tiedän, että ainut asia, mikä varjelee lasta josta ei vanhemmat ole kiinnostuneita on se, ettei vielä edes ymmärrä miltä jää paitsi joutuessaan liian pian liian avaraan maailmaan.
Muuten ihan hyvät rajat, mutta oma huone olisi hyvä olla tai edes väliseinällä oma tila yhteiseen huoneeseen.
Kotiintuloaika voisi olla 19.30 tai 20.
Vanhempien on tosiaan rajat laitettava alle 18 -vuotiaalle, ja he haluavat sinua suojella.
Etsihän kirjastosta jotain Keijo Tahkokallion kirjoja nuorten kasvatuksesta ja jos siellä on hyviä kohtia, niin voisi äitiä varten ne jättää näkyviin, että hän vähän osaisi jo höllätä otettaan, sillä olethan seuraavan viiden vuoden jälkeen jo täysi-ikäinen, siitä voisi äidille mainita.
Tsemppiä sinulle : )
mulla oli tollaset rajat joskus 7-10 vuotiaana. sit aloin aikuistuu ja vanhemmat huomas sen, ja siinä samas rajat muuttu kans. mulla ei kyl oo ikinä tultu valvoon netin käyttöö ja oon saanu olla aina vapaasti nii kauan kun haluan. mäki jouduin olee (8 vuotta vanhemman) veljen kans samas huonees viime kesään asti -.- tuntu kyl välil ettei oo mitää yksityisyyttä mut kyl siihenki tottu. nyt oon 15 ja edellee on kotiintuloaika (1-2 mais pitää ilmestyy kotii) muute aika vapaasti saan olla. tietenkää en saa polttaa/juoda, mitä kyllä teen (en polta) mut se on elämää se.