Täällä epätoivoiset nyksät kyselvät päivittäin apua ja neuvoa erilaisissa ogelmatilanteissa joita kohtaa kun ovat löytäneet ex miehemme.
Heillä kun ei ole kokemusta parisuhteesta ja lapsista paljoakaan, niin asiantuntija-apu on aina paikallaan, ja kuka onkaan parempi opastamaan nyksiä arkiasioisssa, kun ensimmäinen vaimo!
Kysymyksissä vaan annetaan annetaan ymmärtää että he tietäisivät kaiken parhaiten, mutta taustalla voi huomata katkeran ja eptoivoisen avun pyynnön.
Sitten vielä kuorrutetaan kysymys niin, että sillä yritetään syvästi loukata ex vaimoa ja lapsia, ja kuitenkin nyksien sisällä on tuskaa ja tietämättömyyttä. Mutta ei se loukkaa, naurattaa vaan.
Kysymykset on asettu jännästi halventavaan sävyyn, jotta kukaan ei huomaa sitä epätoivoa. Sekään ei haittaa, koska meillä ymmärtymystä riittää.
Mutta, me kyllä ymmärrämme tuskan, ja autamme aina tarvittaessa ja kysyttäessä.
On hienoa kun voi olla avuksi kapeassa tiessä. Oppiäitejä aina tarvitaan, ja on hinoa kun voi opastaa nyksiä. Ei ole helppoa asuta toisen saappaisiin, joka on valmiiksi aurannut tien miehen elämään. Sitä on vaikea muuttaa, kun mies on tottunut ensimmäisen vaimon tapaan elää ja olla. Sehän tietysti harmittaa nyksiä, mutta toinen on aina toinen, se jälkimmäinen. Alati kakkonen.
Heillä kun ei ole kokemusta parisuhteesta ja lapsista paljoakaan, niin asiantuntija-apu on aina paikallaan, ja kuka onkaan parempi opastamaan nyksiä arkiasioisssa, kun ensimmäinen vaimo!
Kysymyksissä vaan annetaan annetaan ymmärtää että he tietäisivät kaiken parhaiten, mutta taustalla voi huomata katkeran ja eptoivoisen avun pyynnön.
Sitten vielä kuorrutetaan kysymys niin, että sillä yritetään syvästi loukata ex vaimoa ja lapsia, ja kuitenkin nyksien sisällä on tuskaa ja tietämättömyyttä. Mutta ei se loukkaa, naurattaa vaan.
Kysymykset on asettu jännästi halventavaan sävyyn, jotta kukaan ei huomaa sitä epätoivoa. Sekään ei haittaa, koska meillä ymmärtymystä riittää.
Mutta, me kyllä ymmärrämme tuskan, ja autamme aina tarvittaessa ja kysyttäessä.
On hienoa kun voi olla avuksi kapeassa tiessä. Oppiäitejä aina tarvitaan, ja on hinoa kun voi opastaa nyksiä. Ei ole helppoa asuta toisen saappaisiin, joka on valmiiksi aurannut tien miehen elämään. Sitä on vaikea muuttaa, kun mies on tottunut ensimmäisen vaimon tapaan elää ja olla. Sehän tietysti harmittaa nyksiä, mutta toinen on aina toinen, se jälkimmäinen. Alati kakkonen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Mistä ihmeestä oletkaan ammentanut tuon kaiken viisautesi? Hienoa, että olet noin hyvin perillä meidän nyksien parisuhdekokemuksista, puhumattakaan lastenkasvatustaidoista! Voisit jopa mielestäni pitää aiheesta vaikkapa kirjekurssin, että kaikki halukkaat pääsisivät nauttimaan asiantuntemuksestasi! Mutta ennenkuin teet sen, niin opettelethan ensin kirjoittamaan ilman kirjoitusvirheitä...
No hei!
Elämästäni ja elämän koulusta, virheistäni ja halusta olla hyvä ihminen! Siitä lähtee ymmärtäväisyys ja hyvä oma elämä.
En minä tiedä sinun ja muiden parisuhteista,e nkä haluakkaan tietää, mutta voin opettaa ja ohjata sekä kertoa mitä minun liitossani meni tai miten meni pieleen, jtota tässä nyt ollaan ja ohjataan muita. Kirjekurssiin ei ole aikaa, kysymyksiä tulisi niin niin paljon, että se olisi minulle sitten kokopäivätyötä, ja siihen ai aikani riitä.
Kirjoitusvirheet? Juuri tuota tarkotin, että halventavaan sävyyn... että kaikki huomataan, eikä omia lainkaan!;) Mutta, tästä on hyvä sinun kohdalla aloittaa, ja muista että virheet ovat inhimillisä, niin sinulle kuin minullekin, kukaan ei ole virheetön. Jopa kirjoistusvirheet sallitaan!;) Hyvää päivän jatkoa...
....olen! Jos ensin yleistät KAIKKIEN nyksien olevan kuvailemasi kaltaisia, ja yht´äkkiä et tiedäkkään heistä mitään (etkä haluakkaan tietää)...
Mitäpä jos suuntaisit kirjoituksesi VAIN exäsi uudelle, ja lopettaisit yleistämisen.
No, itsetuntosi on ainakin kohdallaan, se on hienoa!
minua suorastaan huvitti toi sinun valtava itsetunto toisinsanoen sen nimenomainen puute kerro miksi sinusta tuli eronnut nainen ja lisäksi valtavan laajan tiedon omaava yksilö kyllä me muut ollaan tyhmiä täytyy kysyä joltain asiantuntijalta kai sinä semmoinen olet
kun mies on epätoivonen eikä löydä sitä jonka kanssa haluisi aikaansa viettää. Joten tunnenolevani täydellinen, koska mun jälkeen ei hänellä vakituista seuraa ole ollut.
Ensin kerrot, ettet ole virheetön ja seuraavaksi kehut olevasi TÄYDELLINEN?????
Voisitko selittää?
täydellinen!
Vai parhaita oppiäitejä! Minun mieheni exä ei ole väleissä oman teini-ikäisen tyttärensä kanssa vaan suosii teini-ikäistä poikaansa! Tytär ei käy äitinsä luona enää ollenkaan! On todella tulehtuneet välit! Lisäksi hän petti nykyistä miestäni avioliiton ajan muutaman miehen kanssa. Mieheni tuntee inhoata tätä exää kohtaan, on jättänyt nuoruuteen vaikeuden luottaa naisiin ym.. Mikä on nyt muuttunut minun "nyksän" myötä, hän voi taas luottaa johonkin täysin!! että yleistä sinä vaan exiä opettajiksi!!
Ottaa neuvoja henkilöltä parisuhteen ylläpitämiseen ja perheen koossa pitämiseen henkilöltä, joka siinä ei onnistunut? Eikä exyys tarkoita että tietäisi mitään äitipuolena olemisesta. Tämä ylläoleva oli tietenkin reaktio ylimieliseen kirjoitukseen.
Sen sijaan entisten ja nykyisten puolisoiden välien pitoon exillä voikin olla hyviä vinkkejä, koska siinä he ovat yksi osapuoli. Heidän kokemukset ja se, mitkä asiat kokevat tärkeiksi ja auttavaksi suhteissa, voivat auttaa ymmärtämään sitä exän kantaa. He eivät kuitenkaan ole se puoliso tai lapsi. Vähän sama kuin UO lähtisi neuvomaan exää miten toimia ex-miehensä/vaimonsa kanssa. ;) Sen sijaan jos UO neuvoo millainen exän lähestymistapa edesauttaa välien pysymisessä asiallisella tasolla voi olla hyödyllisempi.
Mä uskon, että niille joilla ongelmia on juuri uusperheyteen liittyen, parhaita neuvoja saa muilta samassa tilanteessa olevia, jotka ovat nämä ongelmat onnistuneesti hoitanut, käyttäen tietenkin omaa harkintakykyään. Ja tavallaan myös niiltä osapuolilta, joiden kanssa toimii, eli puolisoltaan ja hänen lapseltaan voi oppia myös paljon kun kuuntelee myös heitä ja asettuu heidän asemaan.
Ensinnäkin, ei liiton kasassa pysyminen ole toisesta kiinni, vaan molemmista. Joten jos minä en onnistunut, ei onnistunut toinenkaan, yhteinen on liito? Joten se vaatii kumpaakin olemaan siinä osallinen.
Ja tuo sinun halventavaan sänyyn kirjoitettu viesti viestiikin juuri sen, miten kypsymätön olet kohtaamaan sinulle vieraita asioita, joten neuvot ovat sinulle tarpeen. Katkeruudella et rakenna mitään, vaan suvaitsemalla miehen edellisen elämän, vaikka noyryyttä se sulta vaatii.
Samassa tilanteessa olevat ihmiset lisäävät vain katkeruutta ja epätoivoa samanlaisissa tilanteessa olevien kanssa, joen siitä lähtee lumipallontavoin vyörymään väärälle tielle koko systeemi. Se korostuu sitten muita halventamalla ja itseään kehumalla, jotta joku edes välittää, edes itse olisi itselle hyväksytty. Kun muut ei huomaa, täytyy itseään kehua.
Heillä kun ei ole kokemusta parisuhteesta ja lapsista paljoakaan
--------------------------------------------
Kuvitteletko oikeasti että kaikki "nyksät" on impi-teinejä? Kolmen-neljän-viidenkympin tienoillahan ei voi löytää enää uutta kumppania? Sanoisin että tuossa iässä harvoin on naimaton/lapseton :-D
mutta tuo valtava kiinnostus kysymiseen herätti huomion, että heillä ei ole sitä kokemusta parisuhteesta ja lapsista, kun pitää kysyä yksikertaisiakin asioita ja anoa apua, mitä teen mite olette siitä selvinneet ym...!
Joten olemme tarpeellisia kuitenkin vaikkei he sitä myönnä. On hienoa olla auttamassa ja jakamassa apua ihmisille, jotka luulevat pärjäävänsä mutta kuitenkin ovat epävarmoja ja pelokkaita.
On turha heidän rehennellä, se on vaan omana tunnon nostamista ja todellisuuden peittämistä. Mieshän on jo koulutettu valmiiksi, joten muuttaminen ei käy kädenkääneessä, eikä kai koskaan. Ensimmäinen vaimo on raivannut tien ja toiset tulevat perässä.
...Kun kirjoituksiasi lukee, niin pistää mietityttämään että kukahan sitä oikein tekee???
se ei oel rehentelyä, vaan pitkäaikainen liiton oppi! Suhde joka kesti kauan, josta on usemapi lapsi ja lapsenlapsiakin jo, tiedän mistä puhun. Se ei ole rehentelyä.
Tiedän myös miltä lapsistani tuntui, kun isäj ätti ja unohti jonkun takia. Tiedän mitä minulta silloin vaadittiin ja mihin kykenin ja jaksoin. Ei jättämisellä voi rehennellä, ainakaan minä.
Siksi onkin outoa, että kun jollekin käy huonosti, jonkun toisen takia, niin se on haukkumisen paikka, ja silloin et ole enää mitään. Vahingon ilo on joidenkin mielestä paras ilo, muta siihen ei tarvi alistua.
aikaisempaa mainintaasi, jossa kehuit olevasi täydellinen.
Tietääkseni en ole Sinua haukkunut, puhumattakaan vahingonilosta.
Itse myös eronneena ja MYÖS lapsenlapsia omaavana vain ihmetyttää itserakas ja kaikkitietävä asenteesi joka kirjoituksistasi paistaa.
Minä en ole pahoillani vaikka miehelläni on ollut "entistä elämää ja lapsia" Olen nuori, kaunis ja himoittu, mieheni on hulluna minuun! Ei halua muistella entisiään, koska niillä ei ole enää merkitystä hänen elämässään! toki hän hoitaa velvollisuutensa lapsiin! olemme suunnitelleet omia lapsia ja se tulee olemaan meidän oma ihana esikoinen ja meillä on omat uudet tapamme hoitaa sitten sitä lasta! Miestäni ei ole koulutettu! Hän on oppinut elämään meidän yhteisien asioiden kanssa jotka ME YHDESSÄ olemme luoneet, ei EX EUKKO!!
Koita nyt ymmärtää, te olette mennyttä asiaa, toki olette joskus miehiemme elämässä olleet mutta ette enää! Nyt me omistamme ex miehenne ja opetamme heille omia ihania juttuja elämässämme!! =o)
hyväksyt myös sen, että ilman ensimmäistä vaimoa, mies ei olisi mies, jolla tarkoitan sitä, että ensimmäisen vaimon aikana mies oppii elämään perheessä, olemaan vastuussa muistakin kuin itsestään, sekä kasvaa miehenä.
Sä voit olla kaunis tai kuin himottu omasta mielestä haluat, mutta miehestä miehen on tehnyt se eka vaimo. Toinen vaimo tai mahdoliset lapset menevät jo siinä sivussa, vanhasta tottumuksesta. Mutta kuin kömpelö se mies olisikaan, ellei olisi kokemusta edellisestä.
Juuri tuotakin tarkitin, "mies ei ole koulutettu vaan YHDESSÄ SUN KANSSA OPPINUT" ei tusko tuota itsekkään. Ex eukko? Koitahan osata käyttäytyä ja puhua kaikista hyvää, se on sun täytyy ensin ymmärtää, ennekuin alat isotella suurilla sanoilla, mutta pienillä teoilla. Eka on aina eka, sen jälkeen tulevat kakkoset.
No voi hyvänen aika! Onhan minullakin ollut seurustelusuhteita ennen, niin tarkoittaako se nyt sitä että minä tulin naiseksi ennen miestäni? Tämä mieheni on minulle ykkönen, ihanin jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää ja olla! Hänkin tuntee samoin!
Ja mies oppii kantamaan vastuuta ilman perhettäkin, ei vastuun kantamista opi vain perhe-elämässä! Isoveljenikin on todella vastuullinen ihminen vaikka hänellä ei ole perhettä vielä!
"Toinen vaimo tai mahdoliset lapset menevät jo siinä sivussa, vanhasta tottumuksesta" Luuletko sinä että uusperheissä uutta vaimoa tai miestä pidetään ihan vaan tottumuksesta, että ei ole enää mitään oppimista? Kyllähän hän vaipanvaihdon osaa, osasi kylläkin jo pikkusiskoa hoitaessa!Toinen vaimo ja uudet lapset menevät kyllä ihan rakkaudesta ja kiintymyksestä ja muistathan että jokainen ihminen on omanlaisesna yksilö! Lapsetkin ovat erillaisia!
Kuinka sellaiselta ihmiseltä voi haluta muistella kokemuksia ja vastuuta joka pettää miestään, omia lapsiaan? Ei osallistu perhe-elämään? En tarkoita kaikkia, mutta sellaisia tapauksia on!
Sitäpaitsi, en ole ketään haukkunut! Sanaa "eukko" olen kuullut käytettävän hyvässä mielessä miesporukan keskuudessa omista vaimoistaan! että ei ollut tarkoitus loukata ketään!
kun en huolinut häntä takasin enää, et olen hänen elämässään ollut ainoa jota voi rakastaa. Mutta muut ovat sitten kunhan joku vierellä on. Joten aika selvästi sanottu. Ei tänäpäivänä ole löytänyt itselleen sopivaa naista. Ei tietekään, sehän on selvä. Oltiin nuoria kun tavattiin, oli eka vaimo ja varmaan olin myös viimeinen, ei hän enää naimisiin mene, kunhan sekoilee vaan.
Ihmettelisin vain sellasta naista, joka huolii miehen, jolle eka vaimo ja lapset ovat elämänsä ykköset. Mutta sellasiakin naisia on, jotka eivät välitä itsestään eivätkä arvosta.
Kyllä vastuun kantaminen opitaan omassa perheessä, sen ekan vaimon kanssa. Silloin opitaan myös yhteistä elämää. Eka on aina eka, muut tulevat jäljessä.
Naurattaa noi ap:n hokemat: eka vaimo on ykkönen jne. Sääli, sääli. Mä olen toista kertaa naimisissa, samoin mieheni. Eka avioliitto oli molemmille harjoittelukierros. Nyt kun on tosi kysymyksessä, todella halutaan tehdä töitä suhteen eteen. Osaa arvostaa sitä, että vierellä on oikea ihminen, jonka on itse aikuisena valinnut. Monet nuorena solmitut liitot perustuvat ihmisten epäkypsyyteen - ei vielä tiedetä mitä todella kumppanilta ja elämältä halutaan. Ikävä juttu on se, jos tuollaiseen suhteeseen syntyy lapsia. Lapsien ei tarvitse kuitenkaan kärsiä, jos uudet kumppanit hyväksyvät heidät ja lapset hoidetaan yhdessä ja hyvin. Ei ole myöskään pahitteeksi että asiaan littyvät aikuiset käyttäytyvät järkevästi......
Olen sekä entinen että nykyinen.
Mielestäni ihminen itse kehittyy omaksi itsekseen. Ei meitä kouluteta kuin koiria. En mä kouluttanut entisestä miehestäni yhtään mitään! Hän oli ja on vahvasti oma persoonansa. Me ei tultu toimeen. Jos hänen nykyinen liitto toimii, niin loistavaa. Jos ei, niin en voi mitään.
Asia ei kuulu mulle, vaikka me väleissä ollaankin. Ei kahta parisuhdetta voi suoraan verrata toisiinsa. Ihmiset käyttäytyvät eri seurassa eri tavoin. Eri puolia nousee esiin. Ja mikä hienointa: me opimme uutta!
Ei ihmisen tarvitse olla kaikessa itseriittoinen, mutta en lähtis neuvomaan entisenä enkä nykyisenä entiseltä kyselemään ja kaivelemaan. Antaa menneiden olla. En haikaile! Mä tulen loistavasti toimeen Kultani kanssa ihan justa näin!
Niin eli nyxänä rupesin todella miettimään mitä olen mieheni ex:ltä oppinut. Vastaukseksi löysin yhden asian. Olemaan itsekäs. En tarkoita halveerata ketään, mutta aiemmin annoin kaikkeni muille, hoidin viikolla ja viikonloppuisin mieheni ja hänen ex:nsä lasta. Aina kun ex ilmoitti tarvitsevansa vapaata lapsesta. Lapsen isä kun tekee reissutyötä ja on harvoin kotona. Siis juttuhan meni niin että ex alkoi pitää itsestäänselvyytenä että järjestän hänelle vapaata jatkuvasti. Sitten minä opin sanomaan "ei nyt minulla on omiakin menoja", joten kiitos ex että opetit minut ajattelemaan myös itseäni. Lapsia kun on omiakin jo kohta neljä, niin kyllä siinä omaa aikaakin tarvitsee myös nyxä.
anttaa omat lapsensa vieraan hoitoon!! Itselle ei tulisi mieleenikään, että mun lapset menisvät täysin vieraan ihmisen luo.
Se on täysin totta, että kun äiti jää yksin lastensa kanssa, kun isä ei ole enää perheessä tukemassa ja osaltaan auttamassa lasten ja kodin hoidossa, äiti tarvitsee itselleekin sitä vapaata, että jaksaa taas koko viikon, kuukauden kenties vuoden yksin olla lasten tukena ja hoitajana, isän päästessä tosi helpolla.
Mutta en silti uskaltaisi antaa lapsiani vieraan hoitoon. Onneks mulla on kultaisia ystäviä, jotka auttoivat silloin kun isä keikkui vapaalla ja etsi seuraa.
Ihan puistattaa et isän seuralaiset olisivat hoitaneet ja pilanneet lapseni.
Siis mitä kehtaatko tuntematta minua sanoa että olisin pilannut jonkun lapsen? En minäkään omiani sinulle antaisi saati mieheni exälle hoitoon. Hän nimittäin pahoinpiteli lastaan tytön ollessa pienempi. En kehu itseäni, mutta luultavimmin tuo lapsonen olisi otettu huostaan jos en olisi häntä hoitanut. Niin ja en ole mikään seuralainen vaan ollut mieheni kanssa 10v naimisissa. Exän kanssa mieheni oli 9kk ja senkin vain tuon iloisen vahingon takia.
Niinpä sitä se itsekkyys teettää. Aivan sama kuka penskoja katsoo kunhan saa itse pitää vapaata. Onneksi on kaltaisiasi huippu yksinhuoltajia, jotka eivät työnnä lapsiaan muille vastuksiksi.
.. puolison uusi olisi vieras?? Eivät kaikki harrasta satunnaisia seuralaisia. On olemassa myös vakisuhteita, joissa lapset tottuvat näihin uusiin puolisoihin. Eivät he siis mitään vieraita ole!
Juuri näin. Eivät todellakaan ole vieraita ihmisiä. Eri asia jos nykyinen vaihtuu viikottain. Minä olen ollut nykyinen kymmenen vuotta ja tutustuin mieheni lapseen hänen ollessaan 2v. Joten tuskin enää kovin vieras olen.
löytää korvikkeeksi yksinäisyyteensä. En oel voinut sallia sellasta kohtaloa lapsilleni, että he näkisivät täysin vieraan ihmisen isänsä kanssa, isän, jonka kanssa äiti ja lapset ovat olleet perhe. Lapsiani suojelen etteivät he käsitä asiaa niin, että niin kuuluu tehdä. Ensin tehdään perhe, jätetään äiti ja lapset ja otetaan uusi tosta noin vain. Huh huh. Lapset oppii esimerkistä, ja kuvittelee että ihminen voi tehdä mitä itse tahtoo välittämättä että se loukkaa syvästi lähimmäisiä.
Meillä lapset jäivät ilman isää melko pieninä, eikä kertaakaan ole isän uusia tyttökavereita nähneet. Eivät haluakkaan. Nyt lähes aikuisina ovat samaa mieltä. Fiksuja lapsia, täytyy myöntää. Isä ei välitä lapsistaan paljoakaan, joten mitään ei ole lapset menettäneet. Hyvä isä ei hylkää. Meillä vieraat ovat aina vieraita. Omaiset ovat suku, ystävät ja muut läheiset.
läheisiin vai onko sysätty isän kanssa samaan vieraskastiin?
Vai korvikkeita ovat kaikki eronneiden uudet puolisot.. Hoh hoijaa, pieni katkeruus taitaa paistaa jutuistasi. Eivät kaikki isät ole niitä, jotka suhteen rikkovat. Kyllä niitä pettäjiä ja eron haluajia löytyy tasapuolisesti naisista/äideistäkin.
Miksi katsot tätä asiaa vain omasta suppeasta näkökulmastasi? Miten ihmeessä olet sen lastesi isän kanssa joskus sitten yhteen mennyt, jos hän on niin vastuuton, ettei itse osaa omasta elämästään päättää. Että sinä vielä eron jälkeenkin määräät ja nalkutat, ketä lapset saavat tavata. Vai oletko sulkenut lastesi isän heidänkin elämästään pois vain katkeruuttasi. Lapsilla on oikeus isään, vaikka sinä et hänen kanssa toimeen tulisikaan. Manipuloimalla ja haukkumalla saat lapset varmasti inhoamaan isäänsä, mutta onko se oikein???
ainoastaan lasten isä katosi. Me olemme perheenjäseniä enemmän kuin heidän poikansa. Tottakai, emmehän me suvusta eroa koska en ollut suvun kanssa naimisissa. Samoin on minun puoleinen suku tallessa. Mieshän on väärin tehnyt ja jätti kaiken, me emme niin tehneet.
tai perheenrikkojiksi, häiriköiksi tai muuten hulluiksi, ja niin ei ole. Esim minä olen täysin järjissäni kuin myös lapseni, vaikka katkera olinkin alussa, mutta jälkeenpäin ajattelin, että miksi olisin, ja miski mietin huonoa miestä enää. Hyvät ei jätä, henkisesti epäkypsät jättävät koko perheensä. Minä en vain sitä miehessä heti huomannut.
Juu, sitä olenkin miettininyt että miksi??? Niin on helppo sanoa jälkikäteen kaikki, mikä olisi pitänyt tehdä toisin. jos olisin siis huomannut epäkypsyyden jo ajoissa, tuskin olisin näin pitkälle miehen kanss mennyt, että perheen perustin. Mutta kun sitä ei heti huomaa. Ja ihminen muuttuu matkan varrella,j oku hyväänjoku huonoon suuntaan. Kuka sen kertoisi etukäteen? Ei kukaan. Säästyisi monilta suurilta pettymyksiltä.
Niinpä, lapsilla on oikeus isään, mutta isä ei halua sitä oikeutta käyttää, eikä halua lapsia. Joten minä en sitä asiaa voi muuttaa. Väkisin ei aikuiselle järkeä pähän syötetä. Oma tahto se pitää olla jotta kaikki toimii.
Koksa olen lasten huoltaja, on minulla suuri vatuu lasten hyvinvoinnista, ja siihen kuuluu myös suojella heitä suuritla pettymyksiltä joita isä heille aikoinaan järjesti aivan tahallaan. Luvaten kaikkea, mutta tahallaan unohtaen. Muut olivat lapsia tärkeimpiä.
Kyllä meillä isä itse on aiheuttanut sen, ettei lapset hänestä viis veisaa. Minun kuuluu pitää lapsista huolta, ei aikuisesta miehestä. Hän toimii niinkuin itse näkee parhaaksi. Jos siihen ei lapsensa kuulu, minä en sille voi mitään.
ei mielestäni ole kukaan väittänyt (ihme kyllä) sinua häiriköksi tai muuten hulluksi. Sinulla on näköjään omasta mielestäsi täysi oikeus nimitellä sinulle vieraita ihmisiä mm. naikkosiksi ja korvikkeiksi????? Olet niin säälittävä siellä korkealla jalustallasi jossa luulet olevasi...
nainen, joka ei kyennyt pitämään aviomiestään itsellään. Exää jos kuuntelee, niin vikaan menevät asiat.
Minunkin miehelläni on jossain exä, jonka kanssa mieheni oli naimisissa puolitoista vuotta. Sitten mieheni kyllästyi toraisaan naiseen. Kolme vuotta eron jälkeen me tapasimme, ja olemme olleet onnellisessa avioliitossa jo yli kolmekymmentä vuotta.
Meillä on aina ollut itsestään selvää, että kun lapset asuvat luonani, olen heistä vastuussa, joten ilman lupaani mitään ei selkäni takana toimita.
Meillä asiat menisvät aivan solmuun, jos ex mies kehtaisi omin lupinen toimia. Onneksi ymmärtää. Se on fiksuutta.
Se mitä tulee naiseen joka ei kykene pitämään aviomiestään itsellään, ei ole yhden vastuulla. Kyllä siinä miehellä on samanlainen vastuu liitosta kuin naisellakin. Ainakin meillä.
erosivat 1978 ja isä on ollut yksin siitä lähtien. Mun mielestä se on surullista. Vuosien varrella olisin mieluummin nähnyt isäni rakastuneena, onnellisessa suhteessa ja eteenpäin kulkien. Hän on erakoitunut ja varmaan vieläkin katkera menneistä.
Ei ero ole leikin asia, mutta kyllä elämän pitää jatkua! Mun isä on ihana, muttei mielestäni mikään paras mahdollinen roolimalli.
Äitini kuoli 15 vuotta sitten kahdesti eronneena ja taas niin rakastuneena aivan ihanaan mieheen. On hyvä, että äiti näytti mulle miten katastrofista voi nousta, vaikkei kaikki hänen touhunsa niin esimerkillisiä olleetkaan.
Luulenpa, että jos äiti ei olis ollut niin vahva ja utelias elämän suhteen... Olisin minäkin saattanut väsähtää omien solmujeni jälkeen. Mielummin äitipuoli kuin ei äitiä ollenkaan, jos saisin valita!!!
ollut että isälläsi olisi ollut joku nainen, niin voitko varmuudella sanoa, että olisit ollut iloinen? Mistä tiedät ettei hän olisi manipuloinut sinua isääsi vastaan, hakkkunut äitiäsi tai eroottanut sinua isästäsi tai muuta vastaavaa???
Itse ainakin suojelen ja olen suojellut lapsiani katastrofeilta niin paljon kuin se on mahdollista, ja mihin pystyn. Olen pystynyt suojelemaan lapseni ex kaikilta hänen naisiltaan tehden täyden stopin siihen, ettei naiset kuulu meidän elämään, eikä ole kuuluneetkaan.
Nyt nuorisoni on lähes aikuisia, ja täysin tyytyväisiä ja onnellisia elämissään kukin, kun kukaan ulkopuolinen väärin perustein ei ole päässyt sotkemaan heidän lapsuuttaan, eikä puhumaan pahaa meistä, minusta ja lapsista.
Lapset ovat edelleen minulle erittäin tärkeitä, kuin minä heille, joten tiedän onnistuneeni tehtävässäni hienosti. Ei olisi yhtä hyvin asiat, jos joku vieras olis päässyt solvaamaan meidän perhettämme lasten kuullen tai muuten kierouteella mielellä puuttumaan meidän tapaan toimia.
Eräs yritti muutaman kerran, ja soitteli tyttäremme puhelimeen vuosia sitten, mutta lapseni kertoi että joku nainen haluaa tavata häntä ja lapsi oli kauhuissaan. Vihelisin pelin heti poikki, ja se loppui siihen. Olimme tapauksesta todella järkyttyneitä.
tietää varmuudella että exäsi uusi manipuloisi lapsiasi sinua vastaan, tai haukkuisi sinua?
Juttujesi perusteella olet onnistunut itse noissa asioissa todella hyvin! Olet onnistunut myrkyttämään lapsiesi mielet isäänsä vastaan. Säälin lapsiasi, sekä myös sinua joka vielä eronkin jälkeen haluat kontrolloida exäsi elämää!
halukkaan teitää, mikäli miehellä joku on. Se ei kuulu meille, emmekä me kuulu sille. Mutta varmuudella voin sanoa että niin kävisi, niinhän se aina käy. Myrkyttänyt? En ole myrkyttänyt mitään kertonut totuuksia, ja siinä ei ole mitään pahaa.
Minä säälin sinua, jos alistut kaikkeen, mitä eteen tulee. Minä en. me elämme oman elämän niinkuin meille sopii, ja muut saa sopeutua siihen. Kyllä olen onnistunut hyvin siinä, että lapseni ovat saaneet elä turvatun ja hyvän lapsuuden ja ksvaa rauhassa isän naikkosilta nuoruuden ja nyt aikuisuuteen pikku hiljaa.
Isän pitää tulla lapsien luo, eikä päinvastoin. isä meiltä on lähenyt ja jättänyt, joten vastuu on hänen siinä asiassa, miten haluaa lapsiansa nähdä ja mikä heille olla. Mutta viesti on ollut selvä jo vuosikausia. Meillä on oli isä, nyt meillä on mies, jota kutsutaan nimellä "se yks juttu".
Me, me, me ja me. Emme halua.. Oletko kysynyt lastesi mielipidettä asiaan? Ette ole automaattisesti me, kyllä se isäkin lasten elämään kuuluu! Jollei itse halua yhteydessä olla, on se hänen häpeänsä. Mutta sinä et saa myrkyttää lasten viattomia mieliä puhumalla p...aa heidän isästää, tai totuuksia, kuten itse kerrot. Lapsilla on oikeus kuulla myös isän puoli tarinoistasi..
En vain ymmärrä tuota asennettasi. Millä perusteella kaikki uudet puolisot haukkuvat ja kertovat valheita sekä haluavat erottaa isän lapsistaan??? Vai onko taustana se sinun oma käytöksesi, kun haukut isää lapsille??
sovitaan lastenvalvojalla. Jo olisin exäsi asioisin kanssasi vain lakimiehen välityksellä.
Exä on avioliitossaan epäonnistunut nainen, joten hänen neuvojaan ei kannata kuunnella missään asioissa. Ainakaan exä ei kykene miksikään avioliittoneuvojaksi niin kuin täällä on esitetty.
oikein hyvin mietteitäni ja haaveitani lapsuudesta ja nuoruudesta. Minä soisin isälleni sylin täydeltä rakkautta joltain mukavalta ja JÄRKEVÄLTÄ naiselta!!! Minä en pelkää, että äitipuoli olisi hirviö. En ole sellaista ihmistä vielä tavannut. Toivoisin, että tämä nainen olisi terve, siisti suustaan ja NAURAVAINEN.
ollaan sen verran fiksuja ihmisä, varsinkin minä. Ja jos minulta ei kysytä niin en minäkään kysy miten asiat hoidan. Joten kyllä mun exä kysyy aina minun kantani kaikissa asioissa, niin pitääkin.
En käsitä miten ihmiset voi toimia kysymättä lasten huoltajan mielipidettä joka on tärkein.
Onneks et oo mun exä, mulla on korkee taso kumppanin suhteen, enkä usko että sulla ois ollu koskaa mitää maholisuuksia, kun näytät laukovat aivan outoja ajatuksia!
Teksti ois voinu olla mun...
on syyttömiä, ...tana tajutkaa
No todellakaan en halua ottaa mallia mieheni lasten äidistä, tuosta keski-ikäisestä vetyperoksidiblondista, joka on nyt kolmatta kertaa naimisissa ja joka soittelee viikottain miehelleni (sattumoisin varakkain miehistä) ja ruikuttaa puhelimessa kurjaa elämäänsä, vaikka on uusi mies, kaunis koti ja fiksut lapset.
Pohjanoteeraus häneltä on olla huolissaan siitä, että kun meillä tulee vauva. Että miten me nyt tällaiseen elämäntilanteeseen vielä lasta tehdään...
Siis mihin elämäntilanteeseen? Tullaan hyvin toimeen, meillä on kiva koti ja elämä on muutenkin mallillaan. Se elämäntilanne, jonka olisi pitänyt estää meidän lastenhankinnan, on tämän mieheni exän taloudellinen tilanne, kun ei se elämä olekkaan sitä amerikkalaista, vaaleanpunaista pullamössöunelmaa, jossa ex-mies elättää entisen vaimonsa :D
Epäilen kyllä, että kyseisen muijan kohdalla vuosikymmeniä jatkunut vetyperoksidilla läträäminen on vaikuttanut jotenkin keskushermostoon ja aivotoimintaan taannuttavasti, koska itselleni ei tulisi mieleenkään tilittää oman lapseni isälle jotain asuntolainan maksamisia ja surkeeta palkkaa!? Viikottain.
Luulisi jo sitä hänen nykyistä miestäkin häiritsevän tai ainakin itsekunnioituksen päälle ottavan vaimonsa ruikutuspuhelut...
No ei se mitään, minä olen kaikin puolin parempi vaimo miehelleni kuin se onneton, ruikuttava, nalkuttava exä. Ja olen niin onnellinen siitä, että voin synnyttää miehelleni lapsen, josta ei muuten tule avioerolasta, kuten sinä huikentelevalla elämäntyylilläsi lapsistasi teit, senkin elähtänyt barbie :)
(Tää on NIIN loistava palsta, kun tänne voi aina nämä alitajunnasta pulppuavat patoumat purkamassa. Jaksaa tukea paremmin sitä exänsä kanssa taistelua käyvää aviomiestä).
Lainasin yhdestä viestistä: "Eka on aina eka, sen jälkeen tulevat kakkoset"
Mun eka auto oli 16 vuotta vanha Ford. Nyt alla tuliterä maasturi. Arvaa, kumpi antaa paremmat kyydit? ;)))
Nimenomaan!!! :) Joidenkin exien on vaan niin kaikea myöntää, että tyrittyä tuli. Tajuaisivat edes ottaa opikseen, mutta kun ei...
Mullakin maasturi alla, ja eka oli ikäloppu toyota carina!!!! Ja exääni en pidä mitenkään ykkösenä, mulle nykyinen vaimo on maailmassa tärkein!! Outoa ajatuksenjuoksua ap:ltä!
...ja näin silmissäni kuvan sievästä nuoresta naisesta, joka ei hankkinut itselleen koulutusta ja koulutusta vastaavaa työtä vaan aviomiehen ja muutaman lapsen tasaisin väliajoin (äitiysloma-hoitovapaa-äitiysloma-hoitovapaa-jne)
Mies aikuistuessaan alkoi kaivata jotain muuta. Ehkä päästä elämässään eteenpäin? Vuokrakasarmista omakotitaloon? Olisihan se omakotitalo vaimokullallekin kelvannut, mutta kun pienet koululaiset iltapäivällä tyhjään kotiin tullessaan olisivat tunteneet perusturvallisuutensa järkkyneen. Töihin ei voinut sen takia mennä. Ja eipä kouluttamaton ihminen omakotitaloja tienaakaan.
Työpäivän jälkeen mies olisi halunnut rentoutua kotona, mutta siellä oli turhautunut vaimo, joka ei enää edes viitsinyt pitää itseään kunnossa. Jatkuvaa marmatusta talousrahojen riittämättömyydestä. Mies pakeni omasta kodistaan ja tapasi koulutetun, työssä käyvän naisen, joka osasi keskustella muustakin kuin korvatulehduksista ja koliikeista. Ei, tämä nainen ei vienyt miestä perheeltä. Ehkäpä he eivät edes koskaan päätyneet yhteen, mutta mies huomasi, että elämältä voisi saada jotain... enemmän.
Vaikka sen maastoauton. :)))
apua ja neuvoa anelee kun ei osaa elää perhe-elämää. Vaikka onkin jo valmiiksi koulutettu mies, niin silti se parisuhde ei onnistu. Sitten pelätään että miehen omat lapset omii miehen, ja tehdään sotasuunnitelma lasten ajamiseksi isän mielestä pois. Mutta eihän sitä kauhalla oppia toisen suuhun laiteta, kyllä se on elettävä ihan ite ja opeteltava olemaan toinen ja sopeuduttava valmiiksi koulutettuun mieheen, joka ei hevin muuta ensimmäisen vaimon kanssa tehtyjä elämän oppeja. Minkä kerran oppii, sitä ei muuksi muuteta, ja sekös kismittää toista naista, kun miehen ensimmäisen vaimon kanssa eletty elämä heijastuu arjessa. Ja kaiken kukkuraksi siitä elmästä on parhaat ja rakkaimmat muistot, ne ensimmäiset lapset. Niitä ei mies haluisi koskaan unohtaa, ellei miestä kiristettäisi. Niin, näitä tapauksia on joitakin, ei kaikik miehet lapsiaan jätä, mutta niitäkin valitettavsti on.
kysellä apua ja neuvoja, niin saattais olla se oma liitto kasassa.
ja eiköhän ne lapset siinä uudessa ja paremmassa liitossa ole ihan yhtä rakkaita kuin ne vanhatkin. Usein niistä osaa jo nauttiakin paremmin kuin näistä teininä vahingossa väännetyistä. Muistoja on kaikilla, niitä ei kukaan varmaan haluakaan eikä tarvikaan unohtaa.
kun mies ei heistä välitä, eipä ole lähtönsä jälkeen pahemmin kaivannut. Eipä lapsetkaan, onneksi. Sitä saa mitä tilaa.
..niin näkyvää!! Ensinnäkin lapset eivät voi omia isäänsä! Miehen ja naisen välinen suhde on ihan eri asia kuin lapsen ja vanhemman! Eikä yhteisen lapsen hankkiminen ole lapsipuolien pois ajamista isän päästä/mielestä! Mieheni odottaa niin suurella innolla ja onnella milloinka tehdään oma ihana lapsi! Hän sitä haluaa, minä myös yhtä palavasti!!! Meidän arjessa ei mikään muistuta ex naisesta! No lapset tietenkin milloin kylässä käyvät, mutta so what! Ex nainen ei meillä kyläilemässä käy!
Eikä ole hirveän rakkaita muistoja pettäjänaisesta... Ja ei halua mieheni sen naisen nimeäkään kuulla!! Niin ja mieheni halusi itse erota pettäjänaisesta ja siitä on jo 20v aikaa, muistoja siitä hyvin hyvin vähän! Niin ja lapsipuolet odottaa innoissaan milloin saavat sisko/veli puolen!!! En mielestäni ole heille äitipuoli enkä haluakkaan koska heillä oma äiti on tuolla jossain.. Me hoidamme ja kasvatamme sitten kun aika on omaa pienokaistamme suurella rakkaudella joka meidän välillämme kumpuaa ja jota haluamme omalle lapsellemme antaa!!
ios miehen elämästä, niin oma elämä on pelastettu, niin rahallisesti kuin muutenkin. Parempi ottaa valmis perheenisä, kuin kouluttaa täysin tumpiosta mieleinen mies. Yleensä ne on perheellisiä miehiä joilla on kova vienti.
... tai perheellisiä jotka ovat kovasti lähdössä siitä onnellisesta liitostaan. Miksiköhän? Tuskin kukaan nainen hinkuu miestä jolla jo on ne lapset ja tulevat ex:t riippanaan...
kunhan saa perheen rikottua, sehän on päämräärä. Kun itsellä ei ole mitään, ei saa toisillakaan olla. Rikotaan perhe, ja kun se hajoo, siirrytään seuraavaan.
Suomalainen nainen on niin kateellinen, että pakko rikkoa jotain, jos oma elämä on epäonnistunut.
Olen pahoillani että sinulta vietiin mies (tai annoit viedä).
Se ei kuitenkaan ole ainoa tapa millä näitä uusperheitä muodostetaan. Sanoisinko että taitaa olla murto-osa. Yleensä ollaan ensin erottu, ja sen jälkeenhän osapuolet ovat jo vapaita toisistaan, tai pitäisi olla....
Ota nainen niskastas kii, jos niiskut,ketä haluu
mieltä :) Ja toisekseen, MINÄ olen se ensimmäinen vaimo. Miehen lapsen äiti vain yhden yön hoito. Minulla todellakin olisi neuvomista ja opastamista lapsen äitiä monessakin asiassa, niinkuin ap sanoi ensimmäisen vaimon tehtävän olevan... :D
höpö höpö... elä jo elämääs eteenpäin vai vieläkö roikut exäxxäss??? Jokainen ihminen on erillainen.. onnex on vara valita!! tuskin monikaa haluu susta mallia, mullaki on omia ja avon lapsia enkä tosiaan luule että joku ex osais tehä jonku paremmin ku minä..Ja mun lapsia ei tarvii kenekään kasvattaa sen olen tehnyt itse.. enkä ole exiltä kyselemässä mitää vaikkois prinsessa.