isäni kuoli v-85 enkä ollu hänen hautajaisissa, miksipä oisin ollu kun koko ikäni hän pahoinpiteli ja muutoinkin suhtautui kuin psyköpaatti tekee. Mulla ei ollu pienintäkään halua sen hautajaisiin mennä.
Nyt kun itse olen isä,minun lapset ei joudu kokemaan samaa kuin itse olen kokenu,olen lapsille kaiken avoimesti kertonu ja sukulaiset myös myötä mukana ollu.
Lapseni arvostavat mua kovasti etten isäni kasvatus tyyliä ole kotonani soveltanu.
Ei tuommoset rintamamiehet aina parhaita isiä ole, heillä on tiettyjä henkisiä ongelmia joista kukaan ei tiedä.
Nyt kun itse olen isä,minun lapset ei joudu kokemaan samaa kuin itse olen kokenu,olen lapsille kaiken avoimesti kertonu ja sukulaiset myös myötä mukana ollu.
Lapseni arvostavat mua kovasti etten isäni kasvatus tyyliä ole kotonani soveltanu.
Ei tuommoset rintamamiehet aina parhaita isiä ole, heillä on tiettyjä henkisiä ongelmia joista kukaan ei tiedä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
hienoa ottaa toinen linja kuin toinen omista "ei niin hyvästä" vanhemmasta, siinä on menetetty lapsuus ollut "uhrauksena".
Se on tod. valtava uhraus, yksi isoimmista.
Ihmisen ei vain ole hyväksi kantaa sydämellään kaunaa, tuskaa ja vihaa.
Tsemppiä ja iloista Halloweenia=)
vain hyviä muistoja isästäni... Vien kuten aina ennenkin kynttilän hänen haudalleen...
Minua on jo muistettu isänpäivän osalta... Sain "REINO" tohvelit tyttäreltäni...
Ostin kakunkin jo valmiiksi isänpäivää varten itselleni. Ehkä en sen isommin juhli, mitä nyt kakkukahvit sänkyyni toimitan. Lahjoja en ole ajatellut tänä vuonna ostaa.
Minulla oli ihan hyvä isä, semmoinen nykyaikainen pehmoisä.
Lähetän myös lasteni isälle tekstiviestinä onnittelun. Hän pitää kiitettävästi yhteyttä poikiimme eli on kasvanut isänä kovasti etenkin kun vertaa alkuasetelmaan. Minusta isänpäivä on ihan mukava asia.
Tuntuiko hyvältä kostaa?
Ole varovainen että et jatka asennetta lapsillesi. Se käy turhankin helposti.
Minun isäni oli väkivaltainen juoppo.
Mutta isä kuitenkin ja kun voimani riitti laitoin hänet ruotuun. Sen jälkeen hän tyytyi vain nurkassa itkemään, se oli kova paikka sotaveteraanille. Hän kuoli 1989, vieläkin tulee sääli kun häntä muistan kynttilällä.
Voihan se olla että minä olen fiksu ja älykäs. Tai sitten hölmö.
haudalle isäinpäivänä, samalla myös papalle.
Kyllä isäperäiset traumat on jo unohtuneet, ja unohtuvat viimeisetkin, kun katselee hänestä pienenä otettuja valokuvia.
Viaton pikkupoika, joka on vielä tietämätön maailman pahuudesta. Ei ollut meitä monta hänen hautajaisissaan.
en ikävä kyllä saa enää muistaa häntä..
Sytytän kynttilän..
Isälle ostin kirijan jo täs pariviikkoa sitten.
Sellaasen valokuvauksesta kertovan, isä pitää siitä ja on aina ollu innokas valokuvaaja. Sitten vielä hommasin tualta Veteraanikuorma-auto seuralta sellaasen videon mikä on kuvattu niiren yhyreestä ajotapahtumasta. Isä on justihin niinkuun viirenellätoista ku sitä kattotahan sitten sunnuntaina yhyrees. Isällä on syntymäpäivä (87 v.) ja isäänpäivä yhtäaikaa. Me ollahan molemmat kaks yksinäästä ja minulla on hyvä kultaanen ja rakastava isä. Ollu sitä aina, jos isään kans ei pärijää niin varmahan on vika ittes. On sellaanen hyväntahtoonen ihiminen ja aina tyytyväänen.
Isooisän "poikana" vien häneen hauralleen kynttilän palamahan. Niin ja oonhan mä isä ittekki, haluaasin sen hevoosen joko isäänpäivä tai sitten joululahajaaksi, niinkuun viimeestään. terv. seppä ja Tiitu pikkuunen.
luen täällä ihan vetet silimis sun kirjuutusta, iha naa lukia että pohojalaanen mies osaa noin tunteitaan tuora juluki.
Ittellä mulla on ollu toisellaane suhre isään , hyvin kaukaane ja viilee, hän oli kiivas ja pienenä mä pelkäsin ja oikiastaan isonakin, mutta minkäs hän luonnolleen mahto ja enkä mä katkera siitäole, toki vien hauralle kynttilän ja usein pohorin että parahansa hän yritti varmaan ja se pitää mullekin piisata
hyvää isänpäivää sulle ja iäkkäälle isälles
meidänkin isälle mieluinen lahja; joku romaani, tai elämänkerta. Lahjat oli helppo keksiä.
Niin muuten..jokos olet kirjoittanut joulupukille, ja mikä tärkeintä - olaankos sitä oltu kilttinä? :)
..ja terkkuja varmana kiltille Tiitulle :)
No oon ollu melekehen aina kiltti ja pitääki olla eihän sitä ny muutoon hevoosta saa ittelensä. Vaikka voi siinä niin vielä käyrä notta itte soon ostettava, hevoonen ja valijahat.
Samoon reki ja kärryt.
Tiitun puolesta sen sata kiitoosta terveisistä. Tiitu nukkuu jo yöunta tualla sängyssään.
Mä tykkääsin ku sais oikiat villasukaat talavia vasten jalakahan ja se oliis mieluunen isäänpäivä lahja ja tarpehellinen. Ku ei oo enää ketään joka kutoosi täs mun tuttavapiiriis. Pitääkö sitä vielä vanhoollaan opetella kutomahan sukkia, vois olla takkuusta ainaki alakuhun. terv. sukaattomat seppä ja pieni Tiitu.
...alkaisi tulla joka puolelta Suomea, kun vaan osoitteen laittasit.Ja rakkaurella kurottuja. Mahtaisiko tulla perille jos laittaisi osoitteeksi vaikka Akaton mies,Pohojanmaa...;)
Ei taitaasi ihan nuan lyhkääseellä osootteella tulla villasukkapaketti sepän jalakoohin. Oliis ne tarpeesehen ja sais olla usiammatki ku niitähän ny pitää pyykätä tämäntuosta. Varmahan oliisivat lämpimiä jos kerran rakkaurella oikeen tehtääsihin.
Eiköös soo luvannu kylymenevää säätierootukses ja kohtahan se ny tuloo ihan pysyvä lumi ja talavi.
Täällä vielä tuuloo aukialla melekehen aina, on se kylymä sellaasta ottavampaa. Pitää olla kaikki vaattehet päällä ja lopuut tuulenpuoleella kainaloos. Muutoon ei tarkene. terv. seppä ja nukkuva Tiitu pikkuunen tuuliselta pohojanmaalta.
Muistan isäni,myös sodankaäyneen miehen ,hellänä, hyvänä ja oikeudenmukaisena isänä. Hän yritti aina löytää ihmisestä hyvää, toivon, että olisin perinyt edes jotain hänen elämänasenteestaan.
Haudalle "liian pitkä matka", mutta muistelen häntä täällä kotona.
Nyt on myös hänen syntymäpäivänsä, joten hän on ollut viime päivinä mielessäni paljonkin. Voin olla hänelle paljosta kiitollinen -ihan silleen konkreettisesti. En olisi tässä näin jos hän ei olisi huolehtinut tyttärestään -eli siis minusta ja ottanut ohjia oikealla tavalla käsiinsä.
...hankin kukan ja kynttilän.
Minullakin on enää vain mahdollisuus muistella näitä komea isää,
jotka ovat omalla elämällään jättäneet
syvän,lämpimän ja unohtumattoman jäljen omaan elämääni.
Oma isäni, hän oli sotainvalidi,
kantoi sirpaletta käsivarressaan ja surua sielussaan,
minulle hän oli paras mahdollinen,
kannustava ja myötäelävä isä.
Appiukkoni, sotaveteraani,
huumorinpilke silmäkulmassaan eli pitkän elämän,
me arvostimme toisiamme erityisesti
olihan meillä yhteinen harrastus.
Lasteni isä, hän oli lämmin, huolehtiva
ja oikeudenmukainen isä lapsilleen,
sen lisäksi hän oli suuri rakkauteni,
hänen rinnalla elimme kaikki hyvän elämän.
Muistelen näitä kolmea isää ja poltan kynttilää,
ehkäpä kirjoittelen talteen asioita, joita joskus koimme yhdessä.
Niin ja kyllä huikkaan hyvät isänpäivätoivotukset kaikille isille,
joita tapaan ennen isänpäivää.
Hyvää isänpäivää kaikille isille,
enää vain 8 yötä.
Lämmin tervehdykseni sinulle.