Soiton käskyt

Kiitos vaan. Tarina tuohon on omasta mielestä onnistunut ja olen ihan tyytyväinen tästä. Tämä on tästä kyseisestä runosta n. 20. versio, hiomisten ja korjailujen ja lisäysten ja poistamisten jälkeen, joten luulen, että se tässä taitaa olla, paitsi, jos ihan suoraan haluat joitain kohtia sanoa, mitkä olisi hyvä olla erilaisia ja millätavalla ne olisi mukavampia lukea, niin tottakai niitä voi aina katsoa.

lesko.jernefelt kirjoitti:

Kiitos vaan. Tarina tuohon on omasta mielestä onnistunut ja olen ihan tyytyväinen tästä. Tämä on tästä kyseisestä runosta n. 20. versio, hiomisten ja korjailujen ja lisäysten ja poistamisten jälkeen, joten luulen, että se tässä taitaa olla, paitsi, jos ihan suoraan haluat joitain kohtia sanoa, mitkä olisi hyvä olla erilaisia ja millätavalla ne olisi mukavampia lukea, niin tottakai niitä voi aina katsoa.

runoilija.
Mietin kirjoittamistasi kuokkimisesta, vaikka maanmuokkaushommat tehdään traktorilla. Ja mitä haluat ilmaista ikiroutaisella maalla ja sulalla järvellä samassa runossa?
Ei ne mitään virheitä ole, vaikka en kaikkea ymmärrä, mutta voisi olla nautinnollisempaa ymmärtää sujuvammin.

pinko kirjoitti:

runoilija.
Mietin kirjoittamistasi kuokkimisesta, vaikka maanmuokkaushommat tehdään traktorilla. Ja mitä haluat ilmaista ikiroutaisella maalla ja sulalla järvellä samassa runossa?
Ei ne mitään virheitä ole, vaikka en kaikkea ymmärrä, mutta voisi olla nautinnollisempaa ymmärtää sujuvammin.

luin vielä kerran. Hyvä runo, mutta esität väärällä vuosituhannella. Oisit esittänyt 1800-luvulla. :D

pinko kirjoitti:

runoilija.
Mietin kirjoittamistasi kuokkimisesta, vaikka maanmuokkaushommat tehdään traktorilla. Ja mitä haluat ilmaista ikiroutaisella maalla ja sulalla järvellä samassa runossa?
Ei ne mitään virheitä ole, vaikka en kaikkea ymmärrä, mutta voisi olla nautinnollisempaa ymmärtää sujuvammin.

Kyllä sitä kuokkaa edelleen käytetään, en minä tarkoita runossani monen hehtaarin kokoista peltoa, vaan ehkäpä pienempää.
Ikiroutaiseen maahan on mahdoton tehdä työtä, kun taasen järvestä pääsee hakemaan veneella ja verkoilla kalaa, kun se ei ole vielä jäässä.
Tässä on se vuorottelun ajatus, että jos ei tämä, niin teeppä sitten tuo toinen.
En minä halua kertoa asioita suoraan, nuo kaikki voivat olla vertauskuvia joistakin muista asioista elämässä, minä en tahdo päättää sitä, miten ihmiset ne ajattelevat, mutta ei kuitenkaan saa alkaa liikaa miettimään niitä, vaan ajattelee niin, kuin ensimmäiseksi aikoo.
Olen tästä saanut jo mielnkiintoisia "analysointeja" muutamalta taholta.

Tuossa sitten ouhuttiin väärästä vuosituhannesta. Ei suinkaan, vaan olen ihan oikealla vuosituhanneella elävöittämässä meiän omaa runomittaa, joka on kuolemassa pois. Kalevalamittaa voi kirjoittaa mitä vain, sen kaikkia mahdollisuuksia ei ole edes vielä käytetty.
Itse olen kiinnostunut kirjoittamaan ns. "vanhan kansan tarinoita" kalevalamittaan, joku toinen taas toisin. Suomessa on alle ehkäpä alle sata mitan taitajaa ja uusia pitäisi saada, vaikkakin opiskeluun ja harjaantumiseen menee vuosia, on se sitten myös hyvin palkitsevaakin.

lesko.jernefelt kirjoitti:

Kyllä sitä kuokkaa edelleen käytetään, en minä tarkoita runossani monen hehtaarin kokoista peltoa, vaan ehkäpä pienempää.
Ikiroutaiseen maahan on mahdoton tehdä työtä, kun taasen järvestä pääsee hakemaan veneella ja verkoilla kalaa, kun se ei ole vielä jäässä.
Tässä on se vuorottelun ajatus, että jos ei tämä, niin teeppä sitten tuo toinen.
En minä halua kertoa asioita suoraan, nuo kaikki voivat olla vertauskuvia joistakin muista asioista elämässä, minä en tahdo päättää sitä, miten ihmiset ne ajattelevat, mutta ei kuitenkaan saa alkaa liikaa miettimään niitä, vaan ajattelee niin, kuin ensimmäiseksi aikoo.
Olen tästä saanut jo mielnkiintoisia "analysointeja" muutamalta taholta.

Tuossa sitten ouhuttiin väärästä vuosituhannesta. Ei suinkaan, vaan olen ihan oikealla vuosituhanneella elävöittämässä meiän omaa runomittaa, joka on kuolemassa pois. Kalevalamittaa voi kirjoittaa mitä vain, sen kaikkia mahdollisuuksia ei ole edes vielä käytetty.
Itse olen kiinnostunut kirjoittamaan ns. "vanhan kansan tarinoita" kalevalamittaan, joku toinen taas toisin. Suomessa on alle ehkäpä alle sata mitan taitajaa ja uusia pitäisi saada, vaikkakin opiskeluun ja harjaantumiseen menee vuosia, on se sitten myös hyvin palkitsevaakin.

minä vähän ajattelinkin, että pitäisköhän ikiroutaisen maan kuokkimisyritystä lukea kuin kuokkija koputtelisi oveen, jonka takana asuva on antanut ikuisen lähestymiskiellon.

Tykkään luontorunoista, jolla sinäkin tässä monitasoisesti ilmaiset.
Olen lukenut Kalevalaa ja ehkä lukiessani sinun runoasi, alitajuisesti vertasin siihen.
Sitähän ei pitäisi tehdä kun tämä on Kirjailijan alut -palsta.

pinko kirjoitti:

minä vähän ajattelinkin, että pitäisköhän ikiroutaisen maan kuokkimisyritystä lukea kuin kuokkija koputtelisi oveen, jonka takana asuva on antanut ikuisen lähestymiskiellon.

Tykkään luontorunoista, jolla sinäkin tässä monitasoisesti ilmaiset.
Olen lukenut Kalevalaa ja ehkä lukiessani sinun runoasi, alitajuisesti vertasin siihen.
Sitähän ei pitäisi tehdä kun tämä on Kirjailijan alut -palsta.

Ehkäpä niinkin.
Ei missään nimessä saa lähteä vertaamaan Kalevalaan, vaikka ei olisikaan kirjalijanalut-palsta, minkä kyllä helposti moni tekee, "uutta" kalevalamittaa lukiessa. Kalevalakin on vain pienen pieni siivu siitä kaikesta lauletusta kansanrunoudesta, joka Karjalassa aikoinaan eli.
Vaikkakin runomitta on kalevalamitta, niin se käsittää niin paljon koko kulttuuriperintöä, että ei tosiaan saisi lähteä ajattelemaan, että: "Kalevala on jo kirjoitettu"
Luontorunoista itsekin pidän ja luonnosta kirjoitan mielelläni kuvauksia ja tapahtumia luonnossa.